Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Siinähän sanotaan, että eivät heittäisi äitiä pihalle, mutta se on hyvä uhkaus jos äiti ei tule järkiinsä. Yritä itse ymmärtää lukemasi.
Talon toinen puoli kuuluu isälle, joten äiti lunastaa sen tai maksaa rahassa. Lahjana hän ei voi sitä saada
Talo menee osituksessa puoliksi äidille, puoliksi perikunnalle. Ei me heitetä äitiä kodistaan eikä vaadita häntä siitä maksamaan, kun ei hänellä ole millä maksaa. Vaatisitko muka itse?
ap
No sitten ette vingu, jos haluatte kaikki äidille ne lahjoittaa
Ei lahjoiteta mitään, jätetään talon osalta perintö jakamatta siihen asti että äiti muuttaa sieltä pois. Tässä avauksessa ei ole kyse talosta. Tietenkään me ei häädetä äitiä kodistaan, jossa on asunut kymmeniä vuosia!
ap
Ette voi jättää osaa perintöä jakamatta, jos ositus tehdään. Ja perintöä ette voi jakaa ennen osituksen tekoa.
Joten tilanne jatkuu ennallaan äitinne kuolemaan asti. Isänne rahoja ette saa, eikä äiti muuta talosta.No ei se nyt noin mene. Ei ositus estä perinnön jakoa tai jakamattomuutta mitenkään. Suomi on täynnä perikuntia, jotka omistaa kiinteää omaisuutta ja muu omaisuus on aikanaan jo jaettu. Ensin tehdään ositus, sen jälkeen perikunta, johon äiti ei osituksen jälkeen enää kuulu, päättää miten toimii.
Et tainnut ymmärtää edellisen viestiä. T: eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Siinähän sanotaan, että eivät heittäisi äitiä pihalle, mutta se on hyvä uhkaus jos äiti ei tule järkiinsä. Yritä itse ymmärtää lukemasi.
Talon toinen puoli kuuluu isälle, joten äiti lunastaa sen tai maksaa rahassa. Lahjana hän ei voi sitä saada
Talo menee osituksessa puoliksi äidille, puoliksi perikunnalle. Ei me heitetä äitiä kodistaan eikä vaadita häntä siitä maksamaan, kun ei hänellä ole millä maksaa. Vaatisitko muka itse?
ap
No sitten ette vingu, jos haluatte kaikki äidille ne lahjoittaa
Ei lahjoiteta mitään, jätetään talon osalta perintö jakamatta siihen asti että äiti muuttaa sieltä pois. Tässä avauksessa ei ole kyse talosta. Tietenkään me ei häädetä äitiä kodistaan, jossa on asunut kymmeniä vuosia!
ap
Ette voi jättää osaa perintöä jakamatta, jos ositus tehdään. Ja perintöä ette voi jakaa ennen osituksen tekoa.
Joten tilanne jatkuu ennallaan äitinne kuolemaan asti. Isänne rahoja ette saa, eikä äiti muuta talosta.No ei se nyt noin mene. Ei ositus estä perinnön jakoa tai jakamattomuutta mitenkään. Suomi on täynnä perikuntia, jotka omistaa kiinteää omaisuutta ja muu omaisuus on aikanaan jo jaettu. Ensin tehdään ositus, sen jälkeen perikunta, johon äiti ei osituksen jälkeen enää kuulu, päättää miten toimii.
Et tainnut ymmärtää edellisen viestiä. T: eri
Sun kannattaa sitten kirjoittaa selkeämmin. :)
T: olet se sama
Kuulostaa siltä että teidän kannattaa nyt vaan odottaa äitinne kuolemaa ennen pesän jakoa. Teette sen osituksen, jos hän kerran sitä vaatii ja sit hän saa jäädä vaatimaan perintöä, johon hänellä ei ole mitään laillista oikeutta. Pääsette kaikkein pienimmällä riidalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Siinähän sanotaan, että eivät heittäisi äitiä pihalle, mutta se on hyvä uhkaus jos äiti ei tule järkiinsä. Yritä itse ymmärtää lukemasi.
Talon toinen puoli kuuluu isälle, joten äiti lunastaa sen tai maksaa rahassa. Lahjana hän ei voi sitä saada
Talo menee osituksessa puoliksi äidille, puoliksi perikunnalle. Ei me heitetä äitiä kodistaan eikä vaadita häntä siitä maksamaan, kun ei hänellä ole millä maksaa. Vaatisitko muka itse?
ap
No sitten ette vingu, jos haluatte kaikki äidille ne lahjoittaa
Ei lahjoiteta mitään, jätetään talon osalta perintö jakamatta siihen asti että äiti muuttaa sieltä pois. Tässä avauksessa ei ole kyse talosta. Tietenkään me ei häädetä äitiä kodistaan, jossa on asunut kymmeniä vuosia!
ap
a äitinne tuntee lapsensa ja voi vaatia vaikka mitä. Mitä I-H-M-E-T-T-Ä vingut täällä kun ootte tuollaiisa 🙂. Kaikenlaista....
Vierailija kirjoitti:
Jos ositus on tekemättä, niin äiti voi joutua maksamaan ITSE teidän KUOLINPESÄLLENNE tasinkoa.
Mamman kannattaa miettiä, millaiseen soppaan lusikkansa upottaa.
Tuskin. Jos varaa ei ollut lunastaa, asumishyvitystä ei ole vaaditty ja ositusta tehty. Isällä ilmeisesti varaa muuttaa ja jakaa pesämunaa. Äiti lienee tässä oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että teidän kannattaa nyt vaan odottaa äitinne kuolemaa ennen pesän jakoa. Teette sen osituksen, jos hän kerran sitä vaatii ja sit hän saa jäädä vaatimaan perintöä, johon hänellä ei ole mitään laillista oikeutta. Pääsette kaikkein pienimmällä riidalla.
Samis. Kiinnostaisi äidin ikä. Onko se 50, 80 vai 100? Jos 50 niin kauan saa odottaa 😂
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkään samaa omalla kohdallani. Raskas ero, eikä omaisuutta. Ositus jäi tekemättä, niin kuin aika monella. Omaisuus kerätty sen jälkeen, mutta tässä välissä on markatkin kadonneet. Vaikea niitä on jälkikäteen selvitellä. Mutta sorry jää perillisille hoitaa ex mies eroon perinnöstä.
Mitähän asialle voisi vielä tehdä eläessäni? En tiedä missä maassa mies asuu nykyään. Mutta ehkä löytäisin. Hän ei kyllä viitsi vaivautua, jos asua vaatii häneltä jotain.
Mikä se ositus virallisesti on? Me jaettiin lusikat, mutta paperia ei tehty.
Jos olette jotain yhdessä omistaneet, niin, että se papereissa näkyy, niin ongelmissa on lapsesi, jos mies osansa haluaa, jos esim. asunto, jonka olitte yhdessä hankkineet, jäi sinulle. Jos vain irtaimistoa oli, ei niitten perään kukaan enää kysele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että teidän kannattaa nyt vaan odottaa äitinne kuolemaa ennen pesän jakoa. Teette sen osituksen, jos hän kerran sitä vaatii ja sit hän saa jäädä vaatimaan perintöä, johon hänellä ei ole mitään laillista oikeutta. Pääsette kaikkein pienimmällä riidalla.
Kylläpä tämä nyt ymmärretään monella tavalla väärin. Äiti ei vaadi perintöä. Hän vaatii OSITUKSESSA puolta isän rahoista. Kyllä hän tietää, ettei hänellä isän perintöön ole oikeuksia. Lain mukaan hän on perikunnan osakas siihen asti, että ositus on tehty. Kun ositus on tehty, jaamme sisarusten kesken kaiken muun paitsi talon, että äiti voi jäädä siihen asumaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Siinähän sanotaan, että eivät heittäisi äitiä pihalle, mutta se on hyvä uhkaus jos äiti ei tule järkiinsä. Yritä itse ymmärtää lukemasi.
Talon toinen puoli kuuluu isälle, joten äiti lunastaa sen tai maksaa rahassa. Lahjana hän ei voi sitä saada
Talo menee osituksessa puoliksi äidille, puoliksi perikunnalle. Ei me heitetä äitiä kodistaan eikä vaadita häntä siitä maksamaan, kun ei hänellä ole millä maksaa. Vaatisitko muka itse?
ap
No sitten ette vingu, jos haluatte kaikki äidille ne lahjoittaa
Ei lahjoiteta mitään, jätetään talon osalta perintö jakamatta siihen asti että äiti muuttaa sieltä pois. Tässä avauksessa ei ole kyse talosta. Tietenkään me ei häädetä äitiä kodistaan, jossa on asunut kymmeniä vuosia!
ap
Miksi se pitäisi jättää jakamatta? Tässähän ei siis ole edes mitään ongelmaa, en tajua mitä sä mariset. Ositus, perunkirja ja sillä hyvä. Jaatte pesän tai sit ette jaa, äidillänne ei ole mitään oikeutta mihinkään muuhun kuin avioeron aikaiseen omaisuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että teidän kannattaa nyt vaan odottaa äitinne kuolemaa ennen pesän jakoa. Teette sen osituksen, jos hän kerran sitä vaatii ja sit hän saa jäädä vaatimaan perintöä, johon hänellä ei ole mitään laillista oikeutta. Pääsette kaikkein pienimmällä riidalla.
Kylläpä tämä nyt ymmärretään monella tavalla väärin. Äiti ei vaadi perintöä. Hän vaatii OSITUKSESSA puolta isän rahoista. Kyllä hän tietää, ettei hänellä isän perintöön ole oikeuksia. Lain mukaan hän on perikunnan osakas siihen asti, että ositus on tehty. Kun ositus on tehty, jaamme sisarusten kesken kaiken muun paitsi talon, että äiti voi jäädä siihen asumaan.
ap
Vaatikoon! Ei hän niitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Äiti on ihan täysipäinen, hänellä on oikeus vaatia ositus, ei se oikeus poistu sillä, että penikoita tympäsee.
Äidillä on oikeus saada puolet talosta, sen hän saakin. Rahoihin hänellä ei ole oikeutta, ne isä säästi eron jälkeen.
ap
Siis äitisi on omistanut puolet talosta eron jälkeen? Miksi? Todella erikoista.
No mitä erikoista siinä on, että aviopari omistaa talon yhdessä? Tilanne on erossa jätetty auki, jompikumpi on muuttanut pois, ositus jätetty tekemättä, joten yhteisomistus on säilynyt. Näinhän se menee.
No on todella erikoista, että halutaan pitää talo yhteisomistuksessa eron jälkeen. Toinen muuttaa pois ja toinen jää asumaan. Kai nyt poismuuttanut haluaa omansa pois!
Voi kuule, kaltaisiasi tietämättömiä moukkia on pilvin pimein, joskus on helpompaa vain lähteä, eikä huomata ajatella pitemmälle.
Miten olen moukka jos ajattelen että omansa haluaa pois? Erikoinen argumentointi sulta.
Luulenpa että perheellisillä menee useimmiten näin, että lähtijä "lahjoittaa" talon puolisolleen ja lapsilleen, koska ei halua lasten kärsivän tilanteesta. Muutenhan kävisi niin, että talo myydään ja lapsien elintaso huononee, menettävät muutossa kaverinsa yms. Ainakin omassa lähipiirissäni näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ihminen tappelee kuolleiden omaisuudesta? Vastaus: ahne ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että teidän kannattaa nyt vaan odottaa äitinne kuolemaa ennen pesän jakoa. Teette sen osituksen, jos hän kerran sitä vaatii ja sit hän saa jäädä vaatimaan perintöä, johon hänellä ei ole mitään laillista oikeutta. Pääsette kaikkein pienimmällä riidalla.
Samis. Kiinnostaisi äidin ikä. Onko se 50, 80 vai 100? Jos 50 niin kauan saa odottaa 😂
Tuskin se kauaa jaksaa perunkirjoitusten jälkeen vääntää asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen tappelee kuolleiden omaisuudesta? Vastaus: ahne ihminen
Eli jos sulla olis oikeus saada esim. 100 000 € ja joku ihan muu vaatisi niitä itselleen, antaisit hänen viedä perinnön? Koska muutenhan riitelisit ja olisit ahne.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen tappelee kuolleiden omaisuudesta? Vastaus: ahne ihminen
No onhan apn isäkin ollut melko lepsukka, kun osotusta ei ole tehty vaan on annettu emännän jäädä kämpille pyörimään.
Juu ei äitin pidä saada mitään. Kysykääs oikeusaputoimistosta neuvoa. Meillä oli kans niin että kun äiti kuoli, niin isä vaati rahaa vaikka ero oli tullut vuosia sitten. Isä ei saanut latiakaaan minkään ositus syyn takia eikä kuulu saada. Minä ja veljeni saimme äidin rahat ja omaisuuden puoliksi. Isä halusi riidellä mutta hävisi 30000 euroa kuluihin. Me saatiin veljen kanssa 229000 euroa + talosta saadut rahat. Kaikki meni 50/50 veljeni kanssa.
47mies kirjoitti:
Juu ei äitin pidä saada mitään. Kysykääs oikeusaputoimistosta neuvoa. Meillä oli kans niin että kun äiti kuoli, niin isä vaati rahaa vaikka ero oli tullut vuosia sitten. Isä ei saanut latiakaaan minkään ositus syyn takia eikä kuulu saada. Minä ja veljeni saimme äidin rahat ja omaisuuden puoliksi. Isä halusi riidellä mutta hävisi 30000 euroa kuluihin. Me saatiin veljen kanssa 229000 euroa + talosta saadut rahat. Kaikki meni 50/50 veljeni kanssa.
Juu, näissä vuosien päästä vaadittavissa osituksissa kukaan jaksa kaivella mitä siellä eron aikaan oli tai ei ollut. Apn äidillä tuo kämppä nyt on hyvin yksinkertainen asia todentaa, joten siitä varmasti puolet osinkona saakin, kaikki muu on huulten heiluttelua.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten ahneita monet vanhukset on. Mitä sillä rahalla enää vanhana tekee? Ja puhun yleisellä tasolla. Mummot ja papat ensimmäisinä jonottamassa tarjousten perään jo ennen kaupan aukeamista, pelaavat rahapelejä suurten voittojen toivossa. Ja ikää näillä 70+. Luulisi että tossa iässä ymmärtää elämän rajallisuuden ja ettei rahalla tee mitään enää. Ja yleensä noilla edes velkaa ja säästöjä ennestään. Ja entä lesket jotka suuttuvat jos lapset haluavat omansa pois kuolipesästä, koska lesken mielestä rahat kuuluvat hänelle vaikka lain mukaan lapsille ja leskelle tasinko. Varakas leski istuu rahojen päällä jotka ruuhkavuosissa ja velkaiset lapset tarvitsevat. Perintöverot kuitenkin maksettava heti.
Tämän kirjoituksen perusteella ahneita eivät ole vanhukset vaan sinä. Vai ei seitsemänkymppiset tee enää mitään rahalla. Miten niin eivät tee? Nauttivat itse ansaitsemistaan rahoista ja eläkevuosistaan, matkustelevat, harrastavat, elävät kukin haluamallaan tyylillä. He ne rahat ovat ansainneet, ja heillä niistä on oikeus nauttia. Lapset niitä ahneita ovat, mikäli vaativat kuolinpesän jakoa. Miksei leski saisi istua rahojen päällä, itse ne lapset ovat velkaantuneet ja ruuhkavuosiin hankkiutuneet. Todellakin toivoisin, että tuollaisten lasten kuin sinä, vanhemmat kuluttaisivat omaisuutensa ihan itse viimeiseen senttiin asti ennen kuolemaansa. Vaikka sitten lahjoittamalla Kissojen katastrofiyhdistykselle (inhoan kissoja) tai vaikka ryyppäämästä ja uhkapeleihin, mielummin kun jättämällä senttiäkään noin ahneille perillisille.
47mies kirjoitti:
Juu ei äitin pidä saada mitään. Kysykääs oikeusaputoimistosta neuvoa. Meillä oli kans niin että kun äiti kuoli, niin isä vaati rahaa vaikka ero oli tullut vuosia sitten. Isä ei saanut latiakaaan minkään ositus syyn takia eikä kuulu saada. Minä ja veljeni saimme äidin rahat ja omaisuuden puoliksi. Isä halusi riidellä mutta hävisi 30000 euroa kuluihin. Me saatiin veljen kanssa 229000 euroa + talosta saadut rahat. Kaikki meni 50/50 veljeni kanssa.
Hyvä että teillä asiat järjestyi! Meillä ei ole noin paljon jaettavaa ja olisi ihan hullua lähteä oikeuteen asti. Siksi yritetään saada äiti tulemaan järkiinsä. Jos mentäisiin oikeuteen, äiti ei pystyisi maksamaan oikeuskuluja jotka hänelle lankeaisi kun häviäisi jutun. Sitten ne rästit jäisi meille hänen perinnönjaossaan. Ei tässä ole mitään järkeä.
ap
Äidillä ei ole niihin oikeutta missään vaiheessa. Mitä ihmettä se äiti tässä odottaisi? Omaa kuolemaansa?