Olen psykiatrin diagnosoima narsisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko diagnoosiin meni? Miten tähän lopputulemaan päädyttiin?

Menin terveyskeskukselle yleislääkärille. Olin etukäteen lappuselle kirjoittanut oireitani, annoin lappusen lääkärille, hän luki sen ja sanoi "oireiden taustalla taitaa olla jokin trauma, lähetän sinut eteenpäin". Niin sitten myöhemmin pääsin tapaamaan psyk.hoitajaa. Parit kerrat kun olin hoitajaa tavannut niin ne pisti mut käyttämään masennuslääkkeitä, käytin niitä muutaman kuukauden, sitten taas tapasin sen hoitajan, ja koska masennuslääkkeet eivät olleet tuottaneet positiivista vaikutusta niin masennuslääkitys lopetettiin. Hoitaja pisti mut tapaamaan psykiatrin. Psykiatri kirjoitti potilastietoihin "tulee vaikutelma karaktääripatologiasta (persoonallisuushäiriöstä)" tms.

Sitten taas tapasin sitä hoitajaa. Ja sitten hoitaja pisti mut tapaamaan psykologin. Psykologi näytti niitä musteläikkäkuvia ja teki mulle useita "palikkatestejä" ja kyselyitä jne. Sitten taas tapasin sen psykiatrin, siis toisen kerran. Ja tällä toisella kerralla psykiatri sai diagnoosinsa valmiiksi, kirjoitti potilastietoihin "vaikutelma karaktääripatologiasta vahvistunut" ja kirjoitti mulle diagnoosin "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja psykiatri myös kirjoitti potilastietoihini "psykologin testeissä ei löytynyt viitteitä psykoottisuudesta" tms.

Sen jälkeen tapasin taas sitä hoitajaa. Mutta koska hoito ei edennyt millään lailla yhtään, eli siis sen hoitajan tapaaminen oli yhtä tyhjän kanssa, niin jonkin ajan päästä vain lakkasin käymästä häntä tapaamassa. Siihen se "hoito" sitten loppui, tuosta on jo vuosia.

ap

Kirjoitan nyt vähän tarkemmin tuosta hoito-/diagnosointiprosessista. Yleislääkäri tosiaan mainitsi "taitaa olla trauma". Mutta häntä en koskaan enää nähnyt ja myöskään tuon jälkeen ei yksikään ammattiauttaja enää maininnut sanaa "trauma".

Aiemmin minulla oli ollut ongelmia poliisin kanssa. Ne ongelmat olivat jo täysin takana, mutta se hoitaja kuitenkin kysyi niistä, ei kysynyt paljon, vaan kysyi vain jotain yhden tai kaksi kysymystä. Vastauksena minä valehtelin hänelle. Mutta hoitaja tiesi mistä niissä poliisiongelmissa oli ollut kyse, hän vain ei sitä minulle kertonut. No, myöhemmin, jollain toisella tapaamisella hoitaja uudestaan kysyi tasan saman kysymyksen niistä poliisiongelmista, vähän niinkuin ihan vain "ohimennen tarkistaakseen", tyyliin "niin mistä niissä poliisiongelmissa olikaan kyse?" Ja niin minä kerroin hänelle taas tasan saman valheen.

Mitä todennäköisimmin tuo oli jo osa "narsistitestaamista". Hoitaja oli jo aiemmin huomannut että olin valehdellut hänelle, joten hänen piti tarkistaa että olenko minä ihan oikeasti persoonallisuushäiriöinen patologinen valehtelija, olenko valheiden toistelija. Koska eihän yhden kerran valehteleminen heille vielä riitä todisteeksi. Se vain antoi syyn epäillä. Heidän tarvitsi vahvistaa tuo epäilys kysymällä uudestaan. Jos potilas kaksi kertaa tekee saman "luonnevikaisen teon" niin se vahvistaa heidän epäilyksensä. Mutta tietenkään tästä hoitaja ei kertonut minulle mitään, hoitaja ei kertonut tietävänsä totuutta poliisiongelmistani ja hoitaja ei kertonut että hän tiesi minun valehtelevan.

ap

Jatkoa...

Psykologia tavatessani, kun hän esitti minulle loputtoman monia "älykkyyskysymyksiä" (laskutehtäviä) ja "yleistietokysymyksiä" ja "tiesmitämuitakysymyksiä", niin jotkin niistä kysymyksistä olivat sellaisia "sanamääritelmäkysymyksiä" jne. Esim "mitä tarkoittaa joviaali?" tms. Tai myös "miksi on tärkeää että alaikäiset eivät saa äänestää?" tms. Jostain sellaisesta kysymyksestä minulla ei ollut yhtikäs mitään aavistusta mitä se tarkoitti, minun olisi pitänyt vastata rehellisesti "en tiedä", mutta sen sijaan minä vastasin jotain ihanmitäliepuutaheinää, vastasin täyttä potaskaa. Tuo oli psykologin mielestä varsin merkittävä seikka. Arvelen, että psykologin mielestä tuo tarkoitti sitä että "minä en kehdannut myöntää että en tiennyt vastausta". Ja tuo psykologin mielestä viittasi erittäin vahvasti narsismiin/persoonallisuushäiriöön, koska narsisteilla tosiaan on mukamas paljon sitä vikaa että "he eivät kehtaa myöntää sitäsuntätä".

Tosiaan, se hoitajan kysymys poliisiongelmistani ja tuo psykologin oivallus että "en kehdannut myöntää etten tiedä", tuota heidän toimintatapaa voi tosiaan kutsua "piilotestailuksi". Koska siis hoitaja kysyi poliisiongelmistani - mutta ei siksi että saisi tietää poliisiongelmistani vaan siksi että näkisi että valehtelenko vai en. Ja kun psykologi kysyi jotain vaikeaa määritelmäkysymystä niin hänelle ei merkittävää ollut se että minkä määritelmän tasan tarkkaan kerron vaan se että kehtaanko kertoa jos en jotain tiedä. En muista piilotestailiko hoitaja minua tuon enempää. Psykologi luultavasti piilotestaili minua hieman tuota enemmän, mutta yhtään tuon enempää en muista. Sen kuitenkin psykologin toimista muistan että kesken älykkyystestailun hän harrasti minulle kettuilemista, naljailemista, veetuilua. En tiedä miksi, mutta jokin sellainen "psykiatrinen syy" sille varmasti oli, jostain kumman syystä psykiatrian työntekijät ovat sitä mieltä että (mahdollisille) narsisteille täytyy keljuilla kaiken aikaa.

Psykiatria kun tapasin niin hän ei muistaakseni piilotestaillut ollenkaan. Hän vain saarnasi ja paasasi ja huusi minulle täysillä päin naamaa. Tai siis psykiatrin toinen tapaaminen oli tuollaista sairasta touhua, pelkkä himskatin pelottelunäytelmä, täydellä voimalla henkistä väkivaltaa suoraan vasten kasvojani.

Sen tapaamisen päätteeksi minä nousin paikaltani, kiitin, hyvästelin, poistuin. Tietysti kiitin, hyvästelin,... koska olen asiallinen kohtelias kiltti lempeä ihminen. No, kohteliaisuuksissa en ole taitava vaan olen sosiaalisesti kömpelö, mutta olen aina asiallinen.

ap

Tunsit itsesi uhatuksi, kun tilanne ei ollut näpeissäsi etkä tiennyt miten tulee reagoida ja sen jälkeen projisoit oman raivosi hoitohenkilökuntaan. Siltä se kuulostaa.

Tapahtuiko tämä kaikki  kenties vankeinhoitolaitoksen huomassa?

Täysi kaheli sinä kyllä olet, mutta et narsisti eikä nuo testit liity mitenkään narsistisen persoonallisuushäiriön testaamiseen. Ne on testanneet oletko ylipäätään ihan täysillä käyvä yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko diagnoosiin meni? Miten tähän lopputulemaan päädyttiin?

Menin terveyskeskukselle yleislääkärille. Olin etukäteen lappuselle kirjoittanut oireitani, annoin lappusen lääkärille, hän luki sen ja sanoi "oireiden taustalla taitaa olla jokin trauma, lähetän sinut eteenpäin". Niin sitten myöhemmin pääsin tapaamaan psyk.hoitajaa. Parit kerrat kun olin hoitajaa tavannut niin ne pisti mut käyttämään masennuslääkkeitä, käytin niitä muutaman kuukauden, sitten taas tapasin sen hoitajan, ja koska masennuslääkkeet eivät olleet tuottaneet positiivista vaikutusta niin masennuslääkitys lopetettiin. Hoitaja pisti mut tapaamaan psykiatrin. Psykiatri kirjoitti potilastietoihin "tulee vaikutelma karaktääripatologiasta (persoonallisuushäiriöstä)" tms.

Sitten taas tapasin sitä hoitajaa. Ja sitten hoitaja pisti mut tapaamaan psykologin. Psykologi näytti niitä musteläikkäkuvia ja teki mulle useita "palikkatestejä" ja kyselyitä jne. Sitten taas tapasin sen psykiatrin, siis toisen kerran. Ja tällä toisella kerralla psykiatri sai diagnoosinsa valmiiksi, kirjoitti potilastietoihin "vaikutelma karaktääripatologiasta vahvistunut" ja kirjoitti mulle diagnoosin "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja psykiatri myös kirjoitti potilastietoihini "psykologin testeissä ei löytynyt viitteitä psykoottisuudesta" tms.

Sen jälkeen tapasin taas sitä hoitajaa. Mutta koska hoito ei edennyt millään lailla yhtään, eli siis sen hoitajan tapaaminen oli yhtä tyhjän kanssa, niin jonkin ajan päästä vain lakkasin käymästä häntä tapaamassa. Siihen se "hoito" sitten loppui, tuosta on jo vuosia.

ap

Kirjoitan nyt vähän tarkemmin tuosta hoito-/diagnosointiprosessista. Yleislääkäri tosiaan mainitsi "taitaa olla trauma". Mutta häntä en koskaan enää nähnyt ja myöskään tuon jälkeen ei yksikään ammattiauttaja enää maininnut sanaa "trauma".

Aiemmin minulla oli ollut ongelmia poliisin kanssa. Ne ongelmat olivat jo täysin takana, mutta se hoitaja kuitenkin kysyi niistä, ei kysynyt paljon, vaan kysyi vain jotain yhden tai kaksi kysymystä. Vastauksena minä valehtelin hänelle. Mutta hoitaja tiesi mistä niissä poliisiongelmissa oli ollut kyse, hän vain ei sitä minulle kertonut. No, myöhemmin, jollain toisella tapaamisella hoitaja uudestaan kysyi tasan saman kysymyksen niistä poliisiongelmista, vähän niinkuin ihan vain "ohimennen tarkistaakseen", tyyliin "niin mistä niissä poliisiongelmissa olikaan kyse?" Ja niin minä kerroin hänelle taas tasan saman valheen.

Mitä todennäköisimmin tuo oli jo osa "narsistitestaamista". Hoitaja oli jo aiemmin huomannut että olin valehdellut hänelle, joten hänen piti tarkistaa että olenko minä ihan oikeasti persoonallisuushäiriöinen patologinen valehtelija, olenko valheiden toistelija. Koska eihän yhden kerran valehteleminen heille vielä riitä todisteeksi. Se vain antoi syyn epäillä. Heidän tarvitsi vahvistaa tuo epäilys kysymällä uudestaan. Jos potilas kaksi kertaa tekee saman "luonnevikaisen teon" niin se vahvistaa heidän epäilyksensä. Mutta tietenkään tästä hoitaja ei kertonut minulle mitään, hoitaja ei kertonut tietävänsä totuutta poliisiongelmistani ja hoitaja ei kertonut että hän tiesi minun valehtelevan.

ap

Jatkoa...

Psykologia tavatessani, kun hän esitti minulle loputtoman monia "älykkyyskysymyksiä" (laskutehtäviä) ja "yleistietokysymyksiä" ja "tiesmitämuitakysymyksiä", niin jotkin niistä kysymyksistä olivat sellaisia "sanamääritelmäkysymyksiä" jne. Esim "mitä tarkoittaa joviaali?" tms. Tai myös "miksi on tärkeää että alaikäiset eivät saa äänestää?" tms. Jostain sellaisesta kysymyksestä minulla ei ollut yhtikäs mitään aavistusta mitä se tarkoitti, minun olisi pitänyt vastata rehellisesti "en tiedä", mutta sen sijaan minä vastasin jotain ihanmitäliepuutaheinää, vastasin täyttä potaskaa. Tuo oli psykologin mielestä varsin merkittävä seikka. Arvelen, että psykologin mielestä tuo tarkoitti sitä että "minä en kehdannut myöntää että en tiennyt vastausta". Ja tuo psykologin mielestä viittasi erittäin vahvasti narsismiin/persoonallisuushäiriöön, koska narsisteilla tosiaan on mukamas paljon sitä vikaa että "he eivät kehtaa myöntää sitäsuntätä".

Tosiaan, se hoitajan kysymys poliisiongelmistani ja tuo psykologin oivallus että "en kehdannut myöntää etten tiedä", tuota heidän toimintatapaa voi tosiaan kutsua "piilotestailuksi". Koska siis hoitaja kysyi poliisiongelmistani - mutta ei siksi että saisi tietää poliisiongelmistani vaan siksi että näkisi että valehtelenko vai en. Ja kun psykologi kysyi jotain vaikeaa määritelmäkysymystä niin hänelle ei merkittävää ollut se että minkä määritelmän tasan tarkkaan kerron vaan se että kehtaanko kertoa jos en jotain tiedä. En muista piilotestailiko hoitaja minua tuon enempää. Psykologi luultavasti piilotestaili minua hieman tuota enemmän, mutta yhtään tuon enempää en muista. Sen kuitenkin psykologin toimista muistan että kesken älykkyystestailun hän harrasti minulle kettuilemista, naljailemista, veetuilua. En tiedä miksi, mutta jokin sellainen "psykiatrinen syy" sille varmasti oli, jostain kumman syystä psykiatrian työntekijät ovat sitä mieltä että (mahdollisille) narsisteille täytyy keljuilla kaiken aikaa.

Psykiatria kun tapasin niin hän ei muistaakseni piilotestaillut ollenkaan. Hän vain saarnasi ja paasasi ja huusi minulle täysillä päin naamaa. Tai siis psykiatrin toinen tapaaminen oli tuollaista sairasta touhua, pelkkä himskatin pelottelunäytelmä, täydellä voimalla henkistä väkivaltaa suoraan vasten kasvojani.

Sen tapaamisen päätteeksi minä nousin paikaltani, kiitin, hyvästelin, poistuin. Tietysti kiitin, hyvästelin,... koska olen asiallinen kohtelias kärsivällinen kiltti lempeä hyväsydäminen ihminen. No, kohteliaisuuksissa en ole taitava vaan olen sosiaalisesti kömpelö, mutta olen aina asiallinen.

ap

Jatkoa...

Tuon psykiatrin paasaamisen yksi tarkoitus oli se että häipyisin sieltä psyk.polilta, että en enää toiste saapuisi sinne tuhlaamaan heidän aikaansa. Mutta minähän saavuin sinne vielä, koska yhä tunsin oloni sairaaksi ja pahoinvoivaksi, eli jatkossakin vielä kävin tapaamassa sitä hoitajaa. Mutta sitä hoitajaa ei enää tippaakaan kiinnostanut, hänkin vain tahtoi päästä minusta eroon. Psykiatri yritti päästä minusta eroon huutamalla, mutta sitä keinoa hoitaja ei saanut käyttää joten hän yritti päinvastaista: mykkäkoulua. Hän vain istui hiljaa paikallaan minua vastapäätä. Sitten hän nousi, meni tietokoneensa ääreen istumaan, mukamas katsoi tietokoneen näyttöä. Istui tieskuinka pitkään hiljaa tietokoneensa äärellä mukamas katsomassa sitä. Istui ja istui. Lopulta hän palasi taas eteeni istumaan. Kaiken aikaa minä istuin kiltisti hiljaa paikallani, odottaen että hoitaja alkaisi puhua, kysyä, tehdä jotain. Mutta ei hän alkanut. Joten se oli siinä sitten se psykiatrinen "hoito".

--

Ai niin. Se yleislääkäri joka alkuun mainitsi että minulla taitaa olla jokin trauma. Hän oli oikeassa. Kun olin lakannut käymästä hoidossa, niin joitain vuosia myöhemmin traumani parani itsestään. Minulla oli silloin pitkään erittäin "levollinen kausi" elämässä meneillään, joten traumani sai aikaa parantua itsestään. En minä tiennyt että olin traumatisoitunut, koska en tiennyt että minulla oli koskaan tapahtunut mitään pahaa, koska trauman vuoksi en pahoja tapahtumia muistanut. Enhän minä sellaisesta voinut mitään tietää mitä en muistanut. Traumojeni parannuttua oloni ei enää ole sairas/pahoinvoiva, nyt olen terve, paranin itsestään.

Eli se psyk.polilla käyminen oli yhtä tyhjän kanssa, se persoonallisuushäiriödiagnoosi oli yhtä tyhjän kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Täysi kaheli sinä kyllä olet, mutta et narsisti eikä nuo testit liity mitenkään narsistisen persoonallisuushäiriön testaamiseen. Ne on testanneet oletko ylipäätään ihan täysillä käyvä yksilö.

Kyllä ne liittyvät, mutta harvemmin noita testejä perusterveydenhuollon lähetteen perustella tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät ettei se ole aspergerpiirre tai jokin muu? Tai uraputki, stressi, alkoholi jne. Ellei ole pätevä lekuri jollain tavalla. Ja mitä jos sellainen rooli jää päälle, kun miettii sitten että on joku piirre, vaikka voi olla muuta.

Mistä tiedän? Häh? No koska se psykiatri ei diagnosoinut minulla aspergeria tai jotain muuta. Vaan se psykiatri diagnosoi minut narsistiksi, kirjoitti potilastietoihini diagnoosin: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja tuo tarkoittaa narsistia!

Tuota viestisi loppuosuutta en ymmärrä, ilmaisit niin epäselvästi, joten en osaa sitä kommentoda.

ap

Eikö tuo sisällä pari muutakin persoonallisuushäiriötä narsismin lisäksi?

Arvelen että tuo sisältää kaikki psykiatrian "salaiset" diagnoosit. Arvelen että ne on "narsisti" ja "psykopaatti". En tiedä onko mitään muita salaisia diagnooseja. Ehkä "sosiopaatti"?

ap

Persoonallisuushäiriöitä on muitakin https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407

En tiedä miten diagnoosit yleensä kirjoitetaan, mutta voihan tuo tarkoittaa sitäkin, että ei vain ole mahdollista tehdä tarkempaa diagnoosia parin tapaamisen perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko diagnoosiin meni? Miten tähän lopputulemaan päädyttiin?

Menin terveyskeskukselle yleislääkärille. Olin etukäteen lappuselle kirjoittanut oireitani, annoin lappusen lääkärille, hän luki sen ja sanoi "oireiden taustalla taitaa olla jokin trauma, lähetän sinut eteenpäin". Niin sitten myöhemmin pääsin tapaamaan psyk.hoitajaa. Parit kerrat kun olin hoitajaa tavannut niin ne pisti mut käyttämään masennuslääkkeitä, käytin niitä muutaman kuukauden, sitten taas tapasin sen hoitajan, ja koska masennuslääkkeet eivät olleet tuottaneet positiivista vaikutusta niin masennuslääkitys lopetettiin. Hoitaja pisti mut tapaamaan psykiatrin. Psykiatri kirjoitti potilastietoihin "tulee vaikutelma karaktääripatologiasta (persoonallisuushäiriöstä)" tms.

Sitten taas tapasin sitä hoitajaa. Ja sitten hoitaja pisti mut tapaamaan psykologin. Psykologi näytti niitä musteläikkäkuvia ja teki mulle useita "palikkatestejä" ja kyselyitä jne. Sitten taas tapasin sen psykiatrin, siis toisen kerran. Ja tällä toisella kerralla psykiatri sai diagnoosinsa valmiiksi, kirjoitti potilastietoihin "vaikutelma karaktääripatologiasta vahvistunut" ja kirjoitti mulle diagnoosin "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Ja psykiatri myös kirjoitti potilastietoihini "psykologin testeissä ei löytynyt viitteitä psykoottisuudesta" tms.

Sen jälkeen tapasin taas sitä hoitajaa. Mutta koska hoito ei edennyt millään lailla yhtään, eli siis sen hoitajan tapaaminen oli yhtä tyhjän kanssa, niin jonkin ajan päästä vain lakkasin käymästä häntä tapaamassa. Siihen se "hoito" sitten loppui, tuosta on jo vuosia.

ap

Kirjoitan nyt vähän tarkemmin tuosta hoito-/diagnosointiprosessista. Yleislääkäri tosiaan mainitsi "taitaa olla trauma". Mutta häntä en koskaan enää nähnyt ja myöskään tuon jälkeen ei yksikään ammattiauttaja enää maininnut sanaa "trauma".

Aiemmin minulla oli ollut ongelmia poliisin kanssa. Ne ongelmat olivat jo täysin takana, mutta se hoitaja kuitenkin kysyi niistä, ei kysynyt paljon, vaan kysyi vain jotain yhden tai kaksi kysymystä. Vastauksena minä valehtelin hänelle. Mutta hoitaja tiesi mistä niissä poliisiongelmissa oli ollut kyse, hän vain ei sitä minulle kertonut. No, myöhemmin, jollain toisella tapaamisella hoitaja uudestaan kysyi tasan saman kysymyksen niistä poliisiongelmista, vähän niinkuin ihan vain "ohimennen tarkistaakseen", tyyliin "niin mistä niissä poliisiongelmissa olikaan kyse?" Ja niin minä kerroin hänelle taas tasan saman valheen.

Mitä todennäköisimmin tuo oli jo osa "narsistitestaamista". Hoitaja oli jo aiemmin huomannut että olin valehdellut hänelle, joten hänen piti tarkistaa että olenko minä ihan oikeasti persoonallisuushäiriöinen patologinen valehtelija, olenko valheiden toistelija. Koska eihän yhden kerran valehteleminen heille vielä riitä todisteeksi. Se vain antoi syyn epäillä. Heidän tarvitsi vahvistaa tuo epäilys kysymällä uudestaan. Jos potilas kaksi kertaa tekee saman "luonnevikaisen teon" niin se vahvistaa heidän epäilyksensä. Mutta tietenkään tästä hoitaja ei kertonut minulle mitään, hoitaja ei kertonut tietävänsä totuutta poliisiongelmistani ja hoitaja ei kertonut että hän tiesi minun valehtelevan.

ap

Eikö valehteleminen ole mielestäsi tyhmää?

Kertaakaan elämässäni en ole tahallani valehdellut. Paitsi esim lapsena hölmöyksissäni jonkin lapsellisen aprillipilan "mulla on AIDS! Eipäs ole, aprillia!"

Mutta psyk.työntekijöille en valehdellut tahallani, vaan siksi että he olivat niin saaatanan pelottavia. Pelkäsin heitä niin paljon etten uskaltanut puhua totta, siis pelottavuudellaan he pakottivat minut valehtelemaan. Teepäs testi: mene jonkun luokse puukko kädessä, ala uhkailla puukolla, katso mitä kaikkia valheita saat hänet kertomaan, katso kuinka paljon potaskaa saat hänet puhumaan. Saat hänet laulamaan vaikka minkälaisia hulluja virsiä, jokeltamaan päättömyyksiä.

ap

Saamasi diagnoosi on ns. työdiagnoosi. Voi olla mikä tahansa pers.häiriö tai ei välttämättä mikään. Tarkoittaa vain epäilyä jostakin pers.häiriöstä ja, että tutkimus/selvitys on kesken.

Miten narsisti käytännössä eroaa epävakaasta?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä asiat on sinulle niin kivuliaan häpeällisiä, että niiden esiin tuominen aiheuttaa sinussa narsistisen raivon? Tiedätkö, että kaikki sinut, narsistin tuntevat tietävät että nolostut helposti asioista ja meillä on ne sinua nolaavat asiat mielessä ja puhumme niistä, mutta koska käyttäydyt kuin vesikauhuinen koira niin niitä ei tuoda esiin vaan annamme sinun rakentaa itsestäsi niitä satuja joihin kukaan ei usko?

Häpeä? Häpeä on yhteisöllinen tunne. Mutta lapsuuteni äärimmäisen väkivaltaisuuden vuoksi minä olen "eristyssellin uhri" eli mm tunsin kuinka elämä sisälläni kuoli. Tuosta syystä minulla ei myöskään enää ole yhteisöllisiä tarpeita, eikä minulla ole yhteisöllisiä tunteita kuten esim häpeä ja ylpeys. Eli ei, en tunne häpeää. En koskaan määrittele itseäni yhteisön kautta, jonkinlaisen sosiaalisen hierarkian kautta, tai muiden ihmisten kanssa käydyn vuorovaikutuksen kautta, en koskaan vertaile itseäni muihin, en tee muista ihmisistä havaintoja enkä aseta sosiaalisille havainnoille "arvostuksia" (hyvä/huono).

Raivo? En kykene tuntemaan mm raivoa, vihaa, vahingoniloa, iloa, nautintoa, mielihyvää, himoa, intohimoa, merkityksentunnetta, kaunaa, katkeruutta, kateutta, "kivaa viihdyttävää jännitystä",... koska lapsuuteni äärimmäisen väkivaltaisuuden vuoksi kaikki tuollaiset aivojeni osat ovat pysyvästi hajalla. Siis hajalla on ainaskin aivojen mielihyväkeskus ja kaikki tuollaiset "hormonijärjestelmät". Minulla ei ole mielihyvähormoneja eikä adrenaliinia.

En myöskään kertaakaan elämässäni ole manipuloinut tai esittänyt tai käyttänyt ketään hyväksi tai yrittänyt alistaa ketään tai kostaa kenellekään tms. En ole tehnyt ainuttakaan "sosiaalista pelisiirtoa" tai pelannut ainuttakaan sosiaalista peliä. En ole haastanut riitaa, en ole riidellyt,...

ap

Vierailija kirjoitti:

Saamasi diagnoosi on ns. työdiagnoosi. Voi olla mikä tahansa pers.häiriö tai ei välttämättä mikään. Tarkoittaa vain epäilyä jostakin pers.häiriöstä ja, että tutkimus/selvitys on kesken.

Niinhän siinä ihan suoraan sanottiinkin. Tulee vaikutelma...

Vierailija kirjoitti:

Mitkä asiat on sinulle niin kivuliaan häpeällisiä, että niiden esiin tuominen aiheuttaa sinussa narsistisen raivon? Tiedätkö, että kaikki sinut, narsistin tuntevat tietävät että nolostut helposti asioista ja meillä on ne sinua nolaavat asiat mielessä ja puhumme niistä, mutta koska käyttäydyt kuin vesikauhuinen koira niin niitä ei tuoda esiin vaan annamme sinun rakentaa itsestäsi niitä satuja joihin kukaan ei usko?

En ole koskaan käyttäytynyt kuin vesikauhuinen koira. Olen tyyni, hiljainen, vaisu, rauhallinen, passiivinen, hidas, väsynyt,... usein suorastaan apaattinen, sairaalloisen tyyni, kuolemanhiljainen. Johtuu siitä että olen eristyssellin uhri. Usein vain mielelläni kuolisin pois. Tuskin jaksan elää enää järin kauaa.

Nolostun? Satuja itsestäni? Kuulostaa sellaiselta touhulta jota tekevät sellaiset ihmiset jotka pohtivat mielessään "mitä muut minusta ajattelevat? miltä näytän muiden silmissä? tykkäävätkö muut minusta? minkä vaikutelman muut minusta saavat?" Ja minullahan ei tuollaisia pohdintoja koskaan ollenkaan ole, eli ei myöskään ollenkaan nolostumista eikä satuja itsestäni.

Kaikki minut tuntevat ihmiset? En ole vuosikausiin ollut tekemisissä kenenkään kanssa, kenenkään. Eli vuosikausiin ei ole kukaan minua tuntenut.

ap

Miksi et vastannut siihen kysymykseen onko sinut koskaan tuomittu rikoksesta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vastannut siihen kysymykseen onko sinut koskaan tuomittu rikoksesta?

"Poliisiongelmaan" viitattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä asiat on sinulle niin kivuliaan häpeällisiä, että niiden esiin tuominen aiheuttaa sinussa narsistisen raivon? Tiedätkö, että kaikki sinut, narsistin tuntevat tietävät että nolostut helposti asioista ja meillä on ne sinua nolaavat asiat mielessä ja puhumme niistä, mutta koska käyttäydyt kuin vesikauhuinen koira niin niitä ei tuoda esiin vaan annamme sinun rakentaa itsestäsi niitä satuja joihin kukaan ei usko?

En ole koskaan käyttäytynyt kuin vesikauhuinen koira. Olen tyyni, hiljainen, vaisu, rauhallinen, passiivinen, hidas, väsynyt,... usein suorastaan apaattinen, sairaalloisen tyyni, kuolemanhiljainen. Johtuu siitä että olen eristyssellin uhri. Usein vain mielelläni kuolisin pois. Tuskin jaksan elää enää järin kauaa.

Nolostun? Satuja itsestäni? Kuulostaa sellaiselta touhulta jota tekevät sellaiset ihmiset jotka pohtivat mielessään "mitä muut minusta ajattelevat? miltä näytän muiden silmissä? tykkäävätkö muut minusta? minkä vaikutelman muut minusta saavat?" Ja minullahan ei tuollaisia pohdintoja koskaan ollenkaan ole, eli ei myöskään ollenkaan nolostumista eikä satuja itsestäni.

Kaikki minut tuntevat ihmiset? En ole vuosikausiin ollut tekemisissä kenenkään kanssa, kenenkään. Eli vuosikausiin ei ole kukaan minua tuntenut.

ap

Olisitko sitten kuitenkin skitsoidi?

eri

Millä tapaa narsismi näkyy ihmissuhteissasi? Onko sinulla perhettä?

Myös minun puolisoni on psykiatrin diagnosoima narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vastannut siihen kysymykseen onko sinut koskaan tuomittu rikoksesta?

"Poliisiongelmaan" viitattiin.

Kyllä. Ja siinä oli kyse siitä että olin tehnyt rikoksen, ihan aidosti oikeasti olin täysin syyllinen ja sen poliisikin oli todennut. Mutta hoitajalle valehtelin sillä lailla että kerroin asiasta "lievemmin" niin etten mukamas olisikaan ihan niin täysin syyllinen.

En tiedä mitä kaikkea hoitaja/psykiatri tuosta valehtelustani päätteli. Toki sen että valehtelin. Mutta ehkä enemmänkin. Koska jos joku jää kiinni pahanteosta niin psyk työntekijöille taitaa olla merkitystä sillä että se pahantekijä myöntää tekonsa ja on siitä pahoillaan ja katuu sitä ja kertoo siitä avoimesti rehellisesti. Kun taas minä jäin kiinni pahanteosta mutta valehtelin siitä. Joten tuosta he kenties päättelivät esim että olen "vastuunpakoilija", en ota vastuuta omien pahojen tekojeni huonoista seurauksista, yritin kiinni jäätyäni halpamaisesti "livahtaa pakoon kuin koira veräjästä",...

ap

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti käytännössä eroaa epävakaasta?

Narsisti haluaa jakamatonta huomiota eikä omaa syyllisyydentuntoa käytöksestään mutta epävakaa on taas ihan päinvastoin, itseviha läsnä ja syvät häpeäntunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vastannut siihen kysymykseen onko sinut koskaan tuomittu rikoksesta?

"Poliisiongelmaan" viitattiin.

Kyllä. Ja siinä oli kyse siitä että olin tehnyt rikoksen, ihan aidosti oikeasti olin täysin syyllinen ja sen poliisikin oli todennut. Mutta hoitajalle valehtelin sillä lailla että kerroin asiasta "lievemmin" niin etten mukamas olisikaan ihan niin täysin syyllinen.

En tiedä mitä kaikkea hoitaja/psykiatri tuosta valehtelustani päätteli. Toki sen että valehtelin. Mutta ehkä enemmänkin. Koska jos joku jää kiinni pahanteosta niin psyk työntekijöille taitaa olla merkitystä sillä että se pahantekijä myöntää tekonsa ja on siitä pahoillaan ja katuu sitä ja kertoo siitä avoimesti rehellisesti. Kun taas minä jäin kiinni pahanteosta mutta valehtelin siitä. Joten tuosta he kenties päättelivät esim että olen "vastuunpakoilija", en ota vastuuta omien pahojen tekojeni huonoista seurauksista, yritin kiinni jäätyäni halpamaisesti "livahtaa pakoon kuin koira veräjästä",...

ap

Saitko pitkän tuomion?

Vankilassa diagnosoidaan eniten persoonallisuushäiriöitä. Lähes kaikilla on, useimmilla useampi pers.häiriö samanaikaisesti ja muitakin psykiatrisia diagnooseja. Huonokuntoista porukkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vastannut siihen kysymykseen onko sinut koskaan tuomittu rikoksesta?

"Poliisiongelmaan" viitattiin.

Kyllä. Ja siinä oli kyse siitä että olin tehnyt rikoksen, ihan aidosti oikeasti olin täysin syyllinen ja sen poliisikin oli todennut. Mutta hoitajalle valehtelin sillä lailla että kerroin asiasta "lievemmin" niin etten mukamas olisikaan ihan niin täysin syyllinen.

En tiedä mitä kaikkea hoitaja/psykiatri tuosta valehtelustani päätteli. Toki sen että valehtelin. Mutta ehkä enemmänkin. Koska jos joku jää kiinni pahanteosta niin psyk työntekijöille taitaa olla merkitystä sillä että se pahantekijä myöntää tekonsa ja on siitä pahoillaan ja katuu sitä ja kertoo siitä avoimesti rehellisesti. Kun taas minä jäin kiinni pahanteosta mutta valehtelin siitä. Joten tuosta he kenties päättelivät esim että olen "vastuunpakoilija", en ota vastuuta omien pahojen tekojeni huonoista seurauksista, yritin kiinni jäätyäni halpamaisesti "livahtaa pakoon kuin koira veräjästä",...

ap

Ei sinun kannata vaivata päätäsi sillä asialla. Sinulla ei ole mitään diagnoosiakaan. Yksittäisestä kysymyksestä ei tehdä pitkälle meneviä päätelmiä, vaan kyse on kokonaisvaikutelmasta, elämänhistoriasta ja siitä, millainen kuva sinusta muiden havainnoimana on muodostunut vaikkapa terveydenhuollon merkintöjen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Millä tapaa narsismi näkyy ihmissuhteissasi? Onko sinulla perhettä?

Myös minun puolisoni on psykiatrin diagnosoima narsisti.

Perhe? Lapsuudenperheeseeni/vanhempiini jouduin katkaisemaan välit jo ajat sitten koska vanhempani olivat niin äärimmäisen väkivaltaisia että jouduin pakenemaan heitä henkeni edestä. Minulla ei ole enää elämässäni ainuttakaan ihmistä lapsuudestani/nuoruudestani.

Omaa perhettä minulla ei ole, ei seurustelukumppania, ei asuinkumppania. Asun yksin, vietän erakkoelämää. Muutamat ystävät minulla on, he ovat minun tavoin lauhkeita lampaita, täysin harmittomia turvallisia ihmisiä jotka eivät ikinä satuttaisi kärpästäkään eivätkä ikinä harrasta minkäänlaisia sosiaalisia konflikteja. Juuri nyt asun kaukana heistä enkä ole ollut heihin yhteydessä vuosiin. Mutta kenties palaan heidän kanssaan väleihin vielä ennen kuin kuolen.

ap