Lue keskustelun säännöt.
Mikä on totuus "superihmisten" taustalla?
28.02.2023 |
Media hehkuttaa säännöllisesti "superihmisiä", jotka ovat lahjakkaita, tehokkaita, loputtoman energisiä ja aina terveitä ja positiivisia. Mutta mikä mahtaa olla totuus, kun kuitenkin kaikilla meistä on se sama 24 tuntia vuorokaudessa käytettävissä.
Otetaan esimerkiksi naispuolinen henkilö, jolla on lapsia ja mies. Hän käy töissä ja opiskelee samaan aikaan. Lisäksi tietysti harrastaa monipuolisesti liikuntaa, on hoikka ja nuorekas ja aina viimeistellyn näköinen.
En vaan ymmärrä, miten kenelläkään riittää vuorokaudessa tunnit tuohon kaikkeen! Onko mahdollista, että meille ei kerrota ihan kaikkea. Käykö kotona siivooja, hoitaako isovanhempi lapset ja tekee ruuat?
Tunteeko joku läheisesti tällaisen henkilön? Mikä on totuus tuosta elämästä?
Itsellä töissä käyminen (osa-aikainen!), kodin hoito (toki mies tekee osansa), lasten hoitaminen ja kyyditseminen harrastuksiin vie kaiken ajan ja ylikin! Olen väsynyt ja haluaisin keventää jostain, mutta kaikki tekeminen on ns. pakollista. En vaan tajua miten jotkut tekee tämän kaiken päälle vielä niin paljon muutakin.
Kommentit (224)
Mä tunnen yhden. Ja opiskeluajan luulin(=toivoin) aina, että se istuisi pimeässä luolassa ja takoisi asioita päähänsä, mutta ei. Se puuhaili kaikkia kivoja juttuja, luki kirjoja, istui terassilla ja pelasi höntsäilytasolla vaikka mitä lajeja. Silti se suoritti opinnot ihan ennätysajassa ja huippupapereilla.
En keksi muuta selitystä kuin sen, että joillekin on annettu sellaiset osaset päähän, että oppiminen, asioiden hahmottaminen ja tekeminen on vain hirveän paljon helpompaa.
Lisäksi se tyyppi oli älyttömän mukava ja sosiaalisesti taitava.
Se tietty väitteli heti tutkinnon perään ja nyt sitä näkyy välillä lehdissä. Hyvin näyttää menevän.
Mutta vaikka kuinka olisin organisoinut elämäni ja opetellut pärjäämään miniunilla, en olisi pystynyt samaan.
Onneksi osaan olla ihan tyytyväinen työmuurahaisen osastani tässä maailmassa. Puoliso on mukava ja suurin osa työkavereistakin. Sekin on ihan hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko suku on valjastettu palvomaan tietyn henkilön elämää ja hoitamaan tämän jälkikasvua. Nähty on.
Minä olen aina ollut tehokas ja energinen. En tarvitse mitään palautumisia. Tykkään kun on monta rautaa tulessa ja paljon tekemistä.
Ei kaikilla ole taustalla mitään ihmeellistä totuutta. Tunnen ihmisiä, joilla on paljon energiaa ja ovat tehokkaita ajankäyttäjiä. Mukavaa, jos pääsevät toteuttamaan itseään, varmaan muuten tylsistyisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa olen tyytyväinen, että johonkin edes kykenen. Edes lääkitys ei ole kaikkea väsymystä ja oireita poistanut. Olisin mieluummin vain tavallisen saamaton niin että asiat olisivat omasta viitseliäisyydestä kiinni. Treenaan viisi kertaa viikossa, syön terveellisesti ja otan lisäravinteita, mutta aina väsyttää. Väsyttää vaikka nukun ja väsyttää vaikken nukkuisi. Ihan sama, aina väsyttää.
Kuulostaa ahdistavalta. Onneksi en ole superihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole taustalla mitään ihmeellistä totuutta. Tunnen ihmisiä, joilla on paljon energiaa ja ovat tehokkaita ajankäyttäjiä. Mukavaa, jos pääsevät toteuttamaan itseään, varmaan muuten tylsistyisivät.
Ainakin omalla kohdalla nimenomaan avain on siinä, että arki ja juhla on sen näköistä kuin olen toivonutkin sen olevan. Helposti energiat saisi minimiinkin. Ei tarvitsisi kuin esimerkiksi pakottaa soittelemaan ihmisille kahdeksasta neljään myyntipuheluja ja olisin työpäivän jälkeen kuin toinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
sitä kuvittelee vielä kolmekymppisenä olevansa suht kuolematon ja kaikkivoipa. Nelikymppisenä maksetaan sitten laskua siitä uupumuksen muodossa, kokemusta on. Jaksan siis töissä, mut vapaa-ajalla jäänyt kaikki turha suorittaminen pois.
Onnea, minulla on sama kokemus mutta en kykene enää töihin vähän yli nelikymppisenä. Tai jos siihen jotenkin vääntäydyn, niin yhtään mitään muuta en elämässäni jaksa. Pitää vaan yrittää löytää sitä iloa muualta. Vilpittömästi on hienoa, jos jotkut jaksavat olla superihmisiä ja kykenevät siihen oikeasti. Heidän nostamistaan esimerkeiksi ja roolimalleiksi en oikein ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on omat rajoitteensa.
Esim. minulla lukihäiriö, en pysty olemaan niin tehokas mitä joku toinen, koska lukemiseen menee enemmän aikaa.
Kieliä en meinannut oppia, mutta kun aloin matkustella ja vietin pitkiä aikoja ulkomailla, hoksasin että osaan ja opin kyllä, mutta kuuntelemalla, en kirjasta lukemalla. Toki suullisen ja kirjallisen osaamisen välillä on iso ero, mutta nykyään osaan pariakin kieltä todella hyvin.
Toisekseen olen introvertti, jos saan olla rauhassa en väsy, mutta isossa porukassa/melussa huomaan kaipaavani lepoa seuraavana päivänä. Esimerkiksi illanistujaiset ja keikka siihen päälle, on kivaa, mutta seuraavana päivänä olen ihan poikki. Ja kyse ei ole krapulasta tmv. vaan "vain" siitä että kuormitun tuollaisista tilanteista.
Jos haluttaisiin saada kaikkien ihmisten täysi potentiaali käyttöön, pitäisi luoda esim. kouluihin erilaisia oppimisympäristöjä. Rauhallisempia tiloja introverteille, vilkkaammille omansa. Samoin erilaisia ryhmiä missä opiskeltaisiin eri tavoilla, vaikkapa noita kieliä.
Hienoa on jos on superihmisiä mutta kuka senkin määrittelee? Veikkaan että heitä on aika paljon pimennossakin, heillä ei ole aikaa eikä haluja päivittää somea ja koska ovat tuntemattomia, heitä ei haastatella naistenlehtiin. Aika monella päättäjällä, urheilijalla tai yritysihmisellä on varmaan tukiverkosto tai palkattua apua lastenhoitoon ja kotitöihin. Imago voi olla osin ympäristön rakentama ja ylläpitämä. Kunnioitan sitä että ihminen seuraa sydäntään ja tavoittelee unelmiaan. Nykyään vaan sen superihmisen tai supernaisen nimikkeen tuppaa saamaan sillä että leipoo instassa sämpylöitä kolmen lapsen kanssa viikonloppuna. Kaikella ystävyydellä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi he eivät jahkaile. Jos jotain pitää tehdä niin he tekevät sen eivätkä ahdistu sen tekemisestä päiviä ennen kuin aloittavat.
Tämä ainakin on keskeinen. Jahkailu vie käsittämättömästi energiaa ja on useimmiten täysin turhaa.
Hypomania +hyvä tasapainoinen perhe takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole superihminen, mutta työsaralla taidan olla. Teen aivotyötä ja pystyn työskentelemään älyttömän superkeskittyneesti. Aivot sauhuten saan monesti 2 tunnissa tehtyä kahden päivän työt. Yrittäjänä olen hinnoitellut työni niin, että saan kuitenkin sen 2 päivän palkan.
Tällä systeemillä itselläni vapautuu tosi paljon aikaa kaikkeen muuhun, sillä töitä en pystyisi samalla intensiteetillä tekemään juurikaan enempää.
Jos ihminen on terve ja unirytmi kunnossa sekä varaa ostaa terveellistä ruokaa, elämä on helpompaa. Lisäksi jos on organisointitaitoinen ja luonteeltaan ahkera ja toimeen tarttuva. Kyllähän se näkyy. Otetaanpa yksikin noista (terveys,uni,ruoka) pois niin hankalaksi menee. Lisäksi usein tuollaiset hannuhanhet on usein hyvin ilkeitä ja pilkallisia eivätkä ymmärrä miten joku toinen joutuu puremaan hammasta arjesta selviytyäkseen. Unettomuus esimerkiksi asia jota moni hyväuninen ei ymmärrä. Pilkkanaurua vain saa "mitä vaikeaa nukkumisessa muka on, senkus laitat silmät kiinni ja nukahdat". Mutta kyllä se elämä opettaa jokaista.
Miksi tuo on superihmisyyttä?
Minulla on moni noista asioista elämässäni: työ, opiskelu, mies ja kaksi lasta. Talo ja piha. Harrastuksia ja ystäviä. Ei tässä mitään supervoimia tarvita, elämä on ihan rauhallista ja kivaa.
Yksi ilta viikossa menee opiskeluun, kolmena liikun, neljä jää ihan vapaaksi.
Mutta nyt kun mietin, olen kyllä hyvä organisoimaan ja tehnyt elämästä monella tapaa helppoa. Tavaraa on vähän, siivous nopeaa, kauppareissu kerran viikossa.
Tunnen joitain äärimmåusen mrnestyneitä ja aikaansaavia suorittajanaisia. Olennaisimmat erot minuun verrattuna ovat, että he
-kykenevät painamaan töitä ja sitten rentoutumaan ja nukahtamaan kuin sormia napsauttamalla. Minä taas tarvitseen palautumishetken ja pitkän hiljentymisen illalla ennen kuin pystyn nukahtamaan.
-kykenevät tarttumaan toimeen heti, minä taas jahkailen pitkään ennen kuin saan aloitettua puuhaa.
-eivät tunnu tarvitsevan vapaa-aikaa ja vapaapäiviä niin kuin ihmiset keskimäärin, tuskin viettävät joulua/juhannusta/ihan tavallista viikonloppuakaan kuten useimmat muut, heille se työ vaikuttaa olevan elämässä SE juttu, josta tykkäävät ja jonka parissa viihtyvät ja joka tuo merkitystä elämään
-eivät tee kotitöitä lähes yhtään itse, vaan palkattu siivoja tekee ja jos on parisuhteessa, niin ei missään tapauksessa tee kotitöitä enempää kuin mies, vaan ihan vähintään puoliksi jaettu kaikki tai mies tekee enemmän
-lapsilla on paljon organisoituja harrastuksia, eivätkä he ole juurikaan kotona, ei mene siis aikaa lastenhoitoon ja perheen kanssa oloon, osa on myös eronnut ja lapset joka toinen viikko isållä, jolloin voi keskittyä täysin vain omiin juttuihin
No minua on jotkut joskus pitäneet jonain superihmisenä. Noh kerronpa, että en siivoa kovin intohimoisesti, vaikka tykkään siisteydestä ja jos minulla olisi ylimääräistä aikaa niin siivoaisin enemmän. Minulla ei ole muita harrastuksia. Kun lapset oli pieniä käytin hyväkseni päiväunet ja leikkipuistot, esim. sisäleikkipuistossa pystyi samalla tekemään juttuja, kun lapset leikki.
Toisekseen ei se opiskelu niin vaativaa ole. Aika helppoa loppujen lopuksi.
Ehdin kyllä harrastaa myös lasten kanssa, koska se siivoaminen jäi.
373737373uekuerururueueuurjrhuu4i4i4i4uu4riu4u4u4u4u4jrur
Olen huomannut sillä on paljon merkitystä että on hyvät vanhemmat ja kaveripiiri. On se helppoa keskittyä kun ei ole traumoja koulukiusaamisesta tai vanhemmista jotka haukkuvat ja lyövät. Kannattaa välttää sellaista luuuseriporukkaa joka ei ole saanut mitään aikaiseksi elämässä ja kateuksissaan sanovat että "sä et kyll oo vitu mitään."
Sitten se delegoiminen. Jos tuntee kaikenlaisia asiantuntijoita, niin se on miljoona kertaa helpompaa kun jos oppii kirjoista ja tekee kaiken itse.
Varmasti tosiaan varakkailla on paljon sellaista maksullista apua, jota eivät ehkä edes itsekään tule ajatelleeksi, kun se on niin itsestään selvää. Tuo esimerkki juhlien järjestämisestä on oikein hyvä!