Lue keskustelun säännöt.
Mikä on totuus "superihmisten" taustalla?
28.02.2023 |
Media hehkuttaa säännöllisesti "superihmisiä", jotka ovat lahjakkaita, tehokkaita, loputtoman energisiä ja aina terveitä ja positiivisia. Mutta mikä mahtaa olla totuus, kun kuitenkin kaikilla meistä on se sama 24 tuntia vuorokaudessa käytettävissä.
Otetaan esimerkiksi naispuolinen henkilö, jolla on lapsia ja mies. Hän käy töissä ja opiskelee samaan aikaan. Lisäksi tietysti harrastaa monipuolisesti liikuntaa, on hoikka ja nuorekas ja aina viimeistellyn näköinen.
En vaan ymmärrä, miten kenelläkään riittää vuorokaudessa tunnit tuohon kaikkeen! Onko mahdollista, että meille ei kerrota ihan kaikkea. Käykö kotona siivooja, hoitaako isovanhempi lapset ja tekee ruuat?
Tunteeko joku läheisesti tällaisen henkilön? Mikä on totuus tuosta elämästä?
Itsellä töissä käyminen (osa-aikainen!), kodin hoito (toki mies tekee osansa), lasten hoitaminen ja kyyditseminen harrastuksiin vie kaiken ajan ja ylikin! Olen väsynyt ja haluaisin keventää jostain, mutta kaikki tekeminen on ns. pakollista. En vaan tajua miten jotkut tekee tämän kaiken päälle vielä niin paljon muutakin.
Kommentit (224)
sitä kuvittelee vielä kolmekymppisenä olevansa suht kuolematon ja kaikkivoipa. Nelikymppisenä maksetaan sitten laskua siitä uupumuksen muodossa, kokemusta on. Jaksan siis töissä, mut vapaa-ajalla jäänyt kaikki turha suorittaminen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikataulujen noudattaminen varmaan. Minulla jo keskittymiskyky vaihtelee niin paljon, että puolen tunnin hommaan voi mennä kaksi tuntia. Jotkut ovat ihan robotteja.
Salaisuus on opiskelu ja organisointi. Nämä ihmiset osaavat järjestää elämänsä niin, että monet arjen asiat rullaavat omalla painollaan. Lisäksi he ovat hankkineet niin paljon henkistä kapasiteettia, että monesti esim työssään he eivät "tee töitä" vaan ainoastaan antavat sen oman tietotaitonsa ulos.
Lisäksi he eivät jahkaile. Jos jotain pitää tehdä niin he tekevät sen eivätkä ahdistu sen tekemisestä päiviä ennen kuin aloittavat.
Energiaa riittää, jos on terve, mieleltään pirteä ja motivoitunut. Lievästi masentuneet yleensä ihmettelee tällaisia.
Kyllähän ihmisten välillä on ihan valtavia eroja esim. energisyydessä, jaksamisessa ja keskittymiskyvyssä. Tunnen itse joitain tällaisia superihmisiä, ja itse taas olen luonnostani matalaenerginen, sellainen jolle tavis arki jo on raskasta. Kyllä on ihan totta, että he tekevät niitä kaikenlaisia asioitaan ihan eri teholla kuin minä, eivät tarvitse samalla tapaa lepo- ja palautumisaikoja, eivät kuormitu asioista kuten minä.
Toki siivooja voi käydä, monella käy niin meilläkin, ja osalla isovanhemmat auttaa enemmän osalla vähemmän. Lastenhoitopalvelujakin voi myös ostaa kotiin. Ei se silti sitä poissulje että toiset vaan on enemmän aikaansaavia kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikataulujen noudattaminen varmaan. Minulla jo keskittymiskyky vaihtelee niin paljon, että puolen tunnin hommaan voi mennä kaksi tuntia. Jotkut ovat ihan robotteja.
Työ, opiskelu, lapset, koti (kaupassa käynnit, ruuan välipalojen laitto, siivoaminen ym), parisuhde, omat harrastukset, lasten harrastukset... En saisi noita mahtumaan elämääni minkäänlaisella aikataululla!
Vierailija kirjoitti:
Energiaa riittää, jos on terve, mieleltään pirteä ja motivoitunut. Lievästi masentuneet yleensä ihmettelee tällaisia.
No ei kyllä kaikilla riitä, ei energiaa eikä haluakaan. Monelle se ihan yksi työ ja kodin ja lasten hoito on se mitä jaksaa. Mulla ainakin. Ei kyllä menisi enää opinnot ja harrastukset ja kuntoilut ja ties mitkä siihen lisäksi, koska kaipaa palautumista, lepoa ja rentoutumistakin. Jotkut ihmiset ei niin niitä näytä kaipaavan vaan voivat vaan painaa koko valveillaoloaikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeat testot, korkea vireystila, hyvä mielenterveys - tai sitten hyvällä tavalla hiukan hullu. Geenilotossa voittanut paljon aikaansaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Energiaa riittää, jos on terve, mieleltään pirteä ja motivoitunut. Lievästi masentuneet yleensä ihmettelee tällaisia.
No ei kyllä kaikilla riitä, ei energiaa eikä haluakaan. Monelle se ihan yksi työ ja kodin ja lasten hoito on se mitä jaksaa. Mulla ainakin. Ei kyllä menisi enää opinnot ja harrastukset ja kuntoilut ja ties mitkä siihen lisäksi, koska kaipaa palautumista, lepoa ja rentoutumistakin. Jotkut ihmiset ei niin niitä näytä kaipaavan vaan voivat vaan painaa koko valveillaoloaikansa.
Koska he eivät koe asioita kuormittavina, kuten sinä. En minä kaipaa tunnin iltalenkin jälkeen erillistä palautumisaikaa, vaan suihkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen suorittajatyyppi, joka automaattiohjauksella suorittaa elämää. Näennäisesti voi tehdä paljon ja menestyä, mutta saako elämässään oikeasti mitään merkittävää aikaan? Uuden keksiminen ja oivaltaminen tarvii usein pohdiskelua, jahkailua ja vain olemista, kärsivällisyyttä ja kokeellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huummeet ja doping on keksitty.
Tämä. Nuo suorittaja-pyrkyrit eivät kaihda aivodopingia tai ihan sitä tavallistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Energiaa riittää, jos on terve, mieleltään pirteä ja motivoitunut. Lievästi masentuneet yleensä ihmettelee tällaisia.
No ei kyllä kaikilla riitä, ei energiaa eikä haluakaan. Monelle se ihan yksi työ ja kodin ja lasten hoito on se mitä jaksaa. Mulla ainakin. Ei kyllä menisi enää opinnot ja harrastukset ja kuntoilut ja ties mitkä siihen lisäksi, koska kaipaa palautumista, lepoa ja rentoutumistakin. Jotkut ihmiset ei niin niitä näytä kaipaavan vaan voivat vaan painaa koko valveillaoloaikansa.
Koska he eivät koe asioita kuormittavina, kuten sinä. En minä kaipaa tunnin iltalenkin jälkeen erillistä palautumisaikaa, vaan suihkua.
Joo tämä on ihan totta. Esim. työpäivästä minä tarvin palautumista siinä, etten jaksa sosiaalisuutta enää loppupäivänä. Äärimmäisen introvertti kun olen. Lisäksi kun aivotyö, niin en jaksa myöskään mitään mikä vaatii loogista ajattelua. Liikuntaakaan ei huvita harrastaa sen jälkeen kun on kotityöt, lasten harrastuskuskaukset, päivälliset ja myöhemmin iltapalat, pyykit ja tiskit yms. hoitanut. Minulle paras palauttava toiminta on lojua sohvalla ja katsella sarjoja. Tiedän, että joillekin muille se on aktiivisempi ja menevämpi toiminta, ja se on ihan ok. Kummankaan ei tarvitse pyrkiä muuttumaan toisensa kaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ihan fysiologisia eroja ihmisten välillä. Joillain on hermosto herkempi reagoimaan ja sitä kautta eri asiat ja toiset ihmiset kuormittaa ihan eri tavalla kuin rautaisella, vakaalla hermostolla varustettua.
Ja tämä hermoston tila saattaa muotoutua jo kohdussa, eli siihen ei välttämättä pysty itse kovin paljoa vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen suorittajatyyppi, joka automaattiohjauksella suorittaa elämää. Näennäisesti voi tehdä paljon ja menestyä, mutta saako elämässään oikeasti mitään merkittävää aikaan? Uuden keksiminen ja oivaltaminen tarvii usein pohdiskelua, jahkailua ja vain olemista, kärsivällisyyttä ja kokeellisuutta.
Vaikka olen itse ei-superihminen, niin täytyy heitä kyllä vähän puolustaa. Kuinka moni meistä vähemmän energisistä kun myöskään saadaan mitään merkittävää aikaan tai keksitään uutta? Ei sellaista tee kovin moni. Ja yleisempää sellainen tuntuu pääosin olevan niiden energisten keskuudessa. Ehkä joku runous tai taide vaatii enemmän sitä olemista, mutta esim. teknologisia ja yritysinnovaatioita tekee eniten ne häärääjät, jotka on joka paikassa ja verkostoituvat ja tekevät vaan eikä pysähdy.
Mä pitkään ajattelin, että noille tuttavapiirin superihmisille tulisi keski-iässä törmäys ja huomaisivat elämän tyhjyyden, kun taas minulla joka olen elänyt meditatiivisen rennosti olisi sisäinen rauha. Mutta: niillä nuorena energisillä ja suorittavilla on useimmilla mennyt myös oikein hyvin, he ovat tyytyväisiä elämäänsä nytkin, heillä vaan on puitteet paljon rikkaammat usein kuin minulla. Yhden tiedän joka sai burnoutin, mutta hän ei ollut niinkään supersuorittaja vaan tavis joka yritti väkisin piiskata itsestään sellaista vaikkei luonnostaan ollut energiaa eikä voimavaroja siihen.
Mä olin 30-vuotiaana tommonen! Eikä ollut mitään salaisuutta muuta kuin että lapsilla oli tiukat rutiinit ja mies hoiti kotitöistä ja lastenhoidosta puolet. Lapset meni nukkumaan joka ilta klo 19.30 ja mä aloitin tehdä opiskelutehtäviä. Kävin nukkumaan ite klo 22, koska unta pitää saada tarpeeksi. Kolmena iltana viikossa ja lauantaisin lasten nukkuessa päiväunia opiskelin, muina iltoina tein kotitöitä. Paitsi lauantaisin, silloin lötväsin. En kyllä hirveesti harrastanut silloin mitään erityisesti, sille ei olisi enää aikaa löytynyt ja koska tein fyysistä työtä, niin liikunta tuli työpäivän mittaan.
Nyt oon 40+ ja en kyllä enää jaksaisi, musta on tullut laiska.
Itse teen kaikkea tuota. En pyri töissä enkä kotitöissä täydellisyyteen, joten energiaa jää muuhunkin. Perushyvä riittää. Aikataulutan paljon ja teen listoja. Jumppaan kotona ja teen juoksulenkkejä, koska säästän aikaa siirtymissä. En silti koe suorittavani koska iltaisin jää aikaa telkun katseluun. Uskon, että paljon on kyse luonteenpiirteistä. Olen lisäksi aina pärjännyt esim. kouluissa erinomaisesti tekemättä juuri mitään eli en kuormitu yhtä helposti kuin moni muu, koska en joudu pinnistelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen suorittajatyyppi, joka automaattiohjauksella suorittaa elämää. Näennäisesti voi tehdä paljon ja menestyä, mutta saako elämässään oikeasti mitään merkittävää aikaan? Uuden keksiminen ja oivaltaminen tarvii usein pohdiskelua, jahkailua ja vain olemista, kärsivällisyyttä ja kokeellisuutta.
Vaikka olen itse ei-superihminen, niin täytyy heitä kyllä vähän puolustaa. Kuinka moni meistä vähemmän energisistä kun myöskään saadaan mitään merkittävää aikaan tai keksitään uutta? Ei sellaista tee kovin moni. Ja yleisempää sellainen tuntuu pääosin olevan niiden energisten keskuudessa. Ehkä joku runous tai taide vaatii enemmän sitä olemista, mutta esim. teknologisia ja yritysinnovaatioita tekee eniten ne häärääjät, jotka on joka paikassa ja verkostoituvat ja tekevät vaan eikä pysähdy.
Mä pitkään ajattelin, että noille tuttavapiirin superihmisille tulisi keski-iässä törmäys ja huomaisivat elämän tyhjyyden, kun taas minulla joka olen elänyt meditatiivisen rennosti olisi sisäinen rauha. Mutta: niillä nuorena energisillä ja suorittavilla on useimmilla mennyt myös oikein hyvin, he ovat tyytyväisiä elämäänsä nytkin, heillä vaan on puitteet paljon rikkaammat usein kuin minulla. Yhden tiedän joka sai burnoutin, mutta hän ei ollut niinkään supersuorittaja vaan tavis joka yritti väkisin piiskata itsestään sellaista vaikkei luonnostaan ollut energiaa eikä voimavaroja siihen.
Tämän ketjun tarkoituksena ei siis ollut mitenkään mollata näitä superihmisiä. Haluaisin vaan tietää onko sellainen mahdollista, mistä he kertovat ja jos on, niin miten he sen tekevät.
ap
Meillä kävi siivooja ja oli au pair.
Ruoat tilattiin usein kunnon ravintolasta. Kaikki juhlat tilattiin tarjoiluineen ulkoistetulta järjestäjältä, vaikka pidettiin kotona juhlia.
Se todella auttoi arkea.
Voisiko osalla olla selityksenä luontainen vähäinen unentarve? Silloin jää enemmän aikaa tehdä asioita.
En ole itse tällainen, tuli vaan mieleen!