Naisen euro ei ole 84 senttiä, vaikka ay-liike yhä näin väittää

Jos kokonaiskuva kaikkine tukinee, elinajan odotteen, työn tuottavuuden, kaikki etuoikeutukset, jne otetaan huomioon todellisuudessa naisen euro on 4 euroa.

Toinen Pekka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen Pekka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät miehetkin voisi vuorostaan tehdä paskatöitä? Miksi ne jäävät aina naisten tai ulkomaalaisten kontolle sillä aikaa, kun mies makaa kotona ja odottaa taivaasta tippuvaa työpaikkaa, jonne viitsisi lähteä. 

Miksi olet valinnut ammatiksesi "paskatyön"?

-Miksi miesten pitäisi lähteä pois aloilta joissa pärjäävät hyvin ja työnantajakin tyytyväinen, vain siksikö, että naiset ei hakeudu niille aloille?

Tämä on YKSILÖN VALINTA, ei sukupuolen, koita ymmärtää, että Suomessa saat valita ammattisi itse, vapaa olet miesvaltaiselle alalle menemään.

Mutta mitenkäs kummasti ne miehiä yleensä kiinnostavat alat ovatkin kaikki aikojen kuluessa hivuttautuneet sinne paremmalla puolelle palkkahaitaria?

Jos miesten palkat parantuisivat vain jos he siirtyisivät vaihtamaan vanhusten vaippoja ja kasvattamaan lapsia niin kyllä tulisi huuto että kyllä se omankin alan palkka pitää nousta. 

Jotta mikä tahansa ongelma voidaan korjata, pitää ensin tietää, mikä se ongelma on. Jos keskustelu pyörii tuossa harhaanjohtavassa väitteessä, että naisen euro on 84 senttiä, keskustellaan väärästä ongelmasta ja varsinainen ongelma jää korjaamatta.

Oikea ongelma on juuri tuo mainittu eri ammattien ja alojen välinen palkkaero. Sitä ei korjata puhumalla naisen eurosta ja vaatimalla samaa palkkaa naisille ja miehille. Käytännössä naisten ja miesten palkat ovat jo samat. Oikeasti pitäisi alkaa vaatia eri ammattien perusteettomien palkkaerojen korjaamista.

Ensin pitäisi kuitenkin tietää, millaisia ja mistä syistä johtuvia eri ammattien ja työnantajien palkkaerot ovat. Toisaalta palkka pitäisi luultavasti jotenkin suhteuttaa työn tuloksiin ja niiden mittaaminen on monella alalla todella vaikeaa. Miten mitataan vaikkapa opettajan, sairaanhoitajan tai lääkärin työn tulosta? Ja miten palkka suhteutetaan tulokseen?

Kaupallisilla perusteilla toimivissa yrityksissä tilanne on melko helppo. Yrityksen tulos tiedetään ja periaatteessa olisi oikeudenmukaisinta jakaa tulos (investoinneilla vähennettynä) tasan suhteutettuna työn määrään, vaativuuteen ja osaamiseen. Ongelmana on usein se, että yrityksen omistajat haluavat itselleen suuremman osan tuloksesta kuin olisi kohtuullista ja siksi työntekijät saavat vähemmän kuin oikeastaan pitäisi.

Ongelma syntyy sellaisissa töissä, joissa ei ole varsinaista maksavaa asiakasta, mutta työ on silti sellaista, joka pitää tehdä. Ei esimerkiksi armeija, poliisi, palokunta, sairaala, koulu tai vaikkapa kunnanvirasto varsinaisesti tuota mitään myytävää tai ainakin myytävä tuote on sellainen, että oikeudenmukaisen hinnan määrittely on vaikeaa tai mahdotonta. Osa tuotteista on jopa sellaisia, että ne ovat yhteiskunnan toiminnalle välttämättömiä, mutta maksuhaluisia asiakkaita (yksittäisiä ihmisiä siis) ei ole.

Kuinka moni olisi valmis maksamaan vaikkapa siitä, että joku kerää kaikenlaista tilastotietoa ja tekee tiedosta tilastoja? Moni tilasto on hyödyllinen vasta sitten, kun dataa on kerätty vuosien ajan. Kuinka moni olisi valmis maksamaan vaikkapa 10 vuoden ajan pienen summan siitä, että saa lopulta käyttöönsä tilaston, josta ehkä on jotain hyötyä? Ei kovin moni.

Käytännössä ratkaisu on se, että yhteiskunta järjestäytyy, päättää, mitä asioita on tarpeen tehdä ja kerää rahat verotuksella. Koska merkittävä osa ihmisistä on ahneita, eikä myöskään ymmärrä välillisiä hyötyjä, tuloksena on se, että päättäjät eivät voi verottaa niin paljon kuin olisi tarpeen. Osa ihmisistä yrittää välttää verot kokonaan. Samaan aikaan vaaditaan, että yhteiskunnan pitää tarjota mahdollisimman paljon palveluita (teitä, tukia yrityksille jne). Veronmaksuhaluttomuuden ja etujen kahmimisen seurauksena julkisella sektorilla maksetaan mahdollisimman alhaisia palkkoja. Siksi julkisella sektorilla palkat ovat alempia kuin samalla koulutuksella vaativuudeltaan samanlaisesta työstä maksetaan yksityisellä puolella.

Koska naiset lienevät keskimäärin vastuullisempia ja yhteistyökykyisempiä ihmisiä kuin miehet, tuloksena on se, että monet julkisen sektorin työt ovat naisvaltaisia (sairaanhoito, opetus jne). Siitä seuraa tietysti se, että naisvaltaisilla aloilla maksetaan pienempää palkkaa kuin miesvaltaisilla aloilla, vaikka työn vaativuus ja kuormittavuus on sama.

En ihan tavoittanut tuota ajatustasi ettei yrityksen omistajat voisi ottaa reilua korvausta tekemästään.

Pitää muistaa että usein , siis yrittäjällä, on firmassa kiinni omat ja vieraat rahat, talo ja kaikki, ja siitä riskistä olen kyllä valmis hänelle reilun korvauksen antamaan. Silloin siis kun firma onnistuu. Monella menee kaikki kun hanke ei ota tuulta. Nää ammattijohtajat on sitten aivan eri juttu ja heidät pitäisikin katekirisoida ns eri kastille. Ei riskiä, ei omia ja perheen rahoja kiinni ja helvetilliset kk-tulot aika kevein perustein.

Kyllä firman omistajalle kohtuullinen korvaus kuuluu ja siinä pitää ottaa huomioon yrittämisen riskit. Mutta monessa tapauksessa yrityksen omistaja saa huomattavasti paremman tuoton kuin olisi kohtuullista.

Mietitään vaikka Amazonia. Firman omistaja on miljardööri, kun samaan aikaan iso osa työntekijöistä saa palkkaa, jolla hädin tuskin elää. Aivan vastaavia esimerkkejä ei löydy Suomesta, mutta on täälläkin yrittäjiä, joiden mielestä työntekijöille maksetaan alinta mahdollista palkkaa ja koko firman tuotto kuuluu omistajalle. Erityisen selvästi tämä näkyy niissä pienissä yrityksissä, joissa omistaja palkkaa nuoria, kokemattomia ja oikeuksistaan tietämättömiä työntekijöitä. Palkka on surkea ja pahimmillaan työntekijät joutuvat ahdistelluiksi, koska firman omistajan mielestä työntekijät ovat hänen omaisuuttaan. Toisaalta pienessä yrityksessä asiat voivat olla myös loistavasti. Omistaja ottaa kohtuullisen osansa, työntekijät saavat tulospalkkioita jne. 

Pahimpia ovat luultavasti suuret yritykset, joiden omistus on  kasvottomissa eläkesäätiöissä, sijoitusyhtiöissä ja sijoitusrahastoissa. Erityisen varuillani olisin, jos  yrityksen omistaa äkkirikastunut guru, kuten Musk, joka ei ymmärrä, että hän ei ole maailman napa. Silloin voi olla, että omistaja vaatii kohtuuttomia tuottoja ja yrityksissä on ammattijohto, jonka päämotivaatio on oma etu, eikä suinkaan yrityksen etu. Noissa yrityksissä saatetaan puristaa työntekijöistä kaikki irti seurauksista piittaamatta. Pahimmillaan firman ammattijohto toimii oman etunsa, eikä omistajan saati sitten työntekijöiden edun mukaisesti.

Yhteiskunnan kannalta parasta olisi varmaankin se, että yrittämisen riskistä voi hyötyä, mutta pidetään huoli, että yrityksen menestys ei hyödytä pelkästään yrityksen omistajia vaan myös yhteiskuntaa.

 

Elä elä, etes leikillä vertaile ja rinnasta tässä ketjussa suomalaista yrittäjää ja hänen osinkojaan jos niitä hyvänä vuotena voi ulos ottaa Amazoonen omistajaan tahi Elon Muskiin. Et kait ihan vakavissaan nimitä kumpaakaan heistä yrittäjäksi?

Mietin vielä sitä, että voiko oikeastaan puhua yrittäjästä, jos yritys on vuodesta toiseen niin kannattamaton, että vain hyvänä vuonna voi maksaa osinkoja. On tietysti eri asia, jos firma tuottaa voittoa ja voitot sijoitetaan takaisin yritykseen, mutta kovin pitkään yritys ei voi toimia niin, että yrittäjä itse ei saa firmasta palkkaa tai osinkoja niin paljon, että sillä elää. Jos firma on omistajansa ainoa tulonlähde, yrityksen pitäisi tuottaa edes sen verran, että omistaja voi maksaa asiallisen palkan itselleen. Jos se ei onnistu, kannattaako yrityksen toimintaa jatkaa?

Asia on toinen, jos yritys on omistajalleen lähinnä harrastus ja varsinaiset tulot tulevat muualta.

Vierailija kirjoitti:

Toinen Pekka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen Pekka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät miehetkin voisi vuorostaan tehdä paskatöitä? Miksi ne jäävät aina naisten tai ulkomaalaisten kontolle sillä aikaa, kun mies makaa kotona ja odottaa taivaasta tippuvaa työpaikkaa, jonne viitsisi lähteä. 

Miksi olet valinnut ammatiksesi "paskatyön"?

-Miksi miesten pitäisi lähteä pois aloilta joissa pärjäävät hyvin ja työnantajakin tyytyväinen, vain siksikö, että naiset ei hakeudu niille aloille?

Tämä on YKSILÖN VALINTA, ei sukupuolen, koita ymmärtää, että Suomessa saat valita ammattisi itse, vapaa olet miesvaltaiselle alalle menemään.

Mutta mitenkäs kummasti ne miehiä yleensä kiinnostavat alat ovatkin kaikki aikojen kuluessa hivuttautuneet sinne paremmalla puolelle palkkahaitaria?

Jos miesten palkat parantuisivat vain jos he siirtyisivät vaihtamaan vanhusten vaippoja ja kasvattamaan lapsia niin kyllä tulisi huuto että kyllä se omankin alan palkka pitää nousta. 

Jotta mikä tahansa ongelma voidaan korjata, pitää ensin tietää, mikä se ongelma on. Jos keskustelu pyörii tuossa harhaanjohtavassa väitteessä, että naisen euro on 84 senttiä, keskustellaan väärästä ongelmasta ja varsinainen ongelma jää korjaamatta.

Oikea ongelma on juuri tuo mainittu eri ammattien ja alojen välinen palkkaero. Sitä ei korjata puhumalla naisen eurosta ja vaatimalla samaa palkkaa naisille ja miehille. Käytännössä naisten ja miesten palkat ovat jo samat. Oikeasti pitäisi alkaa vaatia eri ammattien perusteettomien palkkaerojen korjaamista.

Ensin pitäisi kuitenkin tietää, millaisia ja mistä syistä johtuvia eri ammattien ja työnantajien palkkaerot ovat. Toisaalta palkka pitäisi luultavasti jotenkin suhteuttaa työn tuloksiin ja niiden mittaaminen on monella alalla todella vaikeaa. Miten mitataan vaikkapa opettajan, sairaanhoitajan tai lääkärin työn tulosta? Ja miten palkka suhteutetaan tulokseen?

Kaupallisilla perusteilla toimivissa yrityksissä tilanne on melko helppo. Yrityksen tulos tiedetään ja periaatteessa olisi oikeudenmukaisinta jakaa tulos (investoinneilla vähennettynä) tasan suhteutettuna työn määrään, vaativuuteen ja osaamiseen. Ongelmana on usein se, että yrityksen omistajat haluavat itselleen suuremman osan tuloksesta kuin olisi kohtuullista ja siksi työntekijät saavat vähemmän kuin oikeastaan pitäisi.

Ongelma syntyy sellaisissa töissä, joissa ei ole varsinaista maksavaa asiakasta, mutta työ on silti sellaista, joka pitää tehdä. Ei esimerkiksi armeija, poliisi, palokunta, sairaala, koulu tai vaikkapa kunnanvirasto varsinaisesti tuota mitään myytävää tai ainakin myytävä tuote on sellainen, että oikeudenmukaisen hinnan määrittely on vaikeaa tai mahdotonta. Osa tuotteista on jopa sellaisia, että ne ovat yhteiskunnan toiminnalle välttämättömiä, mutta maksuhaluisia asiakkaita (yksittäisiä ihmisiä siis) ei ole.

Kuinka moni olisi valmis maksamaan vaikkapa siitä, että joku kerää kaikenlaista tilastotietoa ja tekee tiedosta tilastoja? Moni tilasto on hyödyllinen vasta sitten, kun dataa on kerätty vuosien ajan. Kuinka moni olisi valmis maksamaan vaikkapa 10 vuoden ajan pienen summan siitä, että saa lopulta käyttöönsä tilaston, josta ehkä on jotain hyötyä? Ei kovin moni.

Käytännössä ratkaisu on se, että yhteiskunta järjestäytyy, päättää, mitä asioita on tarpeen tehdä ja kerää rahat verotuksella. Koska merkittävä osa ihmisistä on ahneita, eikä myöskään ymmärrä välillisiä hyötyjä, tuloksena on se, että päättäjät eivät voi verottaa niin paljon kuin olisi tarpeen. Osa ihmisistä yrittää välttää verot kokonaan. Samaan aikaan vaaditaan, että yhteiskunnan pitää tarjota mahdollisimman paljon palveluita (teitä, tukia yrityksille jne). Veronmaksuhaluttomuuden ja etujen kahmimisen seurauksena julkisella sektorilla maksetaan mahdollisimman alhaisia palkkoja. Siksi julkisella sektorilla palkat ovat alempia kuin samalla koulutuksella vaativuudeltaan samanlaisesta työstä maksetaan yksityisellä puolella.

Koska naiset lienevät keskimäärin vastuullisempia ja yhteistyökykyisempiä ihmisiä kuin miehet, tuloksena on se, että monet julkisen sektorin työt ovat naisvaltaisia (sairaanhoito, opetus jne). Siitä seuraa tietysti se, että naisvaltaisilla aloilla maksetaan pienempää palkkaa kuin miesvaltaisilla aloilla, vaikka työn vaativuus ja kuormittavuus on sama.

En ihan tavoittanut tuota ajatustasi ettei yrityksen omistajat voisi ottaa reilua korvausta tekemästään.

Pitää muistaa että usein , siis yrittäjällä, on firmassa kiinni omat ja vieraat rahat, talo ja kaikki, ja siitä riskistä olen kyllä valmis hänelle reilun korvauksen antamaan. Silloin siis kun firma onnistuu. Monella menee kaikki kun hanke ei ota tuulta. Nää ammattijohtajat on sitten aivan eri juttu ja heidät pitäisikin katekirisoida ns eri kastille. Ei riskiä, ei omia ja perheen rahoja kiinni ja helvetilliset kk-tulot aika kevein perustein.

Kyllä firman omistajalle kohtuullinen korvaus kuuluu ja siinä pitää ottaa huomioon yrittämisen riskit. Mutta monessa tapauksessa yrityksen omistaja saa huomattavasti paremman tuoton kuin olisi kohtuullista.

Mietitään vaikka Amazonia. Firman omistaja on miljardööri, kun samaan aikaan iso osa työntekijöistä saa palkkaa, jolla hädin tuskin elää. Aivan vastaavia esimerkkejä ei löydy Suomesta, mutta on täälläkin yrittäjiä, joiden mielestä työntekijöille maksetaan alinta mahdollista palkkaa ja koko firman tuotto kuuluu omistajalle. Erityisen selvästi tämä näkyy niissä pienissä yrityksissä, joissa omistaja palkkaa nuoria, kokemattomia ja oikeuksistaan tietämättömiä työntekijöitä. Palkka on surkea ja pahimmillaan työntekijät joutuvat ahdistelluiksi, koska firman omistajan mielestä työntekijät ovat hänen omaisuuttaan. Toisaalta pienessä yrityksessä asiat voivat olla myös loistavasti. Omistaja ottaa kohtuullisen osansa, työntekijät saavat tulospalkkioita jne. 

Pahimpia ovat luultavasti suuret yritykset, joiden omistus on  kasvottomissa eläkesäätiöissä, sijoitusyhtiöissä ja sijoitusrahastoissa. Erityisen varuillani olisin, jos  yrityksen omistaa äkkirikastunut guru, kuten Musk, joka ei ymmärrä, että hän ei ole maailman napa. Silloin voi olla, että omistaja vaatii kohtuuttomia tuottoja ja yrityksissä on ammattijohto, jonka päämotivaatio on oma etu, eikä suinkaan yrityksen etu. Noissa yrityksissä saatetaan puristaa työntekijöistä kaikki irti seurauksista piittaamatta. Pahimmillaan firman ammattijohto toimii oman etunsa, eikä omistajan saati sitten työntekijöiden edun mukaisesti.

Yhteiskunnan kannalta parasta olisi varmaankin se, että yrittämisen riskistä voi hyötyä, mutta pidetään huoli, että yrityksen menestys ei hyödytä pelkästään yrityksen omistajia vaan myös yhteiskuntaa.

 

Elä elä, etes leikillä vertaile ja rinnasta tässä ketjussa suomalaista yrittäjää ja hänen osinkojaan jos niitä hyvänä vuotena voi ulos ottaa Amazoonen omistajaan tahi Elon Muskiin. Et kait ihan vakavissaan nimitä kumpaakaan heistä yrittäjäksi?

Mietin vielä sitä, että voiko oikeastaan puhua yrittäjästä, jos yritys on vuodesta toiseen niin kannattamaton, että vain hyvänä vuonna voi maksaa osinkoja. On tietysti eri asia, jos firma tuottaa voittoa ja voitot sijoitetaan takaisin yritykseen, mutta kovin pitkään yritys ei voi toimia niin, että yrittäjä itse ei saa firmasta palkkaa tai osinkoja niin paljon, että sillä elää. Jos firma on omistajansa ainoa tulonlähde, yrityksen pitäisi tuottaa edes sen verran, että omistaja voi maksaa asiallisen palkan itselleen. Jos se ei onnistu, kannattaako yrityksen toimintaa jatkaa?

Asia on toinen, jos yritys on omistajalleen lähinnä harrastus ja varsinaiset tulot tulevat muualta.

Nyt pitää kyetä erottamaan mikä on osinko ja mikä palkka. Eiköhän jokainen yrittäjä joka useamman vuoden jatkaa saa sitä palkkaa sen verta että elää? Useinkin se palkan määrä ja sen verotuksen rosentti ja osinko ja sen verotuksen rosentti on se mitä kirjanpitäjältä kysellään. Ja siihen sekaan paljonko maksetaan eläkemaksuja siltä vuodelta. Lisänä rokassa vielä pitääkö tehdä investointeja nyt seuraavat 10 vuotta kaikella liikenevällä ja luottaa siihen että investointi onnistui ja sitä sivusta seuraajien parjattua osinkoa tulisi enemmän sitten 10 vuoden päästä? Yrittäminen on taitolaji.

Vierailija kirjoitti:

Aika tyhjentävä kirjoitus.

Mutta kuka pitää tätä valetta elossa, kuka hyötyy tästä, että naisille uskotellaan näin ja tästä syystä kuvittelevat olevansa miehiä jotenkin huonompia, vaikka kyse ei ole siitä, vaan valinnoista ammatin suhteen.

-Pitäsikö tätä opettaa kouluissa, jotta naiset saataisiin näille aloille, joissa maksetaan paremmin?

Siis sinusta ratkaisu esim hoitajapulaan on se että kannustetaan naisia hakeutumaan muihin ammatteihin ei suinkaan se että nostettaisiin hoitajien palkkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tyhjentävä kirjoitus.

Mutta kuka pitää tätä valetta elossa, kuka hyötyy tästä, että naisille uskotellaan näin ja tästä syystä kuvittelevat olevansa miehiä jotenkin huonompia, vaikka kyse ei ole siitä, vaan valinnoista ammatin suhteen.

-Pitäsikö tätä opettaa kouluissa, jotta naiset saataisiin näille aloille, joissa maksetaan paremmin?

Siis sinusta ratkaisu esim hoitajapulaan on se että kannustetaan naisia hakeutumaan muihin ammatteihin ei suinkaan se että nostettaisiin hoitajien palkkoja?

Mitä ihmettä sönkötät?

-EI julkisella voi maksaa enmmän kuin yksityisellä puolella, koska yksityinen puoli rahoittaa veroistaan julkisen, jonka verotus on vain rahan siirtämistä taskusta toiseen, kaikki raha systeemiin tulee yksityiseltä puolelta.

-Jos julkisella saa enemmän, maa menee konkurssiin.

Et itsekään pysty maksamaan lastenhoitajalle enemmän mitä itse saat palkkaa.

-Työn tuottavuus on naisvaltaisilla aloilla huonompi, siksi ei voi maksaa enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät miehetkin voisi vuorostaan tehdä paskatöitä? Miksi ne jäävät aina naisten tai ulkomaalaisten kontolle sillä aikaa, kun mies makaa kotona ja odottaa taivaasta tippuvaa työpaikkaa, jonne viitsisi lähteä. 

Miksi olet valinnut ammatiksesi "paskatyön"?

-Miksi miesten pitäisi lähteä pois aloilta joissa pärjäävät hyvin ja työnantajakin tyytyväinen, vain siksikö, että naiset ei hakeudu niille aloille?

Tämä on YKSILÖN VALINTA, ei sukupuolen, koita ymmärtää, että Suomessa saat valita ammattisi itse, vapaa olet miesvaltaiselle alalle menemään.

Meisvaltaisella koulutuksella ja tällä alalla vielä korostuneen miesvaltaisellantoimialalla töissäolevana naisena sanoisin että ei se ole aivan noin yksinkertaista. Biasoitumista on ja vaikka olen monia kollegoita pätevämpi ja ihan yhtälailla pyydän palkankorotuksia ja pyrin uralla etenemään niin miehillä on oma sosiaalinen verkostonsa joka ylettyy vapaa-ajalle ja tuo heille töissä etuja. Tähän verkostoon minun naisena on mahdoton päästä. Mutta ymmärrän hyvin että miehet eivät ehkä edes näe tätä.

Vierailija kirjoitti:

Toinen Pekka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen Pekka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät miehetkin voisi vuorostaan tehdä paskatöitä? Miksi ne jäävät aina naisten tai ulkomaalaisten kontolle sillä aikaa, kun mies makaa kotona ja odottaa taivaasta tippuvaa työpaikkaa, jonne viitsisi lähteä. 

Miksi olet valinnut ammatiksesi "paskatyön"?

-Miksi miesten pitäisi lähteä pois aloilta joissa pärjäävät hyvin ja työnantajakin tyytyväinen, vain siksikö, että naiset ei hakeudu niille aloille?

Tämä on YKSILÖN VALINTA, ei sukupuolen, koita ymmärtää, että Suomessa saat valita ammattisi itse, vapaa olet miesvaltaiselle alalle menemään.

Mutta mitenkäs kummasti ne miehiä yleensä kiinnostavat alat ovatkin kaikki aikojen kuluessa hivuttautuneet sinne paremmalla puolelle palkkahaitaria?

Jos miesten palkat parantuisivat vain jos he siirtyisivät vaihtamaan vanhusten vaippoja ja kasvattamaan lapsia niin kyllä tulisi huuto että kyllä se omankin alan palkka pitää nousta. 

Jotta mikä tahansa ongelma voidaan korjata, pitää ensin tietää, mikä se ongelma on. Jos keskustelu pyörii tuossa harhaanjohtavassa väitteessä, että naisen euro on 84 senttiä, keskustellaan väärästä ongelmasta ja varsinainen ongelma jää korjaamatta.

Oikea ongelma on juuri tuo mainittu eri ammattien ja alojen välinen palkkaero. Sitä ei korjata puhumalla naisen eurosta ja vaatimalla samaa palkkaa naisille ja miehille. Käytännössä naisten ja miesten palkat ovat jo samat. Oikeasti pitäisi alkaa vaatia eri ammattien perusteettomien palkkaerojen korjaamista.

Ensin pitäisi kuitenkin tietää, millaisia ja mistä syistä johtuvia eri ammattien ja työnantajien palkkaerot ovat. Toisaalta palkka pitäisi luultavasti jotenkin suhteuttaa työn tuloksiin ja niiden mittaaminen on monella alalla todella vaikeaa. Miten mitataan vaikkapa opettajan, sairaanhoitajan tai lääkärin työn tulosta? Ja miten palkka suhteutetaan tulokseen?

Kaupallisilla perusteilla toimivissa yrityksissä tilanne on melko helppo. Yrityksen tulos tiedetään ja periaatteessa olisi oikeudenmukaisinta jakaa tulos (investoinneilla vähennettynä) tasan suhteutettuna työn määrään, vaativuuteen ja osaamiseen. Ongelmana on usein se, että yrityksen omistajat haluavat itselleen suuremman osan tuloksesta kuin olisi kohtuullista ja siksi työntekijät saavat vähemmän kuin oikeastaan pitäisi.

Ongelma syntyy sellaisissa töissä, joissa ei ole varsinaista maksavaa asiakasta, mutta työ on silti sellaista, joka pitää tehdä. Ei esimerkiksi armeija, poliisi, palokunta, sairaala, koulu tai vaikkapa kunnanvirasto varsinaisesti tuota mitään myytävää tai ainakin myytävä tuote on sellainen, että oikeudenmukaisen hinnan määrittely on vaikeaa tai mahdotonta. Osa tuotteista on jopa sellaisia, että ne ovat yhteiskunnan toiminnalle välttämättömiä, mutta maksuhaluisia asiakkaita (yksittäisiä ihmisiä siis) ei ole.

Kuinka moni olisi valmis maksamaan vaikkapa siitä, että joku kerää kaikenlaista tilastotietoa ja tekee tiedosta tilastoja? Moni tilasto on hyödyllinen vasta sitten, kun dataa on kerätty vuosien ajan. Kuinka moni olisi valmis maksamaan vaikkapa 10 vuoden ajan pienen summan siitä, että saa lopulta käyttöönsä tilaston, josta ehkä on jotain hyötyä? Ei kovin moni.

Käytännössä ratkaisu on se, että yhteiskunta järjestäytyy, päättää, mitä asioita on tarpeen tehdä ja kerää rahat verotuksella. Koska merkittävä osa ihmisistä on ahneita, eikä myöskään ymmärrä välillisiä hyötyjä, tuloksena on se, että päättäjät eivät voi verottaa niin paljon kuin olisi tarpeen. Osa ihmisistä yrittää välttää verot kokonaan. Samaan aikaan vaaditaan, että yhteiskunnan pitää tarjota mahdollisimman paljon palveluita (teitä, tukia yrityksille jne). Veronmaksuhaluttomuuden ja etujen kahmimisen seurauksena julkisella sektorilla maksetaan mahdollisimman alhaisia palkkoja. Siksi julkisella sektorilla palkat ovat alempia kuin samalla koulutuksella vaativuudeltaan samanlaisesta työstä maksetaan yksityisellä puolella.

Koska naiset lienevät keskimäärin vastuullisempia ja yhteistyökykyisempiä ihmisiä kuin miehet, tuloksena on se, että monet julkisen sektorin työt ovat naisvaltaisia (sairaanhoito, opetus jne). Siitä seuraa tietysti se, että naisvaltaisilla aloilla maksetaan pienempää palkkaa kuin miesvaltaisilla aloilla, vaikka työn vaativuus ja kuormittavuus on sama.

En ihan tavoittanut tuota ajatustasi ettei yrityksen omistajat voisi ottaa reilua korvausta tekemästään.

Pitää muistaa että usein , siis yrittäjällä, on firmassa kiinni omat ja vieraat rahat, talo ja kaikki, ja siitä riskistä olen kyllä valmis hänelle reilun korvauksen antamaan. Silloin siis kun firma onnistuu. Monella menee kaikki kun hanke ei ota tuulta. Nää ammattijohtajat on sitten aivan eri juttu ja heidät pitäisikin katekirisoida ns eri kastille. Ei riskiä, ei omia ja perheen rahoja kiinni ja helvetilliset kk-tulot aika kevein perustein.

Kyllä firman omistajalle kohtuullinen korvaus kuuluu ja siinä pitää ottaa huomioon yrittämisen riskit. Mutta monessa tapauksessa yrityksen omistaja saa huomattavasti paremman tuoton kuin olisi kohtuullista.

Mietitään vaikka Amazonia. Firman omistaja on miljardööri, kun samaan aikaan iso osa työntekijöistä saa palkkaa, jolla hädin tuskin elää. Aivan vastaavia esimerkkejä ei löydy Suomesta, mutta on täälläkin yrittäjiä, joiden mielestä työntekijöille maksetaan alinta mahdollista palkkaa ja koko firman tuotto kuuluu omistajalle. Erityisen selvästi tämä näkyy niissä pienissä yrityksissä, joissa omistaja palkkaa nuoria, kokemattomia ja oikeuksistaan tietämättömiä työntekijöitä. Palkka on surkea ja pahimmillaan työntekijät joutuvat ahdistelluiksi, koska firman omistajan mielestä työntekijät ovat hänen omaisuuttaan. Toisaalta pienessä yrityksessä asiat voivat olla myös loistavasti. Omistaja ottaa kohtuullisen osansa, työntekijät saavat tulospalkkioita jne. 

Pahimpia ovat luultavasti suuret yritykset, joiden omistus on  kasvottomissa eläkesäätiöissä, sijoitusyhtiöissä ja sijoitusrahastoissa. Erityisen varuillani olisin, jos  yrityksen omistaa äkkirikastunut guru, kuten Musk, joka ei ymmärrä, että hän ei ole maailman napa. Silloin voi olla, että omistaja vaatii kohtuuttomia tuottoja ja yrityksissä on ammattijohto, jonka päämotivaatio on oma etu, eikä suinkaan yrityksen etu. Noissa yrityksissä saatetaan puristaa työntekijöistä kaikki irti seurauksista piittaamatta. Pahimmillaan firman ammattijohto toimii oman etunsa, eikä omistajan saati sitten työntekijöiden edun mukaisesti.

Yhteiskunnan kannalta parasta olisi varmaankin se, että yrittämisen riskistä voi hyötyä, mutta pidetään huoli, että yrityksen menestys ei hyödytä pelkästään yrityksen omistajia vaan myös yhteiskuntaa.

 

Elä elä, etes leikillä vertaile ja rinnasta tässä ketjussa suomalaista yrittäjää ja hänen osinkojaan jos niitä hyvänä vuotena voi ulos ottaa Amazoonen omistajaan tahi Elon Muskiin. Et kait ihan vakavissaan nimitä kumpaakaan heistä yrittäjäksi?

Mietin vielä sitä, että voiko oikeastaan puhua yrittäjästä, jos yritys on vuodesta toiseen niin kannattamaton, että vain hyvänä vuonna voi maksaa osinkoja. On tietysti eri asia, jos firma tuottaa voittoa ja voitot sijoitetaan takaisin yritykseen, mutta kovin pitkään yritys ei voi toimia niin, että yrittäjä itse ei saa firmasta palkkaa tai osinkoja niin paljon, että sillä elää. Jos firma on omistajansa ainoa tulonlähde, yrityksen pitäisi tuottaa edes sen verran, että omistaja voi maksaa asiallisen palkan itselleen. Jos se ei onnistu, kannattaako yrityksen toimintaa jatkaa?

Asia on toinen, jos yritys on omistajalleen lähinnä harrastus ja varsinaiset tulot tulevat muualta.

Hieman äkkinäisenä sanoisin että jos on viestiä yrittäjän mielenliikkeistä näin kaukana ei pitäisi yrittäjyydesta sanaakaan ryhtyä virkkaan.

Olen ns sata varma (100) ettei viestiällä ole mitään omakohtaista kokemusta yrittämisestä. Voisi jopa äkkinäinen epäillä että et tee tuottavaa työtä vaan jotenkin täytät päiväsi puheilla? 

Vierailija kirjoitti:

Toinen Pekka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen Pekka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät miehetkin voisi vuorostaan tehdä paskatöitä? Miksi ne jäävät aina naisten tai ulkomaalaisten kontolle sillä aikaa, kun mies makaa kotona ja odottaa taivaasta tippuvaa työpaikkaa, jonne viitsisi lähteä. 

Miksi olet valinnut ammatiksesi "paskatyön"?

-Miksi miesten pitäisi lähteä pois aloilta joissa pärjäävät hyvin ja työnantajakin tyytyväinen, vain siksikö, että naiset ei hakeudu niille aloille?

Tämä on YKSILÖN VALINTA, ei sukupuolen, koita ymmärtää, että Suomessa saat valita ammattisi itse, vapaa olet miesvaltaiselle alalle menemään.

Mutta mitenkäs kummasti ne miehiä yleensä kiinnostavat alat ovatkin kaikki aikojen kuluessa hivuttautuneet sinne paremmalla puolelle palkkahaitaria?

Jos miesten palkat parantuisivat vain jos he siirtyisivät vaihtamaan vanhusten vaippoja ja kasvattamaan lapsia niin kyllä tulisi huuto että kyllä se omankin alan palkka pitää nousta. 

Jotta mikä tahansa ongelma voidaan korjata, pitää ensin tietää, mikä se ongelma on. Jos keskustelu pyörii tuossa harhaanjohtavassa väitteessä, että naisen euro on 84 senttiä, keskustellaan väärästä ongelmasta ja varsinainen ongelma jää korjaamatta.

Oikea ongelma on juuri tuo mainittu eri ammattien ja alojen välinen palkkaero. Sitä ei korjata puhumalla naisen eurosta ja vaatimalla samaa palkkaa naisille ja miehille. Käytännössä naisten ja miesten palkat ovat jo samat. Oikeasti pitäisi alkaa vaatia eri ammattien perusteettomien palkkaerojen korjaamista.

Ensin pitäisi kuitenkin tietää, millaisia ja mistä syistä johtuvia eri ammattien ja työnantajien palkkaerot ovat. Toisaalta palkka pitäisi luultavasti jotenkin suhteuttaa työn tuloksiin ja niiden mittaaminen on monella alalla todella vaikeaa. Miten mitataan vaikkapa opettajan, sairaanhoitajan tai lääkärin työn tulosta? Ja miten palkka suhteutetaan tulokseen?

Kaupallisilla perusteilla toimivissa yrityksissä tilanne on melko helppo. Yrityksen tulos tiedetään ja periaatteessa olisi oikeudenmukaisinta jakaa tulos (investoinneilla vähennettynä) tasan suhteutettuna työn määrään, vaativuuteen ja osaamiseen. Ongelmana on usein se, että yrityksen omistajat haluavat itselleen suuremman osan tuloksesta kuin olisi kohtuullista ja siksi työntekijät saavat vähemmän kuin oikeastaan pitäisi.

Ongelma syntyy sellaisissa töissä, joissa ei ole varsinaista maksavaa asiakasta, mutta työ on silti sellaista, joka pitää tehdä. Ei esimerkiksi armeija, poliisi, palokunta, sairaala, koulu tai vaikkapa kunnanvirasto varsinaisesti tuota mitään myytävää tai ainakin myytävä tuote on sellainen, että oikeudenmukaisen hinnan määrittely on vaikeaa tai mahdotonta. Osa tuotteista on jopa sellaisia, että ne ovat yhteiskunnan toiminnalle välttämättömiä, mutta maksuhaluisia asiakkaita (yksittäisiä ihmisiä siis) ei ole.

Kuinka moni olisi valmis maksamaan vaikkapa siitä, että joku kerää kaikenlaista tilastotietoa ja tekee tiedosta tilastoja? Moni tilasto on hyödyllinen vasta sitten, kun dataa on kerätty vuosien ajan. Kuinka moni olisi valmis maksamaan vaikkapa 10 vuoden ajan pienen summan siitä, että saa lopulta käyttöönsä tilaston, josta ehkä on jotain hyötyä? Ei kovin moni.

Käytännössä ratkaisu on se, että yhteiskunta järjestäytyy, päättää, mitä asioita on tarpeen tehdä ja kerää rahat verotuksella. Koska merkittävä osa ihmisistä on ahneita, eikä myöskään ymmärrä välillisiä hyötyjä, tuloksena on se, että päättäjät eivät voi verottaa niin paljon kuin olisi tarpeen. Osa ihmisistä yrittää välttää verot kokonaan. Samaan aikaan vaaditaan, että yhteiskunnan pitää tarjota mahdollisimman paljon palveluita (teitä, tukia yrityksille jne). Veronmaksuhaluttomuuden ja etujen kahmimisen seurauksena julkisella sektorilla maksetaan mahdollisimman alhaisia palkkoja. Siksi julkisella sektorilla palkat ovat alempia kuin samalla koulutuksella vaativuudeltaan samanlaisesta työstä maksetaan yksityisellä puolella.

Koska naiset lienevät keskimäärin vastuullisempia ja yhteistyökykyisempiä ihmisiä kuin miehet, tuloksena on se, että monet julkisen sektorin työt ovat naisvaltaisia (sairaanhoito, opetus jne). Siitä seuraa tietysti se, että naisvaltaisilla aloilla maksetaan pienempää palkkaa kuin miesvaltaisilla aloilla, vaikka työn vaativuus ja kuormittavuus on sama.

En ihan tavoittanut tuota ajatustasi ettei yrityksen omistajat voisi ottaa reilua korvausta tekemästään.

Pitää muistaa että usein , siis yrittäjällä, on firmassa kiinni omat ja vieraat rahat, talo ja kaikki, ja siitä riskistä olen kyllä valmis hänelle reilun korvauksen antamaan. Silloin siis kun firma onnistuu. Monella menee kaikki kun hanke ei ota tuulta. Nää ammattijohtajat on sitten aivan eri juttu ja heidät pitäisikin katekirisoida ns eri kastille. Ei riskiä, ei omia ja perheen rahoja kiinni ja helvetilliset kk-tulot aika kevein perustein.

Kyllä firman omistajalle kohtuullinen korvaus kuuluu ja siinä pitää ottaa huomioon yrittämisen riskit. Mutta monessa tapauksessa yrityksen omistaja saa huomattavasti paremman tuoton kuin olisi kohtuullista.

Mietitään vaikka Amazonia. Firman omistaja on miljardööri, kun samaan aikaan iso osa työntekijöistä saa palkkaa, jolla hädin tuskin elää. Aivan vastaavia esimerkkejä ei löydy Suomesta, mutta on täälläkin yrittäjiä, joiden mielestä työntekijöille maksetaan alinta mahdollista palkkaa ja koko firman tuotto kuuluu omistajalle. Erityisen selvästi tämä näkyy niissä pienissä yrityksissä, joissa omistaja palkkaa nuoria, kokemattomia ja oikeuksistaan tietämättömiä työntekijöitä. Palkka on surkea ja pahimmillaan työntekijät joutuvat ahdistelluiksi, koska firman omistajan mielestä työntekijät ovat hänen omaisuuttaan. Toisaalta pienessä yrityksessä asiat voivat olla myös loistavasti. Omistaja ottaa kohtuullisen osansa, työntekijät saavat tulospalkkioita jne. 

Pahimpia ovat luultavasti suuret yritykset, joiden omistus on  kasvottomissa eläkesäätiöissä, sijoitusyhtiöissä ja sijoitusrahastoissa. Erityisen varuillani olisin, jos  yrityksen omistaa äkkirikastunut guru, kuten Musk, joka ei ymmärrä, että hän ei ole maailman napa. Silloin voi olla, että omistaja vaatii kohtuuttomia tuottoja ja yrityksissä on ammattijohto, jonka päämotivaatio on oma etu, eikä suinkaan yrityksen etu. Noissa yrityksissä saatetaan puristaa työntekijöistä kaikki irti seurauksista piittaamatta. Pahimmillaan firman ammattijohto toimii oman etunsa, eikä omistajan saati sitten työntekijöiden edun mukaisesti.

Yhteiskunnan kannalta parasta olisi varmaankin se, että yrittämisen riskistä voi hyötyä, mutta pidetään huoli, että yrityksen menestys ei hyödytä pelkästään yrityksen omistajia vaan myös yhteiskuntaa.

 

Elä elä, etes leikillä vertaile ja rinnasta tässä ketjussa suomalaista yrittäjää ja hänen osinkojaan jos niitä hyvänä vuotena voi ulos ottaa Amazoonen omistajaan tahi Elon Muskiin. Et kait ihan vakavissaan nimitä kumpaakaan heistä yrittäjäksi?

Mitä muuta Musk ja Bezos ovat kuin yrittäjiä? Molemmat ovat perustaneet menestyviä yrityksiä. Onhan heidän firmojensa menestys tietysti ihan toisella tasolla kuin Yläjurpolan Jaskan autoverstas, mutta yrittäjiä he kaikki ovat. 

No höpö. Nämä kaksi olivat yrittäjiä joskus 40 vuotta sitten. Nyt reaaliteetteja hakemaan. Ja miksi tuo katkeruus nousee ja on niin vahva viesteissäsi? Voit kokeilla sitä yrittämisen ihanuutta vaikka huomenna. Tosin viesteistäsi huomaa ettet koskaan alkaisi. Mutta haukkua voi....?