Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?
28.02.2023 |
"Tänään olikin kirpakka pakkanen" "Mjoo" Ja keskustelu päättyy siihen..
Kommentit (643)
Ei aina ole tärkeää mitä puhutaan vaan miten ja miksi puhutaan. Hymyillään, ollaan ystävällisiä, otetaan kontaktia, huomioidaan toista ihmistä. Siinä voi olla huumoriakin. Ei se ole niin vakavaa. Tuollaisia merkityksiä on small talkilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö
Eli, jos joku on sosiaalisempi ja kontaktihaluisempi, kuin sinä, on hänellä mielestäsi persoonallisuushäiriö? Kerro tämä seuraavan kerran, kun kanssasi yritetään keskustella, niin saat varmasti olla jatkossa rauhassa keskustelunavauksilta.
Olen eri mutta juuri näin ajattelen, että kyse on halusta saada huomiota ja päteä. Tai vonkaamisesta, vanhenemisen harvoihin etuihin kuuluu että selittäjät vähenee. Enkä tasan sano mitään sellaista kälättäjälle.
Oikeasti sosiaalisesti taitava ihminen tajuaisi edes vähän lukea sitä vastaanottajaa ja mennä puhumaan vaikka puille, jos se oma tarve puhua on niin hirmuinen. Kun selvästi muilla ei ole tarvetta kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö
Eli, jos joku on sosiaalisempi ja kontaktihaluisempi, kuin sinä, on hänellä mielestäsi persoonallisuushäiriö? Kerro tämä seuraavan kerran, kun kanssasi yritetään keskustella, niin saat varmasti olla jatkossa rauhassa keskustelunavauksilta.
Siihen on olemassa terapiaa. Ei tarvitse hävetä. Persoonallisuushäiriöt ovat yllättävän yleisiä.
Ei pidä jutella tuntemattomille, toinen asia on tyhmyys.
Vierailija kirjoitti:
Ei aina ole tärkeää mitä puhutaan vaan miten ja miksi puhutaan. Hymyillään, ollaan ystävällisiä, otetaan kontaktia, huomioidaan toista ihmistä. Siinä voi olla huumoriakin. Ei se ole niin vakavaa. Tuollaisia merkityksiä on small talkilla.
Tuossa paistaa se huomionhalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan, mutten halua. Teen sitä jos siitä maksetaan, siis töissä. Olen oikein hyväkin ja saan siitä hyvää palautetta. Mutta oikeasti inhoan näitä tuppautujia, jotka luulee että tulee jokin syvällisempi keskustelu, jos he vaan jaksavat kälättää. Ei tule.
Inhoan niitä iholle tuppaavia kälättäjiä, jotka luulee tekevänsä suurenkin palveluksen jaarituksellaan. Ei se palvele kuin heitä itseään, ja he voisivat olla rehellisiä ja myöntää tämän. Se kälätyksen lisäarvo ja tunnelma on tasan heidän omassa päässään.
Kun saan tilaisuuden, teen aina jonkun pienen källin suupaltille, kerron eteenpäin jotakin mitä hän ei puheripulissaan ja yksipuolisessa avautumisessa tarkoittanut tulevan ilmi. Sitten on tilit tasan.
Itse joudun myös rahan takia kuuntelemaan
ja juttelemaan kaikenlaista paskaa monta tuntia päivässä, ihan työkavereiden ansiosta. Periaatteessa ei kiinnostais yhtään. Vapaa ajalla en puhu jos ei oo ihan pakko. Vieraita kestän noin tunnin kerrallaan. Sitten meinaa jo mennä hermot.
Ymmärrän, että keskustelu on vaikeaa jos on todella ujo ja jännittää pahasti sosiaalisia tilanteita tai hän omaa autismin piirteitä, mutta muuten small talk kuulun normaaliin aikuisten ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti kömpelönä olen nuorempana möläytellyt kaikennäköisiä sammakoita joille on sitten hymähdelty ja äimistelty, minua on siten pidetty yksinkertaisena ihmisenä ja ehkä olenkin. Pelkään myös sairaalloisesti olevani raskas tai negatiivinen henkilö, elin pitkään ympäristössä jossa kommunikointi perustui valittamiseen ja muiden arvosteluun.
En nytkään kolmikymppisenä oikein hahmota mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei. Ajattelen liikaa että miten toinen reagoi ja millaisena ihmisenä hän minua pitää. Ahdistaa kun jokainen lause vie käsitystä minusta johonkin suuntaan. Jokainen sana rakentaa muiden käsitystä minusta.
Vaikutat kuitenkin mielenkiintoiselta ihmiseltä. Entäpä jos ottaisit vapaaehtoisesti eksentrisen ihmisen roolin, fiksummissa porukoissa sellaisia arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö
Eli, jos joku on sosiaalisempi ja kontaktihaluisempi, kuin sinä, on hänellä mielestäsi persoonallisuushäiriö? Kerro tämä seuraavan kerran, kun kanssasi yritetään keskustella, niin saat varmasti olla jatkossa rauhassa keskustelunavauksilta.
Olen eri mutta juuri näin ajattelen, että kyse on halusta saada huomiota ja päteä. Tai vonkaamisesta, vanhenemisen harvoihin etuihin kuuluu että selittäjät vähenee. Enkä tasan sano mitään sellaista kälättäjälle.
Oikeasti sosiaalisesti taitava ihminen tajuaisi edes vähän lukea sitä vastaanottajaa ja mennä puhumaan vaikka puille, jos se oma tarve puhua on niin hirmuinen. Kun selvästi muilla ei ole tarvetta kuunnella.
Keskusteleminen on eri asia, kuin puhuminen. Tutustutko sinä käsikopelolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa kuulee että monien tuppisuiden taustalla on oikea ankeuttajan mieli vaikka sitä ei haluaisi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä jutella tuntemattomille, toinen asia on tyhmyys.
Jokainen ystäväkin on ollut tuntematon ennen tutustumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelkästään "jotkut", vaan enemmistö ihmisistä ei osaa yht'äkkiä, eikä missään tilanteessa keskustella tuntemattoman ihmisen kanssa.
Esimerkiksi vaikkapa matkoilla, junassa, odotushuoneessa, luontopolun nuotiopaikalla, hotellin aamiaispöydässä, kahvilassa eikä edes sukujuhlissa, jossa on toisen suvun sukua paikalla.
Eikä yhtään missään !
Tässä asiassa nuori sukupolvi on mennyt huonompaan suuntaan, kuin vanhempansa.
Jos lähettyvillä on tuntematon, eikä just satu kännykkää mistään käpälään löytymään, on jo lievä paniikki edessä.
Keskustelutaitoja ei ole.
Alle kolmekymppiset varsinkin täys nollia, mitä tulee keskustelutaitoon.
Joka sana pitää "tonkaa esiin pihdeillä " 😂..
Puhumaton sukupolvi.
On suomesss kyllä juroa kansaa kun näitä vastauksia lukee. Mikäs siinä, kukin tyylillään. Mutta small talk tosiaan on vain avaus keskustelulle, joka voi edetä hyvinkin mielenkiintoisille poluille, kunhan keskustelu ensin voi alkaa. Jos kanssaihmisiä pitää lähtökohtaisesti epäkiinnostavina NPCinä ja ajattelee, ettei heidän kanssaan jutustelusta ole mitään hyötyä minulle, niin on minusta aika kurja maailmankuva.
Ap:lle olisin voinut vastata, että niin kyllä oli kova pakkanen, onhan se kiva että vielä saadaan nauttia aurinkoisesta ja lumisesta helmikuusta, oiva aika luontoretkille. Tuosta voisikin jatkaa keskustelua vaikka suosikkiretkikohteisiin tai vaellusmuistoihin, tai johonkin ihan muuhun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä mulla tulee mieleen ihmisestä joka ei osaa vastata kaikkeen kuin vain 'joo' ja 'ei' sosiaalisesti rajoittunut tai hyvin ujo ihminen. Ymmärrän että ujostuttaa mutta se että ei tosissaan puhu yhtään mitään, tuntuu ainakin minusta ahdistavalta.
Tunnen erään samalla työpaikalla olevan naisen joka ruokatauon aikana ei puhu yhtikäs mitään, silmät kiinni puhelimessa. Itsestäni tuntuu kiusalliselta istua tällaisen ihmisen kanssa, tulee tunne ettei ihminen pidä minusta eikä pidä kiinnostavana, vaikka tiedän ettei se siitä johdu. Kyllä minäkin katson puhelinta mutta mieluiten juttelisin vaikka säästä kuin että olisi täysi hiljaisuus koko sen puolen tunnin aikana. Mutta ihmisiä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
"Ulkona oli pakkasta"
"Aha. Täytyy pestä pyykkiä tänään"
"Ai pyykkiä. Pesetkö usein pyykkiä?"
"Pari kertaa viikossa. Käytkö usein suihkussa?"
"Joo. Tykkään mandariineista. Tykkäätkö sä?"
"En. Olen allerginen"
"Aha. Mä en ole"
"Okei. No mille olet allerginen?"
"En millekään"
"Aha. Mä oon mandariineille"
"Joo"Onko tämä nyt hyvä? Vai otetaanko ihan radiopuheluyhteys, niin ap voi luetella siihen vuorosanat?
Mitä ihmettä, puhutteko oikeasti kuin jotkut 5-vuotiaat?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä johtuu siitä toisesta jos ei haluta jutustella, osaamisesta se ei ole kiinni.
Ei. Kyllä se johtuu siitä ettei suusta pääse mitään älykästä. Typerä tuppisuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.
Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.
Ap
Miksi pitää tehdä tuttavuutta kanssaihmiseen? Eihän se anna mitään. Se vain ahdistaa. Suurin osa ihmisistä on kauheita.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että keskustelu on vaikeaa jos on todella ujo ja jännittää pahasti sosiaalisia tilanteita tai hän omaa autismin piirteitä, mutta muuten small talk kuulun normaaliin aikuisten ihmisten väliseen kanssakäymiseen.
No eipä kuulu ei. Muutenhan tätä koko keskustelua ei olisi avattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ulkona oli pakkasta"
"Aha. Täytyy pestä pyykkiä tänään"
"Ai pyykkiä. Pesetkö usein pyykkiä?"
"Pari kertaa viikossa. Käytkö usein suihkussa?"
"Joo. Tykkään mandariineista. Tykkäätkö sä?"
"En. Olen allerginen"
"Aha. Mä en ole"
"Okei. No mille olet allerginen?"
"En millekään"
"Aha. Mä oon mandariineille"
"Joo"Onko tämä nyt hyvä? Vai otetaanko ihan radiopuheluyhteys, niin ap voi luetella siihen vuorosanat?
Mitä ihmettä, puhutteko oikeasti kuin jotkut 5-vuotiaat?
Ei tarvi ihmetellä miksei se keskustelu suju :D
Alue: Aihe vapaa
Eli, jos joku on sosiaalisempi ja kontaktihaluisempi, kuin sinä, on hänellä mielestäsi persoonallisuushäiriö? Kerro tämä seuraavan kerran, kun kanssasi yritetään keskustella, niin saat varmasti olla jatkossa rauhassa keskustelunavauksilta.