Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju ja hyviä näkökulmia laidasta laitaan. Jännitän sosiaalisia tilanteita, enkä kovin mielelläni juttele niitä näitä tuntemattomien kanssa.

Yritän kuitenkin kohteliaasti sanoa jotakin, jos joku aloittaa keskustelun, mutta joskus se on vaan liikaa.

Odotin taannoin vuoroani työterveyslääkärille ja kävin mielessäni läpi, mitä kaikkea minun täytyy muistaa kertoa vastaanotolla.

Odotushuoneessa vieressäni oleva vanhempi mies alkoi kovasti jutella elämästään ja sairauksistaan. Vastasin väliin yhdellä sanalla joo, niin jne. ja odotin, että tyyppi hiljenisi.

Toinen vaan jatkoi puhumistaan ja yritin entistä kiivaammin keskittyä siihen, mitä sanon lääkärille.

Varmaankin annoin vaikutelman, etten osaa keskustella, mutta siinä tilanteessa ei todella kiinnostanut pätkääkään kuin oma sairauteni.

Eli joskus toivoisin pälättäjiltä myös hieman tilannetajua.

Kälättäjät ei koskaan ota huomioon, että sillä toisella voi olla jotakin muuta ajateltavaa, tai muuten huono tai surullinen päivä. Vanhuksille olen lempeä jos näyttää että ovat jo höppänöitä, muuten en ala keskustelemaan asioistani vieraiden kanssa. Pahimpia ovat kyselijät, joille ei riitä että nyökkäät välillä.

Jos on muuta ajateltavaa tai huolia niin sitä voi ihan kohteliaastikin sanoa, että tällä hetkellä tarvitsee hieman aikaa itselleen. Kun ollaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa, he kyllä ymmärtävät ja osaavat antaa tilaa.

Nimenomaan näin, mun koirani kuoli ja sanoin heti aamulla tiimikokouksessa työkavereille tästä, että he tiesivät miksi olen hieman poissaolevan oloinen tällä hetkä töissä ja en hirveästi jaksa osallistua keskusteluihin. Työkaverit olivat tosi ymmärtäväisiä ja antoivat myös kauniita lohdutuksen sanoja. 

Voitko mitenkään kuvitella, kaikilla ei ole samanlaisia ihmisiä ympärillä.

Kälättäjillä on hyvin harvoin tilannetajua.

Mua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tutustua ihmiseen, joka aloittaa tutustumisen jollain tyhjänjauhamisella. Sen verran munaa ja kanttia voi olla, että paljastaa jotain oikeista ajatuksistaan ja asioista, jotka liikuttaa. Toki ellei se nyt juuri satu olemaan pakkanen. Minusta täysin itsestäänselvien asioiden toteaminen ja niistä keskustelun vääntäminen kuin paskalla olisi, on äärimmäisen tylsää ja jotenkin hieman vajaaälyisten ihmisten puuhaa. No, olenkin autisti. Koska en sisäsyntyisesti ymmärrä noiden sosiaalisten tanssien pointtia (vaikka niillä eittämättä tarkoitus onkin), kun en tunne tarvitsevani niitä sujuvaan kommunikointiin eikä mikään positiivinen aivoissani herää tuollaisesta kanssakäymisestä, en saa niistä mitään kiksejä, hyvää oloa tai kokemusta sosiaalisesta bondaamisesta taikka yhteyden luomisesta ja pidän niitä tutustumisen kuin asioidenkin hoidon kannalta turhina hidasteina, minua taas pidetään taitamattomana ja vähän vajaaälyisenä. Näin se maailma makaa. Mikä kellekin *tuntuu* ja *vaikuttaa* miltäkin. Anna small talkin suhteen olevien olla rauhassa tuppisuita ja suuntaa energiasi niihin, jotka tuntuvat luontaisesti ja iloilla vastaavan kommunikointitapaasi.

Vierailija kirjoitti:

Laumasielut menee sopulina mukana vaikka jyrkänteen reunalta alas samalla kun introvertti katsoo vierestä että olipas tyhmää porukkaa...

Aamen 👏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

"Niin oli joo, meilläkin mittari näytti -25. Ei ole tainnut tän vuoden puolella ollakaan näin kylmää vielä."

Tadaa.

Ap

Minä en ainakaan ole mikään säätilasto.

"Niin tuntui olevan, auton ikkunoissakin oli paksu jääkerros"

"Vaikuttikin kylmältä. Paljonkohan pakkasta oli? En katsonut säätä eikä meillä ole mittaria"

Ap

Meidän mittari näytti -3,7 astetta ja kylmempää luvattu. Kuinkahan korkealle sähkön hinta nouse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

"Niin oli joo, meilläkin mittari näytti -25. Ei ole tainnut tän vuoden puolella ollakaan näin kylmää vielä."

Tadaa.

Ap

Minä en ainakaan ole mikään säätilasto.

"Niin tuntui olevan, auton ikkunoissakin oli paksu jääkerros"

"Vaikuttikin kylmältä. Paljonkohan pakkasta oli? En katsonut säätä eikä meillä ole mittaria"

Ap

Meidän mittari näytti -3,7 astetta ja kylmempää luvattu. Kuinkahan korkealle sähkön hinta nouse?

Tällainen tuntuis itsestä niin turhalta!

Tyhjät tynnyrit kolisee eniten.

Joo ne on niitä ihmisiä pelkääviä ressukoita tai yleisesti joku vamma sosiaalisissa taidoissa. Aika raskaita ihmisiä nämä tuppisuut.

Peruskohteliaisuus monelta hukassa. Esim.myönteinen suhtautuminen ympärillä oleviin satunnaisiinkin ihmisiin.

Juntit jöröttää ummikkona.

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon nyt vielä, että olen itsekin introvertti enkä mikään "kälättäjä". Minusta on vaan epäkohteliasta heittää se mjoo-rätti toisen naamalle..

Ap

Joillekin se kyseleminen ja keskustelun vääntäminen taas on epäkohteliasta toisen omaan rauhaan ja hiljaisuuteen tunkeutumista. Ikään kuin itselleen itsekkäästi vaatimista. Että täytä nyt minun tarpeeni keskustella ja täyttää hiljaisuus. Asioilla on usein kaksi tai useampi puoli. Tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeampaa ylitse muiden. Kannattaa vaan opetella kestämään ja seisoa omilla jaloillaan. Kaikki epäkohteliaisuudet eivät edes ole miksikään epäkohteliaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi tarkoitettu. Tuollaistakin ihmiset oikein tieten tahtoen lukevat toisista ja monesti ihan perusteetta. Ihmettelen neurotyypillisten vimmaa lisätä kaikkeen kommunikointiin tulkittavia rivien välejä, niin vastaanottajana kuin tuottajana. -se autisti

Vierailija kirjoitti:

Joo ne on niitä ihmisiä pelkääviä ressukoita tai yleisesti joku vamma sosiaalisissa taidoissa. Aika raskaita ihmisiä nämä tuppisuut.

Te puheripuliset ette sitten yhtään osaa ottaa muita huomioon.

Etsikää uhriksenne toisia kaltaisianne ja kälättäkää keskenänne niin paljon kuin pystytte.

Vierailija kirjoitti:

Joo ne on niitä ihmisiä pelkääviä ressukoita tai yleisesti joku vamma sosiaalisissa taidoissa. Aika raskaita ihmisiä nämä tuppisuut.

Ok. Minä voin olla, ei kiinnosta. Mutta et sinäkään kyllä sosiaalisesti taidokas ole, ihan jo tuon perusteella, että sanot kanssasi erilaisia alentavasti ja itseäsi korottaen ressukoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ärsyttävää nähdä, että small talk -hölötyskulttuuri on tänne Suomeenkin näköjään kovin vahvasti rantautunut, ainakin tänne kirjoittajien joukkoon. Ei sellainen ole Suomessa ollut mitään perinnettä, eikä täällä ole koettu jaettua hiljaisuutta vaivautuneeksi tai huonokäytöksiseksi. Nyt ollaan taas tuomassa jotain amerikkalaista hömppää ja syyllistämässä niitä, jotka tykkää perinteisesti "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa" -kulttuurista enemmän.

Et ole varmaan koskaan käynyt Itä-Suomessa vanhojen talojen tuvissa missä kaikki satunnaiset pihassakävijät postinkantajista keinosiementäjiin kutsutaan pöydän äärelle kahvittelemaan ja keskustelemaan. 

Amen. On suorastaan pöyristyttävä rikos, jos ei keitä pihaantulijalle kahveja jonkin syötävän kanssa, vaikka tämä kävisi  vaan 10 minuuttia siinä pyörähtämässä, etkä enää ikinä näkisi koko ihmistä.

Kelle tahansa pihaan tulevalle osoitetaan, että sinusta ei pidetä ja tuvanväellä on henkilökohtaista kaunaa sinua (tai edustamaasi asiaa kohtaan), jos kahveja ei keitetä. Ja se on jo suunnilleen karkotuksen veroinen inhonosoitus.

- syvällä Itä-Suomessa kasvanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon nyt vielä, että olen itsekin introvertti enkä mikään "kälättäjä". Minusta on vaan epäkohteliasta heittää se mjoo-rätti toisen naamalle..

Ap

Joillekin se kyseleminen ja keskustelun vääntäminen taas on epäkohteliasta toisen omaan rauhaan ja hiljaisuuteen tunkeutumista. Ikään kuin itselleen itsekkäästi vaatimista. Että täytä nyt minun tarpeeni keskustella ja täyttää hiljaisuus. Asioilla on usein kaksi tai useampi puoli. Tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeampaa ylitse muiden. Kannattaa vaan opetella kestämään ja seisoa omilla jaloillaan. Kaikki epäkohteliaisuudet eivät edes ole miksikään epäkohteliaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi tarkoitettu. Tuollaistakin ihmiset oikein tieten tahtoen lukevat toisista ja monesti ihan perusteetta. Ihmettelen neurotyypillisten vimmaa lisätä kaikkeen kommunikointiin tulkittavia rivien välejä, niin vastaanottajana kuin tuottajana. -se autisti

Ei ole kyse tarpeesta keskustella tai täyttää hiljaisuutta, vaan olla kontaktissa toisen kanssa. Selkeästi koko homman pointti menee näiltä jöröjukilta ohi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju ja hyviä näkökulmia laidasta laitaan. Jännitän sosiaalisia tilanteita, enkä kovin mielelläni juttele niitä näitä tuntemattomien kanssa.

Yritän kuitenkin kohteliaasti sanoa jotakin, jos joku aloittaa keskustelun, mutta joskus se on vaan liikaa.

Odotin taannoin vuoroani työterveyslääkärille ja kävin mielessäni läpi, mitä kaikkea minun täytyy muistaa kertoa vastaanotolla.

Odotushuoneessa vieressäni oleva vanhempi mies alkoi kovasti jutella elämästään ja sairauksistaan. Vastasin väliin yhdellä sanalla joo, niin jne. ja odotin, että tyyppi hiljenisi.

Toinen vaan jatkoi puhumistaan ja yritin entistä kiivaammin keskittyä siihen, mitä sanon lääkärille.

Varmaankin annoin vaikutelman, etten osaa keskustella, mutta siinä tilanteessa ei todella kiinnostanut pätkääkään kuin oma sairauteni.

Eli joskus toivoisin pälättäjiltä myös hieman tilannetajua.

Kälättäjät ei koskaan ota huomioon, että sillä toisella voi olla jotakin muuta ajateltavaa, tai muuten huono tai surullinen päivä. Vanhuksille olen lempeä jos näyttää että ovat jo höppänöitä, muuten en ala keskustelemaan asioistani vieraiden kanssa. Pahimpia ovat kyselijät, joille ei riitä että nyökkäät välillä.

Jos on muuta ajateltavaa tai huolia niin sitä voi ihan kohteliaastikin sanoa, että tällä hetkellä tarvitsee hieman aikaa itselleen. Kun ollaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa, he kyllä ymmärtävät ja osaavat antaa tilaa.

Nimenomaan näin, mun koirani kuoli ja sanoin heti aamulla tiimikokouksessa työkavereille tästä, että he tiesivät miksi olen hieman poissaolevan oloinen tällä hetkä töissä ja en hirveästi jaksa osallistua keskusteluihin. Työkaverit olivat tosi ymmärtäväisiä ja antoivat myös kauniita lohdutuksen sanoja. 

Voitko mitenkään kuvitella, kaikilla ei ole samanlaisia ihmisiä ympärillä.

Kälättäjillä on hyvin harvoin tilannetajua.

Silloin varmaan kannattaisi vaihtaa työpaikkaa jos on ikävät työtoverit.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Valitettavasti olet tyypillinen suomalainen. En koskaan ole ymmärtänyt teikäläisiä. Suurin osa ystävistäni onkin muualta tulleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon nyt vielä, että olen itsekin introvertti enkä mikään "kälättäjä". Minusta on vaan epäkohteliasta heittää se mjoo-rätti toisen naamalle..

Ap

Joillekin se kyseleminen ja keskustelun vääntäminen taas on epäkohteliasta toisen omaan rauhaan ja hiljaisuuteen tunkeutumista. Ikään kuin itselleen itsekkäästi vaatimista. Että täytä nyt minun tarpeeni keskustella ja täyttää hiljaisuus. Asioilla on usein kaksi tai useampi puoli. Tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeampaa ylitse muiden. Kannattaa vaan opetella kestämään ja seisoa omilla jaloillaan. Kaikki epäkohteliaisuudet eivät edes ole miksikään epäkohteliaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi tarkoitettu. Tuollaistakin ihmiset oikein tieten tahtoen lukevat toisista ja monesti ihan perusteetta. Ihmettelen neurotyypillisten vimmaa lisätä kaikkeen kommunikointiin tulkittavia rivien välejä, niin vastaanottajana kuin tuottajana. -se autisti

Ei ole kyse tarpeesta keskustella tai täyttää hiljaisuutta, vaan olla kontaktissa toisen kanssa. Selkeästi koko homman pointti menee näiltä jöröjukilta ohi..

En ole tuo autisti, mutta miksi on pakko olla kontaktissa, jos toinen ei halua? Jollain on tarve olla kontaktissa. Toisella on tarve olla ei-kontaktissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon nyt vielä, että olen itsekin introvertti enkä mikään "kälättäjä". Minusta on vaan epäkohteliasta heittää se mjoo-rätti toisen naamalle..

Ap

Joillekin se kyseleminen ja keskustelun vääntäminen taas on epäkohteliasta toisen omaan rauhaan ja hiljaisuuteen tunkeutumista. Ikään kuin itselleen itsekkäästi vaatimista. Että täytä nyt minun tarpeeni keskustella ja täyttää hiljaisuus. Asioilla on usein kaksi tai useampi puoli. Tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeampaa ylitse muiden. Kannattaa vaan opetella kestämään ja seisoa omilla jaloillaan. Kaikki epäkohteliaisuudet eivät edes ole miksikään epäkohteliaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi tarkoitettu. Tuollaistakin ihmiset oikein tieten tahtoen lukevat toisista ja monesti ihan perusteetta. Ihmettelen neurotyypillisten vimmaa lisätä kaikkeen kommunikointiin tulkittavia rivien välejä, niin vastaanottajana kuin tuottajana. -se autisti

Ei ole kyse tarpeesta keskustella tai täyttää hiljaisuutta, vaan olla kontaktissa toisen kanssa. Selkeästi koko homman pointti menee näiltä jöröjukilta ohi..

En ole tuo autisti, mutta miksi on pakko olla kontaktissa, jos toinen ei halua? Jollain on tarve olla kontaktissa. Toisella on tarve olla ei-kontaktissa.

Koska se on kohteliasta ja hyvää käytöstä esim. työelämässä. Kysytkö oikeasti tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ihmiset eivät jaksa tavallisten tallaajien jorinoita päivän uutisaiheista sun muusta joutavasta, jota tulee tuutin täydeltä mediasta koko ajan. Kun yrittää vältellä sitä jatkuvaa uutisvirtaa ja mediassa tapahtuvaa päivittelyä ja samojen aiheiden jauhamista, niin on suorastaan ärsyttävää, että random ihmiset tai tututkin alkavat vielä jauhaa sitä samaa. He ovat kuin nauhureita, toistaen sitä minkä juuri lukivat iltapäivälehdestä tai katsoivat puoli kymmenen uutisista, mielipiteet ja perustelutkin on kopioitu sieltä. Onneksi sentään tutut oppivat yleensä ymmärtämään, ettei kaikki jaksa jauhaa sitä samaa mitä kuoronjohtajat mediassa antavat puheenaiheiksi.

https://www.ksml.fi/paikalliset/2563626

Joten kopioit sitten perusteluksi mediasta löytämäsi uutisoinnin täsmälleen samasta tutkimuksesta kuin aiemmin ketjussa ja jonka sisältöä et ymmärrä toistosta huolimatta. Älykkyys huipussaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei lähtökohtaisesti kiinnosta tutustua ihmiseen, joka aloittaa tutustumisen jollain tyhjänjauhamisella. Sen verran munaa ja kanttia voi olla, että paljastaa jotain oikeista ajatuksistaan ja asioista, jotka liikuttaa. Toki ellei se nyt juuri satu olemaan pakkanen. Minusta täysin itsestäänselvien asioiden toteaminen ja niistä keskustelun vääntäminen kuin paskalla olisi, on äärimmäisen tylsää ja jotenkin hieman vajaaälyisten ihmisten puuhaa. No, olenkin autisti. Koska en sisäsyntyisesti ymmärrä noiden sosiaalisten tanssien pointtia (vaikka niillä eittämättä tarkoitus onkin), kun en tunne tarvitsevani niitä sujuvaan kommunikointiin eikä mikään positiivinen aivoissani herää tuollaisesta kanssakäymisestä, en saa niistä mitään kiksejä, hyvää oloa tai kokemusta sosiaalisesta bondaamisesta taikka yhteyden luomisesta ja pidän niitä tutustumisen kuin asioidenkin hoidon kannalta turhina hidasteina, minua taas pidetään taitamattomana ja vähän vajaaälyisenä. Näin se maailma makaa. Mikä kellekin *tuntuu* ja *vaikuttaa* miltäkin. Anna small talkin suhteen olevien olla rauhassa tuppisuita ja suuntaa energiasi niihin, jotka tuntuvat luontaisesti ja iloilla vastaavan kommunikointitapaasi.

Huomenta Maija, Mitäs kuuluu tänään? Minä ja mieheni laitettiinkin tänään aamu käyntiin anaaliseksillä. Halusin myös kertoa, että mä oikeasti ajattelen, että sä olet aika ärsyttävä ihminen ja sun miehesikin on ruma. 

En jaksa keskimääräiselle suomalaiselle aloittaa keskustelua, koska lähtökohtaisesti ovat keskustelukyvyttömiä, eikä siitä mitään tulisi.

Muissa maissa, esim Kanadassa aloitan keskutelun helpommin, kun tiedän, että yleensä ihmiset vastaavat ystävällisesti takaisin ja kykenevät myös pitämään yllä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Sama täällä. Olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos joku tulisi vaikka kysymään mielipidettäni vapaan tahdon olemassaolosta tai vaikka elämän tarkoituksesta. Siinä sitä oikeasti tutustuu. Ketä tuo "pakollinen" tyhjien pikkuasioiden jauhaminen oikein palvelee?