Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla hiljaa jos ei mitään varsinaista puhuttavaa ole. Tuo väkisin säästä puheenaiheen keksiminen on vaan vaivaannuttavaa molemmille.

No miten sitä puhumista edes voi tulla, jos ei ikinä aloita mistään?

Miten ihmiset eivät tajua, että small talk on taito, jota voi harjoittaa ja jossa voi kehittyä ja jolla voi luoda positiivista ilmapiiriä ympärilleen.

Sillä voi myös myöhemmin päästä nk kiinnostaviinkin aiheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju ja hyviä näkökulmia laidasta laitaan. Jännitän sosiaalisia tilanteita, enkä kovin mielelläni juttele niitä näitä tuntemattomien kanssa.

Yritän kuitenkin kohteliaasti sanoa jotakin, jos joku aloittaa keskustelun, mutta joskus se on vaan liikaa.

Odotin taannoin vuoroani työterveyslääkärille ja kävin mielessäni läpi, mitä kaikkea minun täytyy muistaa kertoa vastaanotolla.

Odotushuoneessa vieressäni oleva vanhempi mies alkoi kovasti jutella elämästään ja sairauksistaan. Vastasin väliin yhdellä sanalla joo, niin jne. ja odotin, että tyyppi hiljenisi.

Toinen vaan jatkoi puhumistaan ja yritin entistä kiivaammin keskittyä siihen, mitä sanon lääkärille.

Varmaankin annoin vaikutelman, etten osaa keskustella, mutta siinä tilanteessa ei todella kiinnostanut pätkääkään kuin oma sairauteni.

Eli joskus toivoisin pälättäjiltä myös hieman tilannetajua.

Kälättäjät ei koskaan ota huomioon, että sillä toisella voi olla jotakin muuta ajateltavaa, tai muuten huono tai surullinen päivä. Vanhuksille olen lempeä jos näyttää että ovat jo höppänöitä, muuten en ala keskustelemaan asioistani vieraiden kanssa. Pahimpia ovat kyselijät, joille ei riitä että nyökkäät välillä.

Jos on muuta ajateltavaa tai huolia niin sitä voi ihan kohteliaastikin sanoa, että tällä hetkellä tarvitsee hieman aikaa itselleen. Kun ollaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa, he kyllä ymmärtävät ja osaavat antaa tilaa.

Nimenomaan näin, mun koirani kuoli ja sanoin heti aamulla tiimikokouksessa työkavereille tästä, että he tiesivät miksi olen hieman poissaolevan oloinen tällä hetkä töissä ja en hirveästi jaksa osallistua keskusteluihin. Työkaverit olivat tosi ymmärtäväisiä ja antoivat myös kauniita lohdutuksen sanoja. 

Voitko mitenkään kuvitella, kaikilla ei ole samanlaisia ihmisiä ympärillä.

Kälättäjillä on hyvin harvoin tilannetajua.

Silloin varmaan kannattaisi vaihtaa työpaikkaa jos on ikävät työtoverit.

Ei tässä pelkästä työpaikasta ollut kyse, ei ainakaan aloituksessa niin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon nyt vielä, että olen itsekin introvertti enkä mikään "kälättäjä". Minusta on vaan epäkohteliasta heittää se mjoo-rätti toisen naamalle..

Ap

Joillekin se kyseleminen ja keskustelun vääntäminen taas on epäkohteliasta toisen omaan rauhaan ja hiljaisuuteen tunkeutumista. Ikään kuin itselleen itsekkäästi vaatimista. Että täytä nyt minun tarpeeni keskustella ja täyttää hiljaisuus. Asioilla on usein kaksi tai useampi puoli. Tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeampaa ylitse muiden. Kannattaa vaan opetella kestämään ja seisoa omilla jaloillaan. Kaikki epäkohteliaisuudet eivät edes ole miksikään epäkohteliaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi tarkoitettu. Tuollaistakin ihmiset oikein tieten tahtoen lukevat toisista ja monesti ihan perusteetta. Ihmettelen neurotyypillisten vimmaa lisätä kaikkeen kommunikointiin tulkittavia rivien välejä, niin vastaanottajana kuin tuottajana. -se autisti

Ei ole kyse tarpeesta keskustella tai täyttää hiljaisuutta, vaan olla kontaktissa toisen kanssa. Selkeästi koko homman pointti menee näiltä jöröjukilta ohi..

En ole tuo autisti, mutta miksi on pakko olla kontaktissa, jos toinen ei halua? Jollain on tarve olla kontaktissa. Toisella on tarve olla ei-kontaktissa.

Koska se on kohteliasta ja hyvää käytöstä esim. työelämässä. Kysytkö oikeasti tosissasi?

Kohteliaisuus ja hyvä käytös ei siis edellytä rauhan antamista toiselle, jos SINÄ et sitä halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla hiljaa jos ei mitään varsinaista puhuttavaa ole. Tuo väkisin säästä puheenaiheen keksiminen on vaan vaivaannuttavaa molemmille.

No miten sitä puhumista edes voi tulla, jos ei ikinä aloita mistään?

Miten ihmiset eivät tajua, että small talk on taito, jota voi harjoittaa ja jossa voi kehittyä ja jolla voi luoda positiivista ilmapiiriä ympärilleen.

Sillä voi myös myöhemmin päästä nk kiinnostaviinkin aiheisiin.

Miksi ei voi aloittaa niillä kiinnostavilla aiheilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon nyt vielä, että olen itsekin introvertti enkä mikään "kälättäjä". Minusta on vaan epäkohteliasta heittää se mjoo-rätti toisen naamalle..

Ap

Joillekin se kyseleminen ja keskustelun vääntäminen taas on epäkohteliasta toisen omaan rauhaan ja hiljaisuuteen tunkeutumista. Ikään kuin itselleen itsekkäästi vaatimista. Että täytä nyt minun tarpeeni keskustella ja täyttää hiljaisuus. Asioilla on usein kaksi tai useampi puoli. Tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeampaa ylitse muiden. Kannattaa vaan opetella kestämään ja seisoa omilla jaloillaan. Kaikki epäkohteliaisuudet eivät edes ole miksikään epäkohteliaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi tarkoitettu. Tuollaistakin ihmiset oikein tieten tahtoen lukevat toisista ja monesti ihan perusteetta. Ihmettelen neurotyypillisten vimmaa lisätä kaikkeen kommunikointiin tulkittavia rivien välejä, niin vastaanottajana kuin tuottajana. -se autisti

Ei ole kyse tarpeesta keskustella tai täyttää hiljaisuutta, vaan olla kontaktissa toisen kanssa. Selkeästi koko homman pointti menee näiltä jöröjukilta ohi..

En ole tuo autisti, mutta miksi on pakko olla kontaktissa, jos toinen ei halua? Jollain on tarve olla kontaktissa. Toisella on tarve olla ei-kontaktissa.

Koska se on kohteliasta ja hyvää käytöstä esim. työelämässä. Kysytkö oikeasti tosissasi?

Miksi sä koko ajan oletat että on töistä kyse kun ei tuossakaan siitä puhuttu mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Sama täällä. Olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos joku tulisi vaikka kysymään mielipidettäni vapaan tahdon olemassaolosta tai vaikka elämän tarkoituksesta. Siinä sitä oikeasti tutustuu. Ketä tuo "pakollinen" tyhjien pikkuasioiden jauhaminen oikein palvelee?

No tässä ollaankin asian ytimessä. Aika moni kokisi erittäin vaivaannuttavana sen, että kysyttäisiin suoraan uskonnosta tai elämän tarkoituksesta. Sinä et koe, mutta satunnaisen keskustelijan on vaikea tietää, kumpaan kategoriaan kuulut.

Small talk on juuri se yhteinen tarttumapinta, josta voidaan joko jatkaa syvällisempään keskusteluun tai vain hiukan parilla sanalla piristää toisen päivää. Tällaisen havaitsemisen keskustelukumppanista on kysyy mielestäni juuri niitä sosiaalisia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten sosiaaliset taidot ovat olemattomat.

On perussivistystä ja älykkyyden korkea muoto kyetä juttelemaan kenen kanssa tahansa melkein mistä tahansa. Ihailen brittien kykyä tähän.

Asun Briteissä ja tuntuu tosiaan käsittämättömältä tämmöinen, että työpaikalla ihmiset vaan nyrpistäisivät nokkaansa ja vetäytyisivät omiin oloihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

"Niin oli joo, meilläkin mittari näytti -25. Ei ole tainnut tän vuoden puolella ollakaan näin kylmää vielä."

Tadaa.

Ap

Minä en ainakaan ole mikään säätilasto.

"Niin tuntui olevan, auton ikkunoissakin oli paksu jääkerros"

"Vaikuttikin kylmältä. Paljonkohan pakkasta oli? En katsonut säätä eikä meillä ole mittaria"

Ap

Onpas tylsää. En kyllä jaksaisi tuollaista jauhaa esittäen kiinnostunutta.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa keskimääräiselle suomalaiselle aloittaa keskustelua, koska lähtökohtaisesti ovat keskustelukyvyttömiä, eikä siitä mitään tulisi.

Muissa maissa, esim Kanadassa aloitan keskutelun helpommin, kun tiedän, että yleensä ihmiset vastaavat ystävällisesti takaisin ja kykenevät myös pitämään yllä keskustelua.

Tämä. Minunkin on helpompi aloittaa keskustelu espanjalaisen kanssa, kun 90% todennäköisyydellä tiedän, että sieltä tulee hauskaa juttua. Keskustelukyvyttömän jöröjukan kanssa jutun iskeminen on kuin kivirekeä vetäisi, enkä sellaista useimmiten jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa keskimääräiselle suomalaiselle aloittaa keskustelua, koska lähtökohtaisesti ovat keskustelukyvyttömiä, eikä siitä mitään tulisi.

Muissa maissa, esim Kanadassa aloitan keskutelun helpommin, kun tiedän, että yleensä ihmiset vastaavat ystävällisesti takaisin ja kykenevät myös pitämään yllä keskustelua.

Tämä. Minunkin on helpompi aloittaa keskustelu espanjalaisen kanssa, kun 90% todennäköisyydellä tiedän, että sieltä tulee hauskaa juttua. Keskustelukyvyttömän jöröjukan kanssa jutun iskeminen on kuin kivirekeä vetäisi, enkä sellaista useimmiten jaksa.

Kuka pakottaa siihen kivireen vetämiseen?

Se jöröjukkakin on tyytyväisempi kun et väkisin yritä.

"Hyvä keli lihan paloitteluun kirveellä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa keskimääräiselle suomalaiselle aloittaa keskustelua, koska lähtökohtaisesti ovat keskustelukyvyttömiä, eikä siitä mitään tulisi.

Muissa maissa, esim Kanadassa aloitan keskutelun helpommin, kun tiedän, että yleensä ihmiset vastaavat ystävällisesti takaisin ja kykenevät myös pitämään yllä keskustelua.

Tämä. Minunkin on helpompi aloittaa keskustelu espanjalaisen kanssa, kun 90% todennäköisyydellä tiedän, että sieltä tulee hauskaa juttua. Keskustelukyvyttömän jöröjukan kanssa jutun iskeminen on kuin kivirekeä vetäisi, enkä sellaista useimmiten jaksa.

Kuka pakottaa siihen kivireen vetämiseen?

Se jöröjukkakin on tyytyväisempi kun et väkisin yritä.

No tämähän juuri oli se pointti. En jaksakaan aloittaa keskustelua Suomessa, kun suurella todennäköisyydellä tuo henkilö on juuri tuo keskustelukyvytön jöröjukka. Etelä-Euroopassa on paljon epätodennäköisempää, että henkilö on tuppisuu, joten aloitankin keskustelun paljon mieluummin.

Ulkonäön perusteella en vielä osaa tunnistaa keskuteluhalukkaita ja -haluttomia. Kunpa voisinkin, niin jöröjukat voisivat olla omissa oloissaan, kun muut keskustelisivat keskenään.

En vaan keksi mitään puhuttavaa...

Kaikkein ärsyttävin kysymys on jonkun puolitutun työkaverin "mitä kuuluu?" Mitä ihmettä siihen vastataan? Alanko jaaritella työasioista? Vai sanonko "ihan hyvää"?

Olen huomannut, että aika usein keskusteluun saattaa liittyä joku aiemmin tuppisuuna esiintynyt, jos aihe kiinnostaa. Minusta nämä ovat vähän vapaamatkustajia, kun eivät tikkua ristiin laittaneet keskustelun aloittamiseksi. Tietysti parempi, että estynytkin jossain vaiheessa liittyy keskusteluun kuin jää täysin ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju ja hyviä näkökulmia laidasta laitaan. Jännitän sosiaalisia tilanteita, enkä kovin mielelläni juttele niitä näitä tuntemattomien kanssa.

Yritän kuitenkin kohteliaasti sanoa jotakin, jos joku aloittaa keskustelun, mutta joskus se on vaan liikaa.

Odotin taannoin vuoroani työterveyslääkärille ja kävin mielessäni läpi, mitä kaikkea minun täytyy muistaa kertoa vastaanotolla.

Odotushuoneessa vieressäni oleva vanhempi mies alkoi kovasti jutella elämästään ja sairauksistaan. Vastasin väliin yhdellä sanalla joo, niin jne. ja odotin, että tyyppi hiljenisi.

Toinen vaan jatkoi puhumistaan ja yritin entistä kiivaammin keskittyä siihen, mitä sanon lääkärille.

Varmaankin annoin vaikutelman, etten osaa keskustella, mutta siinä tilanteessa ei todella kiinnostanut pätkääkään kuin oma sairauteni.

Eli joskus toivoisin pälättäjiltä myös hieman tilannetajua.

Kälättäjät ei koskaan ota huomioon, että sillä toisella voi olla jotakin muuta ajateltavaa, tai muuten huono tai surullinen päivä. Vanhuksille olen lempeä jos näyttää että ovat jo höppänöitä, muuten en ala keskustelemaan asioistani vieraiden kanssa. Pahimpia ovat kyselijät, joille ei riitä että nyökkäät välillä.

Jos on muuta ajateltavaa tai huolia niin sitä voi ihan kohteliaastikin sanoa, että tällä hetkellä tarvitsee hieman aikaa itselleen. Kun ollaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa, he kyllä ymmärtävät ja osaavat antaa tilaa.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta selitellä toisille omaa vointiaan tai sitä, ettei ole juttutuulella. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että aika usein keskusteluun saattaa liittyä joku aiemmin tuppisuuna esiintynyt, jos aihe kiinnostaa. Minusta nämä ovat vähän vapaamatkustajia, kun eivät tikkua ristiin laittaneet keskustelun aloittamiseksi. Tietysti parempi, että estynytkin jossain vaiheessa liittyy keskusteluun kuin jää täysin ulkopuolelle.

Voi hlvetti. Teille ei mikään kelpaa 🙄

Olen ryhtynyt juttusille tuntemattomien kanssa, ja juuri tajusin että suurin osa juttukavereista oli ulkomaalaisia. Olen heittänyt small talkia aussien, brittien, jenkkien, kanadalaisten, virolaisten, saksalaisten, intialaisten, iranilaisten ja ties kenen kanssa. Suomalaisista vain ikääntyneet kykenevät usein juttelemaan kenen vaan kanssa. Nuoremmat jäätyvät, hiljenevät ja pälyilevät ympärilleen etsien pakoreittiä. Jotain tässä kulttuurissa on vikana. Ai niin ja ruotsalaisista on vähän sama kokemus kuin suomalaisista. Vaikuttavat enimmäkseen todella vaivaantuneilta ja aroilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon nyt vielä, että olen itsekin introvertti enkä mikään "kälättäjä". Minusta on vaan epäkohteliasta heittää se mjoo-rätti toisen naamalle..

Ap

Joillekin se kyseleminen ja keskustelun vääntäminen taas on epäkohteliasta toisen omaan rauhaan ja hiljaisuuteen tunkeutumista. Ikään kuin itselleen itsekkäästi vaatimista. Että täytä nyt minun tarpeeni keskustella ja täyttää hiljaisuus. Asioilla on usein kaksi tai useampi puoli. Tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeampaa ylitse muiden. Kannattaa vaan opetella kestämään ja seisoa omilla jaloillaan. Kaikki epäkohteliaisuudet eivät edes ole miksikään epäkohteliaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi tarkoitettu. Tuollaistakin ihmiset oikein tieten tahtoen lukevat toisista ja monesti ihan perusteetta. Ihmettelen neurotyypillisten vimmaa lisätä kaikkeen kommunikointiin tulkittavia rivien välejä, niin vastaanottajana kuin tuottajana. -se autisti

Ei ole kyse tarpeesta keskustella tai täyttää hiljaisuutta, vaan olla kontaktissa toisen kanssa. Selkeästi koko homman pointti menee näiltä jöröjukilta ohi..

En ole tuo autisti, mutta miksi on pakko olla kontaktissa, jos toinen ei halua? Jollain on tarve olla kontaktissa. Toisella on tarve olla ei-kontaktissa.

Koska se on kohteliasta ja hyvää käytöstä esim. työelämässä. Kysytkö oikeasti tosissasi?

Kyllä kysyn tosissani. Pointtini oli se, että se mikä sinulle on kohteliasta, on toisen näkökulmasta epäkohteliasta. Ja päinvastoin. Kyllä minäkin töissä kommunikoin ystävällisesti muiden kanssa työasioista. Se on kaikille ok. Mutta en todellakaan tunkeudu asiallisen kollegan naaman eteen rupattelemaan jostain säästä täysin väkinäisesti vain, koska Minä haluan. Enkä myöskään hyökkää viemään avoimen kollegan työaikaa jollain tyhjänpäiväisellä, kun tiedän tämän olevan usein kiireinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok olla hiljaa jos ei mitään varsinaista puhuttavaa ole. Tuo väkisin säästä puheenaiheen keksiminen on vaan vaivaannuttavaa molemmille.

No miten sitä puhumista edes voi tulla, jos ei ikinä aloita mistään?

Miten ihmiset eivät tajua, että small talk on taito, jota voi harjoittaa ja jossa voi kehittyä ja jolla voi luoda positiivista ilmapiiriä ympärilleen.

Sillä voi myös myöhemmin päästä nk kiinnostaviinkin aiheisiin.

Miksi ei voi aloittaa niillä kiinnostavilla aiheilla?

No minua kiinnostaa esim. avaruusoliot, mutta en nyt oikein tiedä mitä siitäkään tulisi jos vaikka menisin naapurin 80-vuotiaalle papalle tai yritykseni ylimmälle johdolle mietiskelemään, että onko Gizan pyramidi teleportti toiseen ulottuvuuteen.

No minä en osaa keskustella niitänäitä. Monesti olen pulassa kun en tiedä mitä vastata. Mutta että miksi en osaa? En todella tiedä. Kai aivoni on jotenkin omituiset. Sen tiedän että en ole älyllisesti kehitysvammainen, äo ainkin on normaali, 118. Harmittaa itseänikin todella paljon etten osaa jutustella. Monet alkaa vittuilla tai haukkuu selän takana, pitää minua tyhmänä tai moukkana tai omituisena. Saattavat ärsyyntyä tai suuttua. Silti luulen että tämä on vaikeampaa minulle kuin muille ihmisille.