Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kuinka toteamukseen vastataan muutoin, kuin aivan, siltä vaikuttaa tai joo? Tai no: "Aivan, minäkin tänä aamuna mietin, että onpa kirpeä sää ja kyllä huomattavasti napakampi pakkanen, kuin eilen aamulla." Ja keskustelu jatkuu, kuinka? Samoin tilanteet joissa esimerkiksi perehdytetään töissä: "Täältä kaapista löytyy nämä ja muista sitten kysyä, jos tulee, jotakin kysyttävää." Aivan.

Toteavat ja tiedottavat lausahdukset harvoin pitävät keskustelua yllä.

Yleensä jos keskustellaan toisen kanssa niin silloin sitä tosiaan lisätään jotain muutakin kuin se pelkkä joo. Muuten keskustelu ei ole vastavuoroista ja muuttuu lähinnä haastatteluksi, jossa se toinen kysyy ja kommentoi ja toinen vaan myöntelee. Tuo on todella ikävää sille toiselle osapuolelle, joka yrittää olla sinulle ystävällinen ja ottaa sinuun yhteyttä aloittamalla keskustelun. 

No millä tavoin johdatat keskustelua eteenpäin, jos keskustelukumppani on ainoastaan tiedottavalla linjalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten sosiaaliset taidot ovat olemattomat.

On perussivistystä ja älykkyyden korkea muoto kyetä juttelemaan kenen kanssa tahansa melkein mistä tahansa. Ihailen brittien kykyä tähän.

Entä jos osaa, mutta ei vaan halua?

Ainahan sitä voi olla vastarannan kiiski, mutta yleensä normaali ihminen tekee joskus niitäkin asioita, joita ei välttämättä halua tehdä, jotta yleinen ilmapiiri säilyy hyvänä. Eräänlaista älykkyyttä sekin.

Miksi juuri kälättäjä saa määritella, mikä on hyvä yleinen ilmapiiri? Jonkun muun mielestä se hyvä ilmapiiri on että keskustellaan työasioita mukavasti ja rakentavasti, ja annetaan ihmisten muuten olla rauhassa.

Mielestäni se hyvä työilmapiiri on jossain siellä välimailla, ne kälättäjät opettelevat olemaan pikkaisen hiljempaa ja ne tuppisuut tulevat hieman ulos sieltä kuorestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli työkaverina yksi tällainen, joka ei koskaan tervehtinyt kollegoita, oikein mainosti sitä, että hän ei tervehdi. Pomoja kuitenkin tervehti mielinkielin, pieni ristiriita.

Itsellä on kanssa ollut tällaisia työkavereita, jotka eivät edes vastanneet tervehdykseen ja yksi pomo oli kanssa samanlainen. Kaikille yhteistä oli se, että olivat muutenkin hirveen hankalia ja ilkeitä ihmisiä. Ihmiset, jotka vihaavat omaa elämäänsä ja ovat katkeria tuntuvat yleensä olevan töykeitä muillekin ihmisille.

Ei tee mieli kaikkien kanssa jutustella. Jos on joku talon kyylä, niin kierrän nämä ihmiset. Vastaan vaan joo ja lähden kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olessani kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitin mummelin kanssa jutun juuri säästä puhumalla, mummeli, joka oli minua vuosikymmeniä vanhempi, ilahtui silminnähden. Vähän puhuttiin niitä näitä, paikkakunnan muuttumisesta, uudisrakentamisesta, bussiliikenteestä, aika kului ihan mukavasti siinä odotellessa, jurottamatta perussuomalaiseen tyypilliseen tapaan. Suomessa siihen ei kyetä, jos ei oteta huikkaa pullosta ensin.

Mulle se jutunaloitus ja jatkaminen ei ollut vaikeaa, olin siihen ulkomailla asuessani oppinut ja tottunut.

Itseäni nuoremman kanssa olisin voinut jutella vaika Suomen koulutusjärjestelmästä, harrastuksista, ruuasta Suomessa ja muualla.

Suomessa puhuminen vieraiden kanssa on niin harvinaista, että kun siihen pikkupakosta joskus ajaudutaan, joka ikinen sana puntaroidaan tarkkaan vielä seuraavana päivänäkin; kaikesta vedetään aivan liikakauaskantoisia johtopäätöksiä. ...eikös se juttukavari merkitsevästi kohottanut vasemmanpuolen kulmakarvojaan kolme millimetriä...halusiko se vihjailla jotakin...

Itsekin oon monesti alkanut pitkillä junamatkoilla puhumaan itseäni vanhempien naisten kanssa, jotka ovat istuneet vierustovereina. Keskustelu on ollut luonnollista ja soljuvaa, ihan yleismaailmallisesti kaikesta ollaan voitu jutella. Mukavia kohtaamisia. Kyllä sen kai aistii toisesta, jos se toinen on sellainen jonka kanssa voi jutella enemmänkin.

Ja minä olen matkustanut kaltaisesi "keskustelijan" kanssa, ei ole auttanut vihjaukset (kuten yritys lukea kirjaa) vaan piti siirtyä kauemmas. Ja sittenkin se papatus jatkui, nyt lisättynä uhriutumisena. Muista maista on turha puhua, maassa toimitaan maan tavalla.

Mullakin on sama kokemus näistä keskustelijoista. Kehtaisipa vain täräyttää että "pidä nyt se suus kii", kun vihjailut eivät mene perille... huoh. Luulisi että sosiaaliset ihmiset olisivat hyviä lukemaan toisia, mutta asia tuntuu olevan melkein päinvastoin.

Kyllä niille kehtaa.

Ihan rohkeasti vaan jos ei huvita/kiinnosta jutella heidän kanssaan.

Toinen toimivaksi havaittu konsti on kovaan ääneen ruveta vastavuoroisesti tiedustelemaan ovatko he kenties yksinäisiä ja kenties jollain lailla mielisairaita koska kokevat lähes pakkomielteekseen päästä juttukontaktiin ventovieraiden kanssa vaikka väkisin, eivätkö he kykene tai halua ymmärtää ettei välttämättä jaksa koska (keksi itse haluamasi vaihtoehdot) ...

Ei ne kauaa yleensä siinä vieressä vänkää väkisin small talkiin kanssaan.

Töissä ei voi toimia noin, tai on puhuttelussa kiusaamisesta. Voi vaan sanoa "joo" ja hiippailla hissukseen kauemmas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten sosiaaliset taidot ovat olemattomat.

On perussivistystä ja älykkyyden korkea muoto kyetä juttelemaan kenen kanssa tahansa melkein mistä tahansa. Ihailen brittien kykyä tähän.

Entä jos osaa, mutta ei vaan halua?

Ainahan sitä voi olla vastarannan kiiski, mutta yleensä normaali ihminen tekee joskus niitäkin asioita, joita ei välttämättä halua tehdä, jotta yleinen ilmapiiri säilyy hyvänä. Eräänlaista älykkyyttä sekin.

Miksi juuri kälättäjä saa määritella, mikä on hyvä yleinen ilmapiiri? Jonkun muun mielestä se hyvä ilmapiiri on että keskustellaan työasioita mukavasti ja rakentavasti, ja annetaan ihmisten muuten olla rauhassa.

Mielestäni se hyvä työilmapiiri on jossain siellä välimailla, ne kälättäjät opettelevat olemaan pikkaisen hiljempaa ja ne tuppisuut tulevat hieman ulos sieltä kuorestaan.

Harvoin nämä kälättäjät tajuavat olla kyselemättä henkilökohtaisista asioista. Työasioihin sekä niihin liittyviin kysymyksiin tottakai vastaan asiallisesti ja reippaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten sosiaaliset taidot ovat olemattomat.

On perussivistystä ja älykkyyden korkea muoto kyetä juttelemaan kenen kanssa tahansa melkein mistä tahansa. Ihailen brittien kykyä tähän.

Entä jos osaa, mutta ei vaan halua?

Ainahan sitä voi olla vastarannan kiiski, mutta yleensä normaali ihminen tekee joskus niitäkin asioita, joita ei välttämättä halua tehdä, jotta yleinen ilmapiiri säilyy hyvänä. Eräänlaista älykkyyttä sekin.

Miksi juuri kälättäjä saa määritella, mikä on hyvä yleinen ilmapiiri? Jonkun muun mielestä se hyvä ilmapiiri on että keskustellaan työasioita mukavasti ja rakentavasti, ja annetaan ihmisten muuten olla rauhassa.

Mielestäni se hyvä työilmapiiri on jossain siellä välimailla, ne kälättäjät opettelevat olemaan pikkaisen hiljempaa ja ne tuppisuut tulevat hieman ulos sieltä kuorestaan.

Miksi? Minä olen töissä, en puhumassa omista asioistani. Vaikka sinua kuinka kiinnostaisi. Kuuntelen kunnes pääsen pois tilanteesta (ellei kyse ole työasiasta, ne hoidetaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olessani kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitin mummelin kanssa jutun juuri säästä puhumalla, mummeli, joka oli minua vuosikymmeniä vanhempi, ilahtui silminnähden. Vähän puhuttiin niitä näitä, paikkakunnan muuttumisesta, uudisrakentamisesta, bussiliikenteestä, aika kului ihan mukavasti siinä odotellessa, jurottamatta perussuomalaiseen tyypilliseen tapaan. Suomessa siihen ei kyetä, jos ei oteta huikkaa pullosta ensin.

Mulle se jutunaloitus ja jatkaminen ei ollut vaikeaa, olin siihen ulkomailla asuessani oppinut ja tottunut.

Itseäni nuoremman kanssa olisin voinut jutella vaika Suomen koulutusjärjestelmästä, harrastuksista, ruuasta Suomessa ja muualla.

Suomessa puhuminen vieraiden kanssa on niin harvinaista, että kun siihen pikkupakosta joskus ajaudutaan, joka ikinen sana puntaroidaan tarkkaan vielä seuraavana päivänäkin; kaikesta vedetään aivan liikakauaskantoisia johtopäätöksiä. ...eikös se juttukavari merkitsevästi kohottanut vasemmanpuolen kulmakarvojaan kolme millimetriä...halusiko se vihjailla jotakin...

Itsekin oon monesti alkanut pitkillä junamatkoilla puhumaan itseäni vanhempien naisten kanssa, jotka ovat istuneet vierustovereina. Keskustelu on ollut luonnollista ja soljuvaa, ihan yleismaailmallisesti kaikesta ollaan voitu jutella. Mukavia kohtaamisia. Kyllä sen kai aistii toisesta, jos se toinen on sellainen jonka kanssa voi jutella enemmänkin.

Ja minä olen matkustanut kaltaisesi "keskustelijan" kanssa, ei ole auttanut vihjaukset (kuten yritys lukea kirjaa) vaan piti siirtyä kauemmas. Ja sittenkin se papatus jatkui, nyt lisättynä uhriutumisena. Muista maista on turha puhua, maassa toimitaan maan tavalla.

Mullakin on sama kokemus näistä keskustelijoista. Kehtaisipa vain täräyttää että "pidä nyt se suus kii", kun vihjailut eivät mene perille... huoh. Luulisi että sosiaaliset ihmiset olisivat hyviä lukemaan toisia, mutta asia tuntuu olevan melkein päinvastoin.

Kyllä niille kehtaa.

Ihan rohkeasti vaan jos ei huvita/kiinnosta jutella heidän kanssaan.

Toinen toimivaksi havaittu konsti on kovaan ääneen ruveta vastavuoroisesti tiedustelemaan ovatko he kenties yksinäisiä ja kenties jollain lailla mielisairaita koska kokevat lähes pakkomielteekseen päästä juttukontaktiin ventovieraiden kanssa vaikka väkisin, eivätkö he kykene tai halua ymmärtää ettei välttämättä jaksa koska (keksi itse haluamasi vaihtoehdot) ...

Ei ne kauaa yleensä siinä vieressä vänkää väkisin small talkiin kanssaan.

Töissä ei voi toimia noin, tai on puhuttelussa kiusaamisesta. Voi vaan sanoa "joo" ja hiippailla hissukseen kauemmas.

Töissä sitä tuntee jollain tavalla työkaverinsa joten siellä ei tarvitse väkisin kenenkään kanssa esim. kahvitauolla mitään keskustella vaan voi keskittyä tekemään jotain omaa asiaa.

Tuolla ulkomaailmassa taas et välttämättä saa edes julkisessa lukea omassa rauhassa kirjaa ilman että joku päättä väkisin yrittää small talkia eikä mikään vihjaus tms. mene perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olessani kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitin mummelin kanssa jutun juuri säästä puhumalla, mummeli, joka oli minua vuosikymmeniä vanhempi, ilahtui silminnähden. Vähän puhuttiin niitä näitä, paikkakunnan muuttumisesta, uudisrakentamisesta, bussiliikenteestä, aika kului ihan mukavasti siinä odotellessa, jurottamatta perussuomalaiseen tyypilliseen tapaan. Suomessa siihen ei kyetä, jos ei oteta huikkaa pullosta ensin.

Mulle se jutunaloitus ja jatkaminen ei ollut vaikeaa, olin siihen ulkomailla asuessani oppinut ja tottunut.

Itseäni nuoremman kanssa olisin voinut jutella vaika Suomen koulutusjärjestelmästä, harrastuksista, ruuasta Suomessa ja muualla.

Suomessa puhuminen vieraiden kanssa on niin harvinaista, että kun siihen pikkupakosta joskus ajaudutaan, joka ikinen sana puntaroidaan tarkkaan vielä seuraavana päivänäkin; kaikesta vedetään aivan liikakauaskantoisia johtopäätöksiä. ...eikös se juttukavari merkitsevästi kohottanut vasemmanpuolen kulmakarvojaan kolme millimetriä...halusiko se vihjailla jotakin...

Itsekin oon monesti alkanut pitkillä junamatkoilla puhumaan itseäni vanhempien naisten kanssa, jotka ovat istuneet vierustovereina. Keskustelu on ollut luonnollista ja soljuvaa, ihan yleismaailmallisesti kaikesta ollaan voitu jutella. Mukavia kohtaamisia. Kyllä sen kai aistii toisesta, jos se toinen on sellainen jonka kanssa voi jutella enemmänkin.

Ja minä olen matkustanut kaltaisesi "keskustelijan" kanssa, ei ole auttanut vihjaukset (kuten yritys lukea kirjaa) vaan piti siirtyä kauemmas. Ja sittenkin se papatus jatkui, nyt lisättynä uhriutumisena. Muista maista on turha puhua, maassa toimitaan maan tavalla.

Mullakin on sama kokemus näistä keskustelijoista. Kehtaisipa vain täräyttää että "pidä nyt se suus kii", kun vihjailut eivät mene perille... huoh. Luulisi että sosiaaliset ihmiset olisivat hyviä lukemaan toisia, mutta asia tuntuu olevan melkein päinvastoin.

Kyllä niille kehtaa.

Ihan rohkeasti vaan jos ei huvita/kiinnosta jutella heidän kanssaan.

Toinen toimivaksi havaittu konsti on kovaan ääneen ruveta vastavuoroisesti tiedustelemaan ovatko he kenties yksinäisiä ja kenties jollain lailla mielisairaita koska kokevat lähes pakkomielteekseen päästä juttukontaktiin ventovieraiden kanssa vaikka väkisin, eivätkö he kykene tai halua ymmärtää ettei välttämättä jaksa koska (keksi itse haluamasi vaihtoehdot) ...

Ei ne kauaa yleensä siinä vieressä vänkää väkisin small talkiin kanssaan.

Töissä ei voi toimia noin, tai on puhuttelussa kiusaamisesta. Voi vaan sanoa "joo" ja hiippailla hissukseen kauemmas.

Töissä sitä tuntee jollain tavalla työkaverinsa joten siellä ei tarvitse väkisin kenenkään kanssa esim. kahvitauolla mitään keskustella vaan voi keskittyä tekemään jotain omaa asiaa.

Tuolla ulkomaailmassa taas et välttämättä saa edes julkisessa lukea omassa rauhassa kirjaa ilman että joku päättä väkisin yrittää small talkia eikä mikään vihjaus tms. mene perille.

Tuolla ulkomaailmassa kaikki kävelee luurit päässä ja katse kohti puhelimen näyttöä. Ei mitään huolta siitä, että joutuisi ihmisen kanssa puhumaan ellei halua. Hesburgerissakin asioin kosketusnäytön välityksellä ja postipaketin hakee automaatista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olessani kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitin mummelin kanssa jutun juuri säästä puhumalla, mummeli, joka oli minua vuosikymmeniä vanhempi, ilahtui silminnähden. Vähän puhuttiin niitä näitä, paikkakunnan muuttumisesta, uudisrakentamisesta, bussiliikenteestä, aika kului ihan mukavasti siinä odotellessa, jurottamatta perussuomalaiseen tyypilliseen tapaan. Suomessa siihen ei kyetä, jos ei oteta huikkaa pullosta ensin.

Mulle se jutunaloitus ja jatkaminen ei ollut vaikeaa, olin siihen ulkomailla asuessani oppinut ja tottunut.

Itseäni nuoremman kanssa olisin voinut jutella vaika Suomen koulutusjärjestelmästä, harrastuksista, ruuasta Suomessa ja muualla.

Suomessa puhuminen vieraiden kanssa on niin harvinaista, että kun siihen pikkupakosta joskus ajaudutaan, joka ikinen sana puntaroidaan tarkkaan vielä seuraavana päivänäkin; kaikesta vedetään aivan liikakauaskantoisia johtopäätöksiä. ...eikös se juttukavari merkitsevästi kohottanut vasemmanpuolen kulmakarvojaan kolme millimetriä...halusiko se vihjailla jotakin...

Itsekin oon monesti alkanut pitkillä junamatkoilla puhumaan itseäni vanhempien naisten kanssa, jotka ovat istuneet vierustovereina. Keskustelu on ollut luonnollista ja soljuvaa, ihan yleismaailmallisesti kaikesta ollaan voitu jutella. Mukavia kohtaamisia. Kyllä sen kai aistii toisesta, jos se toinen on sellainen jonka kanssa voi jutella enemmänkin.

Ja minä olen matkustanut kaltaisesi "keskustelijan" kanssa, ei ole auttanut vihjaukset (kuten yritys lukea kirjaa) vaan piti siirtyä kauemmas. Ja sittenkin se papatus jatkui, nyt lisättynä uhriutumisena. Muista maista on turha puhua, maassa toimitaan maan tavalla.

Mullakin on sama kokemus näistä keskustelijoista. Kehtaisipa vain täräyttää että "pidä nyt se suus kii", kun vihjailut eivät mene perille... huoh. Luulisi että sosiaaliset ihmiset olisivat hyviä lukemaan toisia, mutta asia tuntuu olevan melkein päinvastoin.

Kyllä niille kehtaa.

Ihan rohkeasti vaan jos ei huvita/kiinnosta jutella heidän kanssaan.

Toinen toimivaksi havaittu konsti on kovaan ääneen ruveta vastavuoroisesti tiedustelemaan ovatko he kenties yksinäisiä ja kenties jollain lailla mielisairaita koska kokevat lähes pakkomielteekseen päästä juttukontaktiin ventovieraiden kanssa vaikka väkisin, eivätkö he kykene tai halua ymmärtää ettei välttämättä jaksa koska (keksi itse haluamasi vaihtoehdot) ...

Ei ne kauaa yleensä siinä vieressä vänkää väkisin small talkiin kanssaan.

Töissä ei voi toimia noin, tai on puhuttelussa kiusaamisesta. Voi vaan sanoa "joo" ja hiippailla hissukseen kauemmas.

Töissä sitä tuntee jollain tavalla työkaverinsa joten siellä ei tarvitse väkisin kenenkään kanssa esim. kahvitauolla mitään keskustella vaan voi keskittyä tekemään jotain omaa asiaa.

Tuolla ulkomaailmassa taas et välttämättä saa edes julkisessa lukea omassa rauhassa kirjaa ilman että joku päättä väkisin yrittää small talkia eikä mikään vihjaus tms. mene perille.

Tuolla ulkomaailmassa kaikki kävelee luurit päässä ja katse kohti puhelimen näyttöä. Ei mitään huolta siitä, että joutuisi ihmisen kanssa puhumaan ellei halua. Hesburgerissakin asioin kosketusnäytön välityksellä ja postipaketin hakee automaatista.

Voi kun kulkisikin ...

Itse en kulje ja aika paljon ihmisiä tullut vastaan jotka eivät myöskään kulje sen enempää luurit päässä kuin naama kiinni näytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olessani kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitin mummelin kanssa jutun juuri säästä puhumalla, mummeli, joka oli minua vuosikymmeniä vanhempi, ilahtui silminnähden. Vähän puhuttiin niitä näitä, paikkakunnan muuttumisesta, uudisrakentamisesta, bussiliikenteestä, aika kului ihan mukavasti siinä odotellessa, jurottamatta perussuomalaiseen tyypilliseen tapaan. Suomessa siihen ei kyetä, jos ei oteta huikkaa pullosta ensin.

Mulle se jutunaloitus ja jatkaminen ei ollut vaikeaa, olin siihen ulkomailla asuessani oppinut ja tottunut.

Itseäni nuoremman kanssa olisin voinut jutella vaika Suomen koulutusjärjestelmästä, harrastuksista, ruuasta Suomessa ja muualla.

Suomessa puhuminen vieraiden kanssa on niin harvinaista, että kun siihen pikkupakosta joskus ajaudutaan, joka ikinen sana puntaroidaan tarkkaan vielä seuraavana päivänäkin; kaikesta vedetään aivan liikakauaskantoisia johtopäätöksiä. ...eikös se juttukavari merkitsevästi kohottanut vasemmanpuolen kulmakarvojaan kolme millimetriä...halusiko se vihjailla jotakin...

Itsekin oon monesti alkanut pitkillä junamatkoilla puhumaan itseäni vanhempien naisten kanssa, jotka ovat istuneet vierustovereina. Keskustelu on ollut luonnollista ja soljuvaa, ihan yleismaailmallisesti kaikesta ollaan voitu jutella. Mukavia kohtaamisia. Kyllä sen kai aistii toisesta, jos se toinen on sellainen jonka kanssa voi jutella enemmänkin.

Ja minä olen matkustanut kaltaisesi "keskustelijan" kanssa, ei ole auttanut vihjaukset (kuten yritys lukea kirjaa) vaan piti siirtyä kauemmas. Ja sittenkin se papatus jatkui, nyt lisättynä uhriutumisena. Muista maista on turha puhua, maassa toimitaan maan tavalla.

Mullakin on sama kokemus näistä keskustelijoista. Kehtaisipa vain täräyttää että "pidä nyt se suus kii", kun vihjailut eivät mene perille... huoh. Luulisi että sosiaaliset ihmiset olisivat hyviä lukemaan toisia, mutta asia tuntuu olevan melkein päinvastoin.

Kyllä niille kehtaa.

Ihan rohkeasti vaan jos ei huvita/kiinnosta jutella heidän kanssaan.

Toinen toimivaksi havaittu konsti on kovaan ääneen ruveta vastavuoroisesti tiedustelemaan ovatko he kenties yksinäisiä ja kenties jollain lailla mielisairaita koska kokevat lähes pakkomielteekseen päästä juttukontaktiin ventovieraiden kanssa vaikka väkisin, eivätkö he kykene tai halua ymmärtää ettei välttämättä jaksa koska (keksi itse haluamasi vaihtoehdot) ...

Ei ne kauaa yleensä siinä vieressä vänkää väkisin small talkiin kanssaan.

Töissä ei voi toimia noin, tai on puhuttelussa kiusaamisesta. Voi vaan sanoa "joo" ja hiippailla hissukseen kauemmas.

Töissä sitä tuntee jollain tavalla työkaverinsa joten siellä ei tarvitse väkisin kenenkään kanssa esim. kahvitauolla mitään keskustella vaan voi keskittyä tekemään jotain omaa asiaa.

Tuolla ulkomaailmassa taas et välttämättä saa edes julkisessa lukea omassa rauhassa kirjaa ilman että joku päättä väkisin yrittää small talkia eikä mikään vihjaus tms. mene perille.

Joo, etenkin kun olin vielä nuori nainen, kaikenlaista selittäjäsetää oli ihan riesaksi asti. Olkaa hiljaa, ellei se toinen selvästi ilmaise, että haluaa keskustella kanssasi.

Ja ei, se vonkaaminen ei johda mihinkään, vaikka kuinka yrittää.

Vaikeata tänä päivänä keskustelu, kun ei voi tietää ketä tahoa loukkaa milloin minkinlainen asia. Woke, Woke

Jotkut Suomalaiset ovat huonoja sietämään muita ihmisiä.

Kun on tekemisissä ihmisten kanssa on opittava keskustelemaan, ihan perussivistystä.

Ei ne keskustelut tarvitse olla mitään syvällisiä. Ei sitä tarvitse ottaa itseensä ja analysoida kaikkea. Rentoa keskustelua,

small talk on myös toisen huomioon ottamista.

Jos ujostuttaa tms niin harjoittelee. Pian huomaa miten helppoa muutama sanan vaihtaminen on.

Jos vänkää kokoajan mielessään vastaan eikä pysty kehittymään ihmisenä niin paras muuttaa takaisin metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olessani kesälomalla kotipaikkakunnallani aloitin mummelin kanssa jutun juuri säästä puhumalla, mummeli, joka oli minua vuosikymmeniä vanhempi, ilahtui silminnähden. Vähän puhuttiin niitä näitä, paikkakunnan muuttumisesta, uudisrakentamisesta, bussiliikenteestä, aika kului ihan mukavasti siinä odotellessa, jurottamatta perussuomalaiseen tyypilliseen tapaan. Suomessa siihen ei kyetä, jos ei oteta huikkaa pullosta ensin.

Mulle se jutunaloitus ja jatkaminen ei ollut vaikeaa, olin siihen ulkomailla asuessani oppinut ja tottunut.

Itseäni nuoremman kanssa olisin voinut jutella vaika Suomen koulutusjärjestelmästä, harrastuksista, ruuasta Suomessa ja muualla.

Suomessa puhuminen vieraiden kanssa on niin harvinaista, että kun siihen pikkupakosta joskus ajaudutaan, joka ikinen sana puntaroidaan tarkkaan vielä seuraavana päivänäkin; kaikesta vedetään aivan liikakauaskantoisia johtopäätöksiä. ...eikös se juttukavari merkitsevästi kohottanut vasemmanpuolen kulmakarvojaan kolme millimetriä...halusiko se vihjailla jotakin...

Itsekin oon monesti alkanut pitkillä junamatkoilla puhumaan itseäni vanhempien naisten kanssa, jotka ovat istuneet vierustovereina. Keskustelu on ollut luonnollista ja soljuvaa, ihan yleismaailmallisesti kaikesta ollaan voitu jutella. Mukavia kohtaamisia. Kyllä sen kai aistii toisesta, jos se toinen on sellainen jonka kanssa voi jutella enemmänkin.

Ja minä olen matkustanut kaltaisesi "keskustelijan" kanssa, ei ole auttanut vihjaukset (kuten yritys lukea kirjaa) vaan piti siirtyä kauemmas. Ja sittenkin se papatus jatkui, nyt lisättynä uhriutumisena. Muista maista on turha puhua, maassa toimitaan maan tavalla.

Mullakin on sama kokemus näistä keskustelijoista. Kehtaisipa vain täräyttää että "pidä nyt se suus kii", kun vihjailut eivät mene perille... huoh. Luulisi että sosiaaliset ihmiset olisivat hyviä lukemaan toisia, mutta asia tuntuu olevan melkein päinvastoin.

Kyllä niille kehtaa.

Ihan rohkeasti vaan jos ei huvita/kiinnosta jutella heidän kanssaan.

Toinen toimivaksi havaittu konsti on kovaan ääneen ruveta vastavuoroisesti tiedustelemaan ovatko he kenties yksinäisiä ja kenties jollain lailla mielisairaita koska kokevat lähes pakkomielteekseen päästä juttukontaktiin ventovieraiden kanssa vaikka väkisin, eivätkö he kykene tai halua ymmärtää ettei välttämättä jaksa koska (keksi itse haluamasi vaihtoehdot) ...

Ei ne kauaa yleensä siinä vieressä vänkää väkisin small talkiin kanssaan.

Töissä ei voi toimia noin, tai on puhuttelussa kiusaamisesta. Voi vaan sanoa "joo" ja hiippailla hissukseen kauemmas.

Töissä sitä tuntee jollain tavalla työkaverinsa joten siellä ei tarvitse väkisin kenenkään kanssa esim. kahvitauolla mitään keskustella vaan voi keskittyä tekemään jotain omaa asiaa.

Tuolla ulkomaailmassa taas et välttämättä saa edes julkisessa lukea omassa rauhassa kirjaa ilman että joku päättä väkisin yrittää small talkia eikä mikään vihjaus tms. mene perille.

Joo, etenkin kun olin vielä nuori nainen, kaikenlaista selittäjäsetää oli ihan riesaksi asti. Olkaa hiljaa, ellei se toinen selvästi ilmaise, että haluaa keskustella kanssasi.

Ja ei, se vonkaaminen ei johda mihinkään, vaikka kuinka yrittää.

Itse sain aikoinani epäonnistuneen keskusteluyrityksen päätteeksi haukut tältä keskustelua yrittäneeltä äijältä bussista pois jäädessäni kun mielummin käytin bussimatkan hyödykseni kertaamalla sen päivän kokeeseen enkä osoittanut pienintäkään mielenkiintoa hänen suuntaan enkä jutuilleen 🤣

Kotona voi kuulemma leikkiä prinsessaa ... 😂😂😂

Ai, eiks muka julkisella paikallakaan voi ... ? ... 🙄🤷🏻🤣

Minä syyllistyn tuohon liian usein. Mutta kun se sääliibalaaba vaan tuntuu niin hölmöltä. Kaikki tietää että sillä hetkellä ulkona on kylmä/pyryttää/myrskyää jne. En vain saa itsestäni irti mokomia itsestäänselvyyksiä. Ja useimmiten olen uppoutunut omiin ajatuksiini ja tuntuu vaikealta nousta sieltä sekunnissa johonkin jutustelumoodiin. Aivot tilttaa eikä suusta tule muuta kuin se mjoo. Yritän sitten hymyillä päälle, jotta en vaikuttaisi tylyltä. Mutta mun maailmassa tyhjä jutustelu on turhinta mitä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeata tänä päivänä keskustelu, kun ei voi tietää ketä tahoa loukkaa milloin minkinlainen asia. Woke, Woke

Normaalilla ihmiselle tuo ei tuo tuota minkäänlaista ongelmaa kun hän ei muutenkaan lauo ilkeitä kommentteja ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut Suomalaiset ovat huonoja sietämään muita ihmisiä.

Kun on tekemisissä ihmisten kanssa on opittava keskustelemaan, ihan perussivistystä.

Ei ne keskustelut tarvitse olla mitään syvällisiä. Ei sitä tarvitse ottaa itseensä ja analysoida kaikkea. Rentoa keskustelua,

small talk on myös toisen huomioon ottamista.

Jos ujostuttaa tms niin harjoittelee. Pian huomaa miten helppoa muutama sanan vaihtaminen on.

Jos vänkää kokoajan mielessään vastaan eikä pysty kehittymään ihmisenä niin paras muuttaa takaisin metsään.

No otapa muut  huomioon ja sulje vihdoin se suusi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeata tänä päivänä keskustelu, kun ei voi tietää ketä tahoa loukkaa milloin minkinlainen asia. Woke, Woke

Jos ei osaa, kannattaa olla ihan hiljaa.

Mielenkiintoinen ketju ja hyviä näkökulmia laidasta laitaan. Jännitän sosiaalisia tilanteita, enkä kovin mielelläni juttele niitä näitä tuntemattomien kanssa.

Yritän kuitenkin kohteliaasti sanoa jotakin, jos joku aloittaa keskustelun, mutta joskus se on vaan liikaa.

Odotin taannoin vuoroani työterveyslääkärille ja kävin mielessäni läpi, mitä kaikkea minun täytyy muistaa kertoa vastaanotolla.

Odotushuoneessa vieressäni oleva vanhempi mies alkoi kovasti jutella elämästään ja sairauksistaan. Vastasin väliin yhdellä sanalla joo, niin jne. ja odotin, että tyyppi hiljenisi.

Toinen vaan jatkoi puhumistaan ja yritin entistä kiivaammin keskittyä siihen, mitä sanon lääkärille.

Varmaankin annoin vaikutelman, etten osaa keskustella, mutta siinä tilanteessa ei todella kiinnostanut pätkääkään kuin oma sairauteni.

Eli joskus toivoisin pälättäjiltä myös hieman tilannetajua.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut Suomalaiset ovat huonoja sietämään muita ihmisiä.

Kun on tekemisissä ihmisten kanssa on opittava keskustelemaan, ihan perussivistystä.

Ei ne keskustelut tarvitse olla mitään syvällisiä. Ei sitä tarvitse ottaa itseensä ja analysoida kaikkea. Rentoa keskustelua,

small talk on myös toisen huomioon ottamista.

Jos ujostuttaa tms niin harjoittelee. Pian huomaa miten helppoa muutama sanan vaihtaminen on.

Jos vänkää kokoajan mielessään vastaan eikä pysty kehittymään ihmisenä niin paras muuttaa takaisin metsään.

Osaan keskustella turhanpäiväisyyksistä, jos sille on tarvetta. Silti vihaan sitä ja siitä ei ole minulle mitään iloa eikä yleensä mitään hyötyä. On myös toisen huomioon ottamista antaa hänen olla rauhassa.