Onko syöpä taistelua joka joko voitetaan tai hävitään?

Sitten on nämä sankarit, jotka julkisesti kertovat heti hoitojen päätyttyä voittaneensa taistelun.

Ei se niin mene, useissa syövissä kontrollit kestävät sen viisi vuotta. Viisi vuotta löysässä hirressä on pitkä aika elää.

On tutkimuksia tai väitteitä, että mielentilallakin olisi vaikutusta. Kuulemma se, joka luovuttaa eikä taistele, menehtyy todennököisemmin. Tiedä sitten. Ainakin taistelutahto voi pitää elämänhalua yllä.

Itsellä on hengellisempi näkemys asioihin: Jumala on antanut elämän ja määrännyt elämän pituuden, ja ihminen kuolee, kun tämä aika on täynnä. Tosin myös Raamatussa on tapauksia, että Jumala on voinut myös pidentää elinaikaa ja parantaa, eli ihminen on saanut jatkoaikaa.

Mulla oli etäpesäkkeinen suolistosyöpä, joka onneksi saatiin leikattua niin, että ainakin kaikki näkyvä syöpä on poissa. Saan vielä liitännäishoitona sytostaatteja. Ihan helevettiä nämä hoidot, mutta kestän kun tavoitteena on parantuminen. Yhtä taisteluahan tämä on, mutta ei se minusta mitenkään riipu jääkö hoidoista huolimatta syöpäsoluja, jotka muodostavat etäpesäkkeen kohtaan, josta ei sitä voida leikata. Jos niin käy, se on menoa ihan taistelutahdosta riippumatta.

Olen "puhutellut" elimistössäni mahdollisesti vielä olevia syöpäsoluja kertomalla niille, että ne eivät voi koskaan voittaa minua, tasapeliin korkeintaan pääsevät, sillä jos ne tappavat minut, kuolevat ne samalla itsekin. Että niiden kannattaisi jäädä ei-aktiivisiksi uinuviksi syöpäsoluiksi, jolloin ne saisivat elää kanssani pitkän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli etäpesäkkeinen suolistosyöpä, joka onneksi saatiin leikattua niin, että ainakin kaikki näkyvä syöpä on poissa. Saan vielä liitännäishoitona sytostaatteja. Ihan helevettiä nämä hoidot, mutta kestän kun tavoitteena on parantuminen. Yhtä taisteluahan tämä on, mutta ei se minusta mitenkään riipu jääkö hoidoista huolimatta syöpäsoluja, jotka muodostavat etäpesäkkeen kohtaan, josta ei sitä voida leikata. Jos niin käy, se on menoa ihan taistelutahdosta riippumatta.

Olen "puhutellut" elimistössäni mahdollisesti vielä olevia syöpäsoluja kertomalla niille, että ne eivät voi koskaan voittaa minua, tasapeliin korkeintaan pääsevät, sillä jos ne tappavat minut, kuolevat ne samalla itsekin. Että niiden kannattaisi jäädä ei-aktiivisiksi uinuviksi syöpäsoluiksi, jolloin ne saisivat elää kanssani pitkän elämän.

Kiitos tästä "puhuttelun" näkökulmasta. Otan sen tarvittaessa käyttöön. Kerään rohkeutta soittaa terveyskeskukseen oireista mitä olen jonkinlaisen oudon ja turhan häpeä takia lykännyt. Voimia sinulle, toivottavasti solut "kuuntelevat" - peukkuja itselleni, kävi miten kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole tahdovoimalla mitään tekemistä. Itse syövästä toipuneena se on yksi ärsyttävimpiä sanontoja, ikään kuin "taistelemalla" voisi voittaa syöpäsolut. Hoidot sen joko tekevät tai eivät.

Näin sanoi syöpälääkäri myös minulle. Taistelusta puhumisesta voitaisiin luopua syövän yhteydessä.

Eikös elimistö ja lääketiede taistele tuota syöpää vastaan?? Vai, onko lääkärisi luovuttaja eikä edes yritä taistella sitä vastaan?

Palataan asiaan sitten kun sinulla on syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on nämä sankarit, jotka julkisesti kertovat heti hoitojen päätyttyä voittaneensa taistelun.

Ei se niin mene, useissa syövissä kontrollit kestävät sen viisi vuotta. Viisi vuotta löysässä hirressä on pitkä aika elää.

Enää reilut kaksi vuotta jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti oma halu taistella vaikuttaa syövästä toipumiseen. Tietenkään se ei ole lähellekään ainoa vaikuttava asia, eikä ketään voi syyllistää syöpään menehtymisestä, mutta ei ihmisen mielen vaikutusta pidä myöskään vähätellä. Olkaa läheistenne tukena ja rohkaiskaa, jos hän sairastuu. Se voi auttaa jaksamaan raskaat hoidot ja selviämään.

Suksi kuuseen!!!

Jos syöpä on levinnyt, niin ei siinä kuule läheisten jaxuhalit pahemmin auta.

No tutkittua tietoa se kuitenkin on. Toki itse voi valita myös negatiivisen asenteen. Nykyään levinneitäkin syöpiä voidaan parantaa, ja joitakin saadaan pysähtymään vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi niin, että ihminen elää kroonisen sairauden kanssa.

Läheltä olen joutunut todistamaan, että jos ei syöpä tapa, niin hoidot tappavat.

Ei syöpä mikään taistelu ole, joka paranee tsemppilauseilla. Potilaan asenteella ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä lopputuloksen kanssa. Vaikka kuinka mielessään luovuttaisi, niin voi selvitä ja vaikka kuinka mielessään taistelisi, niin voi kuolla. Iltapäivälehdissä lukee tämän tästä, että nyt on keksitty täysin mullistava syöpälääke ja ihmiset luulevat nyt sitten kaikki syövät voidaan parantaa. Totuus onkologian osastolla on vähän toinen. Ne keksinnöt ovat yleisessä käytössä vasta vuosikymmenien päästä.