Onko syöpä taistelua joka joko voitetaan tai hävitään?
Usein kuulee sanottavan ettei voi puhua syöpätaistelusta jonka syöpään sairastunut on hävinnyt kuollessaan kyseiseen sairauteen, sillä sairastunut olisi halunnut jatkaa elämää jos se olisi ollut hänen tahdostaan kiinni. Hän ei olisi halunnut luovuttaa. Kun puhutaan syöpätaistelusta niin siinähän tarkoitetaan kehon immuunijärjestelmän toimintaa ja syöpäsolun tuhoamista. Keho taistelee. Vai voiko joku väittää ettei keho yritä taistella syöpäsoluja vastaan? Pelkällä tahdonvoimalla ei syöpää nujerreta vaikka sehän olisi helppoa jos sen voisi parantaa vaan sanomalla ääneen haluan elää ja parantua.
Kommentit (47)
Ei se mikään taistelu ole kun "vastapuoli" pelaa täysin omilla säännöillään.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään taistelu ole kun "vastapuoli" pelaa täysin omilla säännöillään.
Miten niin?
Ei siinä ole tahdovoimalla mitään tekemistä. Itse syövästä toipuneena se on yksi ärsyttävimpiä sanontoja, ikään kuin "taistelemalla" voisi voittaa syöpäsolut. Hoidot sen joko tekevät tai eivät.
Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.
Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.
On on ja se joka kuolee syöpään oli huono taisteluja! Koska omasta motivaatiostahan se onkin kiinni. eiku
Vierailija kirjoitti:
Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.
Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.
Olen sanaton. Kyllä elämä on epäreilua! Onko tilanne oikeasti niin paha? Saanko kysyä mikä syöpä? Mikä vointisi on tällä hetkellä ja voitko olla kotona? Paljon rakkautta ja voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole tahdovoimalla mitään tekemistä. Itse syövästä toipuneena se on yksi ärsyttävimpiä sanontoja, ikään kuin "taistelemalla" voisi voittaa syöpäsolut. Hoidot sen joko tekevät tai eivät.
Näin sanoi syöpälääkäri myös minulle. Taistelusta puhumisesta voitaisiin luopua syövän yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.
Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.
No, kyllähän tuo on taistelua, elimistö ja lääketiede taistelee sitä syöpää vastaan, mikä tuossa on niin vaikeaa hyväksyä?
Se "taisteleminen" voi auttaa lähinnä elämän laatuun. On tietysti mukavampaa jos ei masennu ja ahdistu syövän edessä, vaan pitää itsensä toimintakykyisenä. Mutta ei se taisteleminen mitään niihin syöpäsoluihin vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole tahdovoimalla mitään tekemistä. Itse syövästä toipuneena se on yksi ärsyttävimpiä sanontoja, ikään kuin "taistelemalla" voisi voittaa syöpäsolut. Hoidot sen joko tekevät tai eivät.
Näin sanoi syöpälääkäri myös minulle. Taistelusta puhumisesta voitaisiin luopua syövän yhteydessä.
Eikös elimistö ja lääketiede taistele tuota syöpää vastaan?? Vai, onko lääkärisi luovuttaja eikä edes yritä taistella sitä vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.
Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.
No, kyllähän tuo on taistelua, elimistö ja lääketiede taistelee sitä syöpää vastaan, mikä tuossa on niin vaikeaa hyväksyä?
No se, että onko se ihminen sitten joku heikko luuseri, jos ei onnistukaan taistelemaan kyllin vahvasti? Että joutaakin kuolla kun ei jaksanut taistella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.
Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.
Olen sanaton. Kyllä elämä on epäreilua! Onko tilanne oikeasti niin paha? Saanko kysyä mikä syöpä? Mikä vointisi on tällä hetkellä ja voitko olla kotona? Paljon rakkautta ja voimia sinulle.
Lässyn, lässyn!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.
Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.
No, kyllähän tuo on taistelua, elimistö ja lääketiede taistelee sitä syöpää vastaan, mikä tuossa on niin vaikeaa hyväksyä?
No se, että onko se ihminen sitten joku heikko luuseri, jos ei onnistukaan taistelemaan kyllin vahvasti? Että joutaakin kuolla kun ei jaksanut taistella?
Et ymmärrä näemmä lukemaasti joten sulle on turha vastata mitään.
ei ole mikään taistelu. se on arpapeliä, toimiiko sytot, leikkaus tai sädetys. itselläni kävi niin hyvä tuuri ja olen super onnellinen, että sain jäädä tänne vielä elämään. koen itseni onnekkaaksi, että selvisin.
Taistelu -sanassa on sellainen konnotaatio, että lopputulokseen voisi taistelemisen laadulla, kestolla tai intensiteetillä itse vaikuttaa. Syövän kohdalla näin ei kuitenkaan ole. Syöpäpotilaana olet hoitojen kohde, ja hoidot joko tehoavat tai eivät. Siinä ei oma taistelumieliala juuri vaikuta suuntaan tai toiseen muutoin kuin sen suhteen, milloin vielä jaksaa yrittää kestää hoitoja js milloin sitten on valmis kieltäytymään enemmistä hoidoista.
Se on eräänlainen taistelu, mutta keho ei yksinään taistele, vaan taistelun luo lääkitys, sen tehoaminen, hoidot, lääkärikunta JA keho, kaikki nämä yhdessä. Keho yksinään ei pysty taistelemaan. Jos syöpä luokitellaan aggressiiviseksi, taistelu hävitään, varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Se on eräänlainen taistelu, mutta keho ei yksinään taistele, vaan taistelun luo lääkitys, sen tehoaminen, hoidot, lääkärikunta JA keho, kaikki nämä yhdessä. Keho yksinään ei pysty taistelemaan. Jos syöpä luokitellaan aggressiiviseksi, taistelu hävitään, varmasti.
Ja kun jotkut eivät taistele tarpeeksi, vaikka keho ei taistellutkaa, olisi pitänyt tehdä enemmän, niin häviää eli kuolee.
Mutta sellainen pikku korjaus, että agressiiviseksi luokiteltu syöpä ei tarkoita sitä häviämistä, mitä sinä ajattelet.
Tutkitusti oma halu taistella vaikuttaa syövästä toipumiseen. Tietenkään se ei ole lähellekään ainoa vaikuttava asia, eikä ketään voi syyllistää syöpään menehtymisestä, mutta ei ihmisen mielen vaikutusta pidä myöskään vähätellä. Olkaa läheistenne tukena ja rohkaiskaa, jos hän sairastuu. Se voi auttaa jaksamaan raskaat hoidot ja selviämään.
Kyllä se useimmiten hävitään. Tietenkin se on elimistön taistelua syöpää vastaan mutta se syöpä on vain niin pirullinen että jos se häviää sen ensimmäisen erän, niin myöhemmin se haastaa toisen erän ja lähes poikkeuksetta voittaa sen erän.