Onko syöpä taistelua joka joko voitetaan tai hävitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.

Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.

Olen sanaton. Kyllä elämä on epäreilua! Onko tilanne oikeasti niin paha? Saanko kysyä mikä syöpä? Mikä vointisi on tällä hetkellä ja voitko olla kotona? Paljon rakkautta ja voimia sinulle.

Rintasyöpä, koka kyllä löydettiin ajoissa (eli ennen kuin oli levinnyt), mutta jota ei missään vaiheessa saatu nujerrettua, vaan aina löytyi uusi etäpesäke kun luultiin, että tauti oli hoidettu.

Nyt syöpää on keuhkossa laajasti sekä maksassa useita etäpesäkkeitä. Eri sytostaatteja on annettu useita, jokaisella ollut vastetta aluksi, mutta puolessa vuodessa syöpä on mutatoitunut niin, ettei sama hoito pure vaan pitää vaihtaa lääkkeitä. Monia lääkkeitä on vielä jäljellä, mutta alkaa kymmenet hoitojaksot viemään voimat niin, etten enää oikein palaudu hoidoista kunnolla taukoviikon aikana.

Ja siis olen kotona, toivon pystyväni asumaan kotona loppuun asti. Itse asiassa käyn edelleen töissä, eikä suuri osa kollegoista edes tiedä mun sairaudesta mitään. Peruukit peittää puuttuvat hiukset ja etätyöt tarjoaa mahdollisuuden levätä tarvittaessa päivän aikana. Työ antaa mulle muuta ajateltavaa, olen hyvä työssäni ja lisäksi teen merkityksellistä työtä. Ei minulla ole tarve lopettaa töissä ennen kuin olo menee pysyvästi niin huonoksi etten pystyisi työskentelemään edes osa-aikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on eräänlainen taistelu, mutta keho ei yksinään taistele, vaan taistelun luo lääkitys, sen tehoaminen, hoidot, lääkärikunta JA keho, kaikki nämä yhdessä. Keho yksinään ei pysty taistelemaan. Jos syöpä luokitellaan aggressiiviseksi, taistelu hävitään, varmasti.

Ja kun jotkut eivät taistele tarpeeksi, vaikka keho ei taistellutkaa, olisi pitänyt tehdä enemmän, niin häviää eli kuolee.

Mutta sellainen pikku korjaus, että agressiiviseksi luokiteltu syöpä ei tarkoita sitä häviämistä, mitä sinä ajattelet.

Kysymyksessä oli sana taistelu, se JOKO hävitään tai voitetaan, torjuntavoitto on se, että syöpä on remissio vaiheessa, joillekin kuolema voi olla häviö, jos olisi halunnut elää. Omaisille se todennäköisesti on häviö. Mieti uudelleen!

Hengellisessä mielessä hyvä ja pahan taistelua, kyllä. Ei Jumala lähetä syöpää elimistöösi, Luojan luotuun. Paha sen on sinne jotenkin keplotellut. Siksi olisi joka päivä oltava valppaana ja rukoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti oma halu taistella vaikuttaa syövästä toipumiseen. Tietenkään se ei ole lähellekään ainoa vaikuttava asia, eikä ketään voi syyllistää syöpään menehtymisestä, mutta ei ihmisen mielen vaikutusta pidä myöskään vähätellä. Olkaa läheistenne tukena ja rohkaiskaa, jos hän sairastuu. Se voi auttaa jaksamaan raskaat hoidot ja selviämään.

Suksi kuuseen!!!

Jos syöpä on levinnyt, niin ei siinä kuule läheisten jaxuhalit pahemmin auta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se useimmiten hävitään. Tietenkin se on elimistön taistelua syöpää vastaan mutta se syöpä on vain niin pirullinen että jos se häviää sen ensimmäisen erän, niin myöhemmin se haastaa toisen erän ja lähes poikkeuksetta voittaa sen erän.

Mulla on ollut syöpä kaksi kertaa ja tässä mä edelleen olen.

Vierailija kirjoitti:

Hengellisessä mielessä hyvä ja pahan taistelua, kyllä. Ei Jumala lähetä syöpää elimistöösi, Luojan luotuun. Paha sen on sinne jotenkin keplotellut. Siksi olisi joka päivä oltava valppaana ja rukoilla.

Lässynlässyn taas. Tuollainen satuolentoihin uskominen ei ole tervettä. 

Soluissa tapahtuu mutaatioita ja tulee syöpäsoluja. Ei siihen mitään satuolentoja tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti oma halu taistella vaikuttaa syövästä toipumiseen. Tietenkään se ei ole lähellekään ainoa vaikuttava asia, eikä ketään voi syyllistää syöpään menehtymisestä, mutta ei ihmisen mielen vaikutusta pidä myöskään vähätellä. Olkaa läheistenne tukena ja rohkaiskaa, jos hän sairastuu. Se voi auttaa jaksamaan raskaat hoidot ja selviämään.

Voihan sitä läheistä tsempata, ja kaikki varmasti niin tekeekin, muttei se syöpä sitä katso, ketä on tsempattu ja ketä ei. Syöpä on per*eestä .. vaikkei siellä oiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti oma halu taistella vaikuttaa syövästä toipumiseen. Tietenkään se ei ole lähellekään ainoa vaikuttava asia, eikä ketään voi syyllistää syöpään menehtymisestä, mutta ei ihmisen mielen vaikutusta pidä myöskään vähätellä. Olkaa läheistenne tukena ja rohkaiskaa, jos hän sairastuu. Se voi auttaa jaksamaan raskaat hoidot ja selviämään.

Suksi kuuseen!!!

Jos syöpä on levinnyt, niin ei siinä kuule läheisten jaxuhalit pahemmin auta.

No tutkittua tietoa se kuitenkin on. Toki itse voi valita myös negatiivisen asenteen. Nykyään levinneitäkin syöpiä voidaan parantaa, ja joitakin saadaan pysähtymään vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi niin, että ihminen elää kroonisen sairauden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole tahdovoimalla mitään tekemistä. Itse syövästä toipuneena se on yksi ärsyttävimpiä sanontoja, ikään kuin "taistelemalla" voisi voittaa syöpäsolut. Hoidot sen joko tekevät tai eivät.

Just näin. Syövästä toipuneena sanon ettei ole typerämpää tai ärsyttävämpää kuin se ainainen taistelu sanan tunkeminen syövän yhteyteen.

Sodassa taistellaan stana.

Ajattelematon tokaisu se on. Lähimmät ja rakkaat sen kai haluavat niin nähdä. Onhan se konkreetginen. Eivät tosin ymmärrä sitäkään, että harva henkinen taistelu, mikä siinä yhteydessä käydään on oman kuolemanpelkonsa kohtaaminen. Sen voittaminen ei tarkoita sitä, että haluaisi lähteä. En ole itse sairastanut.

Vierailija kirjoitti:

Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.

Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.

Ehkä taistelulla viitataan siihen, että potilas säilyy sitkeästi hengissä melko pitkään -hoidosta huolimatta.

Ellei syöpä ole kovin edennyt, ei voi antaa niin paljon tuhoavaa hoitoa, että saisi jo ihmetellä, kun potilas vieläkin on (hoidosta huolimatta) hengissä. Syöpä tuhotaan rajulla hoidolla, ja yleensä potilas siinä samalla; joskus potilaalle jää joitakin elinvuosia rajusta hoidosta riippumatta, ts. hoito tappaa viiveellä.

Tätä hoidon sietämistä sitten kutsutaan potilaan taisteluksi, muka syövän suhteen... Irvokasta, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelematon tokaisu se on. Lähimmät ja rakkaat sen kai haluavat niin nähdä. Onhan se konkreetginen. Eivät tosin ymmärrä sitäkään, että harva henkinen taistelu, mikä siinä yhteydessä käydään on oman kuolemanpelkonsa kohtaaminen. Sen voittaminen ei tarkoita sitä, että haluaisi lähteä. En ole itse sairastanut.

Ajattelematon, todella.

Mistä kohtaa löydätte "taistelun"?

A Radical & Controversial Approach To STARVING CANCER: The Two Root Causes | Dr. Thomas Seyfried

Se on ihan niin kuin sairastunut itse sen kokee.

Miten ap itse taistelisit sitä syöpää vastaan?

"Sä oot niin vahva,että kyllä sä selviät" ,"oot niin taistelija luonne" VIHAAN tuota sanontaa. Jos kerta olen taistelija,miksi olen kolmatta kertaa syöpähoidoissa?! En mä halua tätä paskaa! Kotona pienet lapset ikävöi äitiä, vähän isommat heistä ymmärtää pelätä,kuoleeko äiti (eikä voi sanoa,että ei äiti kuole). Parisuhde rakoilee,koska kumpaakin pelottaa liikaa,viekö tämä paska hengen KAIKESTA TAISTELUSTA HUOLIMATTA! syöpään kuolisi vain muutama prosentti jos se olisi ihmisten taistelutahdosta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään taistelu ole kun "vastapuoli" pelaa täysin omilla säännöillään.

Eihän tuossa ole mitään sääntöjä. Menee aika sekopäiseksi.

Toki sairas voi käyttää sanaa taistelu jos se tuntuu itselleen mielekkäältä. Mutta ei se sinällään ole taistelu, että siinä ikään kuin aktiivisesti itse voisi vaikuttaa taistelemalla lopputulokseen. Ikään kuin olisi hyvin tai huonosti taisteltu riippuen lopputuloksesta. Aika ontuva sanonta mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana taistelu on tosi typerä tässä yhteydessä. Kroppa käyttää omia puolustusmekanismejaan syöpää vastaan ja samalla ammutaan sytostaateilla kasvainta vastaan.

Mutta mielestäni ei voi sanoa, että ihminen olisi taistelijan roolissa. Kyllä se on lähinnä lääketieteen, uskon ja toivon varassa roikkumista. Näin ainakin minun kohdallani. Itse menehdyn tähän paskaan tautiin, ja käyn hoidoissa toistaiseksi jotta saisin vielä vähän lisää elinaikaa. En ole valmis jättämään perhettä ja pieniä lapsiani vielä.

Olen sanaton. Kyllä elämä on epäreilua! Onko tilanne oikeasti niin paha? Saanko kysyä mikä syöpä? Mikä vointisi on tällä hetkellä ja voitko olla kotona? Paljon rakkautta ja voimia sinulle.

Rintasyöpä, koka kyllä löydettiin ajoissa (eli ennen kuin oli levinnyt), mutta jota ei missään vaiheessa saatu nujerrettua, vaan aina löytyi uusi etäpesäke kun luultiin, että tauti oli hoidettu.

Nyt syöpää on keuhkossa laajasti sekä maksassa useita etäpesäkkeitä. Eri sytostaatteja on annettu useita, jokaisella ollut vastetta aluksi, mutta puolessa vuodessa syöpä on mutatoitunut niin, ettei sama hoito pure vaan pitää vaihtaa lääkkeitä. Monia lääkkeitä on vielä jäljellä, mutta alkaa kymmenet hoitojaksot viemään voimat niin, etten enää oikein palaudu hoidoista kunnolla taukoviikon aikana.

Ja siis olen kotona, toivon pystyväni asumaan kotona loppuun asti. Itse asiassa käyn edelleen töissä, eikä suuri osa kollegoista edes tiedä mun sairaudesta mitään. Peruukit peittää puuttuvat hiukset ja etätyöt tarjoaa mahdollisuuden levätä tarvittaessa päivän aikana. Työ antaa mulle muuta ajateltavaa, olen hyvä työssäni ja lisäksi teen merkityksellistä työtä. Ei minulla ole tarve lopettaa töissä ennen kuin olo menee pysyvästi niin huonoksi etten pystyisi työskentelemään edes osa-aikaisesti.

Feikki -  Trolli - useita etäpesäkeitä maksassa ja keuhkoissa tekee sen että ei ole varmastikkaan töissä ja elinaika on kuukausia. Etäpesäkeet = imusolmukeet ps ana. Avainsana ETÄISPESÄKEET. 

Ei, ei ole taistelua. On sairaus.