Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Kertokaahan nuoret sitten mitä olette yrittäneet asialle tehdä että jaksatte paremmin? Esim vapaa-ajan käytöllä on iso merkitys työssä jaksamiseen.

Riittää nuoret, että ihan siellä oikeassa elämässänne löydätte tapoja jaksaa paremmin. Ei tarvitse av:n hyeenoilta hakea hyväksyntää.

nykynuoret on pilalla

Vierailija kirjoitti:

Niin ja itseasiassa asiassa nykynuoret uupuu myös perheongelmien takia, jotka ovat juurikin teidän 35+ vuotiaiden  syytä. Se, että te ette osaa olla hyviä vanhempia, johtuu tod.näk. siitä että teillä itsellänne oli tosi rankka lapsuus, joka sitten heijastuu teidän omiin lapsiin. Ette voi kieltää,  etten olisi edes osittain oikeassa.

Tämä voi oikeastaan ollakkin todella totta

Vierailija kirjoitti:

Mitä ylipäätään tarkoitetaan sanalla "nuoret" tässä yhteydessä?

Olen milleniaali ja omassa tuttavapiirissäni näkyy lapsuuden lama-aika ja masentuneet & alkoholisoituneet vanhemmat, jotka suruttaan purkaneet ja siirtäneet huoliaan lapsiinsa (ei sillä, että yhteiskunta olisi ysärillä hirveästi antanut tukea sitä tarvitseville aikuisille ja vanhemmille).

Tämän lisäksi työelämässä velloo jatkuva epävarmuus. Kellään tuskin on edes kuvitelmaa siitä, että voisi tehdä uran yhdessä vakaassa työpaikassa. Sen sijaan kilpailu on kovaa, määräaikaisuuksia pukkaa ja mm. automatisaation ja digitalisaation myötä töitä ja tehtäviä uudelleenjärjestellään jatkuvasti, joka väistämättä vaikuttaa myös vaadittuun työntekijämäärään. Tähän lisäksi nykyinen pöhinäyrityskulttuuri, jossa tuntuu että vähän väliä pakko tehdä jotain, jotta pysyisi "relevanttina" (menee big corposta ihan valtio ja kuntatasolle).

No sitten varallisuuden keruu. Jos et ole hyvistä lähtökohdista tai peri huomattavaa summaa, voi haaveet esim. omasta asunnosta heittää roskakoriin. Tämän lisäksi kaikki kallistuu ympärillä ja tulevaisuuden näkymät eivät ainakaan povaa tuohon helpotuksia.

Ylipäätään tunne siitä, että yksilöllä on tarvittava kontrolli omaan elämään ja sen eri palasiin yhteiskunnassamme on kaiketi heikentymään päin. Näköalattomuus lisääntyy. Usko tulevaan heikkenee. Kollektiivinen pahoinvointi lisääntyy. 

Ja kyllä, nykyään kellekään, missään, ei tunnu enää riittävän mikään. Yritä siinä sitten.

Suomessa varmaan koskaan ei ole ollut niin helppoa ostaa omaa asuntoa kuin nyt. Ongelma on, että se oma asunto halutaan pääkaupunkiseudulta ja sieltäkin hyvältä alueelta ja keskustasta.

Ennen ihmiset viljelijät omaa ruokaansa ja siksi ei se perunan ja porkkanan hinnan vaihtelu tuntunut. Nyt woltataan ja tietenkin se hinnan nousu tuntuu. Kai se tuntuu siltä, ettei ole kontrollia, koska ei niitä ravintolaruokia voi itse päättää 100%

.

Ketä sen hyvän lähtökohdan näille muutamille onnekkaille on rakentanut? Hekin muka kaikki sen perinyt omilta vanhemmiltaan?

Kun kaiken haluaa valmiina, niin joku toinen on tosiaan päättänyt miltä se valmis näyttää. Ei nämä suuret tai pienet yritykset, joihin näitä nuoria palkataan, ole taivaasta tippuneet. Niiden omistajat ja sinne menestykseen ne nostaneet ovat omalla ja kovalla työllä ne sinne nostaneet. Se mitä työtä se on vaatinut ei oikein aukene nuorille. Heistä vaan joku vanha patu vaan vaatii ja vaatii, vaikka lainsäädäntö jo pitää huolen siitä, että kaikki on paljon turvallisempaa ja helpompaa ja takuuvarmasti korvattu oikealla tavalla. Toisin kun mitä aiemmin oli.

Vapaankasvatuksen tulosta. Vanhemmilla jo ollut vapaakasvatus jatkunut omille lapsille,niin kenenkään ei tarvitse tehdä mitään mitä itse ei halua. Sitten kun opettaja tai työnantaja vaatii jotain tekemään niin iskee paniikki,pitääkö itse tehdä jotain kun ei ennenkään ole tarvinnut. Jos sais vaan kunnon todistuksen ja palkan ilman mitään sen eteen tekemistä. Näitä on tullu nähtyä elämän aikana useampiakin.

Kun katsoo noita aijempien vuosikymmenten teinejä, niin huhhuh, heillä ainakaan minkäänlaista vastuuntuntoa ollut verrattuna nykynuoriin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen viisaus toteutuu taas: 

Hard times create strong men

Strong men create good times

Good times create weak men

Weak men create hard times

Vanhemmat sukupolvet on vielä sota-ajan ja sen jälkeisen ajan jäljiltä taistelijoita ja selviytyjiä. Ei toki kaikki, mutta selvästi enemmän kuin nuoremmat, koska uupumus lisääntyy. Ollaan valmiita näkemään paljonkin vaivaa, ei odoteta että on helppoa ja kivaa jne. Nyt sitten boomereille ja heidän jälkeläisilleen kun on syntynyt lapsia, he ovat syntyneet pehmeämpään maailmaan. Ei ole ollut useimmilla Suomessa sellaista kovuutta ja kurjuutta, ei taloudellista niukkuutta, kiusaamiseen puututaan kun omassa lapsuudessa se oli lähinnä hyväksyttyä että tuollaista se on ja itse täytyy pitää puolensa tai kärsiä, emotionaalisesti ihmisiä ei ennen rohkaistu miettimään omia tunnetilojaan vaan vain stoalaisesti kestämään ne ja painamaan.

Nämä uuden ajan ihmiset voi olla jollain tapaa herkempiä, empaattisempia, parempia ihmisiä jopa, mutta kun työelämä ja maailma on vielä paljolti vanhojen aikojen mukaisia, niin merkittävän osan on siellä vaikea pärjätä. Siellä pitäisi usein toimia sillä vanhan ajan mentaliteetilla, että paskat väliä miltä tuntuu, ken ei työtä tee sen ei syömänkään pidä jne.

Tuossa voi olla tietty perä, että nykyihmisten mentaliteetti ja vanhempien sukupolvien rakentaman työelämän mentaliteetti eivät sovi vaan yhteen. Kun tunnesanoittajat ja oman yksilöllisen tiensä ja intohimonsa tavoittelijat törmäävät "perkele mennään vaikka läpi harmaan kiven ja kitinät pois, ja ihan turhaa kaikki haihattelu intohimoista ja mukavuudesta" -sukupolven rakentamaan ja pitkälti vieläkin hallitsemaan työelämään, ei yhteensopivuus ole kovin hyvä. Jotkut ei kestä, jotkut varmaan kestäisivät jos päättäisivät mutta kokevat sellaisen elämän liian epäinhimilliseksi, ja vetäytyvät pois. 

Itse uskon, että työelämän ei olisi pakko olla tällainen. Se voi muuttua sukupolvien mukana. Myös työn määrä ja merkitys yleensä voivat muuttua automaation kehityksen myötä, kunhan automaaation tekemän työn verotus, näin saadun rahan jakaminen "toimettomille" yms. saadaan jotenkin toimimaan. Nyt on vaan tällainen vähän hankala murrosvaihe jossa vanha ja uusi maailma törmäävät. Vanhan maailman ihmiset porskuttaa, uuden ihmisille on vaikeaa.

Kyse ei ole vain vanhemman sukupolven arvoista. Työelämä pelaa kapitalismin säännöillä. Vaikka kuinka lässytettäisiin arvoista, lopulta se on tulos tai ulos. Yrityksen tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa eikä palvella työntekijöiden hyvinvointia, ihan osakeyhtiölainsäädännönkin mukaan. Tästä syntyy ylittämätön ristiriita puheiden ja käytännön välillä.

Itse uskon ettei sen aina tarvitse olla ylittämätön. Olen itse ollut nimittäin it-alan firmassa, jossa minusta nämä eivät olleet ristiriidassa. Tulosta tehtiin, mutta toisaalta työntekijöistä pidettiin hyvin huolta ja jaksamisesta huolehtimiseen projektien kiireissä panostettiin kovasti. Liikunta- ja harrastusedut oli avokätiset (mm. polkupyöräetu 4000 euron arvoiseen pyörään asti), coachingiin tai terapiaan pääsi haluttaessa, työpäivän kesken oli ihan ok mennä vaikka firman saunaan, pelata pleikkarilla tai juoda kalja sohvalla istuen jos ei mikään aikataulupaine pakottanut muuhun. Firman Tesloja ja venettä sai vuokrata jne.

Mutta koko mentaliteetti oli sellainen firman perustaneiden "hipsterien" näköinen, rento ja pehmeä. Ei siellä edes yritetty erityisesti kasvaa suureksi firmaksi tai mitään, vaan tuottaa sen verran että saadaan pidettyä yllä sitä mukavaa meininkiiä kannattavasti. Vieläkin niillä menee hyvin tiettävästi, eli ei ollut vain nousukauden huumaa (itse en ole töissä enää siellä, koska miehen työn takia paikkakunta vaihtui).

Mulla on vastaava kokemus. Ensimmäisissä työpaikoissa nuppi hajoili. Sitten satuin pieneen työpaikkaan. Täällä on erikoinen, veltto mentaliteetti. Työpäivä alkaa puolen tunnin kahvitauolla, jolloin parannetaan maailmaa. Kaikenikäiset ruikuttavat milloin mistäkin. Mutta erikoisesti tämä homma... Toimii.

Edellisessä työpaikassa valittajalle tölväistiin sanat "etsi ratkaisu". Täällä keksitään porukalla ratkaisu. Mikään ongelma ei jää hiertämään. Aloittelijakaan ei lamaannu tietämättömyyteen.

Työpäivät alkavat hitaasti ja ihmiset saattavat karata kesken päivän hammaslääkäriin tai ties minne. Mutta sitten he tulevatkin tekemään pidempää päivää.

Työn vaatimustaso ja työlle tarkoitettu aika vastaavat toisiaan. Edellisessä paikassa kaiken piti näyttää uskomattoman hienolta, vaikka työaika oli mitoitettu vain keskinkertaisen suorituksen mukaan. Suorituksia kytättiin tarkasti, ja suorite perustui päivittäiseen raportointiin. Täällä aikaa ei kulu raportointiin, koska esimies seuraa vain euroja. Häntä ei kiinnosta vaikka työt tehtäisiin päällään seisten ja pelkkää hepreaa puhuen.

Olen tuuminut, että onko tämä paikka 80-lukulaisen työelämän aikakapseli. Itselläkään ei enää vanne kiristä päätä.

Tärkein henkinen ero on, että työntekijät eivät kilpaile toisiaan vastaan ja silti kaikilla on samanlainen työnkuva. Auttajia riittää ja työnteon mittareita on vain yksi eli raha.

Kuulostaa ihannetyöpaikalta, jossa kukaan ei nakerra ketään.

Yksikin paska ja tai ammattitaidoton pomo tai työkaveri osaa pilata ilmapiirin.

Mulle uusi, n. 40 v. esimies tuli sanomaan, että minusta pitäisi leipoa hänelle yksityissihteeri! Whaat!!!

Raukkaparka ei osannut tiliöidä matkakulujaan Herculekseen ja siihen sihteeri. Sanoin, että hae siihen jostain joku vellihousumies. Tein työssäni ohjelmointia ja olin asiakaspalvelussa ja tuotannossa teknillinen asiantuntija ml. maailmanlaajuinen vienti kellon ympäri. Paiskasin firman oven kiinni niin että tuntui ja päivääkään en ole katunut. Matkasihteeri, buaaah!

Pahinta on tajuta, että firmojen rekry ei ole ajan tasalla ja niihin palkataan töihinsä täysin sopimattomia henkilöitä, että tuo "Penahan on kiva tyyppi". Voi ollakin siviilissä kala-tai mökkikaverina, mutta työkuvioissa auttamattoman tumpelo ja jopa rasistinen. En tarkoita pelkästään rasistista, vaan myös seksististä ja näitä pikku-"Penoja" pesii melkeinpä joka yrityksissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja se koulu uuvuttaa? Ainahan koulussa on rankkaa ollut. Aika harva asia tulee elämässä helpolla.

Tässä se ero on. Vanhemman väen mielestä pitää vain hammasta purren jaksaa, nuoremmat eivät enää äärirajojensa yli loputtomiin veny. Itse pidän jälkimmäistä terveempänä tapana, voidaan olla asiasta eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja itseasiassa asiassa nykynuoret uupuu myös perheongelmien takia, jotka ovat juurikin teidän 35+ vuotiaiden  syytä. Se, että te ette osaa olla hyviä vanhempia, johtuu tod.näk. siitä että teillä itsellänne oli tosi rankka lapsuus, joka sitten heijastuu teidän omiin lapsiin. Ette voi kieltää,  etten olisi edes osittain oikeassa.

KYLLÄ JUURI NÄIN

t: kokemusasiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysytte tätä? Nuoret tulevat kertomaan miksi uupuvat, niin vanhukset raakkuu kuorossa miten nuoriso on väärässä ja oikea syy on se, että nuoret on huonoja.

Jos kerran tiedätte nuorison asiat nuorisoa paremmin, niin lakatkaa ihmettelemästä. Perustakaa suoraan ketjuja joiden otsikko on "haukutaan nuorisoa". Sitähän te nimittäin aidosti näillä ketjuilla haette.

Tämä. Kun keskustelu joskus lähtisikin myötätunnosta ja halusta ymmärtää sekä tukea, mutta tätä haukkumista se aina on.

Tsemppiä nuoret. Koittakaa vain etsiä keinoja, joilla jaksatte paremmin.

Kertokaahan nuoret sitten mitä olette yrittäneet asialle tehdä että jaksatte paremmin? Esim vapaa-ajan käytöllä on iso merkitys työssä jaksamiseen.

Harrastukset on väärä vastaus, kirjojen lukeminen on väärä vastaus, kavereiden kanssa ulkona käyminen on väärä vastaus. Muistakaa se.

Jospa nyt vänkäämisen sijaan vastaisitte?

Miksi kun se vastaus on väärä.

Itse esim tästä menen kotiin, sitten vien lapsen treeneihin, otan villasukan katsomoon ja samalla kun seuraan treenejä kudon sitä sukkaa ja kuuntelen äänikirjaa.

Viikonloppuna menemme ehkä metsään jos on kiva keli. Jos ei niin sitten jonnekin muualle.

Ja olet nuorempaa sukupolvea joka uupuu?

Olen 28. Eli en enää ihan nuori, mutta kyllä näitä uupujia. Eli oli siis väärin vietetty vapaa-aika?

Hassua,että +40 vuotiaat täällä kertovat, miksi nykynuoret uupuu

Ja se some.... Lisää nuorten paineita entisestään...

Vierailija kirjoitti:

Hassua,että +40 vuotiaat täällä kertovat, miksi nykynuoret uupuu

Nuoret ovat yrittäneet kertoa, vanhemmat nuoret ovat yrittäneet kertoa. Mutta kyllä +40v tietää nuoria paremmin mikä nuoria vaivaa. Jämpti on niin.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja itseasiassa asiassa nykynuoret uupuu myös perheongelmien takia, jotka ovat juurikin teidän 35+ vuotiaiden  syytä. Se, että te ette osaa olla hyviä vanhempia, johtuu tod.näk. siitä että teillä itsellänne oli tosi rankka lapsuus, joka sitten heijastuu teidän omiin lapsiin. Ette voi kieltää,  etten olisi edes osittain oikeassa.

Mitä on olla hyvä vanhempi? Sellainen kuin boomereiden vanhemmat olivat? He tosiaan kasvattivat lapsistaan menestyjiä.

Laitan tähän linkin videoon, joka on tosin englanniksi, joka avaa todella hienosti syitä miksi monen nuoren tilanne on mikä on. Kun mikään ei tunnu miltään tai korkeintaan pahalta.

Olen syntynyt 88 eli en ihan tiedä mihin porukkaan kuulun. Olen kuitenkin huomannut että 90-luvulla syntyneillä kavereillani menee kaikki lähtökohtaisesti huonommin kuin 80-luvun puolella syntyneillä kavereillani. 80-lukulaiset ovat opiskelleet, pariutuneet, päässeet koulutusta vastaaviin töihin, ostaneet asunnon ja hankkineet lapsia. 90-lukulaisilla on usein ollut vuosien säätöä opintojen kanssa, kouluja on vaihdettu ja opinnot ovat jääneet kesken. Puolisoa ei ole löytynyt tai on pyöritty epämääräisissä suhteenpoikasissa. Sama työn suhteen, kesken jäänyt koulutus on jatkunut pätkätyöputkena. Asuntoon ei ole varaa koska hinnat ovat karanneet käsistä ja yksin elävänä pätkätyöläisenä ei saa lainaa.

Ehkäpä tämän takia nuoret masentuvat. En tiedä, itse olen suorittanut elämääni luterilaisella mentaliteetilla 35 vuotta ja nyt voin todeta että hyvä tuli vaikka välillä ankeaa. Omista lapsistani huomaan että kaikki kiva pitäisi saada heti, yritän kasvattaa heistä vähän pidemmälle ajattelevia ihmisiä. Jos joka päivä on kivaa, koskaan ei ole tosi kivaa. Jos taas vähän näkee vaivaa, voi saada sen mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja itseasiassa asiassa nykynuoret uupuu myös perheongelmien takia, jotka ovat juurikin teidän 35+ vuotiaiden  syytä. Se, että te ette osaa olla hyviä vanhempia, johtuu tod.näk. siitä että teillä itsellänne oli tosi rankka lapsuus, joka sitten heijastuu teidän omiin lapsiin. Ette voi kieltää,  etten olisi edes osittain oikeassa.

Ei mulla mitään lapsia ole ja lapsuuskin oli hyvä ja onnellinen. N44

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 88 eli en ihan tiedä mihin porukkaan kuulun. Olen kuitenkin huomannut että 90-luvulla syntyneillä kavereillani menee kaikki lähtökohtaisesti huonommin kuin 80-luvun puolella syntyneillä kavereillani. 80-lukulaiset ovat opiskelleet, pariutuneet, päässeet koulutusta vastaaviin töihin, ostaneet asunnon ja hankkineet lapsia. 90-lukulaisilla on usein ollut vuosien säätöä opintojen kanssa, kouluja on vaihdettu ja opinnot ovat jääneet kesken. Puolisoa ei ole löytynyt tai on pyöritty epämääräisissä suhteenpoikasissa. Sama työn suhteen, kesken jäänyt koulutus on jatkunut pätkätyöputkena. Asuntoon ei ole varaa koska hinnat ovat karanneet käsistä ja yksin elävänä pätkätyöläisenä ei saa lainaa.

Ehkäpä tämän takia nuoret masentuvat. En tiedä, itse olen suorittanut elämääni luterilaisella mentaliteetilla 35 vuotta ja nyt voin todeta että hyvä tuli vaikka välillä ankeaa. Omista lapsistani huomaan että kaikki kiva pitäisi saada heti, yritän kasvattaa heistä vähän pidemmälle ajattelevia ihmisiä. Jos joka päivä on kivaa, koskaan ei ole tosi kivaa. Jos taas vähän näkee vaivaa, voi saada sen mitä haluaa.

Olen syntynyt 92 ja huomaan samaa. En tiedä mikä lama-aikaan syntyneillä on. Yliopistoon asti suurimmalla osalla meni kaikki ihan hyvin. Sitten on alkanut ongelmat. Suhteet hajoaa, työtä ei saada, mikään ei tunnu miltään..

Itse olen myös luterilaisen elämäntyylin valinnut. Tylsää on elämä, mutta kyllä tässä selviää. Omissa lapsissani en huomaa tuota, että kaikki pitäisi saada heti. Eivät pyydä päästä mihinkään tai saada mitään. En pidä tätä omana saavutuksenani kyllä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja itseasiassa asiassa nykynuoret uupuu myös perheongelmien takia, jotka ovat juurikin teidän 35+ vuotiaiden  syytä. Se, että te ette osaa olla hyviä vanhempia, johtuu tod.näk. siitä että teillä itsellänne oli tosi rankka lapsuus, joka sitten heijastuu teidän omiin lapsiin. Ette voi kieltää,  etten olisi edes osittain oikeassa.

Ei mulla mitään lapsia ole ja lapsuuskin oli hyvä ja onnellinen. N44

No se nyt ei sitten liity millään tavalla nykynuorten uupumiseen, kerta sulla ei oo mitään kontaktia nuoriin

Oliko 90-luvulla lehtijuttuja ihmisistä, jotka maksoivat tuhansia euroja päästäkseen tekemään töitä 50 e/kk palkalla?

Oliko pelkkä perustyö kuritettu niin pitkälti, että jopa ahkerat keskiluokkaiset (ulkomaalaiset) velkaantuvat ennemmin kuin tienaavat töissä?

Uutisoitiinko ihmiskaupasta ?

Herätkää tampiot. Edes ne ahkerat thaikut ja virolaiset eivät pärjää MEIDÄN työelämässämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja itseasiassa asiassa nykynuoret uupuu myös perheongelmien takia, jotka ovat juurikin teidän 35+ vuotiaiden  syytä. Se, että te ette osaa olla hyviä vanhempia, johtuu tod.näk. siitä että teillä itsellänne oli tosi rankka lapsuus, joka sitten heijastuu teidän omiin lapsiin. Ette voi kieltää,  etten olisi edes osittain oikeassa.

Ei mulla mitään lapsia ole ja lapsuuskin oli hyvä ja onnellinen. N44

No se nyt ei sitten liity millään tavalla nykynuorten uupumiseen, kerta sulla ei oo mitään kontaktia nuoriin

Tapaahan niitä nuoria joka puolilla, työssäkin. Samoin kavereilla on lapsia joista kyllä hyvin erottuu ne ahkerat jotka ei valita joka asiasta ja on kasvatettu hyvin.