Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Ystävä" joka ei vastaa tai aina peruu.
27.02.2023 |
Ystäväni (pitkä historia, vuoden vierineet ja ollut etäisyyttä) antaa minulle todella ristiriitaisia singnaaleja. Tykkäilee somessa, tägäilee tapahtumiin että tänne mennään. Sitten kun kutsun kylään, on että joo kyllä, ihanaa, oot ollu niin mun ajatuksissa, ihana nähdä. Sitten on joko lapsi tai hän itse kipeä.. oikeastaan joka kerta. Eikä palaa enää asiaan uuden viestin kanssa.
Joskus taas viestitellään, on taas niin innoissaan, mutta saattaa kuitenkin jättää ihan jo parin viestin jälkeen vastaamatta, kun kyselen lisää kertomistaan kuulumisista. Eikä kuulu mitään.
Sitten jos laitan viestiä, että mikä tää juttu on, että luulin että oltaisi ystäviä, että tuntuu pahalle tälläinen käytös, niin on syvästi pahoillaan, eikä missäön nimessä halua etteikö voitaisi olla ystäviä. Annan myös tilaisuuden kertoa jos ei kiinnosta.
Tuntuu nimittäin pahalta saada toivo syttymään ystävyyden lähentymisestä aina uudestaan ja uudestaan ja joutua pettymään. Kuitenkin tapaa ig:n perusteella muita ystäviään ja aika pikaisia nuo paratumisetkin olleet.. Aina mietin että no jos olivat oikeasti kipeitä tai että no jos sillä nyt vaan paljon kaikkea, että joskus oltiin kuitenkin parhaita ystäviä ja hänkin innokas ja ilahtuneen oloinen yhteydenotoista (kerran pari vuoteen siis, en ole mikään renkuttaja), niin siksi hämäännyn. Oikeasti tiedän, että kyllä näkisi minua jos haluaisi. Kyllä laittaisi viestin että nyt kiirettä, palaan myöhemmin, ja palaisi myöhemmin, hörpättäis ne kahvit tai viinit. Käytäs kävelyllä. Mutta ei. Sanokaa nyt mulle että oon ihan hullu kun roikum vanhassa ystävyydessä, eikö?
Kommentit (24)
En jaksa lukea, mutta miksi olet tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen on todella huonoa ja kaksinaamaista käytöstä. Inhoan tuollaisia "OI KUN IHANAAAAA" -tyyppejä ja teennäisyys paistaa kauas. Luultavasti hän siis esittää innostunutta vain esittämisen ilosta.
Ja juu, kyllä meilläkin sairastetaan melko paljon pk-ikäisen lapsen kanssa, mutta en harrasta yksipuolista yhteydenpitoa ystävien kanssa.
Minkä takia sen ystävyyden pitäisi syventyä?
Mä olen toi tyyppi. Ja se johtuu sosiaalisten tilanteiden pelosta. Halu mennä olisi kova. Mutta sitten kun päivä lähenee iskee pelkotilat
Ystävyyssuhteet ovat dynaamisia. Voivat kestää vuosikymmeniä. Yhtä hyvin vuosikymmenten ystävyyden jälkeen ystävä voi vaihtua lennossa enemmän samanmielisempään. Elämänsä nousukiidossa eräs minun ystävä toimi samoin kuin aloittajan. Vuoden verran siedin tilannetta, kunnes lakkasin pitämästä yhteyttä. Parin vuosikymmenen jälkeen osat ovat vaihtuneet. Minä elän huippuhetkiäni ja ex ystäväni on yksinäinen ja ongelmissa. Avioero suisti ex ystäväni yksinäisyyteen.
Elämä on siitä jännä että kenenkään asema tai elämäntilanteen jatkuvuus ei ole lukittu lopuksi ikää. Hyvätuloisesta voi tulla köyhä pitkäaikaistyötön, keskinkertaisesta pärjääjä, sosiaalisesta yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syventää siksi, kun joskus olimme parhaita ystäviä, olimme tiiviisti toistemme elämissä mukana. Kaipaan sitä ja sellaista ystävyyttä harvoin tulee kohdalle. Jaoimme arjen ilot ja surut. Noh, tämä ystävyys ei nyt enää ole alkuunkaan sitä mitä joskus oli. Joskus tämä ystävä mainitsi että on ehkä ollu minulle hieman kateellinen. Omassa suhteessaan meni päin peetä, kun minä löysin ihana miehen jonka kanssa edelleen olen ja naimisissa ym. Ehkä siksi ei pysty näkemään minua? ap
Olet "hullu", jos yrität palauttaa ystävyytenne samanlaiseksi kuin se oli joskus kauan sitten. Mulla on elämässäni jäänyt pari ystävyyssuhdetta muutamaksi vuosikymmeneksi tauolle erilaisten elämäntilanteiden vuoksi ja kun ne nyt ovat palautuneet, en edes oleta, että ystävyys olisi samanlaista kuin oli parikymmentä vuotta sitten. Ei sen tarvitsekaan olla. Silti ihan mukavaa, että ollaan ystävieni kanssa taas tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ei ehkä sananlaiseksi, mutta eikö ihmisarvoiseen kohteluun kuulu ihan perus käytöstavat,vastata viestiin, eikä jättää kesken. tai laittaa se viesti että nyt hei kiirus, palataan myöhemmin ja vaikka se olisi viikon päästä, niin palaisi silti, koska olisi vastavuoroisesti kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen toi tyyppi. Ja se johtuu sosiaalisten tilanteiden pelosta. Halu mennä olisi kova. Mutta sitten kun päivä lähenee iskee pelkotilat
Mä kans. Varsinkin nuorempana. Olin myös pahasti masentunut. Ihmisten yhteydenotto kyllä piristi, ja yritinkin niitä sosiaalisia suhteita pitää yllä, mutta sekin oli niin voimia vievää vaikka aidosti ystävistä pidinkin.
Nykyään olen myös pahasti traumatisoitunut ja paniikkihäiriöinen, vaikka kovasti haluaisin mennä mukaan ja olla vaan, niin en uskalla luvata mitään, koska ikinä ei tiedä pääsenkö peloiltani edes ovesta ulos. Olisi ihana suunnitella menoja, mutta se olis turhaa jos en kykenisi kuitenkaan. Sit saatan olla niin ahdistunut että en pysty edes puhumaan mitään.
En mä aina ole ollut tämmöinen, enkä tule aina olemaan (toivottavasti). Olisi ihana, jos joku tulisi käymään, kun en itse jaksa enkä uskalla mihinkään.
Miksi sä et kysy suoraan, että mikä oikea ongelma on ja että tuntuu inhottavalta tuo käytös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut entisen ystäväni kanssa asenteen, joka harrastaa tuota että vastaan kohteliaasti kuulumisten kyselyyn muutamalla lauseella. Hänen juttuihinsa vastaan kiva kuulla. Näkemisiin sun muihin toiveisiin vastaan, että joo niin olis hauska nähdä. Enkä tee asian eteen mitään muuta. Olen ollut tilanteessa, jossa laittoi ilman syytä ystävyyden tuollaiseen kuvaamasi tilaan, mitään selitystä en saanut. Tai syy oli lähinnä ettei enää tarvinnut apuani. Hänen perheenjäsenistä oli myös tullut läheisiä, hekin vaakuttelivat että mitään syytä ei ollut ja toivoivat ystäväni tulevan järkiinsä. Myöhemmin tajusin tuon toimintamallin olevan tapa. Itselle ratkaisevin hetki oli, kun muutin kauemmas työn perässä. Olin tulossa sukulaisten luokse joulunaikaan käymään ja olisin poikennut tuomaan joulumuistamisen myös "ystävälle". Asia oli sovittu jo etukäteen ja ilmoitin vielä lähtiessäni milloin olisin perillä. Hän olikin yllättäen lähtenyt ostoksille ja ilmoitti vähän ennen oletettua saapumistani. Jätin paketin oven taakse ja lakkasin yrittämästä. Enkä enää ole ottanut itse yhteyttä häneen.
Ei jumalauta ootteko jotain lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö mitä ap. Hänellä on ihan oikea syy tehdä noin. Hänellä on oikeus päättää peruuko vai tuleeko. Vastaako vai ei. Ja se syy et ole sinä. Siitäkään huolimatta että herättäisit hänessä kateutta tai mitä tahansa muutakaan tunnetta. Se on hänen ongelmansa, josta sinun ei kannata ottaa itseesi.
Jos epäilet että hän tekee sitä tahallaan, vihjatakseen ettei halua nähdä sinua, kysy. Jos ajattelet, että tekee pahuuttaan, kysy.
Olen kuitenkin aika varma, että kumpikaan vaihtoehto se ei noista ole.
Live ja let live. Syitä voi olla monia.
Annan tilaa ystävyydelle ja annan anteeksi töppäykset. Pistän korvan taa, että joku aina peruu viime tippaan, joten teen plan B. Sanon perumisesta, että voisko kertoa ajoissa ja kunnioittaa se verran, kun on muutakin.
Olen sanonut ilkeälle kaverille myös suoraan, että parempi ettei olla jonkin aikaa yhteydessä, koska hänen ilkeilyt ja juoruilu tuntuu pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että hän ei halua nähdä sinua, mutta ei kehtaa sanoa sitä.
Ihan oman itsesi takia kannattaa nyt jättää tuo "ystävä" ihan omaan rauhaan. Tuntuu varmaan inhottavalta, mutta näin se vain välillä elämässä menee. Ei varmaankaan kannata ottaa tätä niin itseensä ja päästää iholle. Saattaa tietty olla, että siellä taustalla on jotain kateutta tms.
Tuollaiset tyypit ovat kyllä rasittavia, mutta tällaisia tapauksia on varmaan melkein meidän kaikkien elämässä. Kannattaa vaan avoimesti katsella ympärilleen ja yrittää luoda uusia mielekkäämpiä ihmissuhteita!
Mä oon itse tuollainen. Kun on tarpeeksi masentunut, niin ei voi tietää, millainen olo milloinkin on. Tuskin kiusallaan tekee noi, joskus ( mun kohdalla usein ) on helpompi sulkea läheiset kauas pois. Anna armoa sille ystävällesi, kyllä se joskus ottaa itsekin yhteyttä, jos on voimia.
Pahuuttaan hän ei sitä tee, joten ehkä kannattaa yrittää edes ymmärtää häntä.
Tuntuu että moni hyväksyy veemäisen käytöksen ja selittää sen sillä että no kun meitä nyt on moneen junaan, anna tilaa ja koita ymmärtää. Itse ajattelen että kuuluu ihan perus käytöstapoihin viedä keskustelut ns.päätökseen ja jos on innokas näkemään kaveria, niin sitten peruutuksen tullessa kaivaa kalenterin esiin ja sopii uuden päivän, ei se kovin vaikeaa ole, jos on kiinnostunut ystävästään ja nauttii hänen seurastaan. Eiksi kukaan voi olla NIIN kiireinen, ettei ehdi yhtä viestiä näpyttämään, lyhyttäkin vain. Mielestäni se on välipitämättömyyttä ja törkeää käytöstä toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta ootteko jotain lapsia
Mene sinä takaisin tarhaan, trolli.
Alue: Aihe vapaa
Ihan yksinkertaista, joko sulla on huono ystävä tai hän on valmis luopumaan ystävyydestäsi.
Syyt voi olla monenlaisia, mutta ei kannata roikkua hänen varassaan, hanki uusi ystävä, hänestä ei ole enää apua näin, ehkä saatte säilytettyä puhevälit jos annat hänen ottaa oman elämänsä, älä pakoita ketään ystäväksesi.