Lue keskustelun säännöt.
Raivottiinko sinulle lapsena jos tulit esim kipeäksi tai sattui joku haaveri?
26.02.2023 |
Meillä karjuttiin suoraa kurkkua kun tuli esim korvatulehdus ja alkoi koskemaan yöllä ja itketti. Heikkohermoinen isä ei kestänyt sitä ollenkaan ja äiti pelkäsi isää ja hyssytteli. Että nyt on vaan pakko kestää kipu eikä tehdä itsestään numeroa. Sama juttu jos tuli kuumetta, vatsatauti tai kaatui pyörällä. Ensimmäinen reaktio oli raivo ja syyllistäminen, ei ilmeisesti kiinnostanut lapsen hyvinvointi.
Olenko ainoa jolla on tällaisia kokemuksia?
Kommentit (505)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt aikuisena kun miettii omien vanhempien reagointeja ja lukee näitä tarinoita, niin tuntuuhan nuo ihan älyttömiltä. Miksi ihmeessä sitä lapsen oloa piti vielä entisestäänkin kurjistaa? Ei se nyt ihan hirveästi tunneälyä vaadi, että yrittäisi edes tukea ja rauhoittaa kipeää lasta.
Ei mikään ihme, että vielä aikuisenakin jättää menemättä lääkäriin tai kokee ahdistusta siitä, että pitäisi pomolle ilmoittaa sairaslomasta.
Mulla on aina olo että mua ei uskota jos ilmoitan töihin olevani sairaana.
Mulla ihan sama juttu, tunnen kamalaa syyllisyyttä myös! Onneksi nykyään olen etätöissä ja voin maata sängyssä potilaana läppärin kanssa jos tarve vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamalaa taas näitä kokemuksia :/ Ihan samaa linjaa kuin se joku tunnekylmien äitien 70-luvun lasten ketju tms.
Minun vanhempani eivät onneksi olleet yhtä pahoja kuin vanhemmat sisaruksensa, vaikka isäni mielestä tietysti aina kaiken teeskentelin, ja siitä piti kettuilla. Mökillä minua vanhempi serkku (ehkä 9v) astui paljain jaloin ruosteiseen naulaan, ja alkoi itkeä kun haava oli tietysti tosi kipeä. Hänen äitinsä (minun tätini) vain kylmänä tuijotti muualle, en tiedä oliko hänestä sitten erityisen inhottavaa, että poikalapsi itkee kipuaan. Ei ollut erityisen turvallinen olo siinä itselläkään pikkulapsena, kun kaikki aikuiset vaan tuijottelevat pitkin seiniä, kun lapsi tarvitsisi ensiapua.
Ei mulle raivostutti koskaan sairastumisesta. Päin vastoin, sain hoitoa, huolenpitoa ja hellyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle raivostutti koskaan sairastumisesta. Päin vastoin, sain hoitoa, huolenpitoa ja hellyyttä.
Itse hoidan myös mielelläni jos lapsista on joku sairaana tai aviomies. Yritän keksiä jotain piristävää ja ilon aihetta kipeälle.
En vaan voi käsittää oman äitini tapaa millä hän suhtautui sairastumiseen tai pyöräkolariin -huutamalla ja raivoamalla.
Mikä hlvetti ihmisiä vaivaa! Ja miksi ne hankkivat lapsia? Miksi??
Onneksi perheitä ei perusteta ja suoriteta enää muiden ihmisten mieliksi vaan vapaasta tahdosta. Eikä lasten tarvitse olla haaveita täyttäviä orjia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvella piti ymmärtää tulla sisälle ennenkuin tuli kylmä. Sisälle tullessa isä kokeili käsiä ja jos oli kylmät kädet niin tuli huutoa ja tukistettiin. En edes tiedä mikä perustelu tuolle oli. Sairastuminen oli usein seurausta siitä kun paleltui!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävälleni raivottiin:
"Aina sinua saa hävetä!"
Mun kaveri huutaa noin lapsilleen vielä nykyäänkin. Hänen lapsensa on DI ja toinen oikiksessa, että ihan hyvin ovat elämässä pärjänneet.
Eilen taas haukku lapsensa muiden ihmisten edessä ja käytti tuota fraasia. Tää aikuinen lapsi ei varsinaisesti edes kummosia tehnyt. Tuskin koskaan, kukaan vanhemmiltaan tuommoista ansaitsee, mutta tässä tapauksessa tuo on niin opittua sieltä omasta lapsuudenkodista tuolta äidiltä. Tunnen hänen vanhempansakin..
Tästä on puhuttu monet kerrat ja yrittää tehdä itselleen jotain.. eipä ole selkeesti vielä onnistunut. Hänellä kun menee hermo, niin ne sitten menee.. Lapsilta osaa pyytää anteeksi, mutta riittääkö se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suututtiin aina, koska se oli ylimääräistä vaivaa vanhemmille. Jouduin kerran leikkaukseen ja itkin yöllä kipuja kun vanhemmat ei hakeneet kipulääkkeitä ja muistan kun minulle huudettiin että pidä nyt se t*pasi kiinni että muut saa nukuttua. Aamulla pidettiin mykkäkoulua, töiden jälkeen isä oli hakenut kipulääkkeitä, heitti ne minua päin ja sanoi että nyt sitten ei inahdustakaan. Eikä tarvinnut edes kipeä olla, mitä tahansa tapahtui jossa olisin tarvinnut vanhempaa niin aina sain kyllä kuulla että minusta ei ole kuin vaivaa ja he*tti sentään kun lapsista on vaan vaivaa ja rahatkin menee. Aina jos lähestyi vanhempia jollain asialla joka heitä ei miellyttänyt niin aina käskettiin pois silmistä huutojen kera.
Kyllä huudettiin, varsinkin yöllä sairastuminen ja oksennustauti sai äitini raivon valtaan. Lisäksi mistään flunssasta ei saanu olla pois koulusta. Äitini mielestä kipeänä ollaan vasta kunnon kuumeessa tai oksennustaudissa. Häpesin aina mennä kouluun flunssassa tartuttamaan muita ja yskimään keuhkot pihalle. Multa joskus opettaja kysyi miksi olen kipeenä koulussa. Ihme, ettei musta tehty koskaan lasua (perheeessä oli muutakin aihetta siihen), mutta pikkukylässä kukaan ei uskaltanut tehä sitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suututtiin aina, koska se oli ylimääräistä vaivaa vanhemmille. Jouduin kerran leikkaukseen ja itkin yöllä kipuja kun vanhemmat ei hakeneet kipulääkkeitä ja muistan kun minulle huudettiin että pidä nyt se t*pasi kiinni että muut saa nukuttua. Aamulla pidettiin mykkäkoulua, töiden jälkeen isä oli hakenut kipulääkkeitä, heitti ne minua päin ja sanoi että nyt sitten ei inahdustakaan. Eikä tarvinnut edes kipeä olla, mitä tahansa tapahtui jossa olisin tarvinnut vanhempaa niin aina sain kyllä kuulla että minusta ei ole kuin vaivaa ja he*tti sentään kun lapsista on vaan vaivaa ja rahatkin menee. Aina jos lähestyi vanhempia jollain asialla joka heitä ei miellyttänyt niin aina käskettiin pois silmistä huutojen kera.
Luojan kiitos nykyään on diagnoosit ja mielialalääkkeet! Ja ehkäisy, omat tulot ja eron mahdollisuus, ei tarvitse olla lasten takia naimisissa.
Elämme henkisen hyvinvoinnin keskellä tietämättämme, suorastaan ylellisyydessä.
Isä syyllisti kaikesta jälkikäteen, muttei koskaan varoittanut ja neuvonut etukäteen, eikä muutenkään vahingossakaan tukenut mitenkään missään asiassa. Itse jostain syystä pärjäsin silti hyvin, mutta kaikille sisaruksille ei käynyt yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huudettu tms mutta kyllä annettiin ymmärtää, että se aiheuttaa äidille vaivaa. Isää ei juuri näkynyt, ei se edes muistanut millä luokilla oltiin.
Sairastaminen oli merkki laiskuudesta ja se koettiin täysin tahallisena toimintana. Näin aikuisena mietin, että annettiinko minun hampaidenikin vain mädäntyä suuhun siksi kun vanhempia ei kiinnostanut minun hoitoni vai oliko he oikeasti niin ymmärtämättömiä, että luuli hampaideni pysyvän kunnossa kun syöttivät fluoritabletteja. Äitini syytti vettämme hammasmätäni syyksi, mutta en muista yhtään kertaa että kotona olisi hampaita harjattu tai minulla olisi ollut hammasharja. Terveydenhoito vain laiminlyötiin ja sitten suututtiin kun tuli kaikenlaisia kuumetauteja ja keuhkotauteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että sairastelusta olis rähjätty, mutta naarmut ja kolhut piti itkeä salaa ja laastarista voi vain uneksia
Ihan kamalia tarinoita! Ei todellakaan huudettu tai syyllistetty, vaan hoidettiin ja yritettiin piristää, jos kävi vahinko. Ja aika pienestä vaivasta vietiin lääkäriin, huomaan olevani nyt oman lapseni kanssa vähän ylihuolehtivainen.
Vierailija kirjoitti:
Talvella piti ymmärtää tulla sisälle ennenkuin tuli kylmä. Sisälle tullessa isä kokeili käsiä ja jos oli kylmät kädet niin tuli huutoa ja tukistettiin. En edes tiedä mikä perustelu tuolle oli. Sairastuminen oli usein seurausta siitä kun paleltui!
Itsellä oli jonkinlainen peilikuva tästä, eli ala-asteikäisenä oli tottelemattomuudesta tai riitaantumisesta vanhempien kanssa seurauksena se, että lukittiin vähäksi aikaa ulos kuistille pakkaseen muka "rauhoittumaan". Pelkät sellaiset pikkupoikien pikkuhousut jalassa, ei ollut mitään toppiakaan koska olin poika.
Ja SITTEN jos sairastuin (en kyllä muista sairastuinko ikinä nimenomaan tämän takia), alkoi syyllistäminen siitä että aiheutin sairastumalla ylimääräistä vaivaa vanhemmille!!
Äitin reaktio: Hän käänsi kaiken itseensä eli uhriutui vaikeissa tilanteissa.
Isän reaktio: suuttui, huusi ja käski olemaan hiljaa/valittamatta tai hymyilemään.
No ei todellakaan. Jos sattui, niin puhallettiin ja otettiin syliin.
90-luvun alussa olin 12 vuotias ja veljeni 9. Koko kesä tehtiin polttopuita ja veljeni kanssa käytettiin isoa sirkkeliä kahdestaan.
Sormeni meni sirkkeliin ja oikean käden etusormi katkesi. Äitini heitteli siivouskaapista tiskirättejä joilla minun olisi pitänyt sormi paikata.
Äitini lähti lopulta autolla viemään päivystykseen ja eksyi matkalla kaksi kertaa vaikka oli siellä terveysasemalla ollut useamman vuoden töissä. Pysähtyi ohikulkijoilta kysymään ajo-ohjeita ja syyllisti minua siitä, kun bensaa kuluu turhaan.
Sormi paikattiin lääkärissä ja laitettiin pakettiin. Muistan kun pinosin polttopuita vasemmalla kädellä ja äitini tuli ivallisesti naureskelemaan, että tahallaan työnsin käteni sirkkeliin ettei muka tarvitsisi tehdä puuhommia.
Aina, kun tulin lapsena kipeäksi niin äitini pakotti menemään kouluun. Vanhemmat eivät koskaan jääneet kotiin hoitamaan vaan menivät aina töihin ja olin alle 10 vuotiaana aina yksin kotona kipeänä koko päivän. Muistan kerran soittaneeni isälle töihin ja hän oli vihainen, kun joutui kesken työpäivän tulemaan puhelimeen ja työkaverit oli naureskelleet hänelle siitä, kun olin itkien sinne soittanut.
Tuo ystävä olin minä. Äitini häpesi minua jatkuvasti, vaikka olin koulussa ihan hyvä oppilas, ihan nätti ja suosittukin, en koskaan käyttänyt huumeita tai joutunut tekemisiin poliisin kanssa. Silti äitini kertomansa mukaan häpesi minua aina. Ihan joka asiasta.
Vanhempana olen ymmärtänyt että äiti sanoi tuon aina kun en tehnyt hänen mielensä mukaan. Viimeksi äitini ilmoitti häpeävänsä minua kun sen suostunut tulemaan eräisiin sukujuhliin. Olin tuolloin 40-vuotias. Sanoi että taas saa hävetä silmät päästään sun takias.
Tämän jälkeen meni useampi vuosi että vastasin äidin puheluun. En enää koskaan soittanut hänelle itse. Nykyään välimme ovat väkinäisen asialliset, mutta äitini on vihdoin lopettanut elämäni kontrolloinnin.