HS mielipide: myös huonokäytöksinen lapsi kuuluu yhteisöön

Eiköhän ajat ala muuttua. Ihmisillä on valinnanvapaus, eikä kukaan täysijärkinen jätä lastaan kiusattavaksi, jos siihen on mahdollista puuttua. Menneisyyden pakollinen yhteisöllisyys on menossa historian romukoppaan ja jokainen saa valita seuransa. Kannattaa opetella käyttäytymään, jos haluaa päästä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ajat ala muuttua. Ihmisillä on valinnanvapaus, eikä kukaan täysijärkinen jätä lastaan kiusattavaksi, jos siihen on mahdollista puuttua. Menneisyyden pakollinen yhteisöllisyys on menossa historian romukoppaan ja jokainen saa valita seuransa. Kannattaa opetella käyttäytymään, jos haluaa päästä mukaan.

Todellakin. Kirjoitus antaa ymmärtää että muiden tulee muuttua vastaamaan huonosti käyttäytyvien tarpeita, ei missään nimessä toisinpäin. Ei se ihan noin mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei enää käytetä koivuniemen herraa? Järjetön ajatus, että lapsenkaan huonoa käytöstä olisi vain suvaittava.

Siis väkivallalla? Hmm...

Onko kaikki mikä tekee kipeää väkivaltaa?

On.

Omalle lapselle olen opettanut, että kaikille pitää olla ystävällinen, mutta itseään saa ja pitää puolustaa eikä ilkeiden tai väkivaltaisten kanssa tarvitse leikkiä. Minusta on aina naurettavaa, kun lässytetään, että kaikki pitää ottaa mukaan leikkiin ja jotkut vasta opettelevat. Sitten osa on väkivaltaisia fyysisesti tai henkisesti ja kilttien pitäisi vaan kestää, koska toiset vasta opettelee. En todellakaan opeta lapselleni, että hänen tunteillaan ei ole väliä vaan pelkästään niiden rajuimpien tunteilla on.

Ennen oli Suomessakin pakko pysyä avioliitossa, vaikka puoliso oli väkivaltainen, ilkeä, mielisairas, pettäjä, raiskasi, manipuloi ja ryyppäsi.

Jo pitkään on ollut niin, että sellaisesta tyypistä saa erota, jonka kanssa ei halua olla. Eikä tarvitse perustella.

Joissain maissa ei voi. Siellä on sellaiset yhteisön säännöt. Ei voi erota, vaikka tulisi itse kivitetyksi kuoliaaksi kaikkien kylän miesten toimesta, vain koska joku päätti, että niin nyt tehdään.

En halua niitä sääntöjä yhteisöihin, joissa itse olen jäsenenä. En hyväksy väkivaltaa ja vallan väärinkäyttöä muita kohtaan. Se tuhoaa kaiken kauniin ja elämää ylläpitävän.

Lapsen kasvattamisen laiminlyönnin pitäisi olla rangaistava teko. Vanhemmat jotka jättävät lapsensa kasvamaan henkisesti oman onnensa nojassa, pilaavat lapsen elämän täysin. Lapsi ei tietenkään opi kuin taikaiskusta miten toisen kanssa ollaan normaalilla tavalla, ja saa aina huonosta käytöksestä sitten paheksuntaa ja moitteita. Kavereita ei tietenkään ole. Itsetunto murenee nopeasti, kun tällainen lapsi huomaa ettei kelpaa muille, mutta eihän hän itse sille mitään voi. Vanhemmat siitä on vastuussa. Kasvatuksen laiminlyönti jättää helposti niin syvät jäljet, että ne vaikuttavat koko loppuelämään. Siksi olen sitä mieltä, että näihin tilanteisiin pitäisi olla lastensuojelulla nykyistä paremmat mahdollisuudet puuttua. Nyt on aika vaikeaa, jos ei ole perheessä väkivaltaa, päihteitä eikä mielentervysongelmia. On vain kädettömät ja/tai laiskat, tai muuten täysin ymmärtämättömät/ lepsut/ kyvyttömät vanhemmat. Silloin rajan veto ja toteen näyttäminen on paljon vaikeampaa. Se lopputulos vaan näkyy lapsen käyttäytymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Omalle lapselle olen opettanut, että kaikille pitää olla ystävällinen, mutta itseään saa ja pitää puolustaa eikä ilkeiden tai väkivaltaisten kanssa tarvitse leikkiä. Minusta on aina naurettavaa, kun lässytetään, että kaikki pitää ottaa mukaan leikkiin ja jotkut vasta opettelevat. Sitten osa on väkivaltaisia fyysisesti tai henkisesti ja kilttien pitäisi vaan kestää, koska toiset vasta opettelee. En todellakaan opeta lapselleni, että hänen tunteillaan ei ole väliä vaan pelkästään niiden rajuimpien tunteilla on.

Juuri näin. On ihan totta, että jotkut vasta opettelee, mutta heidän on syytä opetella aikuisen eikä toisen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kirjoituksessa todettiin, ettei työyhteisössäkään erilaista saa syrjiä. Kirjoittaja unohti mainita, että jos töissä potkin kaveria vatsaan, niin minut eristetään aika lailla äkkiä koko yhteisöstä irtisanomalla välittömästi. Lasten pitäisi oppia sama eli väärästä teosta ihan oikeasti suljetaan pois yhteisöstä, ei aikuisetkaan hyväksy ketä tahansa lähelleen.

Niin. Ei huonoa käytöstä suvaita työyhteisössäkään. Erilaisuus ei ole sama kuin huono käytös. Erilaisius joka ei vahingoita muita, vaan on erilainen tapa ajatella, tuntea, kokea ja toimia pitääkin oppia hyväksymään. Jokaisella on omat ajatukset, tunteet, toiveet ja kokemusmaailma. Se on erilaisuutta, ja ihan ok. Sen hyväksymistä pitääkin opettaa jo lapsillekin. Aikuisen pitäisi jo hyvin ymmärtää ihan itsekin että muut ovat erilaisia kuin hän itse. Huono käyttäytyminen ei kuitenkaan ole hyväksyttävää erilaisuutta lasten eikä aikuisten kohdalla. Siihen saa, ja pitää puuttua.

Kuuluuhan pedarit ja murhaajatkin yhteisöön, miksei siis huonosti käyttäytyvät lapset

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvattamisen laiminlyönnin pitäisi olla rangaistava teko. Vanhemmat jotka jättävät lapsensa kasvamaan henkisesti oman onnensa nojassa, pilaavat lapsen elämän täysin. Lapsi ei tietenkään opi kuin taikaiskusta miten toisen kanssa ollaan normaalilla tavalla, ja saa aina huonosta käytöksestä sitten paheksuntaa ja moitteita. Kavereita ei tietenkään ole. Itsetunto murenee nopeasti, kun tällainen lapsi huomaa ettei kelpaa muille, mutta eihän hän itse sille mitään voi. Vanhemmat siitä on vastuussa. Kasvatuksen laiminlyönti jättää helposti niin syvät jäljet, että ne vaikuttavat koko loppuelämään. Siksi olen sitä mieltä, että näihin tilanteisiin pitäisi olla lastensuojelulla nykyistä paremmat mahdollisuudet puuttua. Nyt on aika vaikeaa, jos ei ole perheessä väkivaltaa, päihteitä eikä mielentervysongelmia. On vain kädettömät ja/tai laiskat, tai muuten täysin ymmärtämättömät/ lepsut/ kyvyttömät vanhemmat. Silloin rajan veto ja toteen näyttäminen on paljon vaikeampaa. Se lopputulos vaan näkyy lapsen käyttäytymisessä.

Nämä on niitä omasta mielestään ihan normaaleita perheitä, joissa paheksutaan syvästi, jos lastensuojelua heidän asioihin mitenkään sotketaan. Tällaisten perheiden vanhemmat eivät ymmärrä, että normaaliin ei riitä se, että lapselle annetaan ruokaa ja leluja/ pelejä, ja vaatteet päälle. Ei vaikka vanhemmat olisivat hyväpalkkaisissa töissä, ja omistaisivat talon, mökin, kaksi autoa jne. Silti ei ole normaalia jos lapset jäävät henkisesti yksin.

Tuolla logiikallahan tyttölapsi oppii, että aikuisena parisuhteeseen pitää kelpuuttaa väkivaltainen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja työelämässä sitten korjataan satoa, mikäli sinne asti pääsevät: miksi kukaan ei tykkää musta..noh, jos käytät työpäivästäsi aimon siivun muiden suoranaisen haukkumiseen...niin niin minkälaista vastareaktiota odotat, muuta kun porukka lopettaa sulle puhumisen kaikessa muussa kun aivan pakollisessa. Näitä löytyy siis hyvin yli 40v tapauksissakin..t. esimies, joka tuntee olevansa kun tarhatäti melko säännöllisesti

Olen ollut työpaikalla jossa esihenkilö vain nauroi kaikista kovimmin tuollaisen jutuille ja haukkuja sai ylennyksen. Haukkui mm. toisen osaston yllättäen kuollutta työntekijää heti seuraavana päivänä kuolemasta ja siivosi tämän huoneen päästäkseen haukkumaan kaikkea mitä siellä oli säilytetty "väärin".

no sitten sulla on ollut harvinaisen piip esimies. Normaalisti esimiehen tehtäviin kuuluu varmistaa työrauha kaikille ja se koskee myös sitä, että häiriköt joutuvat olemaan ihmisiksi eivätkä saa laittaa koko työyhteisöä kärsimään kun "mä vain olen tälläinen".

Huonokäytöksinen voidaan sulkea yhteisön ulkopuolelle. Täysin normaalia toimintaa.

Olipa typerä kirjoitus. Aikuisten ei tarvitse sietää uhkaavaa tai ikävää käytöstä yhtään missään. Huonosti käyttäytyvät aikuiset laitetaan vankilaan, irtisanotaan työstään tai he menettävät ystävänsä ja paikkansa yhteisössä.

Lasten ei pidä sietää väkivallan uhkaa tai tuntea oloaan surulliseksi jatkuvasti jonkun toisen lapsen vuoksi. Selvästikään ei ole kovin lapsirakas tämä kirjoittaja, kun toivoo lapsille karumpaa elämää, kuin mitä itse ja valtaosa yhteiskunnastamme joutuu sietämään. Ehkä hänetkin eristetään yhteisöstään, kun on niin empatiakyvytön ja itsekäs. Tuskin itse olisin ainakaan hänen ystävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olipa typerä kirjoitus. Aikuisten ei tarvitse sietää uhkaavaa tai ikävää käytöstä yhtään missään. Huonosti käyttäytyvät aikuiset laitetaan vankilaan, irtisanotaan työstään tai he menettävät ystävänsä ja paikkansa yhteisössä.

Lasten ei pidä sietää väkivallan uhkaa tai tuntea oloaan surulliseksi jatkuvasti jonkun toisen lapsen vuoksi. Selvästikään ei ole kovin lapsirakas tämä kirjoittaja, kun toivoo lapsille karumpaa elämää, kuin mitä itse ja valtaosa yhteiskunnastamme joutuu sietämään. Ehkä hänetkin eristetään yhteisöstään, kun on niin empatiakyvytön ja itsekäs. Tuskin itse olisin ainakaan hänen ystävänsä.

Lasta ei saa laittaa vankilaan tai irtisanoa koulusta tai karkottaa kodistaan. Myöskään lapsen laittaminen arestiin ei nykyisin ole hyväksyttävä toimintatapa koska lapsi saa siitä hylkäämiskokemuksen.

Vierailija kirjoitti:

Ääritapauksiakin on, mutta olen törmännyt myös herkkänahkaisiin vanhempiin, jotka normaalista lasten keskinäisestä mittelöstä tai omien lasten itkemisestä johtuen leimaavat muita lapsia hyvin herkästi näiksi hankaliksi tapauksiksi. Samoin leimaamispuheeseen voivat lähteä ammattilaiset ja lasten kohdalla tuo on pahin mahdollinen virhe kasvatusnäkökulmasta.

Vanhemmat kyllä tekee tätä, mutta en ole kyllä samaa mieltä siitä, että ammatillaiset näin toimisivat. Heillä on kyllä kokemusta erottaa normaalit lasten väliset riidat oikeasta häiriökäyttäytymisestä.

Eihän se ole lapsen syy, jos hän kiusaa tai ei ole kiltti lapsi, vaan syyt löytyvät aikuisista. Miksi hänet pitäisi eristää ja lisätä lapsen tuskaa ja ulkopuuolisuuden tunnetta.

Lapsi ei ole syntyessään paha, vaan jotkut tapahtumat, traumat, perheen väkivalta, asenteet tai esimerkki antavat syyn lapsen käyttäytymiseen, eikä lapsi voi valita vanhempiaan tai ympäristöä missä elää.

Eikä pelkästään kiusaaminen, vaan yhtälailla haukkuminen jne.

Tämä ei tietenkään ole kannanotto että hyväksyisin kiusaamisen ryhmässä, vaan kyllä aikuisilla ja ammattilaisilla pitäisi löytyä taitoa lopettaa kiusaaminen, ilman, että lapsi joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmaissut huoleni tämän lapsen käytöksestä mutta vastauksena on aina vain tämä sama hän on nepsy, ei voi itselleen mitään- ja sen varjolla sitten saa häröillä ihan mielin määrin.

En enää yhtään ihmettele miksi nykyään kouluissa on niin rauhatonta. Diagnoosien varjolla saa tehdä oikeastaan ihan mitä huvittaa.

Nro 1.

Se on kyllä ihan väärä asenne. Nepsy-lapsikin oppii, kun sinnikkäästi ohjataan ja opetetaan. Juuri tällaisen kohdalla aikuisen apu ja tuki on ihan erityisen tärkeää. Oppiminen vie pidempään, ja omien tunteiden ymmärtämisen ja säätelyn oppiminen on avainasemassa. Vasta kun ymmärtää miksi itsestä tuntuu siltä kuin tuntuu, voi vähitellen alkaa ymmärtää myös muiden tunteita. As-piirteinen lapsi ei automaattisesti ymmärrä, että muilla on erilaiset tunteet ja ajatukset kuin hänellä, ja siksi muut toimivat eri tavalla. Hän ei myöskään helposti osaa tulkita toisten ilmeitä, eleitä ja käytöstä, ja siksi hän tarvitsee aikuisen tulkkamaan ja selittämään erilaisia sosiaalisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole lapsen syy, jos hän kiusaa tai ei ole kiltti lapsi, vaan syyt löytyvät aikuisista. Miksi hänet pitäisi eristää ja lisätä lapsen tuskaa ja ulkopuuolisuuden tunnetta.

Lapsi ei ole syntyessään paha, vaan jotkut tapahtumat, traumat, perheen väkivalta, asenteet tai esimerkki antavat syyn lapsen käyttäytymiseen, eikä lapsi voi valita vanhempiaan tai ympäristöä missä elää.

Eikä pelkästään kiusaaminen, vaan yhtälailla haukkuminen jne.

Tämä ei tietenkään ole kannanotto että hyväksyisin kiusaamisen ryhmässä, vaan kyllä aikuisilla ja ammattilaisilla pitäisi löytyä taitoa lopettaa kiusaaminen, ilman, että lapsi joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytetyksi.

Sitähän tässä ketjussa on toistuvasti painotettu: aikuisen vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Lapseni eskarissa on lapsi joka vähän väliä kiroilee, huutaa, sotkee, näyttelee alapäätä, näyttelee keskisormea, ei ymmärrä halaistua sanaa säännöistä saatika kunnioita muiden lasten omaa tilaa vaan tuppaa iholle hyökkäävästi. Henkilökunta vaan toppuuttelee, että katsos kun hän on tälläinen erityinen. Olen kieltänyt lastani olemasta tämän lapsen lähellä tai samoissa ryhmätehtävissä. Kaikkia ei todellakaan tarvi ottaa mukaan leikkiin. Ennen vanhaan tälläiset lapset olivat aivan jossain muualla kuin normaalin luokan seassa.

Onko hänellä tourette?

https://yle.fi/a/3-12617111