Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että mies vain tapaa lastaan?
25.02.2023 |
Kävi ilmi, että tapaamallani miehellä on pieni lapsi eksänsä kanssa. Itselläni ei ole lapsia enkä ole tapaillut miehiä, joilla on, ja jäin vain ihmettelemään sitä, että mies ilmeisesti vain tapaa lastaan muutaman tunnin kerrallaan. Mitään yhteishuoltajuutta ei ole eikä lapsi asu lainkaan miehen luona. Eikö tämmöinen ole aika epätavallista nykyaikana? Lapsi ei ole edes viikonloppuja koskaan isänsä luona.
Jäin vaan miettimään, mikä tämmöisessä järjestelyssä voi olla takana?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
On normaalia koska äiti pyrkii vieraannuttamaan lapsen.
Tämä!
Se osoittaa kuinka huono harkintakyky miehellä oli kun teki lapsen tuon naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti vieraannuttaa lasta. Itse en sekaantuisi koska tuo menee vielä rumaksi. Pelkkä mies ei ole sen draaman arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mammojen mielestä olet silti luuseri ja paska isä ja jotain outoa on taustalla, kun et edes kahta viikonloppua kuussa pysty olemaan lastesi kanssa.
No tottakai on. Kyllä vanhemmuus on huolenpitoa, ei mitään kivaa satunnaista touhua.
Täytyy jakaa tämä näkökulma. Onhan se epäreilua, että toinen vanhempi ikään kuin poimii rusinat pullasta. Satunnaisesti käydään jossain leffassa, huvipuistossa, tai elokuvissa yhdessä ja toinen sitten hoitaa ne ikävät, tylsät arjen rutiinit ja kasvatustyön.
Jos kokee omien lastensa hoitamisen epäreiluna, on syytä antaa lapset adoptioon.
Jännästi tämä lastenhoitovelvollisuus koskaan valittamatta koskee vain äitejä, ja isä on arjen sankari, kun joskus tekee lastensa kanssa jotain pari tuntia. Hei haloo, isä, ehkä olisi pitänyt koittaa tehdä jotain sille, että ne lapset linnoittautuu huoneisiinsa? Ehkä olisi pitänyt olla vanhempi jo aiemmin, jotta suhde niihin lapsiin olisi jotain muutakin, kuin satunnainen huvittelu?
Ei kyllä multa saa arvostusta isä, joka ei pysty muuhun kuin satunnaiseen parin tunnin viihdytykseen silloin, kun kaikkia se huvittaa samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mammojen mielestä olet silti luuseri ja paska isä ja jotain outoa on taustalla, kun et edes kahta viikonloppua kuussa pysty olemaan lastesi kanssa.
No tottakai on. Kyllä vanhemmuus on huolenpitoa, ei mitään kivaa satunnaista touhua.
Eli sinusta on parempi, että lapset istuvat keskenään huoneissaan puhumattomina kuin juttelevat isälleen vapaasti silloin kuin haluavat? Tämä selvä.
Semmosiahan ne lapset erityisesti teineinä on. On lapsen tehtävä kapinoida, jotta hän kasvaisi aikuiseksi. Vanhemman vastuulla on sietää tuo huoneessa kököttäminen, kapina, puhumattomuus ja kiskoa ne lapset sieltä huoneestaan pois, jotta lapsi ei kasvaisi erilleen liian aikaisin. Kyllä lähivanhempikin "joutuu" keksimään, millä ne lapset saa pois: rajoittaa peliaikaa, vaatii lapset seuraksi kauppareissulle, vaatii osallistumaan kotitöihin, opettaa kotitöitä, ohja katsomaan dokumenttia koealueeseen liittyvästä aiheesta, vie harrastuksiin ja samalla "ohimennen" juttelee jne. Se kasvatus, eli vanhemman tärkein tehtävä, jää vanhemmalta tekemättä ja vastaavasti lapselta saamatta, jos "vanhemmuus" on vain kahviloissa juttelemista halutessaan. Löisin vaikka vetoa, että lapsesi haluavat kahvilaan juttelemaan kanssasi, kun lähiäidin mielestä lapsen pitäisi siivota huonettaan, tehdä läksyjä, lukea kokeeseen, tehdä kesätyöhakemus, laittaa omalla vuorollaan ruokaa jne
Ei kaikilla ole samoin kuin teillä. Monissa kodeissa teinit ihan itse haluavat olla vanhempiensa kanssa. Ei pakotetusti, vaan ihan omasta tahdostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mammojen mielestä olet silti luuseri ja paska isä ja jotain outoa on taustalla, kun et edes kahta viikonloppua kuussa pysty olemaan lastesi kanssa.
No tottakai on. Kyllä vanhemmuus on huolenpitoa, ei mitään kivaa satunnaista touhua.
Eli sinusta on parempi, että lapset istuvat keskenään huoneissaan puhumattomina kuin juttelevat isälleen vapaasti silloin kuin haluavat? Tämä selvä.
Kai olet hakenut perheneuvolasta apua tuohon, ettet saa lapsia huoneestaan pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta, jos tapaamiset vain muutaman tunnin.
Onko mahdollisesti mies väkivaltainen tai päihdeiden käyttäjä ja tapaamiset ovat viranomaisten valvonnassa, jolloin ne kestävät maksimissaan muutaman tunnin.
Ei kuulosta normaali isä-lapsisuhteelta, sillä yli 90% vanhemmilla on yhteishuoltajuus, asui lapsi kumman vanhemman luona tahansa.
Äiti ei ole suostunut antamaan lapsia miehelle, tuo muutama tunti on oikeuden määräys jota nainen ei uskalla uhmata.
Siltä tosiaan vaikuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mammojen mielestä olet silti luuseri ja paska isä ja jotain outoa on taustalla, kun et edes kahta viikonloppua kuussa pysty olemaan lastesi kanssa.
No tottakai on. Kyllä vanhemmuus on huolenpitoa, ei mitään kivaa satunnaista touhua.
Täytyy jakaa tämä näkökulma. Onhan se epäreilua, että toinen vanhempi ikään kuin poimii rusinat pullasta. Satunnaisesti käydään jossain leffassa, huvipuistossa, tai elokuvissa yhdessä ja toinen sitten hoitaa ne ikävät, tylsät arjen rutiinit ja kasvatustyön.
Jos kokee omien lastensa hoitamisen epäreiluna, on syytä antaa lapset adoptioon.
Jännästi tämä lastenhoitovelvollisuus koskaan valittamatta koskee vain äitejä, ja isä on arjen sankari, kun joskus tekee lastensa kanssa jotain pari tuntia. Hei haloo, isä, ehkä olisi pitänyt koittaa tehdä jotain sille, että ne lapset linnoittautuu huoneisiinsa? Ehkä olisi pitänyt olla vanhempi jo aiemmin, jotta suhde niihin lapsiin olisi jotain muutakin, kuin satunnainen huvittelu?
Ei kyllä multa saa arvostusta isä, joka ei pysty muuhun kuin satunnaiseen parin tunnin viihdytykseen silloin, kun kaikkia se huvittaa samaan aikaan.
Kerron sinulle salaisuuden, joka voi järkyttää pientä mieltäsi: On olemassa paljonkin isejä, jotka ovat ihan vapaaehtoisesti lastensa kanssa. Jopa yksinhuoltajaisejä on olemassa. Yllättikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mammojen mielestä olet silti luuseri ja paska isä ja jotain outoa on taustalla, kun et edes kahta viikonloppua kuussa pysty olemaan lastesi kanssa.
No tottakai on. Kyllä vanhemmuus on huolenpitoa, ei mitään kivaa satunnaista touhua.
Täytyy jakaa tämä näkökulma. Onhan se epäreilua, että toinen vanhempi ikään kuin poimii rusinat pullasta. Satunnaisesti käydään jossain leffassa, huvipuistossa, tai elokuvissa yhdessä ja toinen sitten hoitaa ne ikävät, tylsät arjen rutiinit ja kasvatustyön.
Jos kokee omien lastensa hoitamisen epäreiluna, on syytä antaa lapset adoptioon.
Jännästi tämä lastenhoitovelvollisuus koskaan valittamatta koskee vain äitejä, ja isä on arjen sankari, kun joskus tekee lastensa kanssa jotain pari tuntia. Hei haloo, isä, ehkä olisi pitänyt koittaa tehdä jotain sille, että ne lapset linnoittautuu huoneisiinsa? Ehkä olisi pitänyt olla vanhempi jo aiemmin, jotta suhde niihin lapsiin olisi jotain muutakin, kuin satunnainen huvittelu?
Ei kyllä multa saa arvostusta isä, joka ei pysty muuhun kuin satunnaiseen parin tunnin viihdytykseen silloin, kun kaikkia se huvittaa samaan aikaan.
Kerron sinulle salaisuuden, joka voi järkyttää pientä mieltäsi: On olemassa paljonkin isejä, jotka ovat ihan vapaaehtoisesti lastensa kanssa. Jopa yksinhuoltajaisejä on olemassa. Yllättikö?
Ei yllätä yhtään, koska esim. omien lapsieni isä (ihan ollaan edelleen parisuhteessa) osallistuu aktiivisesti lastensa elämään ihan pakottamatta.
Sinut sen sijaan saattaa yllättää se, että viestissäni kommentoin tätä yhtä mielestään loistavaa etäisää, joka tapaa "vartavasten silloin kun huvittaa". Ihan niin kiihkeä miesasiamies ei kannata olla, että ei malta lukea kontekstia, jossa viesti on kirjoitettu.
Mitä aloittajan potentiaalisen parisuhdekumppanin tilanteeseen tulee, se ei ole syystä tai toisesta ideaali. Tietämättä asiasta sen enempää en halua lähteä ketään tuomitsemaan. Voi olla, että arki-iltatapaamiselle on hyvä syy, vaikka kyllä se hiukan siltä kuulostaa, että ei tämä isä vuoden parhaan palkinnosta taistele. Esimerkiksi vauva- tai taaperoikäinen lapsi ei vielä kovin pitkästi kyläile, mutta toisaalta yksi ilta viikossa ei vielä kummoisen suhteen syntymistä lapsen ja vanhemman välille tue, jos tästä on kyse (en nyt juuri kyllä muista, onko AP maininnut tapaamisten lukumäärää viikossa).
Mä tiedän tapauksen, jossa isällä on tietty epävakaa piirre, ja siitä johtuvista syistä sossun/lapsenvalvojan kanssa on päädytty, että lapset eivät saa yökyläillä isänsä luona.
Tää mies tuskin kovin ylpeenä kertoo uusille kumppaneilleen tän järjestelyn juurisyitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän tapauksen, jossa isällä on tietty epävakaa piirre, ja siitä johtuvista syistä sossun/lapsenvalvojan kanssa on päädytty, että lapset eivät saa yökyläillä isänsä luona.
Tää mies tuskin kovin ylpeenä kertoo uusille kumppaneilleen tän järjestelyn juurisyitä
Ja miten monessa ydinperheessä molemmat vanhemmat ovat persoonallisuushäiriöisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.
Yhteishuoltajuus ei edelleenkään ole mitenkään sidoksissa siihen, missä lapsi asuu tai on milloinkin. Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että molemmilla on oikeus ja velvollisuus päättää lasta koskevissa asioissa, ja että lapsen huoltoon liittyvistä asioista ollaan yhteisesti vastuussa.
Yksinhuoltajuus tarkoittaa tarkalleen ottaen sitä, että lapsella on yksi huoltaja, joka päättää hänen asioistaan ja hoitaa lapsen huollon ja kasvatuksen.
Elatusvelvollisuuskaan ei ole huoltajuuteen sidottua.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.
On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
En alkaisi tapailla miestä, joka tapaa lastaan vain harvakseltaan. Joku syy siinä on taustalla, ettei saa tai halua lasta enempää. Ja huom, ei tällaiset ole vain äidin päätöksiä, jos isä olisi järjestelyyn tyytymätön, hän vie asian käräjäoikeuteen. Jopa väkivaltaisille hulluille miehillä määrätään siellä tapaamisoikeuksia, juurikin tuollaisia pari tuntia kerrallaan -juttuja.
Niitäkin miehiä tosiaan on, ketkä ei halua hoitaa lastaan edes kokonaista viikonloppua. Tiedän tapauksen, joka saisi vaikka viikko-viikko, mutta mies ei kestä sitä säätämistä lapsiarjessa ja haluaa pitää oman vapautensa ja harrastuksensa. Ei pysty arvostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
Tuskin ap:n tapauksessa mistään eri paikkakunnalla olemisesta on kysymys, kun nuo parin tunnin tapaamiset järjestetään arki-iltaisin. Oisko joku alkoholiongelmainen, jolle ei viikonloppuna uskalla lasta antaa, mutta viikolla, jos käy työssä, niin uskaltaa pariksi tunniksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
Miksi ei voi ajaa vähän pidempää työmatkaa lapsen takia?
Miehet, jotka tahtovat nähdä lapsiaan vain ja ainostaan silloin kun voivat tarjota lapsille "kivoja kahvilakäyntejä" ovat niitä "tahdon olla se kiva isä mutta en oikea isä" -miehiä. Kaikki vanhemmat haluavat tottakai olla se "hauska ja kivempi" vanhempi, mutta se "hauska ja kivempi" vanhempi harvoin kasvattaa niitä lapsia ja joutuu olemaan se oikea vanhempi, eli asettamaan lapselle rajoja ja olla siellä huononakin päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
Miksi ei voi ajaa vähän pidempää työmatkaa lapsen takia?
No joo, toki voisi. Mut jossain kohtaa tulee silti vastaan sellainen raja, että käytännön syistä on ihan sama, kummalla paikkakunnalla asuu, tai onko työssä käymimen kannattavaa, kuinka kallista asuminen missäkin on jne. En sano, että tuo naapuripitäjä oli multa älykkäin mahdollinen esimerkki, mutta joka tapauksessa, elämä ei ole ideaalia, eikä kaikki eronneet perheet elä onnellisina naapureina, vaikka oikeasti olisi haluakin jakaa arki lapsen kanssa. Kaikkiin skenaarioihin voi aina keksiä jonkun tavan, jolla voi aina asua lapsen lähellä ja jakaa arjen 50/50, mutta tosiasia on, että elämä ei ole sillä tavalla täydellistä, että aina voi asioita ajatella lapsen kanssa jaettu arki edellä (jos voisi, kukaan ei eroaisi koskaan).
Oma isäni näki sisarpuoltani koko hänen lapsuutensa ajan vain silloin tällöin. Kävivät jossain kahdestaan ja joskus käytiin porukalla. Sisarpuolella on melkein läheisemmät välit Isäämme kuin meillä ydinperheen lapsilla. Lähtökohtaisesti kaksi kotia tai väkipakolla järjestetyt viikonlopputapaamiset eivät ehkä ole se luontevin tapa olla lasten kanssa eron jälkeen.