Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että mies vain tapaa lastaan?
25.02.2023 |
Kävi ilmi, että tapaamallani miehellä on pieni lapsi eksänsä kanssa. Itselläni ei ole lapsia enkä ole tapaillut miehiä, joilla on, ja jäin vain ihmettelemään sitä, että mies ilmeisesti vain tapaa lastaan muutaman tunnin kerrallaan. Mitään yhteishuoltajuutta ei ole eikä lapsi asu lainkaan miehen luona. Eikö tämmöinen ole aika epätavallista nykyaikana? Lapsi ei ole edes viikonloppuja koskaan isänsä luona.
Jäin vaan miettimään, mikä tämmöisessä järjestelyssä voi olla takana?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka vain tapaan lapsiani. En jaksa sitä kitinää mitä lapsista tulee, enkä halua huutaa lapsille kurkku suorana, että nyt turpa kiinni, nyt siivoat sen huoneesi, nyt oletko tehnyt jo läksyt, ai et, tuolla menolla sinusta ei tule ikinä yhtään mitään jne.
Vietän mieluummin tunteja heidän seurassaan, niin mikään noista ongelmista ei tule in my face heidän kanssaan. Mokatkoon elämänsä rauhassa sen sietävän isänsä kanssa.
Jos eivät mokaa, yllätyn iloisesti.
Sinä oletkin Äitihullu ja sekaisin päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi olla niin avuton että ei kykene muuhun. (Nainenkin myös mahdollisesti jos vastaava tilanne toisinpäin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
Miksi ei voi ajaa vähän pidempää työmatkaa lapsen takia?
No joo, toki voisi. Mut jossain kohtaa tulee silti vastaan sellainen raja, että käytännön syistä on ihan sama, kummalla paikkakunnalla asuu, tai onko työssä käymimen kannattavaa, kuinka kallista asuminen missäkin on jne. En sano, että tuo naapuripitäjä oli multa älykkäin mahdollinen esimerkki, mutta joka tapauksessa, elämä ei ole ideaalia, eikä kaikki eronneet perheet elä onnellisina naapureina, vaikka oikeasti olisi haluakin jakaa arki lapsen kanssa. Kaikkiin skenaarioihin voi aina keksiä jonkun tavan, jolla voi aina asua lapsen lähellä ja jakaa arjen 50/50, mutta tosiasia on, että elämä ei ole sillä tavalla täydellistä, että aina voi asioita ajatella lapsen kanssa jaettu arki edellä (jos voisi, kukaan ei eroaisi koskaan).
Suurin osa maailman naisista tekee kaikki elämänsä valinnat niin, että pystyvät elämään alaikäisten lastensa kanssa. Minä uskon, että suurin osa miehistä pystyy samaan. Osa ei laita lastaan prioriteeteissa ykköseksi, ja sellaista en pidä hyvänä miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka vain tapaan lapsiani. En jaksa sitä kitinää mitä lapsista tulee, enkä halua huutaa lapsille kurkku suorana, että nyt turpa kiinni, nyt siivoat sen huoneesi, nyt oletko tehnyt jo läksyt, ai et, tuolla menolla sinusta ei tule ikinä yhtään mitään jne.
Vietän mieluummin tunteja heidän seurassaan, niin mikään noista ongelmista ei tule in my face heidän kanssaan. Mokatkoon elämänsä rauhassa sen sietävän isänsä kanssa.
Jos eivät mokaa, yllätyn iloisesti.Sinä oletkin Äitihullu ja sekaisin päästäsi.
Erinomainen esimerkki siitä, että tällainen vanhempi ei muutenkaan käy täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka vain tapaan lapsiani. En jaksa sitä kitinää mitä lapsista tulee, enkä halua huutaa lapsille kurkku suorana, että nyt turpa kiinni, nyt siivoat sen huoneesi, nyt oletko tehnyt jo läksyt, ai et, tuolla menolla sinusta ei tule ikinä yhtään mitään jne.
Vietän mieluummin tunteja heidän seurassaan, niin mikään noista ongelmista ei tule in my face heidän kanssaan. Mokatkoon elämänsä rauhassa sen sietävän isänsä kanssa.
Jos eivät mokaa, yllätyn iloisesti.Sinä oletkin Äitihullu ja sekaisin päästäsi.
Erinomainen esimerkki siitä, että tällainen vanhempi ei muutenkaan käy täysillä.
Mitään osoituksia sellaisesta ei kylläkään kohdaltani löydy, tsori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti, joka vain tapaan lapsiani. En jaksa sitä kitinää mitä lapsista tulee, enkä halua huutaa lapsille kurkku suorana, että nyt turpa kiinni, nyt siivoat sen huoneesi, nyt oletko tehnyt jo läksyt, ai et, tuolla menolla sinusta ei tule ikinä yhtään mitään jne.
Vietän mieluummin tunteja heidän seurassaan, niin mikään noista ongelmista ei tule in my face heidän kanssaan. Mokatkoon elämänsä rauhassa sen sietävän isänsä kanssa.
Jos eivät mokaa, yllätyn iloisesti.Sinä oletkin Äitihullu ja sekaisin päästäsi.
Erinomainen esimerkki siitä, että tällainen vanhempi ei muutenkaan käy täysillä.
Mitä nyt minulla menee paljon paremmin kuin sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
Miksi ei voi ajaa vähän pidempää työmatkaa lapsen takia?
Ai lähivanhempi, joka mahdollisesti pyörittää lapsen arjen yksin, niin ajaisi esim. 1,5h päivässä (45min/suunta) autolla työpäivän lisäksi? Lapsen päiväkotipäivät olisi 8h+1,5h = 9,5h ihan vaan siksi, että viikonloppuisin on helpompi järjestää tapaamisensa? Juu, ei. Se viikonloppuisi ajaa silloin lapsiviikonloppunaan sen 1,5h. Ei lähivanhempi jokainen arkipäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
Eron jälkeen pienten lasten arkea yksin pyörittämään jäänyt lähivanhempi saattaa myös muuttaa esim. sellaiselle paikkakunnalle, missä hänellä on paremmat tukiverkot. Se on siinä vaiheessa todella järjevä ratkaisu, jos lasten isä osallistuu arjen pyöritykseen erittäin vähän tai ei ollenkaan.
Onko välimatka pitkä?
Oma toinen vanhempani asui lapsuudessani ja asuu edelleen toisessa maassa, joten ei siellä käyty ihan joka toinen viikonloppukaan. Toki olin siellä sitten loma-aikoina pidempiä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän tapauksen, jossa isällä on tietty epävakaa piirre, ja siitä johtuvista syistä sossun/lapsenvalvojan kanssa on päädytty, että lapset eivät saa yökyläillä isänsä luona.
Tää mies tuskin kovin ylpeenä kertoo uusille kumppaneilleen tän järjestelyn juurisyitä
Ja sä tiedät tämän olevan tälläkin kertaa taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
Miksi ei voi ajaa vähän pidempää työmatkaa lapsen takia?
No joo, toki voisi. Mut jossain kohtaa tulee silti vastaan sellainen raja, että käytännön syistä on ihan sama, kummalla paikkakunnalla asuu, tai onko työssä käymimen kannattavaa, kuinka kallista asuminen missäkin on jne. En sano, että tuo naapuripitäjä oli multa älykkäin mahdollinen esimerkki, mutta joka tapauksessa, elämä ei ole ideaalia, eikä kaikki eronneet perheet elä onnellisina naapureina, vaikka oikeasti olisi haluakin jakaa arki lapsen kanssa. Kaikkiin skenaarioihin voi aina keksiä jonkun tavan, jolla voi aina asua lapsen lähellä ja jakaa arjen 50/50, mutta tosiasia on, että elämä ei ole sillä tavalla täydellistä, että aina voi asioita ajatella lapsen kanssa jaettu arki edellä (jos voisi, kukaan ei eroaisi koskaan).
Suurin osa maailman naisista tekee kaikki elämänsä valinnat niin, että pystyvät elämään alaikäisten lastensa kanssa. Minä uskon, että suurin osa miehistä pystyy samaan. Osa ei laita lastaan prioriteeteissa ykköseksi, ja sellaista en pidä hyvänä miehenä.
Se että mies on ollut parisuhteessa lapsen siittämisen aikoihin ei tee siitä kakarasta miehen lasta.
Tietäjät tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tässä on epäselvää?
Nainen vieraannuttaa lasta isästään. Normimeininki kaikissa eroissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tässä on epäselvää?
Nainen vieraannuttaa lasta isästään. Normimeininki kaikissa eroissa.
En tiedä yhtään sellaista, joka huvikseen vieraannuttaisi. Jos äiti ei halua antaa lasta isälle, on siinä joku syy (isä on epävakaa, vaarallinen, hermoheikko tms.). Yleensä noissa tapauksissa asioista sovitaan käräjäoikeudessa, jossa myös oltu sitä mieltä, että vain parin tunnin tapaamiset isälle.
Yleensä menee niin päin, että lapsen äiti, joka siis pyörittää lapsiarjen yksin, toivoisi, että lapsen isäkin ottaisi vastuuta (sehän se diili alunperin on ollut, että lapsella piti olla kaksi osallistuvaa vanhempaa). Lapsen isä ei kuitenkaan ole ottanut sitä isän roolia tosissaan ja priorisoi omat työnsä, harrastuksensa, jopa uudet naiset, ja ei millään ehdi nähdä lasta enempää, kuin max. joka toinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tässä on epäselvää?
Nainen vieraannuttaa lasta isästään. Normimeininki kaikissa eroissa.
En tiedä yhtään sellaista, joka huvikseen vieraannuttaisi. Jos äiti ei halua antaa lasta isälle, on siinä joku syy (isä on epävakaa, vaarallinen, hermoheikko tms.). Yleensä noissa tapauksissa asioista sovitaan käräjäoikeudessa, jossa myös oltu sitä mieltä, että vain parin tunnin tapaamiset isälle.
Yleensä menee niin päin, että lapsen äiti, joka siis pyörittää lapsiarjen yksin, toivoisi, että lapsen isäkin ottaisi vastuuta (sehän se diili alunperin on ollut, että lapsella piti olla kaksi osallistuvaa vanhempaa). Lapsen isä ei kuitenkaan ole ottanut sitä isän roolia tosissaan ja priorisoi omat työnsä, harrastuksensa, jopa uudet naiset, ja ei millään ehdi nähdä lasta enempää, kuin max. joka toinen viikonloppu.
Ihanan naiivi ajatus. Todellisuudessahan asia ei näin ole, mutta saathan näin ajatella.
Niin se menee, että se äiti ei halua olla erossa lapsistaan ja siksi iseistä tulee vkonloppuisiä. Sit jos siihen lisätään vielä äidin uhriutuminen, isä ei saa sitäkään vähää kun äiti ajattelee automaattisesti ettei isä kykene.
Suomen syateemi pitäisi muuttaa niin että automaattisesti olisi 50/50 ja jos siihen jompikumpi haluaa muutoksen, se haettaisiin erikseen. Silloin voisi aidosti sit toteen näyttää ettei isä halua tai kykene.
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni näki sisarpuoltani koko hänen lapsuutensa ajan vain silloin tällöin. Kävivät jossain kahdestaan ja joskus käytiin porukalla. Sisarpuolella on melkein läheisemmät välit Isäämme kuin meillä ydinperheen lapsilla. Lähtökohtaisesti kaksi kotia tai väkipakolla järjestetyt viikonlopputapaamiset eivät ehkä ole se luontevin tapa olla lasten kanssa eron jälkeen.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tässä on epäselvää?
Nainen vieraannuttaa lasta isästään. Normimeininki kaikissa eroissa.
En tiedä yhtään sellaista, joka huvikseen vieraannuttaisi. Jos äiti ei halua antaa lasta isälle, on siinä joku syy (isä on epävakaa, vaarallinen, hermoheikko tms.). Yleensä noissa tapauksissa asioista sovitaan käräjäoikeudessa, jossa myös oltu sitä mieltä, että vain parin tunnin tapaamiset isälle.
Yleensä menee niin päin, että lapsen äiti, joka siis pyörittää lapsiarjen yksin, toivoisi, että lapsen isäkin ottaisi vastuuta (sehän se diili alunperin on ollut, että lapsella piti olla kaksi osallistuvaa vanhempaa). Lapsen isä ei kuitenkaan ole ottanut sitä isän roolia tosissaan ja priorisoi omat työnsä, harrastuksensa, jopa uudet naiset, ja ei millään ehdi nähdä lasta enempää, kuin max. joka toinen viikonloppu.
Oletko oikeasti tavannut yhtäkään tällaista isää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tässä on epäselvää?
Nainen vieraannuttaa lasta isästään. Normimeininki kaikissa eroissa.
En tiedä yhtään sellaista, joka huvikseen vieraannuttaisi. Jos äiti ei halua antaa lasta isälle, on siinä joku syy (isä on epävakaa, vaarallinen, hermoheikko tms.). Yleensä noissa tapauksissa asioista sovitaan käräjäoikeudessa, jossa myös oltu sitä mieltä, että vain parin tunnin tapaamiset isälle.
Yleensä menee niin päin, että lapsen äiti, joka siis pyörittää lapsiarjen yksin, toivoisi, että lapsen isäkin ottaisi vastuuta (sehän se diili alunperin on ollut, että lapsella piti olla kaksi osallistuvaa vanhempaa). Lapsen isä ei kuitenkaan ole ottanut sitä isän roolia tosissaan ja priorisoi omat työnsä, harrastuksensa, jopa uudet naiset, ja ei millään ehdi nähdä lasta enempää, kuin max. joka toinen viikonloppu.
Ihanan naiivi ajatus. Todellisuudessahan asia ei näin ole, mutta saathan näin ajatella.
Niin se menee, että se äiti ei halua olla erossa lapsistaan ja siksi iseistä tulee vkonloppuisiä. Sit jos siihen lisätään vielä äidin uhriutuminen, isä ei saa sitäkään vähää kun äiti ajattelee automaattisesti ettei isä kykene.
Suomen syateemi pitäisi muuttaa niin että automaattisesti olisi 50/50 ja jos siihen jompikumpi haluaa muutoksen, se haettaisiin erikseen. Silloin voisi aidosti sit toteen näyttää ettei isä halua tai kykene.
Kyllä! Suomessa on ihan naurettava äidin ylistys päällä. Aina lähdetään liikkeelle siitä että äiti on tärkeämpi ja isän tapaamiset rakennetaan siihen ympärille edelleen tukemaan sitä äidin ja lapsen suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me eroaisimme kävisi noin. Koska isä ei pärjää lapsen kanssa eikä erityisemmin halua opetella pärjäämään. En suosittele tekemään lisää lapsia tällaisen miehen kanssa.
Mutta eikö nykyaikana ihan laki takaa isällekin mahdollisuuden tasaväkiseen huoltajuuteen? Itselleni on jostain syntynyt käsitys, että nykyaikana normaali on viikko-viikko, tai että lapsi on toisella huoltajalla edes viikonloput. Ap
Eivät kaikki isät halua tasaväkisyyttä. Eivätkä kaikki äiditkään. Vanhemmuutta on niin monenlaista, erilaiset tavat olla lapsen kanssa eivät ilman muuta kieli ongelmista joita tällä tapailemallasi miehellä saattaisi olla. Jäitä hattuun. Seuraile tilannetta ja kysele kunnioittaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen isä asuu eri paikkakunnalla olisi yhteishuoltajuudessa lapsella kaksi eri päiväkotipaikkaa joissa olisi vuorotellen.
Itse en nähnyt tätä järkevänä käytäntönä, joten siksi joka toinen viikonloppu tapaamiset.On ihan aikuisen oma valinta, millä paikkakunnalla asuu. Hyvä vanhempi ei muuta sillä tavalla, että arjen jakaminen oman lapsen kanssa on mahdotonta.
Totta, toisaalta elämä ei aina ole ideaalia. En kovasti kehtaisi paheksua esim. sellaista, että työtön vanhempi muuttaa naapuripitäjään työn perässä.
Miksi ei voi ajaa vähän pidempää työmatkaa lapsen takia?
No joo, toki voisi. Mut jossain kohtaa tulee silti vastaan sellainen raja, että käytännön syistä on ihan sama, kummalla paikkakunnalla asuu, tai onko työssä käymimen kannattavaa, kuinka kallista asuminen missäkin on jne. En sano, että tuo naapuripitäjä oli multa älykkäin mahdollinen esimerkki, mutta joka tapauksessa, elämä ei ole ideaalia, eikä kaikki eronneet perheet elä onnellisina naapureina, vaikka oikeasti olisi haluakin jakaa arki lapsen kanssa. Kaikkiin skenaarioihin voi aina keksiä jonkun tavan, jolla voi aina asua lapsen lähellä ja jakaa arjen 50/50, mutta tosiasia on, että elämä ei ole sillä tavalla täydellistä, että aina voi asioita ajatella lapsen kanssa jaettu arki edellä (jos voisi, kukaan ei eroaisi koskaan).
Suurin osa maailman naisista tekee kaikki elämänsä valinnat niin, että pystyvät elämään alaikäisten lastensa kanssa. Minä uskon, että suurin osa miehistä pystyy samaan. Osa ei laita lastaan prioriteeteissa ykköseksi, ja sellaista en pidä hyvänä miehenä.
Yksikään nainen ei eroaisi ja sitten antaisi lasten viettää aikaa isänsä kanssa 50/50, jos he "tekevät elämänsä kaikki valinnat niin, että pystyvät elämään alaikäisten lastensa kanssa."
Olen äiti, joka vain tapaan lapsiani. En jaksa sitä kitinää mitä lapsista tulee, enkä halua huutaa lapsille kurkku suorana, että nyt turpa kiinni, nyt siivoat sen huoneesi, nyt oletko tehnyt jo läksyt, ai et, tuolla menolla sinusta ei tule ikinä yhtään mitään jne.
Vietän mieluummin tunteja heidän seurassaan, niin mikään noista ongelmista ei tule in my face heidän kanssaan. Mokatkoon elämänsä rauhassa sen sietävän isänsä kanssa.
Jos eivät mokaa, yllätyn iloisesti.