Lue keskustelun säännöt.
Äidin suuttuminen, kun puhutaan lapsuuden traumoista
25.02.2023 |
Yritin keskustella äitini kanssa lapsuuteni traumoista, ja miksi tarvitsen traumaterapiaa. Äitini suuttui, että kuulemma haukun häntä huonoksi äidiksi ym. Onko muille käynyt noin?
Kommentit (47)
En tule ikinä hankkimaan omia lapsia, koska pelkäisin siirtäväni traumani omiin lapsiini. Tällä pohjalla ei ole mitään edellytyksiä kasvattaa lasta. Olen itse niin rikottu lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä " katkennut " muutakin kuin kynsi? Multa on tapett_u pari lähiomaista, en oo terapioita saanut. Näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä " katkennut " muutakin kuin kynsi? Multa on tapett_u pari lähiomaista, en oo terapioita saanut. Näillä mennään.
Todella ikävä luulla. Se, että sulle on tapahtunut tosi hirveitä asioita ei kuitenkaan oikeuta lyttäämään niitä muita, joille on mielestäsi tapahtunut "kynnen" katkeamisia. Esimerkiksi alholismi on kamala sairaus, joka aiheuttaa tuhoa koko perheessä. Mikä sinä olet sitä vähättelemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä " katkennut " muutakin kuin kynsi? Multa on tapett_u pari lähiomaista, en oo terapioita saanut. Näillä mennään.
Todella ikävä luulla. Se, että sulle on tapahtunut tosi hirveitä asioita ei kuitenkaan oikeuta lyttäämään niitä muita, joille on mielestäsi tapahtunut "kynnen" katkeamisia. Esimerkiksi alholismi on kamala sairaus, joka aiheuttaa tuhoa koko perheessä. Mikä sinä olet sitä vähättelemään?
Myös minun pari lähiomaistani joutui henkirikoksen uhriksi. Mutta se ei liity lapsuuteeni, vaan on asia erikseen. T. Ap
Juuri tuon yhdessä aiemmassa kommentissa mainitun marttyyri- esityksen tunnistan omasta äidistäni. On kovin vaikeaa keskustella sellaisen ihmisen kanssa. Sillä marttyyrillä on joku muuri edessä, minkä yli ei pääse vaikka kuinka yrittäisi. Eli kannattaa luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini ei suostu kuuntelemaan mitään, korkeintaan sitten päättää mitä myöntää eli kertoo vuosien tarkkuudella, milloin minulla on ollut hyvä lapsuus. Yleensä se menee niin, että koulu oli huono ja sen syytä kaikki tms.
Ei siis itse kanna mistään vastuuta tai myönnä minun kokemaani.
En ole hänen kanssaan tekemisissä.
Kunpa oma äitikin olisi sinunlainen. Meillä ei saa puhua hänen virheistään. Suuttuu ja uhriutuu sekä vetää kunnon marttyyrikilarit. Ei ole koskaan pyytänyt mitään anteeksi. Edes sitä, että haukkuu kohtaustensa aikana lapsensa maan rakoon. Kaikki ruoditaan lapsuudesta nykypäivän. Parin päivän päästä yrittää käyttäytyä kuin mitään ei olis tapahtunut. Kohtaus saattaa tulla vaikka siitä, että hänelle sanooet, että voisitko olla koko ajan arvostelematta. Nyt on välit poikki ja sellaisena pysyy, kunnes pyytää ensimmäistä kertaa elämässään anteeksi ja on valmis hoidattamaan nuppinsa kuntoon. En aio enää sietää hänen epävakaata käytöstään.