Oletko harrastanut paljon parjattua koulushoppailua? Mikä oli sinun kikka kolmonen? Koitko tunnontuskia kun itsekkäästi ajattelit vain lapsesi parasta?

Molemmat lapset ovat hakeneet luma-luokalle. Molempien opet on kyllä tuota myös suositelleet, mutta kyllä mua vanhempanakin houkuttaa se työrauha ja etenemistahti, oma lapsi saa tilaisuuden oppia kun ei junnata hitaimman mukaan. Hitaimmankin kuuluu saada itselleen sopivaa opetusta! Mutta myös muiden olisi syytä oppia opiskelemaan ja saada tilaisuus nauttia oppimisesta.

En mä tiedä näihin oikeita ratkaisuja. Toisella lapsella puolet opetuksesta on "sekaryhmässä" ja niillä tunneilla koulunkäynnin ohjaaja tulkkaa koko ajan osalle oppilaista, minkä taas mun lapsi kokee häiritseväksi kun yrittää kuulla opettajaa. Pari tehtävässä pariksi saattaa osua oppilas joka lukee todella rajatusti suomea, joillekin jopa luokkatilassa pysyminen näyttää olevan haaste (puhutaan kuitenkin 11-12-vuotiaista eikä just ekan aloittaneista). Jos saisin lapseni luokkaan jossa tuota pulmaa ei olisi, tottakai valitsisin niin, mutta samaan aikaan näen ihan tosi tärkeänä että myös ei-suomenkieliset pääsee osaksi yhteisöä ja saa vähintään yhtä laadukasta opetusta kuin muutkin.

Klassinen nimby-tilanne siis.

Kyllä. Asumme alueella, missä ei ole s2 oppilaita.

Tämä on aiheita, joista minä en puhu livenä ollenkaan, mutta mekin ollaan koulushoppailtu.

Asuttiin ennen raskaaksi tulemistani pääkaupungissa halutulla alueella. Kiva asunto, palvelut lähellä ja aikuisille erittäin kätevä sijainti. Lapsiperheitä oli myös paljon.

Minulla oli kuitenkin useita lähellä asuvia kavereita, joilla oli lapset lähiseudun kouluissa. Nämä koulut ovat vielä suhteellisen hyvämaineisia. Vähän väliä sain kuulla, että lapsilla on tullut fyysistä kärhämää koulumatkoilla tai välitunneilla. Silmäkulmat vähän väliä mustana tai iho auki. Meno on levotonta tunneilla, lapset pelaavat puhelimilla äänet täysillä ja opettajat eivät voi tehdä mitään. Eivätkä vanhemmatkaan. Harjoitetaan vahvaa inkluusiota, ja edes väkivaltaisia lapsia ei siirretä erityisluokalle, vaan päivää pidetään onnistuneena jos kaikki lähtee ehjinä kotiin.

En tiedä näiden oppilaiden taustasta yhtään mitään, enkä haluakaan tietää, eikä tarvitse. Mutta sen tiedän että jos tuollainen meno vain jatkuu vuodesta toiseen niin se ei ole niiden lasten vika, mutta ei myöskään minun lapseni eikä hänen tarvitse siitä kärsiä. Kun vertaa omaan koulunkäyntiin rauhallisessa pienessä peruskoulussa, niin ero on kyllä aikamoinen. En voi oikein nähdä tuota muuten kuin että aika moni oppilas varmasti pelkää koulupäiviä tuolla. Itsekin välillä jännitin, vaikka meillä ei edes ollut levotonta!

Muutettiin siis jo ennen lapsen syntymää rauhalliseen kehyskuntaan, jossa opetuksessa on pienet yksiköt. Lapsi on ollut päiväkodista lähtien samojen kivojen ja samanhenkisten kavereiden kanssa. Koulun aloittaessa olivat jo hyvin tuttuja keskenään ja koulunkäyntitaidot hallussa.

Emme siis shoppailleet pelkästään koulua, vaan myös päiväkodin. Pääkaupungin päiväkotien tilanne on yleisessä tiedossa, siellä on arpapeliä mihin lapsi joutuu tärkeimpien ikävuosiensa aikana kasvamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aiheita, joista minä en puhu livenä ollenkaan, mutta mekin ollaan koulushoppailtu.

Asuttiin ennen raskaaksi tulemistani pääkaupungissa halutulla alueella. Kiva asunto, palvelut lähellä ja aikuisille erittäin kätevä sijainti. Lapsiperheitä oli myös paljon.

Minulla oli kuitenkin useita lähellä asuvia kavereita, joilla oli lapset lähiseudun kouluissa. Nämä koulut ovat vielä suhteellisen hyvämaineisia. Vähän väliä sain kuulla, että lapsilla on tullut fyysistä kärhämää koulumatkoilla tai välitunneilla. Silmäkulmat vähän väliä mustana tai iho auki. Meno on levotonta tunneilla, lapset pelaavat puhelimilla äänet täysillä ja opettajat eivät voi tehdä mitään. Eivätkä vanhemmatkaan. Harjoitetaan vahvaa inkluusiota, ja edes väkivaltaisia lapsia ei siirretä erityisluokalle, vaan päivää pidetään onnistuneena jos kaikki lähtee ehjinä kotiin.

En tiedä näiden oppilaiden taustasta yhtään mitään, enkä haluakaan tietää, eikä tarvitse. Mutta sen tiedän että jos tuollainen meno vain jatkuu vuodesta toiseen niin se ei ole niiden lasten vika, mutta ei myöskään minun lapseni eikä hänen tarvitse siitä kärsiä. Kun vertaa omaan koulunkäyntiin rauhallisessa pienessä peruskoulussa, niin ero on kyllä aikamoinen. En voi oikein nähdä tuota muuten kuin että aika moni oppilas varmasti pelkää koulupäiviä tuolla. Itsekin välillä jännitin, vaikka meillä ei edes ollut levotonta!

Muutettiin siis jo ennen lapsen syntymää rauhalliseen kehyskuntaan, jossa opetuksessa on pienet yksiköt. Lapsi on ollut päiväkodista lähtien samojen kivojen ja samanhenkisten kavereiden kanssa. Koulun aloittaessa olivat jo hyvin tuttuja keskenään ja koulunkäyntitaidot hallussa.

Emme siis shoppailleet pelkästään koulua, vaan myös päiväkodin. Pääkaupungin päiväkotien tilanne on yleisessä tiedossa, siellä on arpapeliä mihin lapsi joutuu tärkeimpien ikävuosiensa aikana kasvamaan.

Mielenkiinnosta kysyn. Äänestätkö silti puolueita jotka haluaa tätä lisää meille mutta yrität itse vältellä tulijoita omassa elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Esim. Itä-Hgissä tai Matinkylässä tai Lepuskissa tai Espoon keskuksessa on joitakin kouluja, joissa monet oppilaat eivät osaa suomen kieltä. Opettajien energia ja huomio haaskaantuu näihin lapsiin. Se on pakko uskaltaa sanoa ilman rasistiksi haukkumista.

Kuulostat r a s i s t i l t a !!!

Olen harrastanut sillä en halua lapsiani kouluun jossa on bombie the zombie näköisiä tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina kannattanut monimuotoiisuutta mutta huomannut että omat lapseni oppivat ja viihtyvät paremmin kouluissa missä lähinnä samanlaisista perheistä tulleita lapsia 

Muiden lapsille monimuotoisuus sopii

Joo, laitettiin lapset ruotsinkieliseen kouluun. Toki yhteys ruotsiin on miehen kautta, mutta kuitenkin tää oli pääasiallinen syy eikä kaksikielisyys.

Ei tarvinnut erityisesti shoppailla, kun alueet ovat kunnassa sen verran fyysisesti erilleen. Riitti, että hankkii omistusasunnon varakkaalta alueelta. En nyt silti väittäisi nykyisiä kouluja rauhan tyyssijoiksi edes paremmilla alueilla. Kasvatuksen puute näkyy kaikkialla, mutta ongelmia on vähemmän hyvillä alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina kannattanut monimuotoiisuutta mutta huomannut että omat lapseni oppivat ja viihtyvät paremmin kouluissa missä lähinnä samanlaisista perheistä tulleita lapsia 

Muiden lapsille monimuotoisuus sopii

Tuskin jos monimuotoisuus merkitsee väkivaltaista somalia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman VELVOLLISUUS on varmistaa lapselle kaikki parhaat resurssit.

Jos YHTEISKUNTA epäonnistuu politiikassaan, silloin vanhemman on vain tehtävä isompia valintoja.

En koskaan tuntisi syyllisyyttä siitä, että käytän järkeäni perheeni parhaaksi.

Ja tällaisen miinustajalla ei ole itsellään yhtään lasta. Eikä myöskään tule, tiedän noiden piirien toiminnan.

Me muutettiin eskari-ikäisen lapsen kanssa hel**tin kalliiseen taloon hyvällä alueella, jotta se pääsee Norssin koulualueelle. Koulu on paras tässä kaupungissa, ja samalla me kärvistellään järkkysuuren asuntolainan kanssa.

Meidän lapsen 3. luokalla ei ole yhtään maahanmuuttajataustaista lasta nimien perusteella. Koko koulussa heitä on 2%. Ne on ihan nämä 10v suomalaissankarit, jotka polttaa välitunnilla sähkötupakkaa, hilluu yöt ulkona, kiusaavat jne. Koulu on hyvätuloisten alueella. Kaikkia vanhempia ei vaan kiinnosta tai eivät osaa asettaa rajoja lapsilleen. Ei se ole tuloista tai kansalaisuudesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso osti asunnon hyvämaineiselta alueelta kauan ennen lapsia ja saman alueen sisällä on muutettu myöhemmin isompaan. Varissuolla oli jo silloin huono maine, kuten muillakin kaupungin vuokra-asuntoalueilla.

Jotenkin jaksaa ihmetyttää että miksi pitää lytätä niitä joilla on jo valmiiksi vaikeaa? Onpa hienoa että puoliso osti asunnon, mikä sinua esti tekemästä niin? Ei ole minullakaan rahaa eikä haluja ostaa asuntoa "hyvämaineisilta" alueilta mutta en myöskään mollaa toisen asuinpaikkaa. Omalle lapselle olen halunnut antaa katsomuksen että erilaisuus on rikkaus, ei välttämätön paha tai haukkumisen aihe. Meillä ei ole tarvetta päteä asumalla tietyllä alueella tai hehkuttamalla merkkivaatteita tai hiihtolomaa ruuhka-aikaan. Lapsi on mainio esimerkki siitä että ahkeruudella ja myönteisellä asenteella pääsee eteenpäin. Huolimatta siitä että hänen koulussaan tai harrastuksissaan on ollut köyhyyttä ja monikulttuurisuutta. Numerot niin hyviä että voi hakea lähes mihin tahansa kouluun yhteishaussa mutta haluaa käytännönläheisen työn. Jokin aika sitten oli yliopistossa havaittu että kultapossukerholaisilla oli haasteita opinnoissa kun kaikki eivät olleetkaan samasta puusta veistettyjä. Usein kyllä on niin että "vanhan rahan" vanhemmat muistaa kasvatuksessa myös sen sydämen sivistyksen, nousukkailta tämä taas unohtuu.

Valitettavasti niiden huonojen koulujen numerot ei kerro totuutta.

Esimerkin lapsi on käynyt myös yksityiskoulua, yhtenäiskoulua ja isoa yläkoulua. Joten niitä kiitettäviä on tullut myös ennen ja jälkeen kielirikkaan lähikoulun. Oikeastaan tämä iso yläkoulu, keskisuuressa kaupungissa missä sosioekonominen jakauma on laidasta laitaan, on se missä on päässyt kaikkein helpommalla. Ja puhun totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso osti asunnon hyvämaineiselta alueelta kauan ennen lapsia ja saman alueen sisällä on muutettu myöhemmin isompaan. Varissuolla oli jo silloin huono maine, kuten muillakin kaupungin vuokra-asuntoalueilla.

Jotenkin jaksaa ihmetyttää että miksi pitää lytätä niitä joilla on jo valmiiksi vaikeaa? Onpa hienoa että puoliso osti asunnon, mikä sinua esti tekemästä niin? Ei ole minullakaan rahaa eikä haluja ostaa asuntoa "hyvämaineisilta" alueilta mutta en myöskään mollaa toisen asuinpaikkaa. Omalle lapselle olen halunnut antaa katsomuksen että erilaisuus on rikkaus, ei välttämätön paha tai haukkumisen aihe. Meillä ei ole tarvetta päteä asumalla tietyllä alueella tai hehkuttamalla merkkivaatteita tai hiihtolomaa ruuhka-aikaan. Lapsi on mainio esimerkki siitä että ahkeruudella ja myönteisellä asenteella pääsee eteenpäin. Huolimatta siitä että hänen koulussaan tai harrastuksissaan on ollut köyhyyttä ja monikulttuurisuutta. Numerot niin hyviä että voi hakea lähes mihin tahansa kouluun yhteishaussa mutta haluaa käytännönläheisen työn. Jokin aika sitten oli yliopistossa havaittu että kultapossukerholaisilla oli haasteita opinnoissa kun kaikki eivät olleetkaan samasta puusta veistettyjä. Usein kyllä on niin että "vanhan rahan" vanhemmat muistaa kasvatuksessa myös sen sydämen sivistyksen, nousukkailta tämä taas unohtuu.

Ne vanhan rahan vanhemmat voi muistaa ihan mitä vaan, mutta lapsiensa kouluissa ei monikulttuurisuutta silti ole pätkän vertaa. Voit selitellä itsellesi mitä hyvänsä, mutta ratkaisusi näkyvät nyt mm. siinä, että lapsesi ymmärtää olla hakeutumatta haastaviin jatko-opintoihin. Suoraa sanottuna en usko että keskiarvokaan lapsellasi on niin hyvä, että pääsisi kertomallasi tavalla yhteishaussa mihin vain. Mikä se keskiarvo siis on? Puhutaanko ysiluokkalaisesta vai abista?

Linkkaa myös tuo kultapossu-yliopisto-tutkimus, kaksi maisteritutkintoa opiskelleena kiinnostaa tietää lisää. En itse ole havainnut mitään tuollaista, kuulostaa suoraa sanottuna pskapuheelta.

Yläkoulussa lähes kaikki ysiä tai kymppiä, myös pidetty oppilas sekä muiden nuorten että opettajien keskuudessa. Ja taisin kirjoittaa että lähes mihin vain voi hakea, sisäänpääsy onkin sitten eri asia. Ja yliopistoissa on varmasti tilanne muuttunut ihan parinkin vuosikymmenen aikana. Onhan isojen kaupunkien keskustatkin muuttuneet. 

En, vaikka lapsi onkin luma-luokalla. Hän itse halusi sinne hakea. Lapsi olisi joka tapauksessa mennyt ko. Kouluun, koska se on lähikoulumme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso osti asunnon hyvämaineiselta alueelta kauan ennen lapsia ja saman alueen sisällä on muutettu myöhemmin isompaan. Varissuolla oli jo silloin huono maine, kuten muillakin kaupungin vuokra-asuntoalueilla.

Jotenkin jaksaa ihmetyttää että miksi pitää lytätä niitä joilla on jo valmiiksi vaikeaa? Onpa hienoa että puoliso osti asunnon, mikä sinua esti tekemästä niin? Ei ole minullakaan rahaa eikä haluja ostaa asuntoa "hyvämaineisilta" alueilta mutta en myöskään mollaa toisen asuinpaikkaa. Omalle lapselle olen halunnut antaa katsomuksen että erilaisuus on rikkaus, ei välttämätön paha tai haukkumisen aihe. Meillä ei ole tarvetta päteä asumalla tietyllä alueella tai hehkuttamalla merkkivaatteita tai hiihtolomaa ruuhka-aikaan. Lapsi on mainio esimerkki siitä että ahkeruudella ja myönteisellä asenteella pääsee eteenpäin. Huolimatta siitä että hänen koulussaan tai harrastuksissaan on ollut köyhyyttä ja monikulttuurisuutta. Numerot niin hyviä että voi hakea lähes mihin tahansa kouluun yhteishaussa mutta haluaa käytännönläheisen työn. Jokin aika sitten oli yliopistossa havaittu että kultapossukerholaisilla oli haasteita opinnoissa kun kaikki eivät olleetkaan samasta puusta veistettyjä. Usein kyllä on niin että "vanhan rahan" vanhemmat muistaa kasvatuksessa myös sen sydämen sivistyksen, nousukkailta tämä taas unohtuu.

Valitettavasti niiden huonojen koulujen numerot ei kerro totuutta.

Esimerkin lapsi on käynyt myös yksityiskoulua, yhtenäiskoulua ja isoa yläkoulua. Joten niitä kiitettäviä on tullut myös ennen ja jälkeen kielirikkaan lähikoulun. Oikeastaan tämä iso yläkoulu, keskisuuressa kaupungissa missä sosioekonominen jakauma on laidasta laitaan, on se missä on päässyt kaikkein helpommalla. Ja puhun totta. 

Tarkoitin niitä numeroita jotka saa peruskoulun päättötodistukseen surkeasta koulusta

Lukiossa löytyy sitten aukkoja ja puutteita vaikka miten paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso osti asunnon hyvämaineiselta alueelta kauan ennen lapsia ja saman alueen sisällä on muutettu myöhemmin isompaan. Varissuolla oli jo silloin huono maine, kuten muillakin kaupungin vuokra-asuntoalueilla.

Jotenkin jaksaa ihmetyttää että miksi pitää lytätä niitä joilla on jo valmiiksi vaikeaa? Onpa hienoa että puoliso osti asunnon, mikä sinua esti tekemästä niin? Ei ole minullakaan rahaa eikä haluja ostaa asuntoa "hyvämaineisilta" alueilta mutta en myöskään mollaa toisen asuinpaikkaa. Omalle lapselle olen halunnut antaa katsomuksen että erilaisuus on rikkaus, ei välttämätön paha tai haukkumisen aihe. Meillä ei ole tarvetta päteä asumalla tietyllä alueella tai hehkuttamalla merkkivaatteita tai hiihtolomaa ruuhka-aikaan. Lapsi on mainio esimerkki siitä että ahkeruudella ja myönteisellä asenteella pääsee eteenpäin. Huolimatta siitä että hänen koulussaan tai harrastuksissaan on ollut köyhyyttä ja monikulttuurisuutta. Numerot niin hyviä että voi hakea lähes mihin tahansa kouluun yhteishaussa mutta haluaa käytännönläheisen työn. Jokin aika sitten oli yliopistossa havaittu että kultapossukerholaisilla oli haasteita opinnoissa kun kaikki eivät olleetkaan samasta puusta veistettyjä. Usein kyllä on niin että "vanhan rahan" vanhemmat muistaa kasvatuksessa myös sen sydämen sivistyksen, nousukkailta tämä taas unohtuu.

Valitettavasti niiden huonojen koulujen numerot ei kerro totuutta.

Esimerkin lapsi on käynyt myös yksityiskoulua, yhtenäiskoulua ja isoa yläkoulua. Joten niitä kiitettäviä on tullut myös ennen ja jälkeen kielirikkaan lähikoulun. Oikeastaan tämä iso yläkoulu, keskisuuressa kaupungissa missä sosioekonominen jakauma on laidasta laitaan, on se missä on päässyt kaikkein helpommalla. Ja puhun totta. 

Tarkoitin niitä numeroita jotka saa peruskoulun päättötodistukseen surkeasta koulusta

Lukiossa löytyy sitten aukkoja ja puutteita vaikka miten paljon

Aika paljon kokeita on suoraan kirjojen tekijältä. On sitten eri asia miten opettaja kokeet arvostelee ja minkä numeron antaa. Ja kyllä, itsekin pohdin kahta eri koulua tämän kielirikkaan lähikoulun lisäksi. Toisessa kävimme tutustumassa ja tännekin lapsi olisi ollut tervetullut. Lähikoulussa oli kokenut luokanopettaja, tiukka kuri ja paljon osaavaa henkilökuntaa. Aika koulussa käytettiin oppimiseen, suomen kieltä harjoiteltiin valmistavassa opetuksessa ennen kuin siirryttiin tavalliselle luokalle. 

Vierailija<br />

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso osti asunnon hyvämaineiselta alueelta kauan ennen lapsia ja saman alueen sisällä on muutettu myöhemmin isompaan. Varissuolla oli jo silloin huono maine, kuten muillakin kaupungin vuokra-asuntoalueilla.

Jotenkin jaksaa ihmetyttää että miksi pitää lytätä niitä joilla on jo valmiiksi vaikeaa? Onpa hienoa että puoliso osti asunnon, mikä sinua esti tekemästä niin? Ei ole minullakaan rahaa eikä haluja ostaa asuntoa "hyvämaineisilta" alueilta mutta en myöskään mollaa toisen asuinpaikkaa. Omalle lapselle olen halunnut antaa katsomuksen että erilaisuus on rikkaus, ei välttämätön paha tai haukkumisen aihe. Meillä ei ole tarvetta päteä asumalla tietyllä alueella tai hehkuttamalla merkkivaatteita tai hiihtolomaa ruuhka-aikaan. Lapsi on mainio esimerkki siitä että ahkeruudella ja myönteisellä asenteella pääsee eteenpäin. Huolimatta siitä että hänen koulussaan tai harrastuksissaan on ollut köyhyyttä ja monikulttuurisuutta. Numerot niin hyviä että voi hakea lähes mihin tahansa kouluun yhteishaussa mutta haluaa käytännönläheisen työn. Jokin aika sitten oli yliopistossa havaittu että kultapossukerholaisilla oli haasteita opinnoissa kun kaikki eivät olleetkaan samasta puusta veistettyjä. Usein kyllä on niin että "vanhan rahan" vanhemmat muistaa kasvatuksessa myös sen sydämen sivistyksen, nousukkailta tämä taas unohtuu.

Valitettavasti niiden huonojen koulujen numerot ei kerro totuutta.

Esimerkin lapsi on käynyt myös yksityiskoulua, yhtenäiskoulua ja isoa yläkoulua. Joten niitä kiitettäviä on tullut myös ennen ja jälkeen kielirikkaan lähikoulun. Oikeastaan tämä iso yläkoulu, keskisuuressa kaupungissa missä sosioekonominen jakauma on laidasta laitaan, on se missä on päässyt kaikkein helpommalla. Ja puhun totta. 

Tarkoitin niitä numeroita jotka saa peruskoulun päättötodistukseen surkeasta koulusta

Lukiossa löytyy sitten aukkoja ja puutteita vaikka miten paljon

Aika paljon kokeita on suoraan kirjojen tekijältä. On sitten eri asia miten opettaja kokeet arvostelee ja minkä numeron antaa. Ja kyllä, itsekin pohdin kahta eri koulua tämän kielirikkaan lähikoulun lisäksi. Toisessa kävimme tutustumassa ja tännekin lapsi olisi ollut tervetullut. Lähikoulussa oli kokenut luokanopettaja, tiukka kuri ja paljon osaavaa henkilökuntaa. Aika koulussa käytettiin oppimiseen, suomen kieltä harjoiteltiin valmistavassa opetuksessa ennen kuin siirryttiin tavalliselle luokalle. 

Jo tuo on huono merkki.

Tässä keskustelussa pitäisi puhua kaikkien lasten kasvatuksesta ja vanhempien velvollisuuksista. Kouluissa ei säädä pelkästään S2 oppilaat vaan ihan keskiluokkaisista perheistä tulevat lapset. On perheitä, joissa ei rajoiteta pelaamista eikä kännykän käyttöä. Lapsilla on pää sekaisin lomien jälkeen, kun kotona ei ole mitään päiväjärjestystä. Monissa perheissä ei enää syödä yhdessä ja vanhemmilla ei ole hajuakaan lastensa elämästä. Pikkulapset viedään loma-aikoina päiväkotiin eikä niistä välitetä. Tämä kaikki välinpitämättömyys ja huono arjen hallinta näkyy lasten käytöksessä koulussa.

Lapset eivät lue kirjoja, pojat varsinkaan. Käsiala on jotain käsittämätöntä sotkua 7-9 luokkalaisilla. Osalla ei ole mitään järkeviä kotiintulo aikoja.

Vanhemmat kantakaa vastuunne jälkikasvustamne!!! Koti kasvattaa, ei pelkästään koulu.