Sinä kotiäiti joka et halua mennä töihin...

Ihan hyvin meidän isommat lapset ovat koulussa pärjänneet, hyvin osaavat käyttäytyä, mikäli opea on uskominen, osaavat odottaa vuoroaan, ovat kaikkien kavereita jne. Toinen on reipas ja ulospäinsuuntautunut, toinen hiljaisempi ja mieluummin vähän syrjemmälle vetäytyvä, varmaan ihan luonteenpiirteitä molemmilla.



En passaa lapsiamme piloille, heillä on kotona omat tehtävänsä, jonka perusteella maksetaan viikkorahaa. Ihan tarpeeksi omatoimisia ovat ikäisikseen ja tykkäävät osallistua kotitöihin. Ja harrastuksia heillä on niinkuin muillakin ja ennen kouluikää vähän enemmänkin, etteivät pitkästyneet ja saivat niitä virikkeitä ja tottuivat ryhmässä toimimiseen.



Minulla on ihan riittävästi töitä täällä kotona, asumme maalla ja on iso piha, kasvimaa jne. sekä eläimiä. Teen ruuat itse, leivon leivätkin. Koti on työpaikkani.



Ja ei, minua ei yhtään hävetä " siipeillä" , koska tiedän tämän olevan lastemme parhaaksi ja koska mieheni on myös tämän elämäntavan kannalla. Lisäksi ehdin olla yrittäjänä monta vuotta ennen lapsia, sitten myin yritykseni ja sain varsin mukavan rahasumman, niin että myös minä olen osallistunut perheemme elatukseen ihan kohtuullisesti.

mutta pistää kyllä ärsyttämään tuo perustelu, että " mieheni haluaa, että olen kotona" . Kuulostaa aika 1800-lukulaiselta. Että nyrkin ja hellan väliin vaan, kun Minä Mies niin sanon.



Kuvittelin, etten ole mikään feministi, mutta näköjään sekin puoli minussa alkaa nostaa päätään!

Olen kuitenkin kotona ainakin vielä siihen saakka, kun tyttäreni täyttää 3.



Mutta minäkään en käsitä, että miksi aina sanotaan, että tottakai olen kotona, kun siihen on varaa. Ja vielä silloinkin, kun lapset on kouluikäisiä... Oma kokemukseni on, että nämä naiset eivät uskalla enää mennä töihin. Pelkäävät, etteivät saa mitään töitä eivätkä siksi uskalla niitä edes hakea. Tai sitten ala, jolle on nuorena kouluttautunut, on jotain sellaista, mitä ei enää halua tehdä eikä uskalla lähteä opiskelemaan.

Uskon, että ainakin muutamalla tuntemallani kotiäidillä on juuri tämä syynä...

ei 19 vuoden päästä kuule enää mennä töihin, kyllä siinä ajassa on jo pudonnut työmarkkinoilta ihan totaalisesti. Tiedän sen siitä koska oma äitinin nuorempien sisarusteni kohdalla jäi kotiäidiksi ja nyt yli 50 ei mahdollisuutta palata työelämään kun ei ole koulutusta tms. ylläpitänyt osaamistaan. ARVATKAA kaduttako häntä, nyt ilman tuloja (160ekk) siinä kiitos kotiäitiydestä, eläkkeestä ei tietoakaan. Kaduttaa todella paljon. On tehnyt meille tytöille selväksi että töitä pitää tehdä, kotiin ei saa jäädä.



Meidän lapset ovat sosiaalisia,tasapainoisia, eivät tarvitse joka asiaan äitiä, osaavat hoitaa asioita itsekin. Pienistä eivät narise. Auttavat toinen toisiaan. Tietävät että harrastukset maksavat, lomamatkat jne. ei niitä saa jos kotona makoilee. Silti olen joka ilta kotona läsnä lasten kanssa kuskataan harrastuksiin ja osallistutaan vaikka mihin. Vaikka äiti ja isä käykin töissä ei se tarkoita että lapset jäisivät paitsi jostain, päin vastoin se on rikkaus kun näkee muutakin kuin kotinurkkia...





-nupsu-

Aluksi hän sai osapäivätyöpaikan kaupasta, työkkärin kautta, työnantajan ei tarvinnut maksaa mitään. Kun sopimus päättyi hän pääsi vakituiseksi ja työ on hänen unelmatyötään.



Toinen oli kotona 18 v ja kouluttautui sitten uuteen ammattiin, töitä on riittänyt. Ei pidä yleistää näitä omia mutujaan.

NRO 52!

Kyllä pitkän kotonaolon jälkeenkin voityöllistyä, tosin mitään huippu-uraa tuskin ehtii luomaan. Mun oma äitini on hyvä esimerkki tästä.Että äläpäs puhu potaskaa.



Ja lisäisin vielä, että kaikki naiset eivät toivokaan mitään huippu-uraa, tavallinen työpaIKKA riittää. Ehkä tuo työllistyminen on ebemmänkin kiinni luonteesta jne.

täysjärkinen työnantaja ei tule minua palkkaamaan kun en todellakaan voi antaa takeita siitä että ylipäätänsä pääsen työpaikalle sovittuna aikana saati että sitten kykenisin hoitamaan annetut työtehtävät. Joku kotona tehtävä työ sopisi mutta mikäs sellanen vois olla kun ei ole koulutusta enkä halua pakkomyydä kenellekään mitään puhelimitse. Elämä ei aina mene niinkuin on ajatellut. Ja ajatella, synnyttäminenkin voi olla vaarallista ja vammauttavaa puuhaa, eipä uskoisi...... Eli siipeilen kotona, toivottavasti en loppuelämääni mutta pahoin pelkään että näin saattaa käydä. Elämä on!

lähden töihin, jossa saan olla muokkaamassa tulevien sukupolvien maailmankuvaa. Koen sen tärkeäksi. En mene töihin siis vain rahasta. Tosin hoidin toisen lapsen 4-v. kotona ja toisen 2,5-v.

Mies kun tulee töistä niin mä lähen shoppaileen, sillä välin kun mies siivoo ja tekee ruuan=))))

Mitä se kenenkään napaa kaivaa... Jos puoliso on tyytyväinen siihen että toinen jää kotiin ja rahallisesti se on mahdollista niin miksi niin ei voisi tehdä?! Jos laittaa vielä rahastoihin ja eläkettä varten rahaa säästöön niin mitä hirveetä siinä sitten voi myöhemmin tapahtua naiselle kun ikää tulee enemmän? En mä vain tajua, en sitten niin millään??? Voisiko Ap tulla kertomaan sen minulle? Jos perhe on onnellinen ja tyytyväinen sellaiseen ratkaisuun että äiti jää kotiin vuosiksi niin miksi niin ei voisi tehdä???



Terveisin nainen/äiti joka ollut kotona jo 8 vuotta :)

Siis meillä ei olisi mitään järkeä viedä lapsia hoitoon, tulisi muhkeat maksut kolmesta alle 5-vuotiaasta. Jos menisin töihin niin rahallinen hyöty siitä olisi kyllä plus miinus nolla ja " lisäbonuksena" kireä ja rättiväsynyt äiti. Työni olisi vuorotyötä ja kun miehellänikin on paljon iltaisin kokouksia työn tiimoilta, lapsille tarvittaisiin iltaisinkin hoitopaikkaa. Ei kiitos!



Törkeän provosoiva on väite, että kotiäiti elää miehensä siivellä! Minä teen meillä suurimman osan kotitöistä, ei tarvi miehen kotona raataa. Ja jos menisin töihin ja lapset menisivät päivähoitoon, niin silloin kyllä lankeaisi miehen osaksi lasten hoitoonvienti aamuisin kun minun työvuoroni alkaisivat varhain aamulla. Tuskinpa häntä ilahduttaisi ajatus kolmen pienen lapsen aamutoimien hoitamisesta ja hoitoon kuljettamisesta. Ja mielellään mies meidät elättää, tämä on yhdessä sovittu asia jo silloin kun avioliittoa solmittiin: lapsia saa tulla perheeseemme paljon ja kotona heitä hoidetaan. Haluan olla kotona niin kauan kunnes nuorinkin lapsemme on koululainen, ehkä kauemminkin mikäli mieheni työtilanne pysyy vakaana ja terveyttä suodaan niin että työnteko on mieluista. Jotain osa-aikatyötä voisin harkita tekeväni joskus vuosien kuluttua (perheen nuorin lapsi tällä hetkellä 1 kk ikäinen), mutta sinne nyt on vielä niin pitkä aika että eipä kannata murehtia.