Lue keskustelun säännöt.
Tietääkö autisti (tms.) että ei ymmärrä kaikkea?
24.02.2023 |
Jos aikuinen ihminen on autismin kirjolla tai ainakin hänellä on voimakkaasti niitä piirteitä, niin ymmärtääkö hän, että on tilanteita, joita hän ei vaan tajua? Eli onko hänellä todennäköisesti jo niin paljon kokemusta sos. tilanteista, joita ei tajua, että tietää, että nyt vika on hänessä, ei muissa?
Minulla on työkaveri, jolla on selvästi piirteitä, joita liitetään autismin kirjoon. Vähän väliä tuntuu tulevan tilanteita, joissa hän on ihan kujalla. Sitten muiden pitää selitellä sanojaan ja tuntea itsensä ihan tyhmäksi, kun käyttää kieltä ihan tavallisesti. Erityisesti hän ei yhtään ymmärrä kielikuvia tai vitsejä. Normaalisti tällaisia vitsejä ei edes huomaisi, nyt joka kerta ne töksähtävät, kun jonkun pitää selittää, että ei oikeasti tarkoita sitä mitä sanoi.
Jos vaikka tämä työkaveri saisi 2 e Lotto-voiton, voisi joku helposti meillä sanoa, että kyllä nyt lottovoittajan pitää tarjota kakkukahvit kaikille voittonsa kunniaksi. Niin tämä työkaveri alkaisi ihmetellä, että ihanko oikeasti, kun eihän se voitto ollut kuin 2 e? Ja sitten kaikki muut ihan kiusaantuneina selittävät, että ei oikeasti, se oli vaan tyhmä vitsi.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaatte häntä?
Onko se kiusaamista, että puhutaan ihan tavallisesti työporukassa? Esim. "Mulla on varmaan miljoona mustekynää kaapissa." Oikeestiko? No ei, ehkä alle 100.
Ap
Ei se kiusaamista ole mutta jos jutut on tuota tasoa niin ehkä kannattaisi jo kasvaa aikuiseksi ja lopettaa alakouluikäisten yliliioitteleva puhetyyli. Jotkut ihmiset on totuudessa pysyviä ja pieniä yksityiskohtia huomaavia, toiselle "muka älykkäämmälle" riittää että puheet ja faktat on vähän sinnepäin. Yksi analysoi tietoja tarkasti, toinen ei yhtään. Kumpi teistä on viisaampi? Minä pidän enemmän sheldoncoopereista.
Tuollaiset kielikuvat ei ole mitään alakouluikäisten juttuja, vaan ne ovat osa normaalia kielenkäyttöä. Niillä ilmaistaan jotain asiaa, kuten tuossa esimerkissä, että kyniä on todella monta, liiankin monta. Kielikuvat ovat rikkaus kielessä, ne eivät ole valehtelua. Ne ovat tapoja ilmaista asioita eri tavoin, joskus niihin liittyy huumori, joskus ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä välillä, että olen ihan kujalla sosiaalisista tilanteista. Tajuan että sanoin tai tein jotain outoa, mitä en tiedä mitä.
On syytä huomioida, että autisteja on monen tasoisia. Lievästi autistinenkin ihminen, jos on yksinkertainen, saattaa olla todella rasittava tapaus, koska ei osaa tulkita toista ihmistä juuri millään tasolla järkevästi. Vakavasti autistiset ihmiset ovat sitten tapauksia, jotka tarvitsevat valtavasti yhteiskunnan apua, ja eivät pysty edes elämään itsenäistä elämää.
Sitten on taas nämä huippulahjakkaat autistit, ja nämä ovat sitten aivan eri kalibeeria muihin autisteihin verrattuna. Albert Einstein, Elon Musk ja Bill Gates ovat esimerkkejä näistä. Juice Leskinen oli myös lievästi autistinen yksilö, jolla oli loistava huumorintaju, mikä autisteilla on varsin harvinaista.
Kyllä mä ainakin tajuan, että en ymmärrä joitain vitsejä tai että joku voi vitsinä sanoa jotain. Mutta ei vika välttämättä ole autistissa tai siinä, jolta vitsi menee ohi. Vitsi voi olla oikeastikin huono. Ihmisillä on erilainen huumorintaju ja sekin kannattaisi ymmärtää ja hyväksyä. Kyse ei ole älystä. Puujalkavitsit eivät naurata kaikkia.
Todellakin ymmärrän, etten vaan ymmärrä.
Ja siksi olen aika lailla eristäytynyt yhteiskunnasta, tosin teen yksinyrittäjänä töitä. En jaksanut työelämän kirjoittamattomia sääntöjä ja outoa sosiaalisia pelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin ymmärrän, etten vaan ymmärrä.
Ja siksi olen aika lailla eristäytynyt yhteiskunnasta, tosin teen yksinyrittäjänä töitä. En jaksanut työelämän kirjoittamattomia sääntöjä ja outoa sosiaalisia pelejä.
Ja jäi mainitsematta, että sarkasmi ei taas ole mulle vaikeaa. Itse yritän kuitenkin välttää sarkastisia heittoja silloin, kun satun olemaan ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen autisti ja tajuan erittäin selvästi, että minulla on sen vuoksi rajoitteita. Esimerkiksi sen, että en osaa ottaa toisia, heidän ajatuksia, tunteitaan ja toiveitaan huomioon kuin poikkeustapauksista. Siksi en osaa toimia oikein ihmissuhteissa oikein ja olla esimerkiksi ystävä, saati että olisin parisuhteessa tai isä, koska olen mies. Ymmärrän kyllä vaikka, että 2 eurolla ei kakkukahvia tarjota työpaikalla, koska ymmärrän rahan arvon ja älyssä minulla ei tietääkseni ole ainakaan kovin suurta vikaa ellei sitten sosiaalisessa älykkyydessä ja ihmissuhdeasioissa. Niissä olen aikuisenakin ikään kuin pienen lapsen tasolla tai syvästi kehitysvammainen. Eli sosiaalinen älykkyyteni on syvästi kehitysvammaisen tasolla, vaikka esimerkiksi kielellinen älykkyyteni on normaalitasolla, ainakin melkein mikä tässäkin viestissä näkyy.
Kiitos. Hyvä, että tunnistat rajasi.
Olen itse autistinen nainen ja erosin autistisesta puolisostani muutama vuosi sitten. Hän ei koskaan puhunut tunteistaan. Ei koskaan huomioinut minua esim. syntymäpäivänä jne. Eikä tehnyt kotitöitä, ei osannut edes kahveja keittää. Oli mustasukkainen ja kateellinen, ei voinut sietää kun minulla oli miespuoleinen esimies. Tämä exäni on ammatiltaan professori.
Neurotyypilliset miehetkin ovat keskimäärin sosiaalisesti aika uunoja, joten tässä vaikuttavat enemmänkin sosiaaliset normit kuin autismi: naisilta odotetaan jo vauvasta asti toisten huomioon ottamista ja miellyttämistä. Miehiltä ei. En itse tunne yhtään ns. stereotyyppistä, maskuliinista autistinaista. Kaikki ovat oppineet miellyttämään ja maskaamaan. Kaikki ovat naisvaltaisella alalla töissä jne. Naisilla autismi näkyy ennen kaikkea uupumisena: neurotyypillinen nainen taipuu, muttei murru koskaan. Työelämässä autistisilla naisilla voi olla vaikeuksia tajuta juoruilun ym. sosiaalisen pelin merkitystä, mutta he saattavat lähteä siihen mukaan yksin jäämisen ja leimaantumisen pelossa. Minäkin olen tähän syyllistynyt ja nauranut vitseille, joita en tajua. Se roolin esittäminen ajoi mut lopulta uupumukseen. En myöskään ole aina tajunnut, milloin ihmissuhde on terve. Minua on käytetty monta kertaa taloudellisesti hyväksi.
Tuossa aiemmin tänä vuonna oli jossain lehdessä hyvä mielipidekirjoitus kirjolla olevalta naiselta. Häntä ärsytti Topi Borgin ylistys, sillä samanlaista käytöstä ei ikinä hyväksyttäisi naisilta. Ja tottahan se on, nainen ei saa ikinä pudottaa sitä maskia. Pitää olla pikkusievä ja kiltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autistien kanssa ongelma ei ole niin suuri mutta sitten ovat Dunning-Kruger tapaukset eli ylivertaisuusharhaan sairastuneet. Sellaisten kanssa keskusteleminen on to-del-la raskasta. Varsinkin jos tuo sattuu olemaan sukulainen.
Moni "erilainen" ymmärtää itse olevansa erilainen mutta ylivertaisuusharhaan sairastunut luulee tietävänsä kaiken ja tietää että kaikki hänen kanssaan eri mieltä olevat ovat 100% varmuudella väärässä.
Kiitos tästä tiedosta, vertaistuki helpottaa jonkin verran.
Minulla kuluu liikaa energiaa miettiä arvoituksia ja hömppää tai yleistyksiä, esim. Silloin kun esitän selvän kysymyksen. Älyn kanssa tällä ei ole tekemistä. Jos vastaus selviää vasta viimeisellä rivillä, niin antaa sitten minun puolestani olla.
Sama asia, jos tekstissä ingressi kirjoitettaisiin artikkelin loppuun. (erityisesti lehdistön artikkelin, alussa oleva johdatteleva teksti heti otsikon jälkeen ja ennen varsinaista leipätekstiä)
Olen erään assikaverin kanssa viestitellessä usein luullut että hän kettuilee minulle kun ei välillä tajua ellen kirjoita hyvin yksinkertaisesti ja kirjaimellisesti.