Ottaako teitä muita päähän terveydenhuollossa...
Se, jos terveydenhoitaja ei voi sanoa mitään positiivista, vaan lähinnä keskittyy kaikkeen negaan ja siihen mikä on vialla (vaikka se olisi vähäisempää kuin positiiviset asiat)? En tarkoita, että pitäisi maasta taivaaseen kehua, mutta riepoo se, että pitää vaan läksyttää siitä, että esim. yksi veriarvo on viitearvojen yläpuolella kuin edes jotenkin ohimennen todeta muita juttuja, jotka ovat kohdillaan? Rupesin jopa miettimään sitä, että mahtaako vaikuttaa se, jos asiakas/potilas on itse terveydenhuoltoammattilaista paremmassa kunnossa ja hoitajaa alitajuisesti tämä ketuttaa eikä sitten pysty sanomaan mitään kivaa tai mukavaa kommenttia. Minusta pieni rohkaiseva sana olisi aina paikallaan ja antaisi intoa ja motivaatiota korjata sitäkin puolta mikä on ehkä pielessä. Mitä mieltä olette?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Joo en oikein tiedä miten tuolla terveystarkastuksissa pitäisi käyttäytyä, että olisi tarpeeksi "miellyttävä" potilas autettavaksi ja oikein opastettavaksi. Jos liian itsevarmasti ja reippaasti kerrot itsestäsi, mahdollisista ongelmistasi ja niin edelleen, niin hoitaja ikään kuin vetäytyy säästöliekille etkä saa hänestä mitään konkreettista irti. Sitten taas, jos esität hiljaista arkaa ja ujoa vässykkää, niin ehkä herätät enemmän sympatiaa, mutta saatat saada ihan vääriä neuvoja, kun et kerro itse kaikkea ja hoitaja ei tajua kysellä oikeita kysymyksiä. Tosi vaikeaa.
Pitäisi saada olla oma itsensä ja silti saada paras mahdollinen kohtaaminen ja hoito, mutta tämä kun ei aina vain toteudu.
Ei vaan kerrot miksi tulit, vastaat kysymyksiin asiallisesti. Sinä et ole missään muualla kuin vastaanotolla. Siellä selvitetään mikä on syy siellä olemiseesi eikä sinulta edellytetä mitään muuta kuin asiallista käyttäytymistä. Sinulta ei odoteta elämänkertaa, ei perheesi kuulumisia, ei lomatarinoita tai selostusta uusimmista hankinnoistasi. Siellä selvitetään terveydentilasi ja jatkotoimenpiteet.
En kaipaa kehuja terkkarilta. En muutenkaan mitään turhia mainintoja. Väliä on vain niillä vioilla ja niihin pitää keskittyä täysin. Jos terkkari kehuisi jotain tiettyä juttua, niin ehkä sitä jäisi miettimään miksei kehunut mitään muuta? Onko kaikki muu pielessä paitsi se, mitä kehuttiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en oikein tiedä miten tuolla terveystarkastuksissa pitäisi käyttäytyä, että olisi tarpeeksi "miellyttävä" potilas autettavaksi ja oikein opastettavaksi. Jos liian itsevarmasti ja reippaasti kerrot itsestäsi, mahdollisista ongelmistasi ja niin edelleen, niin hoitaja ikään kuin vetäytyy säästöliekille etkä saa hänestä mitään konkreettista irti. Sitten taas, jos esität hiljaista arkaa ja ujoa vässykkää, niin ehkä herätät enemmän sympatiaa, mutta saatat saada ihan vääriä neuvoja, kun et kerro itse kaikkea ja hoitaja ei tajua kysellä oikeita kysymyksiä. Tosi vaikeaa.
Pitäisi saada olla oma itsensä ja silti saada paras mahdollinen kohtaaminen ja hoito, mutta tämä kun ei aina vain toteudu.Ei vaan kerrot miksi tulit, vastaat kysymyksiin asiallisesti. Sinä et ole missään muualla kuin vastaanotolla. Siellä selvitetään mikä on syy siellä olemiseesi eikä sinulta edellytetä mitään muuta kuin asiallista käyttäytymistä. Sinulta ei odoteta elämänkertaa, ei perheesi kuulumisia, ei lomatarinoita tai selostusta uusimmista hankinnoistasi. Siellä selvitetään terveydentilasi ja jatkotoimenpiteet.
Kun vaan se hoitaja tai lääkärikin olisi aina sataprosenttisesti siinä vastaanotolla eikä miettisi, että niin onkohan se Sirkka-Liisa muistanut hakea varmasti tarpeeksi punkkua hiihtolomareissua varten ja muistaakohan se Make nyt hakea Onnin puoli neljältä tarhasta eikä varttia vaille, että ehtivät varmasti ajoissa ja ottaisinkohan mä nyt kuitenkin huomiseksi sen kynsihuollon, jos vaihtaisin vuoroa Jaanan kanssa tai.... Joskus vaikuttaa kiinnostus olevan aivan muualla, kun yrittää itse tosissaa hakea apua ja ratkaisua johonkin ongelmaan. Ja yritetään vaan mahdollisimman nopeasti päästä johonkin ratkaisuun ja potilaasta eroon. Ei tunnu kivalta.
En tiedä miten nuorempia kohdellaan, mutta näin keski-ikäisenä tuo on aika lailla todellisuutta joka kerta. Sitä jo henkisesti valmistautuu mollaukseen meneepä sitten hammaslääkäriin, gynelle tai työterveyshoitajalle. Kieltämättä olisi kiva kuulla, että joku asia on joskus myös mallillaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten nuorempia kohdellaan, mutta näin keski-ikäisenä tuo on aika lailla todellisuutta joka kerta. Sitä jo henkisesti valmistautuu mollaukseen meneepä sitten hammaslääkäriin, gynelle tai työterveyshoitajalle. Kieltämättä olisi kiva kuulla, että joku asia on joskus myös mallillaan.
Onhan tuo masentavaa. Ja itselläni ainakin yksi suuri syy siihen, että en todellakaan käy lääkärissä enkä terveyskeskuksessa muuta kuin äärimmäisen pakon edessä. Pysyy edes joku illuusio siitä, että elämä on vielä mukavaa ja siitä saa ja voi nauttia.
Sehän on tietty hoitsulta pois, jos sanoo jotain mukavaa. Saattaa potilas ylpistyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en oikein tiedä miten tuolla terveystarkastuksissa pitäisi käyttäytyä, että olisi tarpeeksi "miellyttävä" potilas autettavaksi ja oikein opastettavaksi. Jos liian itsevarmasti ja reippaasti kerrot itsestäsi, mahdollisista ongelmistasi ja niin edelleen, niin hoitaja ikään kuin vetäytyy säästöliekille etkä saa hänestä mitään konkreettista irti. Sitten taas, jos esität hiljaista arkaa ja ujoa vässykkää, niin ehkä herätät enemmän sympatiaa, mutta saatat saada ihan vääriä neuvoja, kun et kerro itse kaikkea ja hoitaja ei tajua kysellä oikeita kysymyksiä. Tosi vaikeaa.
Pitäisi saada olla oma itsensä ja silti saada paras mahdollinen kohtaaminen ja hoito, mutta tämä kun ei aina vain toteudu.Ei vaan kerrot miksi tulit, vastaat kysymyksiin asiallisesti. Sinä et ole missään muualla kuin vastaanotolla. Siellä selvitetään mikä on syy siellä olemiseesi eikä sinulta edellytetä mitään muuta kuin asiallista käyttäytymistä. Sinulta ei odoteta elämänkertaa, ei perheesi kuulumisia, ei lomatarinoita tai selostusta uusimmista hankinnoistasi. Siellä selvitetään terveydentilasi ja jatkotoimenpiteet.
Kun vaan se hoitaja tai lääkärikin olisi aina sataprosenttisesti siinä vastaanotolla eikä miettisi, että niin onkohan se Sirkka-Liisa muistanut hakea varmasti tarpeeksi punkkua hiihtolomareissua varten ja muistaakohan se Make nyt hakea Onnin puoli neljältä tarhasta eikä varttia vaille, että ehtivät varmasti ajoissa ja ottaisinkohan mä nyt kuitenkin huomiseksi sen kynsihuollon, jos vaihtaisin vuoroa Jaanan kanssa tai.... Joskus vaikuttaa kiinnostus olevan aivan muualla, kun yrittää itse tosissaa hakea apua ja ratkaisua johonkin ongelmaan. Ja yritetään vaan mahdollisimman nopeasti päästä johonkin ratkaisuun ja potilaasta eroon. Ei tunnu kivalta.
Miten jos sinäkin keskittyisit oleelliseen ja pitäisit ne ajatukset ominasi kuten se lääkärikin. Ajatuksia et pysty lukemaan kuten ei hänkään joten aika turha edes miettiä sitä.
Vierailija kirjoitti:
En mene terveystarkastukseen saadakseni kehuja tai kuullakseni, mitkä asiat ovat kunnossa. Haluan tietää, onko jotain vialla ja voinko vaikuttaa siihen, että tilanne paranee. Siksi on ihan turha kehua hemoglobiinia tai maksa-arvoja, jos ne ovat kunnossa eikä elämäntapamuutosta tarvita.
Ihanko oikeasti teille pitää autohuollossa kertoa, että jarrut on kunnossa eikä moottorissa ole vikaa, mutta akku on tiensä päässä ja siksi auto ei käynnisty? Että kerrotaan kaikki, mitä ei tarvitse korjata ja lopuksi sivulauseessa mainitaan, että by the way, tää pitää uusia.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, auto puolestaan ei sellainen ole.
Mulla ainakaan ei ole minkäänlaista henkistä yhteyttä autooni, tähän omaan maalliseen majaani se henkinen yhteys kuitenkin löytyy.
Yksi vaihtoehto mikä varmasti vaikuttaisi asiaan on minuuttilaskutus??? Voit kertoa kaikkea mahdollista ja asiaan kuulumatonta ja lääkäri voi kehua sinua vaikka tuntikaupalla? Maksat käyttämästäsi ajasta ja sillä selvä?
Lihaksikas komea hopeakettu saa aina hyvää palvelua, oli sitten nuori tai vanha hoitsu/lekuri vastassa.
Paras oli kun menin näyttämään suonikohjuja. Olen 50+ mutta aina ollut hoikka, suonikohjut sukuvika niin lääkäri oli parikymmentä vuotta nuorempi mutta todella lihava, hän kysyi minulta onko tullut painoa lisää kun suonikohjut vaivaa.
Terveydenhoitoala on niitä harvoja, joissa saa olla vielä vittumainen asiakkaalle kärsimättä siitä liikoja. Asiakas eli potilas on siinä hoitajan tai lääkärin armoilla ja heikompana ja apua tarvitsevana ei viitsi eikä uskalla ruveta kyseenalaistamaan kohtaamaansa huonoa käytöstä saati vänkäämään tai rettelöimään. Tämä on niin väärin. On varmasti paljon ammattitaitoisia ja ihmissuhdetaitoisia hoitajia, mutta vielä ihan liikaa löytyy myös persoonallisuushäiriöisiä mätiä omenoita alalla. Tähän pitäisi todella kiinnittää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto mikä varmasti vaikuttaisi asiaan on minuuttilaskutus??? Voit kertoa kaikkea mahdollista ja asiaan kuulumatonta ja lääkäri voi kehua sinua vaikka tuntikaupalla? Maksat käyttämästäsi ajasta ja sillä selvä?
Käynneistä maksetaan kuule nytkin jo ihan riittävästi ja huomattavasti ylihintaa saataviin hyötyihin nähden.
Siis oikeestiko teidän itsrtunto on kiinni jostain terkkarin kehuista. Pikkulapsia pitää kehua, muuten tulee paha mieli.
Mut jos kolesterolit on koholla ja bmi hipoo taivaita, niin se on niiden työ siitä läksyttää, varsinkin jos potilas ei itse tajua tehdä asialle mitään.
Kyllä minä oletan että sairaanhoitajan pitää olla rehellinen. Jos joku arvo on pielessä se on ja toivon että siihen kiinnitetään huomiota.
Siksihän käyn kokeissa ja saan terveydenhoitajalta ohjeistusta. Lääkäriähän ei näe, sh/ tervhoit keskustelee lääkärin kanssa ja välittää minulle lääkärin mielipiteet ja reseptit.
Kiitos terveyskeskus että kiinnitätte huomiota arvojen muutokseen ja annatte ohjeita.
Vaikka kismittäisi, kun ei arvot
Pysy hyvinä. Ihmettelen aloittajan kantaa, haluaisi jotain hymistelyä?
Vierailija kirjoitti:
Joo en oikein tiedä miten tuolla terveystarkastuksissa pitäisi käyttäytyä, että olisi tarpeeksi "miellyttävä" potilas autettavaksi ja oikein opastettavaksi. Jos liian itsevarmasti ja reippaasti kerrot itsestäsi, mahdollisista ongelmistasi ja niin edelleen, niin hoitaja ikään kuin vetäytyy säästöliekille etkä saa hänestä mitään konkreettista irti. Sitten taas, jos esität hiljaista arkaa ja ujoa vässykkää, niin ehkä herätät enemmän sympatiaa, mutta saatat saada ihan vääriä neuvoja, kun et kerro itse kaikkea ja hoitaja ei tajua kysellä oikeita kysymyksiä. Tosi vaikeaa.
Pitäisi saada olla oma itsensä ja silti saada paras mahdollinen kohtaaminen ja hoito, mutta tämä kun ei aina vain toteudu.
Entäs jos olet asiallinen? Ihan vaan höpisemättä. Kerrot, vastaat ja kuuntelet.
Olen 77. Iässä jolloin lääkäri/ hoitaja tekee arvion joka käynnistä Kantaan tyyliin asiallinen ja virkeä.
Kun täällä nuoret valittaa että heitä on arvioitu "pälättäjiksi" eli negatiivisesti.
Ei sh tai lääkäri ole mikään tarhan täti, käyttäytykäämme järkevästi käynneillä.
En mä sinne ole mennyt kehuja kuuntelemaan vaan faktat.
Koska ollaan tultu tällaiseen amerikkalaiseen hapatukseen, että kehuja pitäisi saada?
Jos sä tykkäät esinevertailusta niin sitten olet varmasti oikein helppo potilas. Kunhan olet esinearvoltasi sopiva eli et riittävän epämiellyttävä ja juuri sopivalla tavalla epäkunnossa. Muistathan olla riittävän myöhässä tai ajoissa kuljetuksessa. Olethan esine, jota joku toinen kuljettaa etkä siis itse täysin vastuussa omasta kunnostasi.