Lue keskustelun säännöt.
Vasta täällä roikuttuani tajusin, että jotkut naiset tosiaan JOUTUVAT pyytämään MIEHELTÄÄN RAHAA
21.11.2006 |
Aivan hirveä shokki oli lukea tuo ketju siitä, miten hoitovapaalla pitää pyytää mieheltään rahaa. Olen hyvätuloinen ja ilmeisesti sen vuoksi ihan pihalla suomalaisen naisen keskivertoarjesta. Luin koko ketjun ja suu auki ihmettelin miehelleni, minkälaista voi olla. Miksi kukaan voi jäädä hoitovapaalle, jos todellakin pitää pyytää mieheltä elatusrahaa. En käsitä ollenkaan, anteeksi vain. Ja siis ihan tosissani ihmettelen ja puran tänne järkytystäni.
Meillä on yhteiset rahat, mutta jos jäisin kotiin niin pakostakin tulisi tunne, että elelee miehensä palkalla. Kyllä minulle on iso osa omaa identiteettiä että tienaa itsekin rahaa siinä missä mies. Ja lastenhoito on järjestetty parhain päin, hoitaja kotona.
Kommentit (31)
Mutta se että kaikilla ei ole mahollista palkata hoitajaa kotiin. Mutta hyväpalkkaisilla varmasti on.
Tuota kyllä minäkin ihmettelen että pitää pyytää rahaa.. Mutta olen nähnyt sen ihan livenä lähipiirissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin ajattelin ennen kuin sain lapsen. Äitysraha oli aika iso.
Sitten en pystynytkään antamaan häntä vieraan hoitoon, vaan jouduimme tekemään perheensisiäisä tulonsiirtoja. Hoitoraha nimittäin oli pieni. En tuntenut eläväni " siivellä" .
Nyt olen palaamassa töihin kun tuntuu, että on oikea aika.
Minun tuttava piiriini ja sukulaisiin kuuluu enemmän perheitä, joissa mies pyytää rahaa vaimolta jos haluaa ostaa jotain kivaa itselleen. Tälläisiä parikuntia ovat esim mieheni ja minun vanhemmat. Rahat menee yhteiselle tilille josta vaimo maksaa laskut ja kaupassa käynnit, lasten menot jne mies sitten kyselee voiko ostaa tässä kuussa uuden kännykän vai onko vielä laskuja joita pitää maksaa.
En siis usko, että on keskivertoa että vaimo pyytää rahaa.
Ollaan päätetty että olen kotona ja mies käy töissä. Luonnolllisesti mies tienaakin enemmän kuin minä ja hän maksaa lähes tulkoon kaikki perheen laskut ja ruokaakin. Rahat on yhteisiä ja koko perhe on yhteinen.
Jos itellä tili lähenee tyhjyyttä niin tottakai pyydän mieheltä rahaa omiin juttuihin jos on tarvis.
Ei meillä mietitä kenen rahoja käytetään minnekin.
Itsetunto siinä menee, kun mieheltään pyytää rahaa milloin mihinkin. Ja on melko " köyhä" olo kun kävelee kadulla ja katselee kauppojen ikkunoita... Jopa kirpputoritkin alkavat tuntua kalliilta, vaikka sieltä hankkisikin lapsille vaan tavaraa. Eiväthän miehet ymmärrä, miten paljon lapset tarvitsevat kulutustavaraa (vaatteita, liikuntavälineitä yms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tarkoitan sitä, että jos nyt jäisin äitiyslomalle, saisin minimin äitiyspäivärahana (ja herravarjele, se on vähän). En pystyisi sillä mitenkään tulemaan " itsenäisesti" toimeen, esim ostamaan ruokaa + lapselle vaatteita + mitä nyt itse tarvitsisinkin.
Olen nyt 33v, haluan vielä toisen lapsen - ja pahaa pelkään, etten kovin paljoa saa tahkottua rahaa siihen mennessä kun raskaudun. En halua olla 40v synnyttäjä, siis jos se nyt vain minusta on kiinni, mieluummin nuorempana se toinen - ehkä viimeinen lapseni.
Eihän tämä ole ihanteellinen tilanne, mutta kun ei muutakaan voi, MIKÄLI sen toisen lapsen haluaa.
ja äitini joutui monasti kitkuttamaan. Äiti parka, hänellä ei ollut koskaan rahaa itselleen. Onneksi olen itse nyt paremmassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tämä ole lapsen oikeus, jos se taloudellisesti on mahdollista. Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka rahan ansaitsee.
mutta teen osa-aikaista työtä eikä tuntipalkkakaan niin hyvä ole. Niinpä mieheni toisinaan " avustaa" minua. Mutta minua ei hävetä ottaa häneltä rahaa. Meillä on eri tilit, mutta silti rahat ovat yhteisiä. Tämä on meidän yhteinen yrityksemme, tämä uusperheemme.
En tiedä miksi pitäisi hävetä. Oisiko siksi että minun identiteettini ei muotoudu rahan mukaan? Tiedä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä yhteiset rahat, mutta eri tilit.
En oikestaan edes ajattele asiaa niin, että pyytäisin rahaa.. vaan yleensä tokaisen että " laitappas niin ja niin paljon.."
Mulla tulot 500e/kk ja miehellä lähes 3000.
Itse olen ollut todella köyhä monta vuotta (markka-aikana elänyt n. 1000 markalla/kk ja vielä pistänyt siitä n. puolet vuokraan). Eipä se raha ole minua ikinä surettanut. Nyt kun ollaan miehen kanssa perhe niin tietenkin rahat ovat yhteisiä. Meillä ei lasketa kuka mitäkin maksaa. Edelleen rahamme riittävät vain välttämättömään, mutta meille se riittää. Kirppikset ovat loistopaikkoja.
Tärkeintä on, että on hyvä olla ja päänpäällä katto ja lautasella ruokaa. Tosin tiedän, että ihmiset elävät ihan erilaisissa maailmoissa. Se mikä minulle on tarpeeksi on monelle äärimmäinen köyhyys ja sosiaalinen kurjuus. Silloin ehkä kannattaa katsoa hieman omaa napaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mies kyllä maksaakin isommat laskut ym.
kyllä meillä mies hallitsee tiliään,
haluaa itse pitää langat käsissään ja tietää paljonko on rahaa.
mutta voin itse siirtää tililtä rahaa omalleni jos tarvin, tai sitten pyydän miestä siirtämään...
eikä hän kyllä koskaan kiellä kun tietää että ostan vain tarpeellista!
ymmärtäisin kyllä kiellon jos vonkuisin rahaa johonkin aivan älyttömään tarpeettomaan roinaan, mutta onneksi olen minäkin tarkka raha-asioissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
No, mies kyllä maksaakin isommat laskut ym.
Etkö tiedä miksi naiset usein ovat kotona- vaikka ei siihen henkilökohtaisesti olisi varaa? LASTEN TAKIA. Luopuvat omasta hallinnan-tai kunnian tai mikä nyt sitten onkaan- tunnostaan lastensa edun tähden. = Epäitsekkyyttä, eikä miehensä siivellä elämistä.
MInä olen puolestani täysin järkyttynyt siitä että on olemassa naisia jotka eivät ymmärrä tätä. Yksinkertaisesti lasten etu on saada kasvaa kotona äitinsä hoitamana.
Toinen asia on se että keskinäinen tasa-arvo parisuhteessa muodostuu monista muistakin asioista kuin raha. PITÄISI MUODOSTUA. Ja silloin on mahdollista yhtälö jossa toinen tienaa rahaa kodin ulkopuolella ja toinen antaa vähintään yhtä arvokkaan panoksen yhteisen perheen hyvinvointiin hoitamalla lapsia. Se on kokonaisuus- yhtälö.
Minusta on surullista jos nainen ei pysty luopumaan rahan ja hallinnan tarpeesta lastensa hyväksi. Ja on surullista jos miehestä ei ole itsestään selvää että hän suojelee perhettään ja lapsiaan ja mahdollistaa myös taloudellisella turvalla naisensa äitiyden; nainen saa keskittyä lasten kanssa " pehmeisiin arvoihin" sillä aikaakun hän itse tienaa.
Toki on olemassa miehiä jotka halveksuvat vaimojaan näiden ollessa kotona, muttaongelma on silloin jossain muualla kuin " siivellä elämisessä"
Onhan ne lapset miehenkin! Ja meidän perheessä halutaan lapsille tarjota parhaat olot joten olen kotona niin pitkään kuin mahdollista. Kotihoidontuki on tositosi pieni (varsinkin verrattuna mun äitiyspäivärahaan, töissä ollessa ihan suht hyvä palkka) joten luonnollisesti mulle tulee vähemmän rahaa kuin miehelle. Mun itsetunto ja identiteetti kyllä kestää sen että sen aikaa kun lapset ovat pieniä, olen pienituloinen ja meidän on luovuttava joistakin tavoista. Lapset ovat tärkeimpiä. Mä haluan vanhempana muistaa sen kuinka sain katsoa lasteni kasvavan ja kehittyvän kuin sen että olipa mukava olla töissä silloinKIN kun lapseni kasvoivat ja olisivat tarvinneet äitiään.
Wake up, girls!
Yhteinen tili yhteiset rahat. Eipä siinä paljon kysellä kuka ottaa kenenkäkin rahoja. Onneksi saan olla lasten kanssa kotona, se on pääasia, enkä edes koe että mies elättäisi meidät. Teenhän minäkin elämisen eteen jotain, todella arvokasta ja tärkeää =)
pian 6vuotta putkeen!
Kaiketi tuo rahan pyytäminen ja sen takia itsetunnon kärsiminen ym.
tunteet ovat aika perhe kohtaisia!
Tai sitten rahaan vain suhtaudutaan niin eri tavalla eri perheissä.
Meillä rahat ovat yhteisiä ja minun ei tarvitse kysellä lupia ostoksiini.
Tosin haluan isompien ostosten kohdalla ensin kysyä mieheni mielipidettä ja hän tekee samoin. Meille raha ei ole niin kauhean tärkeää, enemmän arvostamme perheen hyvinvointia ja mukavuutta.
Mieheni ei valita rahan käytöstäni ja minulla on jopa hänen solo tunnuksensa jotta voin tarvittaessa maksaa/siirtää rahaa hänen tililtään omalleni. Enkä ole mikään maltillinen shoppaaja, vaan ostelen (varsinkin lapsille) paljon sellaista, mitä ilmankin tulisimme toimeen.
Mielestäni on kuitenkin mukavampaa, kun kaikkeen on juuri oikeanlaiset tarvikkeet/tavarat.
Esimerkkejä suosikki aiheistani ovat tietenkin lasten vaatteet!
Lisäksi tulevat rattaat, sisustus ja lelut. Nyt on varsinkin tuo sisustus, koska olemme juuri muuttaneet.
En voisi kuvitella tilannetta että joutuisin pyytämään rahaa mieheltäni(saati sitten perustelemaan käyttötarkoitukseni)!
Mieheni arvostaa minun kotona tekemääni työtä, vaikka siitä ei palkkaa maksetakkaan. Hän on itsekin useana päivänä viikosta kotona ja tietää miten paljon tekemistä kodissa ja kahdessa alle 2 vuotiaassa lapsessa sekä hankalassa 6 vuotiaassa on.
tiedän kyllä ihan työssäkäyviä ja opiskeleviakin naisia jotka joutuvat pyytämään rahaa tai kysymään miehen mielipidettä johonkin omaan ostokseen. Uskomatonta vielä LAINAAVAT rahaa omalta mieheltään!! Haloo!!?? Mä oon kyllä sitä mieltä (ja onneksi mieskin) että samassa taloudessa on kyse yhteisistä rahoista! meillä on eri tilit, mutta ei mitään jakoa et sä maksat ton ja mä ton ja loput rahat on mun. Vois kyllä olla ihan yhteinenki, mut ei vaa o tullu vaihdettuu. Ihan suhteen alusta on ollut ihan luontevasti ilman keskustelua yhteiset rahat. Sen tililtä maksetaan kellä rahaa ja pidetään huvihiluja omilla tileillä. Mies kysyy aina kun oon menossa johki et oks sul rahaa jos ei ni siirtää sitte mulle rahaa ja yleensä ihan liikaa...
kotiäitinä 5vuotta
ja naiset, jotka suostuvat moiseen. Ihan kuin ne lapset olis naisen asia kokonaan ja vielä sitten rankaistaan taloudellisesti toista hoitovapaan ajan! Karseeta alistusta.