Vasta täällä roikuttuani tajusin, että jotkut naiset tosiaan JOUTUVAT pyytämään MIEHELTÄÄN RAHAA

Ei hänen ponttinsa ollut se että onko rahat yhteiset vai joutuuko joku jopa anelemaan.



Minä käsitin hänen kauhistelun aiheensa olevan muina hyvätuloisina se, että hoidatteko todella lapsenne kotona vaikka teillä ei ole rahaa elättää itseänne silloin. Siis hän kauhisteli kuinka monella on otsaa elää " miehensä siivellä" .

Vierailija:

Ei hänen ponttinsa ollut se että onko rahat yhteiset vai joutuuko joku jopa anelemaan.

Minä käsitin hänen kauhistelun aiheensa olevan muina hyvätuloisina se, että hoidatteko todella lapsenne kotona vaikka teillä ei ole rahaa elättää itseänne silloin. Siis hän kauhisteli kuinka monella on otsaa elää " miehensä siivellä" .

tai toki jos töissäkäyvä vanhempi hoitaa kaiken rahaliikenteen ja itse sitten ostaa jotain pikkunäpertelyä vaikka sillä kotihoidontuella, niin sitten varmaan omat meikkirahat ja osan vaipoista/ruoasta voi kustantaakin " omavaraisesti" - hällä väliä, vaikka mies sitten maksaa yhtiövastikkeet ymsyms.

Ehkä nainen voisi sitten tienata kivasti, jos hän hoitaisi lasta päivät ja olisi yöt sitten töissä.

mutta kuten hän itse sanoi, hyvin menee hänellä ja silmät aukeni kun huomasi että todellisuus onkin ihan toisenlainen.



Eikä ap;ssä mitään, mutta ajatelkaa ne kaikki hyvintoimeentulevat päättäjät joilla on yhtä vähän käsitystä siitä todellisuudesta johon he valtaansa käyttävät.

ja suuri osa lapsiperheistä kitkuttaa sitten heidän päätöstensä " armoilla" . Jälleen havainto siitä että hyvä toimeentulo ei korreloi todellisuudentajun eikä tunnetaitojen kuten empatia kanssa välttämättä OLLENKAAN.

Itse näkisin niin, että PERHE on yksi yhtenäinen yksikkö, joka puhaltaa yhteiseen hiileen. Jos on yhdessä päätetty, että toinen jää kotiin hoitamaan yhdessä hankittuja lapsia, niin onhan itsestään selvää, että tällöin eletään sen työssäkäyvän tuloilla. Eihän kh-tuki oikeasti riitä mihinkään, sehän on pelkkää taskurahaa. Joten en oikein ymmärrä miksi pitäisi paheksua tämmöistä järjestelyä.

Olin kuolla nauruun kun tuon luin. Koko ketjua en sitten jaksanutkaan.



Meillä on yhteiset rahat ja en todellakaan joudu pyytämään rahaa mieheltäni, enkä tunne " eläväni siivellä" tms. Tämä on meidän perhe ja se on aina ollut niin, että se jolla on maksaa. Ollaan ihan tavallisia keskituloisia asuntovelallisia ja riidellään sitten muusta kuin rahasta.

vaikka naimisissa ollaankin.. eikä hänen minun tililtä... tosin jos jommalla kummalla on rahat loppu, mitä harvoin tapahtuu niin silloin voi toiselle sanoa että maksa sinä...



-nupsu-

kotiäiti taitaa olla aika tyhmä

mies maksaa parisataa enemmän vuokraa kuin minä..olen siis hoitovapaalla ja lapsilisät tulevat mun tilille...ja mun ei ole tarvinnut kertaakaan pyytää mieheltä rahaa!!! varmasti saisin jos tarvisin...mutta ei ole tarvinnut ja vaatteita yms. on varaa välillä ostella...

perheen elättikin vanhempainvapaallani. Eikä hänelläkään. Eri asia olisi tietty ollut, jos olisi joutunut tosiaan pyytelemään rahaa ja toinen tenttaisi mihin aion sen käyttää.



Oli selvä, että rahaa annetaan kysymättäkin ja kaikki rahamme ovat yhteisiä kuten lapsemmekin, joiden takia tuloni olivat vähäiset. Mun identiteetti ei kyllä ole rahasta kiinni. Aikoinaan kun ei ollut vielä lapsia, mieheni opiskeli ja minä olin töissä. Silloin minä olin se maksumies, ja se oli ihan oikein. Olin välillä itse kyllä niin pässi etten tajunnut antaa pyytämättä rahaa.

Vierailija:

Miksi kukaan voi jäädä hoitovapaalle, jos todellakin pitää pyytää mieheltä elatusrahaa.

Tästä olin samaa mieltä. En haluaisi olla parisuhteessa missä toinen joutuu PYYTÄMÄÄN rahaa toiselta.

Sitten:

Vierailija:

Kyllä minulle on iso osa omaa identiteettiä että tienaa itsekin rahaa siinä missä mies.

Eli oliko sittenkin kyse siitä, että naisen pitää tienata ITSE omat rahansa. Siis omalla työllään, huom. KODIN ULKOPUOLISELLA työllä? Ja ap kauhistui siitä, että kaikilla ei näin ole?

Meillakin on hoito järjestetty parhain päin. Eli lapsilla kotona hoitaja. Minä. Olen kauhistunut miten " parhain päin" voi jollain tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat lähtee aamulla (tai koska lähteekin) toiseen paikaaan tekemään jotain ja paikalle saapuu hoitaja tekemään sen mikä " oikeasti" olisi vanhempien tehtävä! Siis jos on varaa hoitajaan niin kai olisi varaa olla toisen kotonakin? Mutta taitaa mennä pariskunnan keskinäinen identiteettikiista lasten edun edelle :-(

Mun miehellä on menestyvä yritys, joka tuottaa jo voittoa todella hyvin. Sen verran mä olen siinä osallisena, että teen välillä miehen paperitöitä, ne mitä pystyn.

Mä olen hoitanut kodin ja lapset silloin kun mies pisti yrityksen pystyyn ja joutui painamaan tosi pitkää päivää.



Mun mielestä olisi paljon oudompaa se että, että meillä olisi nyt omat rahat. Mähän olisin kuin yksinhuoltaja mutta ilman elatustukea.

Me ollaan naimisissa ja niin kauan kun tosissaan ollaan, niin kaikki on yhteistä.



Jos tilanne olisi toisin päin, ja mieheni ei suostuis ottamaan multa yhtään mitään vastaan, tuntisi että olis jotenkin kiitollisuudenvelassa, niin mä loukkaantuisin.



Me päästään kaikki nauttimaan nyt siitä mitä mieheni on saanut aikaan omalla työllään ja yrittämisellään. Hän ei ole paiskinut töitä sen takia, että saisi vain itse " hyvää" , kyllä se kaikki on tehty meidän koko perheen eteen.