Opetushallituksen täti selittää jotain munkkilatinaa Yle A-talkissa, sitten peruskoulun rehtori paukauttaa totuuden suustaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että Opetushallituksen pääjohtaja on täydellisen pihalla. Ei osaa vastata mihinkään kysymykseen ja näyttää siltä, että ei edes ymmärrä, mistä muut puhuvat. Vasemmistolainen, jonka nimitys ko tehtävään ei meinannut onnistua, kun pätevyyttä epäiltiin. Miksiköhän.

Samaa mieltä, että pihalla on, mutta vasemmistolaisuus ei siihen ole syynä. Miksi edes otit sen puheeksi ja mistä tiedät, että hän äänestää vasemmistoa?

Vasemmistoliiton jäsen, toiminut Arhinmäen erityisavustajana, Saramon valtiosihteerinä.

Riittääkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskittymiskyky on monilla oppilailla tosi huono. Tämä johtuu suurelta osin kännykkä-, konsoli- ja tietokonepeleistä sekä somepalveluista kuten TikTokista.

Oppikirjoja ei ole tai jos on, niitä ei oppitunneilla lueta/täytetä.

Opetussuunnitelmia on viety Ruotsin suuntaan, vaikka siitä paljon varoiteltiin.

Perusasioiden kuten lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan perustaitojen (peruslaskutoimitukset myös negatiivisilla luvuilla, murtoluvut ja vanhempana yläkouluissa yhtälön ratkaisu, lausekkeiden sieventäminen, rationaalilausekkeet) harjoittelun jyrkkä väheneminen..

Rauhattomuuden lisääntyminen.

Lukiossa tietokoneiden liiallinen käyttö. Matematiikassa tietokone hidastaa tehtävien ratkaisua, keskittyminen menee epäoleellinen kute mistä jokin merkki löytyy, tai mitä ohjelmaa kannattaa käyttää. Päässälaskutaito rapautuu ja pohtimiseen kynän ja paperin kanssa ei ole motivaatiota. Myös ihan käteisen rahan käytön väheneminen vaikuttaa.

Kirjojen lukeminen on enää harvojen harrastus. Suuri osa luetusta tekstistä on some-sisältöä. Oppilaiden sanavarasto suppenee.

Tätä voisi jatkaa

Lukion matikan ope ja isä

Et sitten uskaltanut katsoa peiliin, ja kysyä: Olenko minä hyvä opettaja?

Hyvin osaat syyllistää muita.

Nyt ei ole kyse yhden tietyn opettajan ammattitaidosta vaan valtakunnallisesta ja alati pahenevasta ongelmasta. Ei voi mitenkään olla niin, että kaikkien Suomen koulujen kaikkien opettajien taito opettaa on äkillisesti romahtanut, kun oppimistulokset ovat romahtaneet.  

Ei ole ainoa syy, ammattitaidon merkitys on iso, vaikka siitä nyt ei uskalleta puhua, mutta kouluihin on palkattu aika paljon huonoja opettajia. Mutta kun on niin helppoa laittaa omat epäonnistumiset kakaran tai somen piikkiin.

Eli vanhemmat ovat epäonnistuneet omassa tehtävässään opettaa lapsilleen miten käyttäydytään. Kotikasvatus on avain lapsen tulevaisuuteen. Jos sitä ei ole, miten opettaja voi "korjata" vanhempien esimerkin puuttumisen?

On helppoa osoittaa syyllisiä, mutta aina kun sormi sohii johonkin suuntaan, neljä sormea osoittaa itseä kohti.

Mitäs jos alkaisi vaikka siitä, että se älypuhelin jäisi kotiin koulupäivän ajaksi? Se on oikea ongelma.

Se että kännykkä olisi kotona koulupäivän ajan ei ole ratkaisu.

Kun lapset kulkevat kaukaa näihin keskitettyihin jättikouluihin, heillä pitää olla kännykkä hätätapauksia varten. Kun bussi jättää tulematta, kun he sairastuu äkisti jne. Minun toisella lapsellani on astma ja toisella migreenitaipumus. Heidän täytyy saada minut kiinni silloin.

Ja sitä varten että jos on hammaslääkäri/oionta/kouluterkka jne. johon vanhemman pitää lapsi viedä, sen vanhemman pitää oikeasti kyetä kommunikoimaan lapsen kanssa.

Tuohon riittää tavallinen peruspuhelin, ei tarvita älypuhelinta.

Puhuttiin kännykästä ja siitä että sitä ei saisi olla koulussa.

Se lapsi kyllä tarvitsee ihan älykännykkää bussiaikatauluihin, lukujärjestyksen ja tiedotteiden katsomiseen jne.

Mutta ei oppitunnilla.  Tässä on muuten kyse paljon vakavammista asioista kuin jonkun yksittäisen koulutunnin häiriöistä. On kyse kokonaisen sukupolven kasvamisesta ja kehityksestä. Viidentoista vuoden kuluttua maailmassa tulee olemaan miljoonia aikuisia, joilla ei ole keskittymiskykyä, ei kykyä oppia asioita, koska lapsen aivoille on tapahtunut jotakin peruuttamatonta kasvuiässä. Lisänä se, että ei olla enää tekemisissä toisten ihmisten kanssa reaalimaailmassa, kun on kivampaa roikkua puhelimella. Miten se mahtaa vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen?

Totta. Jättimäinen ihmiskoe menossa tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä älypuhelinta tarvita oppitunnin aikana.

Piste.

Ongelma on tehty itse, kun on kielletty puhelimien ja muiden laitteiden kerääminen pois oppilailta oppitunnin ajaksi.

Lapset ja nuoret ovat jo tulleet riippuvaisiksi somesta, on pakonomainen tarve käydä tsekkaamassa, tuottaa sisältöä ja saada nopeaa ja koukuttavaa endorfiini- ja adrenaliinitasoja piikittävää palautetta tai ärsykettä laitteen alustoilta.

Jos laitteet kiellettäisiin oppituntien ajaksi ja lukittaisiin luokkahuoneen oven viereiseen kaappiin tunnin ajaksi, joka ikisellä tunnilla, tulisi oitis näkyväksi, kuinka nykylapset ja - nuoret kärsivät jo vakavista fyysisistä ja psyykkisistä vieroitusoireista joutuessaan eroon laitteesta.

Vastaa aivan heroiiniaddiktien toimintaa. On pakko saada laite käsiin, vaikka väkivallalla. Ilman sitä ei voida olla eikä keskittyminen tai tavoitteellinen, pitkäjänteinen ja hitaasti palkitseva toiminta onnistu enää. Näitä ovat juuri lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka - puhumattakaan näiden taitojen käytöstä esim. historian tai filosofian opiskeluun, uusien kielten oppimiseen tai fysiikan, lääketieteen ja juridiikan kaltaisten, vaativan tason laajojen kokonaisuuksien hahmottamosen taitojen kehittämisestä.

Jos se lapsi pitää saada kiinni oppitunnin aikana niin tarvitaan. Jos minun pitää hakea hänet kesken työpäivän hammaslääkäriin, minun pitää saada hänet kiinni sieltä tunnilta, että voin muistuttaa milloin pitää lähteä ja missä odotan.

Minulle toki sopisi, että se hammaslääkäri olisi koululla/koulun lähellä mutta kun se on säästetty toiselle puolelle kaupunkia ja sekin sopisi että se lapsi aka varhaisteini/teini yksin menisi mutta kun sekään ei käy, niin sitten tämä on nyt on näin.

höps. Haluatko olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Menet Wilmaan, katsot mikä oppitunti on silloin menossa kun lapsen pitäisi tulla autolle, katsot kuka opettaja on kirjainlyhennelmän takana, laitat hänelle wilman kautta viestin, että pistää lapsen klo sejase kohti parkkipaikkaa. 

Ihan peruslähtökohta; opettaja on oppitunnin puheenjohtaja, lapset ei häärää kukin omiaan viestejensä ja menojensa kanssa.

Sille lapselle voi opettaa myös kellon, että koska pitää lähteä.

Voi mutta jos se ei tiedä missä minä odotan, se matka jää tekemättä.

Voi hyvä luoja. Etkö osaa seistä ulko-ovella tai aulassa odottamassa.

En.

a) kouluihin ei pääse sisään asiattomat, koska ovet on lukossa.

b) miksi minä sinne sisään tunkisin - ja mihin siellä - kun me jatkamme sieltä autolla eteenpäin. Koulun parkkipaikalle ei saa ajaa, joten se missä pystyn odottamaan riippuu täysin siitä, mihin pystyn pysähtymään.

c) lapsenkaan ei kannata kavuta johonkin ala-aulaan tai jostakin ovesta ulos, vaan tulla koulusta ulos suoraan sille puolelle, johon auton saa parkkiin.

Lapsesi voi soittaa sinulle välittömästi kun on päässyt luokasta ulos. Lapsi: Äitiiiii! Missäää! Äiti: pääove edessä kadunvarressa. Puhelun kesto 10 sek ja jos lapsesi ei ymmärrä mikä on pääovi, vaikkapa, niin voit hänelle on-line selittää, että ison aulan perällä punainen teräksinen pariovi.

Ja minä en pysty välittömästi hänelle puheluun vastaamaan sieltä keskustaliikenteestä. Sen sijaan sen viestin saan laitettua esimerkiksi valoista, joissa näen, missä pystyn pysähtymään.

Koulussa on lukuisia ulko-ovia. Eri reittejä eri puolille koulurakennusta ja eri kaduille. Ei ole mitään järkeä ylipäätään käskeä pääovelle, koska se vie vain sinne pihalle, jolle vanhemmat ei saa mennä.

Jännittävää, ettei mun koulussa ollut jatkuvasti häiriöitä luokassa, vaikka yleisen käsityksen mukaan päästiin useammin hampilääkäriin ja terkan tarkastuksiin kuin nykyisin, EIKÄ OLLUT ÄLYPUHELIMIA. Kas oli lappu, sitten se lappu annettiin opettajalle ja opettaja sanoi klo 13:15 että noniin pekka, lähdehän kävelemään niin ehdit sinne hammaslääkäriin. Ei jäänyt muut kyselemään perään mihin toi meni, eikä opettaja tivaamaan että minnes sinä ole menossa. Häiriötä 10 sek per lähtö.

Kun joku sairastui äkillisesti, meni opettaja puhelimelle ja soitti huoltajalle, sitten passitti lapsen lepohuoneeseen. Mihinkään näihin ei ole ennenkään tarvittu lapsikohtaisia älypuhelimia, eikä mikään perustele sitä, että sen puhelimen on oltava koko ajan käsillä piste.

Jännä kun ajat muuttuu.

Mun aikana koulu oli pieni, siellä oli koko ajan opettajat, vahtimestari, keittäjä turvana. Tien toisella puolella oli mun luokkakaverin äiti, terkka, jolle saattoi aina mennä.

Hammaslääkäri tuli sinne terkan vastaanotolle ja opettaja saattoi lapset sinne ja takaisin.

Nyt koulu on 20 kilsan päässä, oppilaita tuhat, opettajat vaihtuu, vahtimestari säästetty pois, terkka piipahtelee, yksikään koulun aikuinen ei edes kunnolla tunne oppilaita.

Kun mun lapselle tulee astmakohtaus, hän ei kovin kauaa siellä jättilaitoksessa voi hakea ketään, vaan hän laittaa viestin, ottaa astmalääkkeensä ja odottaa.

Ja ne opettajat ei nykyään todellakaan muistuttele oppilaita yhtikäs mistään. Jos lapsi ei muista tai äiti ei saa häntä kiinni, se käynti jää välistä, tulee lasu ja lasku.

Ennen hammaslääkärit tms. olivat sen verran pelottavia asioita, että jokainen lapsi muisti. Miksi nyt lapset eivät tahdo muistaa mitään? Meillä on tänään erikoispäivä koulussa. Puolet oppilaista unohti koko jutun.

Se voi johtua esimerkiksi siitä että niitä julkisen puolen aikoja siirrellään ja muutellaan koko ajan. Jokin aika voi vaihtua kuusikin kertaa.

Ja niistä erikoispäivistä viestimien pitäisi hoitaa kunnolla. Ei niin että koko asia tungetaan otsikolla syyskuulumisia (niin että otsikosta ei edes näe mitä viesti sisältää) lakana Wilmaan, täynnä tajunnanvirtaa. Ja sitten muutellaan ohjelmaa ja käskyjä 8-10 kertaa ja vielä viimeisenä aamuyönä päivitetään.

Silloin käy just niin että tieto hukkuu liialliseen tulvaan.

Oppilaille on erikseen laitettu viesti viikko sitten ja toinen tällä viikolla.

Munkkilatinaa?

Ymmärryksessäsi on vikaa.

Anteeksi että tein provosovan otsikon, mutta näin mä saan parhaiten klikkejä mun uutiselle. Näin mediakentällä toimitaan: Ei täällä mitään ammattitaitoa tarvita, vaan riittää kunhan on häikäilemätön nilkki, joka osaa provosoida teitä lampaita lukemaan kaikki meiän tunnekuohuiset otsikot ja sitten tulette tänne määkimään tunteellista mielenmaisemaanne.

Vähänkö me nauretaan teille meiän toimituksessamme-

Lihän ylistää, miten paljon on hallitus koulutukseen sijoittanut rahaa. Kyllä se on niin, että mikään rahamäärä ei auta, jos ei jotain muuteta systeemissä.

Aika halvat ja yksinkertaiset toimenpiteet olisivat: kännykät pois koulutuntien ajaksi. Ja luokalle jättäminen, jos ei ole oppiinut oppimäärää. Se lapsiparka olipa  mikä tahansa ässä kärsii koko loppukoulutuksensa ajan, jos ei osaa edes lukea.

Luokalle jäämisen mahdollisuus jo vuosikymmeniä sitten kannusti kovasti oppimaan ainakin sen vitosen edestä.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

Rehtori päästi suustaan aivopierun. Viisi vuotta? Jo seuraavassa lauseessa venytti viiden vuoden kymmeneen vuoteen.

Ei ole kovin tunneälykäs henkilö, joka ei tajunnut tuota rehtorin aivopierua. Aika yllättävä liike rehtorilta. Pyyhkiytyi samalla pois asiantuntijuuden sädekehä.

Matematiikan opettajana tunnistin hyvin rehtorin sanoman viidestä vuodesta, ja minusta se korjaus vaikutti siltä, että tulee proffaa vastaan eikä halua täysin astua varpaille, kun proffa alkoi selittämäön pitkistä aikavälistä.

En nyt oikein ymmärtänyt tätä pitkää aikaväliä, miten nyt vasta nähtäisiin 90-luvun muutokset, kun lapset ovat maksimillaan 9v koulussa ja opetussuunnitelmat otetaan käyttöön kyllä koulussa aika pian niiden julkistamisen jälkeen. Esimerkiksi 2014 ops astuinvoimaan 2016, joten 2016-2023 olevat oppilailla ei ole mitään tekemistä,90-luvun ops uudistusten kanssa. Sen sijaan kaikki avoimet oppimistilaratkaisut (joita ei tasatarkkaan ehdotettu myöskään 90-luvulla, vaan ihan viimesimpinä trendeinä), inkluusiot yms. ovat tapahtuneet ihan hiljaittain.

Näyttää lähinnä siltä, että jotkut haluaa löytää syyseuraussuhteita asioista, jotka eivät vaikuta millään tavoin nykykouluun ja kieltäytyy katsomassa nykyhetken tilnnetta ja vallitsevia päätöksiä. Esimerkiksi matematiikan opettaminen on ihan mahdotonta, kun luokassa on 5-10 ködestä autettavaa

Käsittämätöntä, että kun opettajat esittää konkreettisia ongelmia ja ehdotuksia, niin kuin se rehtorikin eilen, niin vastaan tulee vaan tota abstraktiatason höpinää.

Rehtori kertoi mistä johtuu, että luokalle ei nykyään jätetä. Koska vaatimuksiin on leivottu niin iso liuta asioita, kaiken maailman digilukutaitoa tms. ne kompensoi toisiaan ja esim. tuosta että ei osaa lukea kunnolla on tullut vaan yksi äidinkielen osa-alue kymmenestä. Sen voi siis kompensoida osaamisella jollain muulla alueella.

Ihan vinkkinä vanhemmille että lasten puhelimien käyttöä pystyy rajoittamaan. Jopa etänä. Esim omilla ala-aste ikäisillä peliaikaa 1h päivässä. Eivät pysty siihen itse vaikuttamaan ja muutenkin seuraan omasta puhelimesta mitä he tekevät. Kaikkea ei pysty kontrolloida ja säännöt tietenkin elää iän myötä. Mielestäni ihan hyvä ajatus ottaa puhelimet pois oppitunnin ajaksi ainakin peruskoulussa. Helsingissä koen turvalliseksi että lapsilla on kännykät kun liikkuvat kavereilla ja harrastuksissa itsenäisesti. Enkä erikseen ala hankkimaan peruspuhelinta kun älypuhelimessa on paljon tarpeellisia ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku joskus uskaltaa myöntää, että pieleen menivät nämä "uudistukset". Ikävää on se, että niin moni ikäluokka joutuu "nauttimaan" niistä.

Joo, jotenkin sitä on ajatellut, että tämä viime viikkojen keskustelu olisi herättänyt jo virkamiehet ja poliitikot siihen, että jotain täytyy tehdä eri tavalla jos huono kehitys halutaan pysäyttää. Kukkaisprofessorit ja opetushallituksen jakkujalkkunat sen sijaan lyttää kaiken opettajilta tulevan informaation ja kritiikin. Rahaa on kuulemma annettu ja opseja on juuri muutettu ja kaikki menee hyvin kun pari vuosikymmentä odotellaan, että viimeisimmät ratkaisut alkaa näkyä loistavina oppimistuloksina

Ei tästä suunta ainakaan ylöspäin ole.

Ihan ei kuplassa nuo naiset tuossa keskustelussa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkapäätädin mielestä 20 vuotta on liian lyhyt aika arvioida vaikutuksia koulutukseen.

Se ilahduttaa kovin meitä kenen lapset on koekaniineina näissä uusissa menetelmissä, että 20 vuoden päästä voidaan todeta, ettei ne oikein toimineet. Thanks.

Mielestäni on sekä järjetöntä että kummallista ettei näin perustavanlaatuista muutosta testattu ensin käytännössä 2-3 pilottikoulussa. Se vaan runnottiin läpi valtakunnallisesti samantein. Ei näin toimita yritysmaailmassakaan. Ensin testataan, sitten tarkastellaan saatuja tuloksia ja tehdään tarvittavat korjausliikkeet ennen lanseerausta. 

noo, ei ihan kaikkialla. Mitä näistä parista pörssiyhtiöstä kokemusta, niin digitalisaatio on kuin joku uskonto. Jos digitaalisen kehityksen yksikkö kertoo luoneensa sun työtehtävääsi helpottavan digitaalisen työvälineen niin se otetaan johdosta fanfaarein vastaan. Sitten sinä saat työssäsi kokea käytännössä mitä sen käyttäminen on. Palaute otetaan toki vastaan kehitysehdotuksina, mutta jostain syystä sitä rahaa ja resurssia ei jälkikoodaukseen enää olekaan ja koodaajat jo uuden seuraavan hienon työvälineen kimpussa. Yksiköllä tavoitteet x -lukumäärä digitaalisia työkaluja / vuosipuolikas. Toimiiko ne työkalut, siitä ei kukaan puhu tai kysy mitään.

Nyt tässä ehkä olisi hetki katsastaa, että mitäs siellä korkeakouluissa oikein opetetaan mistä nämä digitaalisuuden airueet ovat pyrähtäneet kaikkialle yritysmaailmaan kehittämään näitä surullisenkuuluisia Apotteja ynnä muita ja viekkaammat sitten myymään niitä mm STM:n ja OPM:n poliittisin perustein nimitetyille puolueaktiiveille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä älypuhelinta tarvita oppitunnin aikana.

Piste.

Ongelma on tehty itse, kun on kielletty puhelimien ja muiden laitteiden kerääminen pois oppilailta oppitunnin ajaksi.

Lapset ja nuoret ovat jo tulleet riippuvaisiksi somesta, on pakonomainen tarve käydä tsekkaamassa, tuottaa sisältöä ja saada nopeaa ja koukuttavaa endorfiini- ja adrenaliinitasoja piikittävää palautetta tai ärsykettä laitteen alustoilta.

Jos laitteet kiellettäisiin oppituntien ajaksi ja lukittaisiin luokkahuoneen oven viereiseen kaappiin tunnin ajaksi, joka ikisellä tunnilla, tulisi oitis näkyväksi, kuinka nykylapset ja - nuoret kärsivät jo vakavista fyysisistä ja psyykkisistä vieroitusoireista joutuessaan eroon laitteesta.

Vastaa aivan heroiiniaddiktien toimintaa. On pakko saada laite käsiin, vaikka väkivallalla. Ilman sitä ei voida olla eikä keskittyminen tai tavoitteellinen, pitkäjänteinen ja hitaasti palkitseva toiminta onnistu enää. Näitä ovat juuri lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka - puhumattakaan näiden taitojen käytöstä esim. historian tai filosofian opiskeluun, uusien kielten oppimiseen tai fysiikan, lääketieteen ja juridiikan kaltaisten, vaativan tason laajojen kokonaisuuksien hahmottamosen taitojen kehittämisestä.

Jos se lapsi pitää saada kiinni oppitunnin aikana niin tarvitaan. Jos minun pitää hakea hänet kesken työpäivän hammaslääkäriin, minun pitää saada hänet kiinni sieltä tunnilta, että voin muistuttaa milloin pitää lähteä ja missä odotan.

Minulle toki sopisi, että se hammaslääkäri olisi koululla/koulun lähellä mutta kun se on säästetty toiselle puolelle kaupunkia ja sekin sopisi että se lapsi aka varhaisteini/teini yksin menisi mutta kun sekään ei käy, niin sitten tämä on nyt on näin.

höps. Haluatko olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Menet Wilmaan, katsot mikä oppitunti on silloin menossa kun lapsen pitäisi tulla autolle, katsot kuka opettaja on kirjainlyhennelmän takana, laitat hänelle wilman kautta viestin, että pistää lapsen klo sejase kohti parkkipaikkaa. 

Ihan peruslähtökohta; opettaja on oppitunnin puheenjohtaja, lapset ei häärää kukin omiaan viestejensä ja menojensa kanssa.

Sille lapselle voi opettaa myös kellon, että koska pitää lähteä.

Voi mutta jos se ei tiedä missä minä odotan, se matka jää tekemättä.

Voi hyvä luoja. Etkö osaa seistä ulko-ovella tai aulassa odottamassa.

En.

a) kouluihin ei pääse sisään asiattomat, koska ovet on lukossa.

b) miksi minä sinne sisään tunkisin - ja mihin siellä - kun me jatkamme sieltä autolla eteenpäin. Koulun parkkipaikalle ei saa ajaa, joten se missä pystyn odottamaan riippuu täysin siitä, mihin pystyn pysähtymään.

c) lapsenkaan ei kannata kavuta johonkin ala-aulaan tai jostakin ovesta ulos, vaan tulla koulusta ulos suoraan sille puolelle, johon auton saa parkkiin.

Lapsesi voi soittaa sinulle välittömästi kun on päässyt luokasta ulos. Lapsi: Äitiiiii! Missäää! Äiti: pääove edessä kadunvarressa. Puhelun kesto 10 sek ja jos lapsesi ei ymmärrä mikä on pääovi, vaikkapa, niin voit hänelle on-line selittää, että ison aulan perällä punainen teräksinen pariovi.

Ja minä en pysty välittömästi hänelle puheluun vastaamaan sieltä keskustaliikenteestä. Sen sijaan sen viestin saan laitettua esimerkiksi valoista, joissa näen, missä pystyn pysähtymään.

Koulussa on lukuisia ulko-ovia. Eri reittejä eri puolille koulurakennusta ja eri kaduille. Ei ole mitään järkeä ylipäätään käskeä pääovelle, koska se vie vain sinne pihalle, jolle vanhemmat ei saa mennä.

Jännittävää, ettei mun koulussa ollut jatkuvasti häiriöitä luokassa, vaikka yleisen käsityksen mukaan päästiin useammin hampilääkäriin ja terkan tarkastuksiin kuin nykyisin, EIKÄ OLLUT ÄLYPUHELIMIA. Kas oli lappu, sitten se lappu annettiin opettajalle ja opettaja sanoi klo 13:15 että noniin pekka, lähdehän kävelemään niin ehdit sinne hammaslääkäriin. Ei jäänyt muut kyselemään perään mihin toi meni, eikä opettaja tivaamaan että minnes sinä ole menossa. Häiriötä 10 sek per lähtö.

Kun joku sairastui äkillisesti, meni opettaja puhelimelle ja soitti huoltajalle, sitten passitti lapsen lepohuoneeseen. Mihinkään näihin ei ole ennenkään tarvittu lapsikohtaisia älypuhelimia, eikä mikään perustele sitä, että sen puhelimen on oltava koko ajan käsillä piste.

Jännä kun ajat muuttuu.

Mun aikana koulu oli pieni, siellä oli koko ajan opettajat, vahtimestari, keittäjä turvana. Tien toisella puolella oli mun luokkakaverin äiti, terkka, jolle saattoi aina mennä.

Hammaslääkäri tuli sinne terkan vastaanotolle ja opettaja saattoi lapset sinne ja takaisin.

Nyt koulu on 20 kilsan päässä, oppilaita tuhat, opettajat vaihtuu, vahtimestari säästetty pois, terkka piipahtelee, yksikään koulun aikuinen ei edes kunnolla tunne oppilaita.

Kun mun lapselle tulee astmakohtaus, hän ei kovin kauaa siellä jättilaitoksessa voi hakea ketään, vaan hän laittaa viestin, ottaa astmalääkkeensä ja odottaa.

Ja ne opettajat ei nykyään todellakaan muistuttele oppilaita yhtikäs mistään. Jos lapsi ei muista tai äiti ei saa häntä kiinni, se käynti jää välistä, tulee lasu ja lasku.

Ennen hammaslääkärit tms. olivat sen verran pelottavia asioita, että jokainen lapsi muisti. Miksi nyt lapset eivät tahdo muistaa mitään? Meillä on tänään erikoispäivä koulussa. Puolet oppilaista unohti koko jutun.

Se voi johtua esimerkiksi siitä että niitä julkisen puolen aikoja siirrellään ja muutellaan koko ajan. Jokin aika voi vaihtua kuusikin kertaa.

Ja niistä erikoispäivistä viestimien pitäisi hoitaa kunnolla. Ei niin että koko asia tungetaan otsikolla syyskuulumisia (niin että otsikosta ei edes näe mitä viesti sisältää) lakana Wilmaan, täynnä tajunnanvirtaa. Ja sitten muutellaan ohjelmaa ja käskyjä 8-10 kertaa ja vielä viimeisenä aamuyönä päivitetään.

Silloin käy just niin että tieto hukkuu liialliseen tulvaan.

Oppilaille on erikseen laitettu viesti viikko sitten ja toinen tällä viikolla.

Se on sitten varmaan hukkunut niiden 16 kielellä toistuvasti tulleiden täitiedotteiden ja sateenkaaripajamainosten sekaan.

Koko opetussuunnitelma pitäisi uudistaa. Nykyään ei enää opiskella opettajajohtoisesti vaan lapset laitetaan häsläämään jotain ryhmätyötä keskenään. Koulut on kuin isoja avokonttoreita joissa ei ole hetkeäkään rauhallista.

Lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vaan pelkästään oikeuksia. Kukaan ei saa enää laittaa heitä kuriin ja ojennukseen vaan heitä paapotaan ja ymmärretään joka käänteessä. Edes lukemaan ei tarvitse oppia, jos se on liian uuvuttavaa pikku pilteille.

Minun nuoruudessani nollarilla opettajia vielä kunnioitettiin ja tapana oli että kun opettaja saapuu luokkaan niin opettajaa tervehdittiin seisten. Tunneilla ylimääräinen hyörinä ja häärinä oli kielletty ja perseilystä kyllä jaettiin jälki-istuntoa. Pahiten hommansa ryssineet jäivät kyllä luokalle.

Vierailija kirjoitti:

Lihän ylistää, miten paljon on hallitus koulutukseen sijoittanut rahaa. Kyllä se on niin, että mikään rahamäärä ei auta, jos ei jotain muuteta systeemissä.

Aika halvat ja yksinkertaiset toimenpiteet olisivat: kännykät pois koulutuntien ajaksi. Ja luokalle jättäminen, jos ei ole oppiinut oppimäärää. Se lapsiparka olipa  mikä tahansa ässä kärsii koko loppukoulutuksensa ajan, jos ei osaa edes lukea.

Luokalle jäämisen mahdollisuus jo vuosikymmeniä sitten kannusti kovasti oppimaan ainakin sen vitosen edestä.

Opettajat on selkeästi sanoneet, että ratkaisu nykyisiin ongelmiin on

1. inkluusio pois ja häiriköivät oppilaat erityisopetukseen, tukea tarvitseville avustajat

2. keskittyminen perusasiaan eli opettamiseen, kaikki ylimääräiset hankkeet jäihin

3. pienemmät ryhmäkoot

4. tarpeeksi rahoitusta kohtiin 1-3

Ainakin nykyiselle opetusministerille ja näköjään opetushallituksen edustajille tuossa neljässä kohdassa on aivan liikaa ideologian vastaisia ratkaisuja ja siksi päädytään tekemään mitä tähänkin asti eli kaatamaan rahaa ongelmien seurauksiin.

Huolestuttavaa jos meillä on tulevaisuuden "veronmaksajina" sellaisia ihmisiä jotka eivät osaa edes lukea tai laskea.

Pääasia tietysti että osataan postata videoita snäppiin, instaan ja tiktokiin.

Koulujen perustehtävä olisi opettaa ja sivistää.

Eikä puuhata kaikenlaisia työpajoja ja vouhottaa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä älypuhelinta tarvita oppitunnin aikana.

Piste.

Ongelma on tehty itse, kun on kielletty puhelimien ja muiden laitteiden kerääminen pois oppilailta oppitunnin ajaksi.

Lapset ja nuoret ovat jo tulleet riippuvaisiksi somesta, on pakonomainen tarve käydä tsekkaamassa, tuottaa sisältöä ja saada nopeaa ja koukuttavaa endorfiini- ja adrenaliinitasoja piikittävää palautetta tai ärsykettä laitteen alustoilta.

Jos laitteet kiellettäisiin oppituntien ajaksi ja lukittaisiin luokkahuoneen oven viereiseen kaappiin tunnin ajaksi, joka ikisellä tunnilla, tulisi oitis näkyväksi, kuinka nykylapset ja - nuoret kärsivät jo vakavista fyysisistä ja psyykkisistä vieroitusoireista joutuessaan eroon laitteesta.

Vastaa aivan heroiiniaddiktien toimintaa. On pakko saada laite käsiin, vaikka väkivallalla. Ilman sitä ei voida olla eikä keskittyminen tai tavoitteellinen, pitkäjänteinen ja hitaasti palkitseva toiminta onnistu enää. Näitä ovat juuri lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka - puhumattakaan näiden taitojen käytöstä esim. historian tai filosofian opiskeluun, uusien kielten oppimiseen tai fysiikan, lääketieteen ja juridiikan kaltaisten, vaativan tason laajojen kokonaisuuksien hahmottamosen taitojen kehittämisestä.

Jos se lapsi pitää saada kiinni oppitunnin aikana niin tarvitaan. Jos minun pitää hakea hänet kesken työpäivän hammaslääkäriin, minun pitää saada hänet kiinni sieltä tunnilta, että voin muistuttaa milloin pitää lähteä ja missä odotan.

Minulle toki sopisi, että se hammaslääkäri olisi koululla/koulun lähellä mutta kun se on säästetty toiselle puolelle kaupunkia ja sekin sopisi että se lapsi aka varhaisteini/teini yksin menisi mutta kun sekään ei käy, niin sitten tämä on nyt on näin.

höps. Haluatko olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Menet Wilmaan, katsot mikä oppitunti on silloin menossa kun lapsen pitäisi tulla autolle, katsot kuka opettaja on kirjainlyhennelmän takana, laitat hänelle wilman kautta viestin, että pistää lapsen klo sejase kohti parkkipaikkaa. 

Ihan peruslähtökohta; opettaja on oppitunnin puheenjohtaja, lapset ei häärää kukin omiaan viestejensä ja menojensa kanssa.

Sille lapselle voi opettaa myös kellon, että koska pitää lähteä.

Voi mutta jos se ei tiedä missä minä odotan, se matka jää tekemättä.

Voi hyvä luoja. Etkö osaa seistä ulko-ovella tai aulassa odottamassa.

En.

a) kouluihin ei pääse sisään asiattomat, koska ovet on lukossa.

b) miksi minä sinne sisään tunkisin - ja mihin siellä - kun me jatkamme sieltä autolla eteenpäin. Koulun parkkipaikalle ei saa ajaa, joten se missä pystyn odottamaan riippuu täysin siitä, mihin pystyn pysähtymään.

c) lapsenkaan ei kannata kavuta johonkin ala-aulaan tai jostakin ovesta ulos, vaan tulla koulusta ulos suoraan sille puolelle, johon auton saa parkkiin.

Lapsesi voi soittaa sinulle välittömästi kun on päässyt luokasta ulos. Lapsi: Äitiiiii! Missäää! Äiti: pääove edessä kadunvarressa. Puhelun kesto 10 sek ja jos lapsesi ei ymmärrä mikä on pääovi, vaikkapa, niin voit hänelle on-line selittää, että ison aulan perällä punainen teräksinen pariovi.

Ja minä en pysty välittömästi hänelle puheluun vastaamaan sieltä keskustaliikenteestä. Sen sijaan sen viestin saan laitettua esimerkiksi valoista, joissa näen, missä pystyn pysähtymään.

Koulussa on lukuisia ulko-ovia. Eri reittejä eri puolille koulurakennusta ja eri kaduille. Ei ole mitään järkeä ylipäätään käskeä pääovelle, koska se vie vain sinne pihalle, jolle vanhemmat ei saa mennä.

Jännittävää, ettei mun koulussa ollut jatkuvasti häiriöitä luokassa, vaikka yleisen käsityksen mukaan päästiin useammin hampilääkäriin ja terkan tarkastuksiin kuin nykyisin, EIKÄ OLLUT ÄLYPUHELIMIA. Kas oli lappu, sitten se lappu annettiin opettajalle ja opettaja sanoi klo 13:15 että noniin pekka, lähdehän kävelemään niin ehdit sinne hammaslääkäriin. Ei jäänyt muut kyselemään perään mihin toi meni, eikä opettaja tivaamaan että minnes sinä ole menossa. Häiriötä 10 sek per lähtö.

Kun joku sairastui äkillisesti, meni opettaja puhelimelle ja soitti huoltajalle, sitten passitti lapsen lepohuoneeseen. Mihinkään näihin ei ole ennenkään tarvittu lapsikohtaisia älypuhelimia, eikä mikään perustele sitä, että sen puhelimen on oltava koko ajan käsillä piste.

Jännä kun ajat muuttuu.

Mun aikana koulu oli pieni, siellä oli koko ajan opettajat, vahtimestari, keittäjä turvana. Tien toisella puolella oli mun luokkakaverin äiti, terkka, jolle saattoi aina mennä.

Hammaslääkäri tuli sinne terkan vastaanotolle ja opettaja saattoi lapset sinne ja takaisin.

Nyt koulu on 20 kilsan päässä, oppilaita tuhat, opettajat vaihtuu, vahtimestari säästetty pois, terkka piipahtelee, yksikään koulun aikuinen ei edes kunnolla tunne oppilaita.

Kun mun lapselle tulee astmakohtaus, hän ei kovin kauaa siellä jättilaitoksessa voi hakea ketään, vaan hän laittaa viestin, ottaa astmalääkkeensä ja odottaa.

Ja ne opettajat ei nykyään todellakaan muistuttele oppilaita yhtikäs mistään. Jos lapsi ei muista tai äiti ei saa häntä kiinni, se käynti jää välistä, tulee lasu ja lasku.

Ennen hammaslääkärit tms. olivat sen verran pelottavia asioita, että jokainen lapsi muisti. Miksi nyt lapset eivät tahdo muistaa mitään? Meillä on tänään erikoispäivä koulussa. Puolet oppilaista unohti koko jutun.

Se voi johtua esimerkiksi siitä että niitä julkisen puolen aikoja siirrellään ja muutellaan koko ajan. Jokin aika voi vaihtua kuusikin kertaa.

Ja niistä erikoispäivistä viestimien pitäisi hoitaa kunnolla. Ei niin että koko asia tungetaan otsikolla syyskuulumisia (niin että otsikosta ei edes näe mitä viesti sisältää) lakana Wilmaan, täynnä tajunnanvirtaa. Ja sitten muutellaan ohjelmaa ja käskyjä 8-10 kertaa ja vielä viimeisenä aamuyönä päivitetään.

Silloin käy just niin että tieto hukkuu liialliseen tulvaan.

Oppilaille on erikseen laitettu viesti viikko sitten ja toinen tällä viikolla.

Se on sitten varmaan hukkunut niiden 16 kielellä toistuvasti tulleiden täitiedotteiden ja sateenkaaripajamainosten sekaan.

En ole muuten ikinä ymmärtänyt, miksei niitä tiedotteita voisi jakaa niin, että kaikki ei saisi kaikkea kaikella kielellä.

Minusta on täysin käsittämätöntä, että tämän päivän peruskoulusta päästetään ulos nuoria, jotka eivät osaa käytännössä lukea eivätkä kirjoittaa. Ei tuollainen peli vedellyt silloin, kun minä kävin oppivelvollisuuskoulua: heidät jätetiin armotta luokalle jo ala-asteen puolella - ja jo ihan alimmilla luokilla. En tiedä, onko peruskoulussa enää käytössä äidinkielen lukutunnit, joissa jokaisen piti vuoron perään lukea ääneen pätkä tekstiä. Ne alkoivat ainakin meidän koulussamme 3. vuosiluokalla ja jatkuivat aina 6. vuosiluokkaan asti. Muistan, että muutama oppilas pääsi tällä tavoin hyvin pian pois ärräviastaan. Ja JOKAINEN luki ääneen, siitä ei joustettu millimetrin sadasosaa. (Näin oli 'kultaisella kasariluvulla'.)

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin käsittämätöntä, että tämän päivän peruskoulusta päästetään ulos nuoria, jotka eivät osaa käytännössä lukea eivätkä kirjoittaa. Ei tuollainen peli vedellyt silloin, kun minä kävin oppivelvollisuuskoulua: heidät jätetiin armotta luokalle jo ala-asteen puolella - ja jo ihan alimmilla luokilla. En tiedä, onko peruskoulussa enää käytössä äidinkielen lukutunnit, joissa jokaisen piti vuoron perään lukea ääneen pätkä tekstiä. Ne alkoivat ainakin meidän koulussamme 3. vuosiluokalla ja jatkuivat aina 6. vuosiluokkaan asti. Muistan, että muutama oppilas pääsi tällä tavoin hyvin pian pois ärräviastaan. Ja JOKAINEN luki ääneen, siitä ei joustettu millimetrin sadasosaa. (Näin oli 'kultaisella kasariluvulla'.)

Ei saa enää toimia näin! Lapselle tulee paha mieli ja tunnelma menee piloille. Hirveitä ahdistusoireita ja psyykkisiä ongelmia.