Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla oman sukupolvesi tusinanimi?
23.02.2023 |
Toivoitko koskaan että nimesi olisi ollut joku muu, minkä niminen olisit halunnut olla?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman syntymävuoteni yleisin nimi minulla, Päivi. Ihmeellistä, että vasta lukiossa oli luokalla toinenkin Päivi. Olen tyytyväinen nimeen, vaikka lapsena halusin olla poika ja mietin itselleni kivoja poikien nimiä. Tykkään, kun nimeni on ihan suomalainen.
Päivi on kaunis nimi.
Oi kiitos, tuota ei yleensä kuule. Päivihän on aina kärjessä, kun listataan rumimpia nimiä, mutta ei minua haittaa vähääkään, kun itse tykkään.
Päivistä tulee mieleen aurinko.
Jotkut on jopa Päivistä sekaisin😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman syntymävuoteni yleisin nimi minulla, Päivi. Ihmeellistä, että vasta lukiossa oli luokalla toinenkin Päivi. Olen tyytyväinen nimeen, vaikka lapsena halusin olla poika ja mietin itselleni kivoja poikien nimiä. Tykkään, kun nimeni on ihan suomalainen.
Et halunnut olla poika nimeltä Päivi?
Nimeni on yksi maailman yleisimmistä naisennimistä, silti pidn siitä.
Päivistä tulee mieleen sininen taivas ja valkoiset pilvenhattarat.
Päivikki on erityisen nätti nimi.
Mä olen Anni, syntynyt -70 luvun alussa ja tiesin vain yhden kaiman samasta koulusta. Joskus -90 luvulla taisi tulla taas suositummaksi nimeksi. Olen nimeeni täysin tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Mutta nyt asun ulkomailla, jossa kellään tapaamallani ei ole tätä nimeä.
Olen Niina. 70-luvun lopun tusinanimi, mutta tykkään siitä silti. Ala- eikä yläasteella ollut koskaan sanannimistä, lukiossa oli kaksi.
Yleisyyttä lisää, että on sekä Niinoja, että Ninoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut vasta kaksi kaimaani, ja olen kuitenkin "jo" 36-vuotias, vaikka nimeni on aivan normaali suomalainen nimi. Vähän harvinaisempi ehkä varsinkin tällä kirjoitusasulla.
Kirjallisuudessa olen myös törmännyt omaan nimeeni kahdesti, kerran lapsena lastenkirjassa ja myöhemmin aikuisena Eeva Kilven kirjassa. Molemmat hahmot olivat omalla tavallaan vähän onnettomia.. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa kertaa!
On juuri oman sukupolveni tusinanimi, joka oli muotia noin v. 1974-1980. Harvoin tapaa sitä nuorempia tämän nimisiä, joskus törmää vanhempaan, mutta ei usein.
Käytin toista nimeäni lukiossa, koska meitä oli 3 samannimistä samalla luokalla. Se nimi taas herätti joka kerta esittäytyessä kysymyksiä. Siis tällaisia, että miten kirjoitetaan, onko nimessä c-kirjain vai ihan tavallinen k-kirjain. Alkoi ärsyttää ja vaihdoin käyttöön taas oikean ensimmäisen nimeni, kun lähdin lukion jälkeen uudelle paikkakunnalle opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hieman harvinaisempi ihan suomalainen etunimi, jolla on kuitenkin kaksoismerkitys eli erisnimen lisäksi sillä on vastine myös yleisnimissä. Vaikka se ei ole mitenkään erikoinen ja olen periaatteessa nimeeni ihan tyytyväinen, niin olen koko ikäni saanut aina silloin tällöin kuulla kuittailua nimestäni, sillä joidenkin mielestä on ilmeisesti tosi hauskaa, että jonkun nimi voi tarkoittaa myös ihan konkreettista asiaa.
Jopa aikuisilta tulee välillä piiloteltua kuittailua tai ihmettelyä ja osa johtuu varmasti siinä ettei nimestäni oikein ole olemassa mitään lempinimimuotoa. Ilmeisesti joillekin ihmisille on todella vaikeaa käyttää koko nimeäni, siinä taitaa olla jotain samaa kuin kirjakielen käyttämisessä, siis heidän mielessään.
Siispä annoin omille lapsille sellaiset nimet, jotka ovat suhteellisen suosittuja ikäluokassaan eikä niillä ole kaksoismerkitystä. Eivätpähän joudu kärsimään samasta kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Olen Niina. 70-luvun lopun tusinanimi, mutta tykkään siitä silti. Ala- eikä yläasteella ollut koskaan sanannimistä, lukiossa oli kaksi.
Yleisyyttä lisää, että on sekä Niinoja, että Ninoja.
Tuleeko usein sekaannusta, onko Niina vai Nina? Aina joutuu erikseen sanomaan onko yhdellä vai kahdella iillä? Kun ne Ninatkin osa sanoo Niina ja osa Nina?
Ja sama onko Niko vai Nico? Saati sitten jotkut Yohannat😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli hyvä muisto mieleen, kun entinen työkaveri vaihtoi nimensä ja oli uudelta nimeltään Inessa. Jonkun oopperalaulajan mukaan, joka oli 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa suosittu. Kaunis nimi, ei siinä mitään.
Mutta meillä töissä kaikki luuli, että hän on Odessa. Joku mummoikäinen levitti töissä tietoa, että nyt x on vaihtanut nimensä Odessaksi. Varmaan typeryyttään kuullut väärin tai muisti kuulemansa väärin.
Minä satuin paikalle, kun yksi työkaveri kysyi Inessalta, että hei Odessa, tuletko tänään kokoukseen. Ja luonnollisestikin tämä katsoi, että minulleko puhutaan ja korjasi, että mun nimi on kyllä Inessa. Ei voi olla totta, mikä siitä seurasi. Tämä työkaveri kiersi kaikille juoruamassa, että nyt se Odessa onkin vaihtanut nimensä Inessaksi, mikähän siinä on ollut, kun juuri vasta halusi olla Odessa. Ai että mä nauroin vedet silmissä. Ainakin yksi kahvitauko meni nauraessa niiden tyhmyydelle. Lopulta kyllä korjasin, että ei se mikään Odessa ole ollutkaan, vaan x on kuullut nimen väärin ja kertonut kaikille.
Ne kuhisi kuin mehiläiset pesässä puhumassa käytävillä ja suljettujen ovien takana, miten se nimijuttu on mennyt. Miehet oli pahimpia, hyvä kun töihin pystyivät, varmaan otti niin paljon päähän, kun olivat menneet uskomaan höppänän mummelin juttuja. Semmoinen hitti on ollut kuin Oi Odessa, sä helmi kuuman maan. Lienee se soinut päässä hänellä.
Ei ole tusinanimeä mutta siinä 80-luvulla selkeästi on nimeni ollut suosituin mitä muina vuosikymmeninä.
Välillä törmää kaimaan mutta harvemmin ja se on aina hauskaa koska kuitenkin nimi sen verrän harvinaisempi. Yhden lapsen tiedän jolla sama nimi.
Toinen nimeni on sen verran erikoinen ettei taida kovin monella olla. Oliko muutamia suomessa mitä joskus nimihausta katsoin. Ihan suomalaiseen suuhun sopiva silti vaikkei almanakasta löydykään. Ei mikään Yannica tms kuitenkaan.
Nyt on kiva kun on erikoisempi nimi. Lapsena häpesin sitä nimeä vaikka onkin ihan kaunis. Lapsena olisin varmasti ollut mieluummin se Yannica 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja puolisollani on 70-luvun alun tusinanimet. Koska sukunimemme on yksi Suomen yleisimmistä, yritimme antaa lapsillemme harvinaisempia nimiä. Esikoisen nimisiä lapsia ei kuulema ollut aiemmin käynyt lähikouluamme, mutta esikoisen luokalla oli toinen samanniminen. Keskimmäiselle lipsahti Seitsemän veljestä -nimi, yleinen siis. Kuopuksella on harvinainen nimi, tiedämme vain yhden kaiman.
Matilda. Ei taida olla mitenkään harvinainen. En osaa sanoa oikein, onko ollut yleinen. Ei ainakaan luokkakavereilla ollut samaa nimeä. Mathilda on ruotsinkielisillä yleinen nimi. Siksi nimeni kirjoitetaan usein väärin. Sanonkin aina sähköpostiosoitetta antaessa, että Matilda ilman hoota. Matildasta on kyllä muunnosnimiä myös, kuten Tilde ja Tilda.
Harvinainen nimi. Ei ole ollut huippusuosittu koskaan, mutta enimmän tätä nimeä on annettu 1920-luvulla.
Naimisiin mennessäni otin miehen sukunimen (siihen aikaan ei ollut edes mahdollisuutta pitää vain omaa sukunimeä). Tämä nimiyhdistelmä on täysin uniikki- ei ole kaimoja vastaan tullut.
Tuo joka kertoi Inessa - Odessa -sekaannuksesta, niin hauska juttu ja tuo mieleen oman kokemuksen työpaikalta.
Menin tehtaaseen töihin kesäksi ja esittelin itseni siellä työn touhussa oleville. Sanottiin, että laita nimikyltti hyvä ihminen, ei täällä muuten kukaan opi muistamaan. Kuljin nimikyltti esillä ensimmäiset päivät. Myönnän, että käsialani ei ole paras mahdollinen. Muutaman päivän päästä minua kutsuttiin jo väärällä nimellä. En halua tässä kertoa oikeaa nimeä, mutta tyyliin jos olisin Joni, ihmiset töissä kutsui Janiksi. Se huvitti tietysti jonkin verran ja päätin, että antaapa olla, ollaan sitten Janeja tämä kesä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen Niina. 70-luvun lopun tusinanimi, mutta tykkään siitä silti. Ala- eikä yläasteella ollut koskaan sanannimistä, lukiossa oli kaksi.
Yleisyyttä lisää, että on sekä Niinoja, että Ninoja.Tuleeko usein sekaannusta, onko Niina vai Nina? Aina joutuu erikseen sanomaan onko yhdellä vai kahdella iillä? Kun ne Ninatkin osa sanoo Niina ja osa Nina?
Ja sama onko Niko vai Nico? Saati sitten jotkut Yohannat😊
No kyllähän sen käytännössä joutuu joka kerta sanomaan, olenko Niina yhdellä vai kahdella iiĺlä. Nykyään sanon sen jo automaattisesti, en edes odota että kysytään. :D
Minulla on aika harvinainen nimi omassa ikäluokassa, mutta 20 vuotta myöhemmin nimi keikkui listojen kärjessä. Aiemmin en oikein pitänyt nimestäni, mutta nyt kun vietän usein aikaa "lasteni ikäisten" kanssa, olen tyytyväinen, että nimeni on samaa sarjaa kuin heillä eikä mikään "Kyllikki".
Tai semmoinen ihana aurinkoinen kesäpäivä kun on just sopivan lämmin.