Onko sinulla oman sukupolvesi tusinanimi?

Ekalla luokalla ja kahdella rinnakkaisella oli kuusi kaimaani. Yhden kanssa tappelinkin verissäpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa vaihtaa nimenne. Kannattaa kokeilla. Ihana olla kun entinen persoona on hävinnyt kokonaan.

Miksi ihmeessä vaihtaisin, kun olen täysin tyytyväinen omaan nimeeni?

No ei väkisin. Mutta senhän voi perua. Vaihtelu virkistää.

Sitä ei muuten uskoisi miten suuri merkitys voi olla nimellä, varsinkin jos ei pidä omasta nimestään. Tuntuu oudolta, ettei kaikilla ole samaa kärsimystä. Kannattaa varalta antaa lapselle tusinanimi.

Mulla on parempaakin käyttöä rahalle kuin kikkailla nimillä. Ei kuitenkaan ole ilmaista se nimenvaihto. 

Ei se kauhea kallista ole, jos oikeasti on koko ikänänsä kärsinyt nimestään. Sitä ei lopulta edes kestä kuunnella jos joku sattuu puhuttelemaan omalla nimellään. On enää vain iloinen kun pääsee nimestään eroon. Kyllä siitä mielellään jo maksaakin jonkin verran. Muutaman kympin maksoi.

Minä en pidä nimestäni. Se on yleinen suomalainen naisen nimi, mutta n. 30 vuotta vanhemmilla. Aina se on tuntunut vanhahtavalta. Olisi kuitenkin outoa vaihtaa nimeään. Ja sukunimestäni pidän, se on harvinainen.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella oli samalla luokalla kolme samannimistä. Silti on ollut parempi niin, kuin että mini olisi joku superharvinainen.

Olen eläkkeellä ja käyn vanhusten toimintakeskuksessa säännöllisesti, joku ikäisistäni ei halua mennä sinne, koska siellä näkee hyvin vanhoja huonokuntoisia ihimisiä. Itseäni ei häiritse, päinvastoin mietin aina edesmenneitä isovanhempia ja vanhenpiani, joita autoin niin paljon kuin pystyin. On ihanaa katsoa kun vanhuksilla on nimilappu, jossa niitä vanhoja nimiä. Yhtään Brookea ei näy, Hilkkaa, Elmaa, Lauria, Veikkoa, Sylviä ja Sofiaa. Omalla luokallani oli aikanaan neljä mun nimistä ja meidät eroteltiin jotenkin. Taisin olla se takarivin I.  Tykkään nimestäni, lapselleni valitsin nimen joka sopii kaikilla kieliellä ja jossa on ukki ja isoisä mukana. Sukunimikään ei ole aatelinen, kuten serkullaan.

Minusta nimi on tärkeämpi nimen omistajalle kuin vanhemmalle.

Ainoastaan se harmittaa, kun nimen antoi isäni joka oli minulle erittäin rakas. Halusi antaa runollisen nimen.

Ei ottanut huomioon sitä, että itse lapsi ei halua olla mitenkään runollinen isompana.

Oman syntymävuoteni yleisin nimi minulla, Päivi. Ihmeellistä, että vasta lukiossa oli luokalla toinenkin Päivi. Olen tyytyväinen nimeen, vaikka lapsena halusin olla poika ja mietin itselleni kivoja poikien nimiä. Tykkään, kun nimeni on ihan suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä nimestäni. Se on yleinen suomalainen naisen nimi, mutta n. 30 vuotta vanhemmilla. Aina se on tuntunut vanhahtavalta. Olisi kuitenkin outoa vaihtaa nimeään. Ja sukunimestäni pidän, se on harvinainen.

Minulla myös oli erittäin harvinaiset nimet, sekä etu-että sukunimi. Olin ainoa koko maailmassa jolla on se nimi. Ikävä kyllä. En pitänyt etunimestäni, joten vaihdoin sen, kuten edellä kerroin. Onneksi tuttavat menneisyydestä eivät enää tiedä nimeäni. Minusta on ihanaa sulautua joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -85 ja nimi on Elina. Aina kysytään että saako sua sanoa Elluksi :) No ei valitettavasti saa, inhoan tuota lempinimeä! Lapsuudenperhe sanoo Elskuksi välillä, se sopii. <3

Kaverillani on teinipoika Elias, jota sanotaan Elluksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei! Äitini oli aikaansa edellä ja nimesi mut nimellä, joka oli siihen aikaan suosittu vain koirilla ja kissoilla.

Onni? Sandra? Nita? Misse? :D

Ai hitto, onneksi ei! Viivi ei sittenkään tunnu pahalta enää. Tai no Onni on ihan neutraali, mutta tytöllä ehkä vähän omituinen.

Vierailija kirjoitti:

Oman syntymävuoteni yleisin nimi minulla, Päivi. Ihmeellistä, että vasta lukiossa oli luokalla toinenkin Päivi. Olen tyytyväinen nimeen, vaikka lapsena halusin olla poika ja mietin itselleni kivoja poikien nimiä. Tykkään, kun nimeni on ihan suomalainen.

Päivi on kaunis nimi.

Essi. Ysärin lapsi, ainoa ajanjakso jolloin oli edes jokseenkin suosittu nimi. Ei tule joka päivä vastaan, joskaan ei ihan tavatonkaan. En usko, että tulee enää tulevaisuudessa muotiin

Olen Sanna ja tyytyväinen nimeeni. Nimi on sopivan pituinen ja pelkistetty yksinkertainen nimi. Jotenkin mikään muu nimi ei sopisi itselleni yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman syntymävuoteni yleisin nimi minulla, Päivi. Ihmeellistä, että vasta lukiossa oli luokalla toinenkin Päivi. Olen tyytyväinen nimeen, vaikka lapsena halusin olla poika ja mietin itselleni kivoja poikien nimiä. Tykkään, kun nimeni on ihan suomalainen.

Päivi on kaunis nimi.

Oi kiitos, tuota ei yleensä kuule. Päivihän on aina kärjessä, kun listataan rumimpia nimiä, mutta ei minua haittaa vähääkään, kun itse tykkään.

Ei ole. Synnyin 80-luvun alkupuolella ja minulla on 2000-luvun vaihteen tusinanimi. Lapsena vihasin "outoa" nimeä ja myöhemmin häiritsi se että minulla oli pikkulapsen nimi mutta nykyään se ei haittaa kun muutkin nimen kantajat on jo enimmäkseen aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Luulin antaneeni tytölleni ei niin tusinanimen Isabel, mutta just oltiin ravintolassq ja viereisessä pöydässä oli Isabella ja kun mentiin hakemaan jäätelöä, niin siinäkin istui vieressä joku Isabella-niminen. Tyttöni yksi kaveri on myös Isabella. Ei ihan sama nimi mutta kuitenkin lähes.. Sitä luulee että on antanut harvinaisemman nimen ja yhtäkkiä sitä nimeä kuuleekin kaikkialla.

Näin tapahtui vanhemmillenikin. Nimi tuntui siihen aikaan raikkaalta ja uudelta (ei sukulaisissa ja kaveripiirissäkään ollut hirveästi pikkulasten vanhempia), mutta osoittautui sitten tosi suosituksi. T. Jenni 80-luvun loppupuolelta.

Oman lapsen nimi löytyy Top 50 -listalta, ja tytön vuosiluokalle osuikin 4 samannimistä. Ennen koulua samannimisiä ei monia ole kuitenkaan tullut vastaan. Toki nykyään suosittuimmatkin nimet ovat harvinaisempia kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei! Äitini oli aikaansa edellä ja nimesi mut nimellä, joka oli siihen aikaan suosittu vain koirilla ja kissoilla.

Onni? Sandra? Nita? Misse? :D

Ai hitto, onneksi ei! Viivi ei sittenkään tunnu pahalta enää. Tai no Onni on ihan neutraali, mutta tytöllä ehkä vähän omituinen.

Haha :) Viivi on nätti nimi. Naisellinen ja täpäkkä.

Nimeni on erittäin harvinainen ikäpolvellani mutta tavallinen isovanhempieni ikäpolvella. Olen aina ollut tyytyväinen nimeeni. Ensimmäisen 30 ikävuoteni aikana en tuntenut ketään saman nimistä. Sen jälkeen nimeni alkoi yleistyä ja on nyt ihan normaali nimi, ei kuitenkaan niitä jotka kuulostavat vanhanaikaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman syntymävuoteni yleisin nimi minulla, Päivi. Ihmeellistä, että vasta lukiossa oli luokalla toinenkin Päivi. Olen tyytyväinen nimeen, vaikka lapsena halusin olla poika ja mietin itselleni kivoja poikien nimiä. Tykkään, kun nimeni on ihan suomalainen.

Päivi on kaunis nimi.

Oi kiitos, tuota ei yleensä kuule. Päivihän on aina kärjessä, kun listataan rumimpia nimiä, mutta ei minua haittaa vähääkään, kun itse tykkään.

Päivistä tulee mieleen aurinko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman syntymävuoteni yleisin nimi minulla, Päivi. Ihmeellistä, että vasta lukiossa oli luokalla toinenkin Päivi. Olen tyytyväinen nimeen, vaikka lapsena halusin olla poika ja mietin itselleni kivoja poikien nimiä. Tykkään, kun nimeni on ihan suomalainen.

Päivi on kaunis nimi.

Oi kiitos, tuota ei yleensä kuule. Päivihän on aina kärjessä, kun listataan rumimpia nimiä, mutta ei minua haittaa vähääkään, kun itse tykkään.

Olen itse 70-luvun lopun Päivi. Nimi ei silloin enää ollut kovin suosittu, suht isossa koulussa meitä oli kaksi. Loput olivatkin sitten Mareja ja Johannoja. Siksi olen nimestäni tykännyt aina, vaikka tosiaan yleensä rumimpien nimien kärkilistasta löytyy. Kukaan ei ole kuitenkaan päin naamaa haukkunut tai sanonut oikeastaan mitään.

78 syntynyt Johanna täällä. On todella tusinanimi, alakoulussa meitä oli 3 samalla luokalla joten opettajasta lähtien kaikki kutsui sukunimellä tai siitä tehdyllä väännöksellä. Yläasteella rinnakkaisluokilla oli sitten 5 Johannaa.

Mutta tykkään, olen aina tykännyt. Nykyisen sukunimeni kanssa se kuulostaa suorastaan runolliselta.