Onko sinulla oman sukupolvesi tusinanimi?
Toivoitko koskaan että nimesi olisi ollut joku muu, minkä niminen olisit halunnut olla?
Kommentit (96)
Ala-asteella oli samalla luokalla kolme samannimistä. Silti on ollut parempi niin, kuin että mini olisi joku superharvinainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen Satu ja kyllä, luokalla oli saman niminen useimmiten.
Toinen Satu täälläkin ja meitä oli luokalla kaksi. Olen kyllä oppinut nimestäni tykkäämään, joten ei haittaa vaikka "tusinanimi" olisikin. En ole enää lukion jälkeen niin usein kohdannut samannimisiä.
Suomalaiset nimet ovat kuitenkin hyvin harvinaisia globaalissa mittakaavassa.
Ei! Äitini oli aikaansa edellä ja nimesi mut nimellä, joka oli siihen aikaan suosittu vain koirilla ja kissoilla.
Luulin antaneeni tytölleni ei niin tusinanimen Isabel, mutta just oltiin ravintolassq ja viereisessä pöydässä oli Isabella ja kun mentiin hakemaan jäätelöä, niin siinäkin istui vieressä joku Isabella-niminen. Tyttöni yksi kaveri on myös Isabella. Ei ihan sama nimi mutta kuitenkin lähes.. Sitä luulee että on antanut harvinaisemman nimen ja yhtäkkiä sitä nimeä kuuleekin kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minulla on 80-luvulla syntyneiden tusinanimi. Mielenkiintoista kyllä, nuoremmalla ja ainoalla sisaruksellani taas on harvinainen ja kaunis nimi, mikä vähän ihmetyttää - ilmeisesti vanhempamme ovat siinä meidän syntymiemme välillä alkaneet uskaltaa kulkea omia polkujaan. :D En ole siis kateellinen, ei nuorempi sisarus sitä nimeään itse valinnut sen enempää kuin minäkään, mutta kieltämättä joskus käynyt mielessä, että olisi kiva jos minullekin olisi annettu jotain muuta kuin se sen ajan kaikista yleisin tusinanimi. En kuitenkaan inhoa nimeäni, ihan ok, neutraali naisennimi.
Oletko Laura?
Vierailija kirjoitti:
en ole Tiina enkä Sari
Oman sukupolveni tusinanimet.
Samaa ikäluokkaa, lukiossa oli meidän luokalla 4 Tiinaa.
Oma nimi aika erikoinen, ei missään vaiheessa suosittu. Penskana en oikein nimestäni tykännyt mutta nyt oon tyytyväinen. Taitaa olla vain yks kokonimikaima olemassa.
Mulla on yksi sukupolveni yleisistä etunimistä ja sukunimikin on kymmenen yleisimmän joukossa.
Ei ole koskaan käynyt edes mielessä vaihtaa.
Jos lapsi valittaa nimestään, hänen kanssaan voi sopia nimenvaihdosta.
Uuden nimen voi pyytää lähettämällä anomuksen lautakunnalle. Aikuiselta tämä ainakin onnistuu helposti. Mutta se pitää perustella hakemukseen. Mietin uutta nimeäni 10 vuotta. En olisi uskonut, että siihen menee niin kauan. Lopulta löysin täysin mitäänsanomattoman nimen johon olen ollut erittäin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa vaihtaa nimenne. Kannattaa kokeilla. Ihana olla kun entinen persoona on hävinnyt kokonaan.
Miksi ihmeessä vaihtaisin, kun olen täysin tyytyväinen omaan nimeeni?
No ei väkisin. Mutta senhän voi perua. Vaihtelu virkistää.
Sitä ei muuten uskoisi miten suuri merkitys voi olla nimellä, varsinkin jos ei pidä omasta nimestään. Tuntuu oudolta, ettei kaikilla ole samaa kärsimystä. Kannattaa varalta antaa lapselle tusinanimi.
Mulla on parempaakin käyttöä rahalle kuin kikkailla nimillä. Ei kuitenkaan ole ilmaista se nimenvaihto.
Olen syntynyt -85 ja nimi on Elina. Aina kysytään että saako sua sanoa Elluksi :) No ei valitettavasti saa, inhoan tuota lempinimeä! Lapsuudenperhe sanoo Elskuksi välillä, se sopii. <3
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nimet ovat kuitenkin hyvin harvinaisia globaalissa mittakaavassa.
Oma nimeni ainakin on. Herättää aina keskustelua ja kysymyksiä.
Mulla on nimi, joka oli syntymäni aikoina hirveän yleinen toisena tai kolmantena nimenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85 ja nimi on Elina. Aina kysytään että saako sua sanoa Elluksi :) No ei valitettavasti saa, inhoan tuota lempinimeä! Lapsuudenperhe sanoo Elskuksi välillä, se sopii. <3
Elina on kaunis nimi.
Mulla on tässä kaupungissa kokonimikaima, siis kaikki 3 etunimeä ja sukunimi samat. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85 ja nimi on Elina. Aina kysytään että saako sua sanoa Elluksi :) No ei valitettavasti saa, inhoan tuota lempinimeä! Lapsuudenperhe sanoo Elskuksi välillä, se sopii. <3
Elina on kaunis nimi.
Kiitos, kauniisti sanottu!
Ei ole, vaan harvinainen. Olisin halunnut tusinanimen.
Olen syntynyt -87 ja tuli mieleen, että oman ikäpolveni jollain tapaa tusinanimiä olivat yhdistelmänimet. Hannamareja, Juhapekkoja ynnä muita saattoi olla useampikin luokalla. Tuntuu, että 90-luvun puolella yhdistelmänimet alkoivat katoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85 ja nimi on Elina. Aina kysytään että saako sua sanoa Elluksi :) No ei valitettavasti saa, inhoan tuota lempinimeä! Lapsuudenperhe sanoo Elskuksi välillä, se sopii. <3
Elina on kaunis nimi.
Täällä Elina myöskin.
Sain nimeni isoäitini mukaan.
Itsekin en voi sietää Ellu nimeä ush
Vierailija kirjoitti:
Ei! Äitini oli aikaansa edellä ja nimesi mut nimellä, joka oli siihen aikaan suosittu vain koirilla ja kissoilla.
Onni? Sandra? Nita? Misse? :D
Olen 90-luvun lopulla syntynyt Venla. Lapsena harmitti kun nimi oli harvinainen ja missään ei tavannut muita saman nimisiä. Nyt sitten ollaan tusinavenloja yhdessä 2000-luvun puolella syntyneiden kanssa. :D