Autatko tuttuja/kavereita mielelläsi? Minä valitettavasti en
Olisi kai hienoa sanoa valehtelematta, että toki autan mielelläni, kun joku kaipaa apuani.
Autanhan minä siis, mutta vilpitön, kaunistelematon totuus on että avunpyynnöt lähinnä ärsyttävät.
Tänään kävin kuskaamassa pyynnöstä yhden kaverini hammaslääkäriin, kun oma autonsa oli hajonnut.
Viime viikolla eräs tuttuni pyysi minua käymään hänelle kaupassa, kun oli itse kuumeessa.
Siskollani kävin auttamassa joulusiivouksissa, kun hänellä oli käsi paketissa.
Yhtä pikkuserkkuani olin auttamassa muutossaan viime kuussa.
Eihän näitä avunpyyntöjä nyt riesaksi asti siis ole, ja bensoista esim. olen saanut korvauksia, ja perhettäni (mm. siskoani) nyt autan kaikkein vähiten nuristen, koska "veri on vettä sakeampaa" mutta silti ärsyttää.
Ja yleensä sanotaan, että ihmistä ärsyttää toisten käytöksessä sellainen, mitä ei hyväksy itsessään, ja kyllä tämä ainakin pitää kohdallani paikkaansa. En mä yleensä pyydä keltään mihinkään mitään apua, jos en yksin pysty johonkin, eikä maksettua palvelua asiaan saa, niin sitten olen ilman. Piste.
Ihmeesti monet häiritsevät kyllä muita pyynnöillään, ilmeisesti ilman mitään tunnontuskia.
Hekö sitten myös ovat niitä, jotka saavat iloa auttamisesta, ilmeisesti?
(ja ei tarvitse nyt hyökätä kimppuuni, kyllä minä kaikkia siis autan jotka ovat apua pyytäneet, enkä tuo ilmi että teen sen vastentahtoisesti, mutta avauduin nyt vaan siitä mitä mieltä rehellisesti pääni sisällä asiasta olen)
Kommentit (41)
Työkseni autan ihmisiä, joten myönnettävä on, että vapaa-ajalla konkreettista apua saavat vain harvat ja valitut tutut/ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin, jos joku pyytäisi.
Mulla on autoa, rahaa, osaamista, kädentaitoja, koulutusta ja ennenkaikkea halua auttaa.Mutta..
Eipä oo kymmeneen, viiteentoista vuoteen kukaan mitään pyytänyt tai muutenkaan ollut yhteyksissä.M40
Hyvä asenne sulla on, kun haluaisit auttaa.
paku ja kärryt seisoo pihalla eivät liikahda kuin rahaa vastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin, jos joku pyytäisi.
Mulla on autoa, rahaa, osaamista, kädentaitoja, koulutusta ja ennenkaikkea halua auttaa.Mutta..
Eipä oo kymmeneen, viiteentoista vuoteen kukaan mitään pyytänyt tai muutenkaan ollut yhteyksissä.M40
Missä päin oot?
Tarvis yks väliovi hakea, kantaa apunani kolmanteen kerrokseen ja kiinnittää karmeihin, (kenties tehdä uudet karmitkin tai ainakin modata vanhoja, en tiedä) eikä omaa miestä kiinnosta. Saat kahvit ja satasen räpylään jos hoidat homman.
😅😅
Autan mielelläni, rahaa en tarvitse.
Kuka tutuista/kavereistani olet?M40
Mä oon sun ihka uus paras kaveri! 🤗😌😊
Kiva, laitoin yv.
M40
Olen vanhempaan ikään oppinut seuraavaa:
Ne, ketkä tarjoutuu avuksi itse, haluavat auttaa.
Ne jotka pyytävät jatkuvasti apua, eivät ikinä auta muita edes pyydettäessä.
Olen vetänyt linjan etten pyydä apua keneltäkään enä auta siskoa kauempaa sukua ellei pyydetä, ja silloinkin kyllä kyseenalaistan vielä että eikö muka teidän kylän nesteeltä saa vuokrattua sitä peräkärryä, miksi se pitää täältä 70km päästä sinne ajaa kun bensat maksaa enemmän kuin teidän nesteellä 20e vuorokausivuokra. Sen näkee netistäkin.
Minä olin ennen auttaja. Kävin muuttamassa kavereita, lainaamassa vaatteita, kuskaamassa juhliin, you name it, I've done it. Sitten kun itse tarvitsi jotain niin oli todella vaikeaa saada vastapalveluksia. Tajusin vasta reilu kolmekymppisenä että kilttejä auttajia hyväksikäytetään, he ovat aina luotettavia, jeesaavat ihan missä vaan ja ovat olemassa muita varten. Olen ymmärtänyt että autan itseäni ja omaa perhettäni, en kavereita ja sukulaisia. Kaikki palvelut voi saada maksua varten, miksi kuormittaa muita.
Autan niitä joista tykkään. Tosin on tullut työnnettyä naapurin jota en tunne autoa jne jne.
Auttaisin varmaan, mutta kun ei ole yhtään tuttua eikä kaveria. Joten käytännössä en. Enkä ole varma edes tykkäisinkö auttamisesta, kun ei ole koskaan ollut ketää auttaa. En ole sitten myös saanut apua keltään, vaan ihan itse ja maksetuilla palveluilla on tarvinnut pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin, jos joku pyytäisi.
Mulla on autoa, rahaa, osaamista, kädentaitoja, koulutusta ja ennenkaikkea halua auttaa.Mutta..
Eipä oo kymmeneen, viiteentoista vuoteen kukaan mitään pyytänyt tai muutenkaan ollut yhteyksissä.M40
Missä päin oot?
Tarvis yks väliovi hakea, kantaa apunani kolmanteen kerrokseen ja kiinnittää karmeihin, (kenties tehdä uudet karmitkin tai ainakin modata vanhoja, en tiedä) eikä omaa miestä kiinnosta. Saat kahvit ja satasen räpylään jos hoidat homman.
😅😅
Mistä materiaalista teidän väliovi tehdään? Eebenpuustako? Normaali väliovi ei edes maksa tuota 100 euroa.
Riippuu kokonaan siitä, kuinka paljon minulle aiheutuu haittaa ja kärsimystä siitä auttamisesta, ja myös siitä kuinka paljon pidän autettavasta henkilöstä. Sekä tietysti siitä, kuinka vakava hätätilanne on kyseessä. Kai sitä vihamiehenkin vetäisi ylös, jos hän olisi pudonnut avantoon.
Autan mielelläni, jos siitä ei tule itselleni ongelmia. Esim. joskus olen kieltäytynyt majoittamasta kavereita asunnossani, kun se olisi estänyt minua tekemästä tärkeitä opiskelutehtäviä tai etätöitä. Kaverit eivät ole kyllä hyväksyneet tätä syytä.
En enää jaksa kun en tajua miksi ihmiset heittäytyvät niin avuttomiksi! Olen tehnyt kavereilleni esim. työhakemuksia, Kelan hakemuksia puolesta jne kun he "eivät osaa" itse. Alkanut ärsyttää tuo toisen varaan jättäytyminen kun ei itsellä ole mitään mahdollisuutta samaan. Eikä tuo muutenkaan henkilön omalle aivokapasiteetille tee kovinkaan hyvää ettei haasta itseään mitenkään koskaan.
Pitäisi eritellä tarkemmin mitä auttamisella tarkoitetaan. Osa pystyy johonkin ja on asioita joissa ei ehkä voi auttaa fysiikan vuoksi. Esimerkiksi onko se muutto, kriisitilanne, juttelu, lastenhoito, koiranhoito, kyyti, kauppa/apteekki, raha, remontti, majoitus jne. Autottoman on vaikea antaa kyyti.
Kiitos ap! Hyvä kun joku sanoo rehellisesti tämän minkä kanssa olen itsekin tuskaillut.
Inhoan auttaa muita, en saa siitä mitään mielihyvää.
Mutta tottakai autan silti, niin kuuluu tehdä ja toivoisin tietysti itsekin saavani apua jos todellinen hätätilanne tulisi.
Mutta kyllä inhottaa olla se, joka kuskaa muita ristiin rastiin, siivoaa muiden asunnot ja hoitaa muiden lapset. Inhottaa olla se, joka onnettomuuden nähdessään ainoana soittaa hätänumeroon ja auttaa uhreja kymmenien muiden silminnäkijöiden keskittyessä kuvaamaan (tosi juttu). Inhottaa olla se, jonka olkapäätä vasten itketään ja joka auttaa muutoissa ja sairastapauksissa. Inhottaa olla se, joka huolehtii lähipiirin vanhuksista ja ratkaisee tuttujen ongelmat.
Kai tämä on sitten jonkinlaista katkeruutta. Kai minä vain toivoisin itsekin olevani niin itsekäs, että kehtaisin pyytää apua muilta.
Vierailija kirjoitti:
Autan mielelläni, jos siitä ei tule itselleni ongelmia. Esim. joskus olen kieltäytynyt majoittamasta kavereita asunnossani, kun se olisi estänyt minua tekemästä tärkeitä opiskelutehtäviä tai etätöitä. Kaverit eivät ole kyllä hyväksyneet tätä syytä.
Ihania kavereita sulla
Ohis. Tähän väliin tiedotan, että AV:lta löytyy kivat (ja vähän kauhistuttavat) vanhat vertaistukiketjut "tarinoita törkeimmistä lokkeilijoista" ja "härskejä odotuksia mitä naapurisi, kaverisi yms. on kehdannut pyytää".
https://www.vauva.fi/keskustelu/2921607/kertokaa-torkeimmista-lokkeilij…
https://www.vauva.fi/keskustelu/2571963/harskeja_odotuksia_ja_vaatimuks…
Tykkään auttaa muita, paitsi silloin jos minulle on auttamisesta enemmän haittaa kuin siitä on autettavalle ihmiselle hyötyä.
Ennen autoin, mutta huomasin, että jatkuvasti saa auttaa ketä missäkin, eikä itse saa apua mihinkään. Enkä tarvitsekkaan, eli ei ollut kovin reilun makuista käyttää kaikki aika toisten auttamiseen.
Autan mielelläni perhettä eli vanhempia, appivanhempia ja veljen perhettä. Lisäksi autan muutamaa hyvää ystävää,joiden kanssa homma toimii molempiin suuntiin. On muutamia tuttuja jotka haluavat aina hyötyä, näihin en lähde yhtään.
Mä oon sun ihka uus paras kaveri! 🤗😌😊