Autatko tuttuja/kavereita mielelläsi? Minä valitettavasti en

Olisi kai hienoa sanoa valehtelematta, että toki autan mielelläni, kun joku kaipaa apuani.

Autanhan minä siis, mutta vilpitön, kaunistelematon totuus on että avunpyynnöt lähinnä ärsyttävät.

Tänään kävin kuskaamassa pyynnöstä yhden kaverini hammaslääkäriin, kun oma autonsa oli hajonnut.

Viime viikolla eräs tuttuni pyysi minua käymään hänelle kaupassa, kun oli itse kuumeessa.

Siskollani kävin auttamassa joulusiivouksissa, kun hänellä oli käsi paketissa.

Yhtä pikkuserkkuani olin auttamassa muutossaan viime kuussa.

Eihän näitä avunpyyntöjä nyt riesaksi asti siis ole, ja bensoista esim. olen saanut korvauksia, ja perhettäni (mm. siskoani) nyt autan kaikkein vähiten nuristen, koska "veri on vettä sakeampaa" mutta silti ärsyttää.

Ja yleensä sanotaan, että ihmistä ärsyttää toisten käytöksessä sellainen, mitä ei hyväksy itsessään, ja kyllä tämä ainakin pitää kohdallani paikkaansa. En mä yleensä pyydä keltään mihinkään mitään apua, jos en yksin pysty johonkin, eikä maksettua palvelua asiaan saa, niin sitten olen ilman. Piste.

Ihmeesti monet häiritsevät kyllä muita pyynnöillään, ilmeisesti ilman mitään tunnontuskia.

Hekö sitten myös ovat niitä, jotka saavat iloa auttamisesta, ilmeisesti?

(ja ei tarvitse nyt hyökätä kimppuuni, kyllä minä kaikkia siis autan jotka ovat apua pyytäneet, enkä tuo ilmi että teen sen vastentahtoisesti, mutta avauduin nyt vaan siitä mitä mieltä rehellisesti pääni sisällä asiasta olen)