Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä oppiaineen opettajaksi kannattaisi opiskella?
Opeksi?
23.02.2023 |
Millaisia plussia ja miinuksia eri aloissa? Löytyykö jossakin oppiaineessa paremmin töitä, vai kaikissa yhtä huonosti?
Olisin kiinnostunut opiskelemaan ensisijaisesti yläkoulun tai lukion opettajaksi. Alakoulussa kiinnostaisi monipuolisuus, mutta epäilyttää kasvatuksen ja ongelmaperheiden osuus verrattuna itse opettamiseen.
Periaatteessa lähes kaikki humanistiset alat (historia, yhteiskuntaoppi, uskonto, elämänkatsomustieto, psykologia, filosofia) kiinnostavat, samoin äidinkieli ja kirjallisuus. Luonnontieteistä menis biologia ja maantieto. Kemia ihan ok, samoin terveystieto. Matikka ja fysiikka eikä tietotekniikka ole minua varten. Liikuntaa ja musiikkia harrastan aktiivisesti, mutta tuskin sillä tasolla, että opintopaikka heltiäisi. Kielistä on yo-todistuksessa ruotsin L, muista C-M; todennäköisesti vaatisivat turhan kovan preppauksen opiskelupaikkaan, vaikka sinänsä kiinnostavatkin.
Myös kotitalous ja käsityöt ovat käyneet mielessä, kuvaamataitoon ei ole edellytyksiä.
Osaisiko joku jeesiä ja antaa vinkkejä?
Kommentit (85)
Eri aloissa on paljon eroja sen suhteen, miten helppo alaa on päästä opiskelemaan, miten helppo on päästä opettajalinjalle/pedagogisiin opintoihin, ja miten helppoa ylipäänsä valmistua alalta. Ja sitten se töiden saaminen. Ma-fy-ke töitä löytyy hyvin, mutta pätevyyteen tarvitaan enemmän kuin maisterintutkinto. Alan tutkinnon suorittaminen ylipäänsä ei onnistu kovin monilta. Toisaalta opiskelemaan on suhteellisen helppo päästä, jos yhtään matikka on hallussa, ja opettajalinjalle pääsevät kaikki, jotka eivät ole selvästi täysin sopimattomia opettajaksi. Biologiaa taas on paljon vaikeampi päästä opiskelemaan, mutta opettajista ei ole isommin pulaa (biologeilla on vähemmän muita työmahdollisuuksia kuin opettajuus). Uskonnonopettajaksi jos haluaa niin teologaa on nykyään aika helppo päästä opiskelemaan, mutta opettajaksi halukkaita ja siihen hyvin soveltuvia on paljon eikä paikkaa opettajalinjalle välttämättä saakaan (yliopistosta riippuen saatetaan hakea suoraankin opelinjalle), ja työtilanne kaikkea muuta kuin helppo.
Eri aineiden opettajille on erilaiset opetusvelvollisuudet, esimerkiksi kunnallisessa peruskoulussa ma-fy-ke aineissa 21 tuntia viikossa, kun taas biologia, uskonto yms. reaaliaineet 23 tuntia. Lukiossa vastaavasti 20 ja 21, yksityiskouluissa hieman taas eri. Ja eri aineita myös opiskellaan kovin erilaisia tuntimääriä. Siinä missä uskontoa on tunti viikossa, matematiikkaa voi olla 3 tuntia. Mulla on kokemusta tuosta matematiikan opettamisesta ja kyllä sen oppiaineen hyviä puolia on ehdottomasti se, että saa opettaa samoja nuoria useamman tunnin viikossa. Jos vielä saa samoille opettaa fysiikkaa tai kemiaa, nuorten kanssa tulee tutuksi, minkä ainakin minä koen mielekkäänä. Kun taas pelkkää uskontoa opettava opettaja opettaa yleensä useammassa eri koulussa, jotta saa tunnit täyteen ja kohtaa joka viikko valtavan määrän nuoria, joita ei pahemmin ehdi oppia tuntemaan. Virkoja on tyypillisesti tietyille aineyhdistelmille kuten uskonto ja historia (peruskoulussa) tai biologia ja maantieto tai uskonto ja psylogia (lukiossa), mutta onni voi potkaista myös epätavallisella aineyhdistelmällä, johon ei sitten olekaan muita päteviä hakijoita.
Terveystieto tai elämänkatsomustieto ovat pieniä aineita, joita on yhdistelty moniin eri aineisiin. Elämänkatsomustiedon ja uskonnon opinnoissa on paljon samaa, mutta lukujärjestysteknisistä syistä niiden tunteja on yleensä samaan aikaan joten voi olla hyödyllisempää olla kelpoisuus johonkin ihan muuhun niiden lisäksi. Äidinkielen opettajille riittää yleensä pelkkä äidinkieli täyttämään tunnit (opetusvelvollisuus pienin eri aineista), mutta he ovatkin opiskelleet käytännössä kahden aineen opinnot kun opiskellaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Minkä tahansa aineen opettajana voi sitten hakeutua opinto-ohjaajan tai erityisopettajan opintoja suorittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri aloissa on paljon eroja sen suhteen, miten helppo alaa on päästä opiskelemaan, miten helppo on päästä opettajalinjalle/pedagogisiin opintoihin, ja miten helppoa ylipäänsä valmistua alalta. Ja sitten se töiden saaminen. Ma-fy-ke töitä löytyy hyvin, mutta pätevyyteen tarvitaan enemmän kuin maisterintutkinto. Alan tutkinnon suorittaminen ylipäänsä ei onnistu kovin monilta. Toisaalta opiskelemaan on suhteellisen helppo päästä, jos yhtään matikka on hallussa, ja opettajalinjalle pääsevät kaikki, jotka eivät ole selvästi täysin sopimattomia opettajaksi. Biologiaa taas on paljon vaikeampi päästä opiskelemaan, mutta opettajista ei ole isommin pulaa (biologeilla on vähemmän muita työmahdollisuuksia kuin opettajuus). Uskonnonopettajaksi jos haluaa niin teologaa on nykyään aika helppo päästä opiskelemaan, mutta opettajaksi halukkaita ja siihen hyvin soveltuvia on paljon eikä paikkaa opettajalinjalle välttämättä saakaan (yliopistosta riippuen saatetaan hakea suoraankin opelinjalle), ja työtilanne kaikkea muuta kuin helppo.
Eri aineiden opettajille on erilaiset opetusvelvollisuudet, esimerkiksi kunnallisessa peruskoulussa ma-fy-ke aineissa 21 tuntia viikossa, kun taas biologia, uskonto yms. reaaliaineet 23 tuntia. Lukiossa vastaavasti 20 ja 21, yksityiskouluissa hieman taas eri. Ja eri aineita myös opiskellaan kovin erilaisia tuntimääriä. Siinä missä uskontoa on tunti viikossa, matematiikkaa voi olla 3 tuntia. Mulla on kokemusta tuosta matematiikan opettamisesta ja kyllä sen oppiaineen hyviä puolia on ehdottomasti se, että saa opettaa samoja nuoria useamman tunnin viikossa. Jos vielä saa samoille opettaa fysiikkaa tai kemiaa, nuorten kanssa tulee tutuksi, minkä ainakin minä koen mielekkäänä. Kun taas pelkkää uskontoa opettava opettaja opettaa yleensä useammassa eri koulussa, jotta saa tunnit täyteen ja kohtaa joka viikko valtavan määrän nuoria, joita ei pahemmin ehdi oppia tuntemaan. Virkoja on tyypillisesti tietyille aineyhdistelmille kuten uskonto ja historia (peruskoulussa) tai biologia ja maantieto tai uskonto ja psylogia (lukiossa), mutta onni voi potkaista myös epätavallisella aineyhdistelmällä, johon ei sitten olekaan muita päteviä hakijoita.
Terveystieto tai elämänkatsomustieto ovat pieniä aineita, joita on yhdistelty moniin eri aineisiin. Elämänkatsomustiedon ja uskonnon opinnoissa on paljon samaa, mutta lukujärjestysteknisistä syistä niiden tunteja on yleensä samaan aikaan joten voi olla hyödyllisempää olla kelpoisuus johonkin ihan muuhun niiden lisäksi. Äidinkielen opettajille riittää yleensä pelkkä äidinkieli täyttämään tunnit (opetusvelvollisuus pienin eri aineista), mutta he ovatkin opiskelleet käytännössä kahden aineen opinnot kun opiskellaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Minkä tahansa aineen opettajana voi sitten hakeutua opinto-ohjaajan tai erityisopettajan opintoja suorittamaan.
Viisaita ajatuksia!
Jos opettajaksi aikoo ryhtyä, niin valintahan riippuu ihan siitä, mistä tulokulmasta opetustyöhön on eniten kiinnostunut. Yleensä kai aineenopettajan kiinnostus lähtee siitä omasta aineesta. Luokanopettajan työ taas on enemmän kasvattamista ja perustaitojen opettamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono työllisyys: historian ja yhteiskuntaopin opettajilla. Ja jos opiskelet pääaineena ainetta, jota on vaan lukiossa (psykologia, filosofia), niin työmahdollisuudet tietenkin vain lukiossa. Kannattaa valita aine, jota opetetaan kaikilla tasoilla, ja vaikka sivuaineeksi sitten psyka /filosofia jos haluaa.
Erityisopettajat saa oikeastaan valita työpaikkansa ja mafyke (nimenomaan nämä kaikki kolme) -opeista alkaa olla myös pulaa. Kieltenopettajaksi jos hakee, kannattaa valita ruotsi enkun sijasta pääaineeksi, pääsee helpommin sisään yliopistoon. Eikä sitä englantia pakko ole siihen sivuun valita, tosin ikäluokkien pienentyessä pienemmillä paikkakunnilla on kohta vain yksi kieltenope, joka hoitaa enkun ja ruotsin eli töitä vaikeampi löytää.
Itse tekisin ehkä sellaisen villin valinnan, että lukisin kotitalouden opettajaksi ja tekisin pitkänä sivuaineena ruotsin (tai siis tuplagraduhomma), jotta olisi mahkut päästä myös lukioon töihin. Siihen vielä kolmanneksi enkku tai valinnaiskieli lyhyenä sivuaineena niin avot :D ja kun et muita töitä löydä niin kansalaisopistoon opettamaan valinnaiskieltä. Jos ei sinnekään, niin haet erityisopettajan määräaikaista paikkaa niin pääset jonnekin töihin, ei ole väliä vaikket ole pätevä.
Olen hakenut monia erityisopettajan paikkoja ilman pätevyyttä. Ei muuten ole valittu, vaan pätevyys pitää olla ainakin kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidinkieli ja kirjallisuus. Lukiossa opetusvelvollisuus 16 tuntia/viikossa.
Kyllä ja luet ja korjaat joka päivä 200 oppilaan vittumaiset kirjoitelmat, verta itkien.
Ainakin yläkoulussa tuota työmäärää kompensoi kivasti vähäinen opetusvelvollisuus, jolloin niitä opetettavia oppilaita on huomattavasti vähemmän kuin muiden aineiden opettajilla. Esimerkiksi meidän koulussamme äikän opet opettavat kahta seiskaluokkaa, kahta kasiluokkaa ja kahta ysiluokkaa eli yhteensä noin 120-140 oppilasta, kun muilla on 300-500 oppilasta. Lisäksi aineita ja muita kirjoitelmia ei teetetä jatkuvasti, vaikka toki niiden tarkastaminen vie aikaa.
Olen toiminut äidinkielen opettajana 10 vuotta ja vaihtanut sitten historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Molemmissa töissä on paljon tarkastettavaa, koska kyse on laadullisesta arvioinnista eikä määrällisestä niin kuin esimerkiksi matematiikassa. Lisäksi molemmissa aineissa panostetaan tiedonhakuun, mediakriittisyyteen ja kirjalliseen ilmaisuun. Äidinkielessä tekstien tarkistaminen vie enemmän aikaa mutta niiden määrä on pienempi kuin historian ja yhteiskuntaopin opettajalla. Opetan tällä hetkellä reilua 300 oppilasta (100/luokka-aste) ja esseiden, esitelmien ja tutkielmien tarkistus on melkoista suossa kahlaamista. Olenkin päättänyt luopua niistä, koska opetusvelvollisuus on suuri eikä kukaan välitä, teenkö monivalintakokeita vai esseitä. Saman palkan saan joka tapauksessa, saman verran oppilaita eikä minkäänlaista tukea erityisopettajilta tai koulunkäynninohjaajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä hassunhauskoja omia aineyhdistelmiä on ihan turha miettiä. Jos haluaa työllistyä, ei todellakaan kannata olla joku kemian ja elämänkatsomustiedon ope. Ei sellaista hae kukaan. Kemiat ja fyssat opettavat samat, jotka opettavat matikkaa. Mantsaa ei työllisty opettamaan ilman bilsaa. Useimmissa kouluissa terveystiedon opettavat liikanopet. Elämänkatsomustiedon opettaa se, joka tarvitsee pari tuntia lisää, eikä siinä pätevyyksiä kysellä. Yhteiskuntaopin opettaa hissanope.
Kaikilla reaaliaineiden opettajilla, erityisesti hissassa ja ussassa, on heikko työllisyystilanne. Samoin on kässässä ja kuviksessa. Viran saaminen näissä aineissa on lottovoitto.
Lukiossa filosofian tunteja on vähän. Ne opettaa usein esimerkiksi ussanope. Myöskin pelkkä psyka on hankala.
Jos molissa törmäät johonkin omituiseen aineyhdistelmään, on kyse siitä, että se on räätälöity talossa valmiiksi olevalle.
Mikäli haluat työllistyä, suht turvallisia vaihtoehtoja ovat matikka, englanti, erityisopetus ja luokanopetus.
Opettajaäitivainaa oli sitä mieltä että on miellyttävämpää opettaa ainetta joka on oppilaille vapaaehtoinen kuin sellaista joka on kaikille pakollinen. Varsinkin on ikävää opettaa pakkoruotsia koska suuri osa oppilaista ei tahdo oppia. Työllisyyden kannalta joku hyvin yleinen (pakollinen) aine on varmaankin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kotitalousopettajan työstä kenelläkään kokemuksia jaettavaksi? Millaista työnä? Onko yleensä muitakin aineita opetettavana (jos niin mitä?) vai pelkästään kotitalous?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata opiskella minkään oppiaineen opettajaksi koska heikko oppilasaines ja heidän vanhempansa.
Pakkoruotsinopettajan hommahan on kaikkein palkitsevin. Kun näkee sen muutoksen, miten ruotsivihamielisistä teineistä kasvaa nöyriä palvelijoita suomenruotsalaisille.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein suurin pula on erityisluokanopettajista. Siihen hommaan ei meinaa löytyä päteviä opettajia ei sitten millään.?
Kuka hullu haluaisi opiskella tai työskennellä erityisopettajana?
Erityisopena työskentely on varsin antoisaa monella tavalla. Saat keskittyä juuri niihin tukea tarvitseviin, tehdä työtä pienryhmissä, saat melkolailla tukea muilta opeilta ja yhteistyötahoilta.
Ne samat tuentarvitsijathan on siellä yleisopetuksessakin "tavallisen" opettajan työkuormaa lisäämässä. Totta kai tämä vaatii paljon ihan niin kuin muukin opettajuus, mutta itse olen paljon vähemmän kuormittunut nyt erkkaopena kuin tavallisena opena aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Eri aloissa on paljon eroja sen suhteen, miten helppo alaa on päästä opiskelemaan, miten helppo on päästä opettajalinjalle/pedagogisiin opintoihin, ja miten helppoa ylipäänsä valmistua alalta. Ja sitten se töiden saaminen. Ma-fy-ke töitä löytyy hyvin, mutta pätevyyteen tarvitaan enemmän kuin maisterintutkinto. Alan tutkinnon suorittaminen ylipäänsä ei onnistu kovin monilta. Toisaalta opiskelemaan on suhteellisen helppo päästä, jos yhtään matikka on hallussa, ja opettajalinjalle pääsevät kaikki, jotka eivät ole selvästi täysin sopimattomia opettajaksi. Biologiaa taas on paljon vaikeampi päästä opiskelemaan, mutta opettajista ei ole isommin pulaa (biologeilla on vähemmän muita työmahdollisuuksia kuin opettajuus). Uskonnonopettajaksi jos haluaa niin teologaa on nykyään aika helppo päästä opiskelemaan, mutta opettajaksi halukkaita ja siihen hyvin soveltuvia on paljon eikä paikkaa opettajalinjalle välttämättä saakaan (yliopistosta riippuen saatetaan hakea suoraankin opelinjalle), ja työtilanne kaikkea muuta kuin helppo.
Eri aineiden opettajille on erilaiset opetusvelvollisuudet, esimerkiksi kunnallisessa peruskoulussa ma-fy-ke aineissa 21 tuntia viikossa, kun taas biologia, uskonto yms. reaaliaineet 23 tuntia. Lukiossa vastaavasti 20 ja 21, yksityiskouluissa hieman taas eri. Ja eri aineita myös opiskellaan kovin erilaisia tuntimääriä. Siinä missä uskontoa on tunti viikossa, matematiikkaa voi olla 3 tuntia. Mulla on kokemusta tuosta matematiikan opettamisesta ja kyllä sen oppiaineen hyviä puolia on ehdottomasti se, että saa opettaa samoja nuoria useamman tunnin viikossa. Jos vielä saa samoille opettaa fysiikkaa tai kemiaa, nuorten kanssa tulee tutuksi, minkä ainakin minä koen mielekkäänä. Kun taas pelkkää uskontoa opettava opettaja opettaa yleensä useammassa eri koulussa, jotta saa tunnit täyteen ja kohtaa joka viikko valtavan määrän nuoria, joita ei pahemmin ehdi oppia tuntemaan. Virkoja on tyypillisesti tietyille aineyhdistelmille kuten uskonto ja historia (peruskoulussa) tai biologia ja maantieto tai uskonto ja psylogia (lukiossa), mutta onni voi potkaista myös epätavallisella aineyhdistelmällä, johon ei sitten olekaan muita päteviä hakijoita.
Terveystieto tai elämänkatsomustieto ovat pieniä aineita, joita on yhdistelty moniin eri aineisiin. Elämänkatsomustiedon ja uskonnon opinnoissa on paljon samaa, mutta lukujärjestysteknisistä syistä niiden tunteja on yleensä samaan aikaan joten voi olla hyödyllisempää olla kelpoisuus johonkin ihan muuhun niiden lisäksi. Äidinkielen opettajille riittää yleensä pelkkä äidinkieli täyttämään tunnit (opetusvelvollisuus pienin eri aineista), mutta he ovatkin opiskelleet käytännössä kahden aineen opinnot kun opiskellaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Minkä tahansa aineen opettajana voi sitten hakeutua opinto-ohjaajan tai erityisopettajan opintoja suorittamaan.
Tämä: Ma-fy-ke töitä löytyy hyvin, mutta pätevyyteen tarvitaan enemmän kuin maisterintutkinto.
Tunnen naisen, joka on ollut 25 v mafyke-virassa, muistelen että kandin papereilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri aloissa on paljon eroja sen suhteen, miten helppo alaa on päästä opiskelemaan, miten helppo on päästä opettajalinjalle/pedagogisiin opintoihin, ja miten helppoa ylipäänsä valmistua alalta. Ja sitten se töiden saaminen. Ma-fy-ke töitä löytyy hyvin, mutta pätevyyteen tarvitaan enemmän kuin maisterintutkinto. Alan tutkinnon suorittaminen ylipäänsä ei onnistu kovin monilta. Toisaalta opiskelemaan on suhteellisen helppo päästä, jos yhtään matikka on hallussa, ja opettajalinjalle pääsevät kaikki, jotka eivät ole selvästi täysin sopimattomia opettajaksi. Biologiaa taas on paljon vaikeampi päästä opiskelemaan, mutta opettajista ei ole isommin pulaa (biologeilla on vähemmän muita työmahdollisuuksia kuin opettajuus). Uskonnonopettajaksi jos haluaa niin teologaa on nykyään aika helppo päästä opiskelemaan, mutta opettajaksi halukkaita ja siihen hyvin soveltuvia on paljon eikä paikkaa opettajalinjalle välttämättä saakaan (yliopistosta riippuen saatetaan hakea suoraankin opelinjalle), ja työtilanne kaikkea muuta kuin helppo.
Eri aineiden opettajille on erilaiset opetusvelvollisuudet, esimerkiksi kunnallisessa peruskoulussa ma-fy-ke aineissa 21 tuntia viikossa, kun taas biologia, uskonto yms. reaaliaineet 23 tuntia. Lukiossa vastaavasti 20 ja 21, yksityiskouluissa hieman taas eri. Ja eri aineita myös opiskellaan kovin erilaisia tuntimääriä. Siinä missä uskontoa on tunti viikossa, matematiikkaa voi olla 3 tuntia. Mulla on kokemusta tuosta matematiikan opettamisesta ja kyllä sen oppiaineen hyviä puolia on ehdottomasti se, että saa opettaa samoja nuoria useamman tunnin viikossa. Jos vielä saa samoille opettaa fysiikkaa tai kemiaa, nuorten kanssa tulee tutuksi, minkä ainakin minä koen mielekkäänä. Kun taas pelkkää uskontoa opettava opettaja opettaa yleensä useammassa eri koulussa, jotta saa tunnit täyteen ja kohtaa joka viikko valtavan määrän nuoria, joita ei pahemmin ehdi oppia tuntemaan. Virkoja on tyypillisesti tietyille aineyhdistelmille kuten uskonto ja historia (peruskoulussa) tai biologia ja maantieto tai uskonto ja psylogia (lukiossa), mutta onni voi potkaista myös epätavallisella aineyhdistelmällä, johon ei sitten olekaan muita päteviä hakijoita.
Terveystieto tai elämänkatsomustieto ovat pieniä aineita, joita on yhdistelty moniin eri aineisiin. Elämänkatsomustiedon ja uskonnon opinnoissa on paljon samaa, mutta lukujärjestysteknisistä syistä niiden tunteja on yleensä samaan aikaan joten voi olla hyödyllisempää olla kelpoisuus johonkin ihan muuhun niiden lisäksi. Äidinkielen opettajille riittää yleensä pelkkä äidinkieli täyttämään tunnit (opetusvelvollisuus pienin eri aineista), mutta he ovatkin opiskelleet käytännössä kahden aineen opinnot kun opiskellaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Minkä tahansa aineen opettajana voi sitten hakeutua opinto-ohjaajan tai erityisopettajan opintoja suorittamaan.
Tämä: Ma-fy-ke töitä löytyy hyvin, mutta pätevyyteen tarvitaan enemmän kuin maisterintutkinto.
Tunnen naisen, joka on ollut 25 v mafyke-virassa, muistelen että kandin papereilla.
Niinno, ennenhän se tuo kandi-tutkinto oli perustutkinto, ja vastasi nykyistä maisteri-tutkintoa.
Ruotsin opeksi, ruotsia tullaan opettamaan aina ja iänkaikkisesti Suomen kouluissa ja varmaan tuntimäärää tullaan vielä lisäämään ja opetusta aikaistamaan.
Alue: Aihe vapaa
Tässähän oli raikas ehdotus! Wau!