Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä oppiaineen opettajaksi kannattaisi opiskella?
Opeksi?
23.02.2023 |
Millaisia plussia ja miinuksia eri aloissa? Löytyykö jossakin oppiaineessa paremmin töitä, vai kaikissa yhtä huonosti?
Olisin kiinnostunut opiskelemaan ensisijaisesti yläkoulun tai lukion opettajaksi. Alakoulussa kiinnostaisi monipuolisuus, mutta epäilyttää kasvatuksen ja ongelmaperheiden osuus verrattuna itse opettamiseen.
Periaatteessa lähes kaikki humanistiset alat (historia, yhteiskuntaoppi, uskonto, elämänkatsomustieto, psykologia, filosofia) kiinnostavat, samoin äidinkieli ja kirjallisuus. Luonnontieteistä menis biologia ja maantieto. Kemia ihan ok, samoin terveystieto. Matikka ja fysiikka eikä tietotekniikka ole minua varten. Liikuntaa ja musiikkia harrastan aktiivisesti, mutta tuskin sillä tasolla, että opintopaikka heltiäisi. Kielistä on yo-todistuksessa ruotsin L, muista C-M; todennäköisesti vaatisivat turhan kovan preppauksen opiskelupaikkaan, vaikka sinänsä kiinnostavatkin.
Myös kotitalous ja käsityöt ovat käyneet mielessä, kuvaamataitoon ei ole edellytyksiä.
Osaisiko joku jeesiä ja antaa vinkkejä?
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama, minkä tahansa.
Tulevaisuudessa sinua odottaa kuitenkin leppoisat kissanpäivät eliitissä, pitkät lomat ja olematon työnmäärä olemattomalla vastuulla.
Mikäli vielä helpomalla haluat päästä, niin sitten papiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri aloissa on paljon eroja sen suhteen, miten helppo alaa on päästä opiskelemaan, miten helppo on päästä opettajalinjalle/pedagogisiin opintoihin, ja miten helppoa ylipäänsä valmistua alalta. Ja sitten se töiden saaminen. Ma-fy-ke töitä löytyy hyvin, mutta pätevyyteen tarvitaan enemmän kuin maisterintutkinto. Alan tutkinnon suorittaminen ylipäänsä ei onnistu kovin monilta. Toisaalta opiskelemaan on suhteellisen helppo päästä, jos yhtään matikka on hallussa, ja opettajalinjalle pääsevät kaikki, jotka eivät ole selvästi täysin sopimattomia opettajaksi. Biologiaa taas on paljon vaikeampi päästä opiskelemaan, mutta opettajista ei ole isommin pulaa (biologeilla on vähemmän muita työmahdollisuuksia kuin opettajuus). Uskonnonopettajaksi jos haluaa niin teologaa on nykyään aika helppo päästä opiskelemaan, mutta opettajaksi halukkaita ja siihen hyvin soveltuvia on paljon eikä paikkaa opettajalinjalle välttämättä saakaan (yliopistosta riippuen saatetaan hakea suoraankin opelinjalle), ja työtilanne kaikkea muuta kuin helppo.
Eri aineiden opettajille on erilaiset opetusvelvollisuudet, esimerkiksi kunnallisessa peruskoulussa ma-fy-ke aineissa 21 tuntia viikossa, kun taas biologia, uskonto yms. reaaliaineet 23 tuntia. Lukiossa vastaavasti 20 ja 21, yksityiskouluissa hieman taas eri. Ja eri aineita myös opiskellaan kovin erilaisia tuntimääriä. Siinä missä uskontoa on tunti viikossa, matematiikkaa voi olla 3 tuntia. Mulla on kokemusta tuosta matematiikan opettamisesta ja kyllä sen oppiaineen hyviä puolia on ehdottomasti se, että saa opettaa samoja nuoria useamman tunnin viikossa. Jos vielä saa samoille opettaa fysiikkaa tai kemiaa, nuorten kanssa tulee tutuksi, minkä ainakin minä koen mielekkäänä. Kun taas pelkkää uskontoa opettava opettaja opettaa yleensä useammassa eri koulussa, jotta saa tunnit täyteen ja kohtaa joka viikko valtavan määrän nuoria, joita ei pahemmin ehdi oppia tuntemaan. Virkoja on tyypillisesti tietyille aineyhdistelmille kuten uskonto ja historia (peruskoulussa) tai biologia ja maantieto tai uskonto ja psylogia (lukiossa), mutta onni voi potkaista myös epätavallisella aineyhdistelmällä, johon ei sitten olekaan muita päteviä hakijoita.
Terveystieto tai elämänkatsomustieto ovat pieniä aineita, joita on yhdistelty moniin eri aineisiin. Elämänkatsomustiedon ja uskonnon opinnoissa on paljon samaa, mutta lukujärjestysteknisistä syistä niiden tunteja on yleensä samaan aikaan joten voi olla hyödyllisempää olla kelpoisuus johonkin ihan muuhun niiden lisäksi. Äidinkielen opettajille riittää yleensä pelkkä äidinkieli täyttämään tunnit (opetusvelvollisuus pienin eri aineista), mutta he ovatkin opiskelleet käytännössä kahden aineen opinnot kun opiskellaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Minkä tahansa aineen opettajana voi sitten hakeutua opinto-ohjaajan tai erityisopettajan opintoja suorittamaan.
Tämä: Ma-fy-ke töitä löytyy hyvin, mutta pätevyyteen tarvitaan enemmän kuin maisterintutkinto.
Tunnen naisen, joka on ollut 25 v mafyke-virassa, muistelen että kandin papereilla.
Käsittääkseni pätevyysvaatimus on maisterin tutkinto matematiikassa tai fysiikassa (toinen voi olla sivuaine) sekä opettajan pedagogiset opinnot eli aineenopettajan koulutus. Käytännössä riittää että on suorittanut lukion matematiikan ja fysiikan hyväksytysti sillä yläkoulussa tai lukiossa ei vaadita kovin ihmeellistä osaamista. Matemaatiikassa voi toki löytyä hankalia tehtäviä edistyneille.
Vierailija kirjoitti:
Mieti vielä ihan oikeasti, haluatko oikeasti opettajaksi. Käy tekemässä sijaisuuksia eri kouluissa. Vedä kuukausi normipäiviä, joissa 5-6 tuntia opetusta ehkä noin 120 teinille, joita ei kiinnosta.
Jos vielä senkin jälkeen koet olevasi unelma-ammatissasi, ala on selkeästi sinua varten.
Jos oikeasti osaat matematiikkaa tai fysiikkaa niin kannattaa harkita ammattikorkeakoulun opettajan uraa sillä siellä useimmalla on ainakin vähän motivaatiota oppia asioita. Loma-ajat taitavat olla vielä pitemmät kuin peruskoulussa tai lukiossa ja palkka parempi. Käsittääkseni opettajina on joskus jopa tohtoritason väkeä.
Matikan opettajaksi. Niitä ei kohta enää ole, joten alkaa palkkatarjouksia tippumaan, että joku hoiaisi ne duunit.
erkkaopet saa jo muutaman sadan extran, kohta samassa edessä matikan opettajillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoititte tuolla, ettei maisterin paperit riitä ma-fy-ke opettajaksi? Eikös ne riitä, jos on opelinjalla ja pedagogiset suoritettuna? Eihän tarvita väitöskirjaa tai muuta korkeampaa opiskelua?
Alan pitää olla sellainen että jaksaa 5 vuotta yliopistossa opiskella ja jaksaa työelämää eläkeikään asti.
Jäsennät tekstissä hyvin kiinnostuksen kohteitasi, että ne suuntautuvat humanistisiin aloihin. Työn saanti voi olla työläämpää kuin jollekin muun alan opettajalle. työnsaannin hankaluus on kuitenkin nykyelämän yksi realiteeteista, pienenevien luokkakokojen takia.
Humanistisissa aloissa muista halutut combot, työnmarkkikat etsii tiettyjä comboja. Esim uskonto ja et.
Toivoo: luokanopettaja.
Kasvatusvastuu luokanopettajilla on suuri, mutta ihanat oppilaa tekevät siitä vaivan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoititte tuolla, ettei maisterin paperit riitä ma-fy-ke opettajaksi? Eikös ne riitä, jos on opelinjalla ja pedagogiset suoritettuna? Eihän tarvita väitöskirjaa tai muuta korkeampaa opiskelua?
Maisterin tutkintoon kuuluu kaksi opetettavaa ainetta. Jokaisen ylimääräisen opetettavan aineen opiskelu vaatii noin vuoden ylimääräiset opinnot.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein suurin pula on erityisluokanopettajista. Siihen hommaan ei meinaa löytyä päteviä opettajia ei sitten millään.?
Kuka hullu haluaisi opiskella tai työskennellä erityisopettajana?
Sellainen, joka ei helposti uuvu työmääräänsä. Jos on laaja-alainen erityisopettaja, on aivan huima määrä oppilaita, joiden tukea suunnittelee ja toteuttaa. Kun oppilaita voi olla lähes sata ja yhteistyöopettajia useita kymmeniä, työpäivät venyvät hurjan pitkiksi ja palavereita riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex poikaystävä oli puukässän ope. Oli tosi rattoisaa duunia.
Mutta reilu 10 v sitten oppilasaines alkoi muuttumaan.
Hän ei saanut villiimpiinkään luokkiin avustajaa ja oli paljon nuoria, jotka eivät voineet olla samassa huoneessa esim poran kanssa.
Oli nuorena harrastanut mm pesäpalloa ja jääkiekkoa. Toimi pitkään liikunnan opena, samalla kun opetti puukässää. Viimeksi, kun kuulin, hän sai viran liikunnanopettajana ja vain sijaistaa puukässää. Ei oo täysiä tunteja, ei oo väliksikään.
Oma mies on historian ope. Sanoi jo vuosia sitten ei enää joudu opiskelemaan mitään uutta. On opettanut niin pitkään, osaa kirjat ulkoa ja koska on kiinnostunut kaikesta, uuden historian oppiminen tulee vain imemällä vaikutteita.
Tykkää paljon työstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajaäitivainaa oli sitä mieltä että on miellyttävämpää opettaa ainetta joka on oppilaille vapaaehtoinen kuin sellaista joka on kaikille pakollinen. Varsinkin on ikävää opettaa pakkoruotsia koska suuri osa oppilaista ei tahdo oppia. Työllisyyden kannalta joku hyvin yleinen (pakollinen) aine on varmaankin parempi.
Eksä opetti ruotsia yläasteella itäsuomalaisessa kaupungissa. Sanoi, että on todella helppo ja mukava homma. Eli voi keskittyä niihin pariin jotka haluavat hyvä arvosanat, ja muut voi laittaa vaikka lukemaan Kalle Ankaa ja googlaamaan sanoja. Vanhemmatkaan eivät nipota paskoista arvosanoista tai siitä ettei oppi mene päähän, koska tietävät lähtökohtaisesti että suurinta osaa muksuista ei kiinnosta opiskella (joko yleensäkään tai sitten ainakaan ko. oppiainetta).
Hyviä kommentteja. Itse olen lukion äidinkielen ope ja tykkään työstäni paljon, vaikka tosi työlästä se onkin. Äidinkielen opettajista on jonkin verran ylitarjontaa. Toisaalta samalla koulutuksella on pätevä S2-opettaja, ja niitä tarvitaan tosi paljon.
Jos etenkin yläkoulu ja toinen aste kiinnostavat, tosi hyvä valinta voisi olla oppilaanohjaus. Opoille on hyvin töitä.
Ja kuten jo todettu, erityisopettajista on pulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti vielä ihan oikeasti, haluatko oikeasti opettajaksi. Käy tekemässä sijaisuuksia eri kouluissa. Vedä kuukausi normipäiviä, joissa 5-6 tuntia opetusta ehkä noin 120 teinille, joita ei kiinnosta.
Jos vielä senkin jälkeen koet olevasi unelma-ammatissasi, ala on selkeästi sinua varten.
Ei näin. Mihin muuhun ammattiin menisit tekemään täyttä päivää ilman mitään koulutusta? Sijaisen homma on kaikkein viheliäisin. Teinit yrittävät pränkätä minkä kerkeävät.
Katso esim. kuntarekrystä minkä alan opettajia kaivataan. Valitse se, mille on eniten kysyntää itseäsi kiinnostavista vaihtoehdoista. Muista huomioida myös tarjotut tuntimäärät. Yksittäisellä viikkotunneilla ei vielä työllisty.
Moni vastaaja on lukenut aloituksen hyvin huonosti. Aloittaja sanoo, ettei matematiikka ole hänen alansa. Erityisopettajille on töitä mutta ala on hyvin rankka. Suosittelen ensin kokeilemaan "tavallista" opetusta ja myöhemmin erikoistumaan erkaksi, jos kiinnostusta riittää.
Jos ei mikään oppiaine erityisesti ole ylitse muiden, mutta haluat opettajaksi, se on sitten erkka tai opo. Tai sitten joku ammatillinen tutkinto, pedagogiset ja muutama vuosi työelämää opiskellulla alalla ja sitten amis-/amk-opeksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja. Itse olen lukion äidinkielen ope ja tykkään työstäni paljon, vaikka tosi työlästä se onkin. Äidinkielen opettajista on jonkin verran ylitarjontaa. Toisaalta samalla koulutuksella on pätevä S2-opettaja, ja niitä tarvitaan tosi paljon.
Jos etenkin yläkoulu ja toinen aste kiinnostavat, tosi hyvä valinta voisi olla oppilaanohjaus. Opoille on hyvin töitä.
Ja kuten jo todettu, erityisopettajista on pulaa.
S2-opeksi vaaditaan kyllä nykyään erilliset opinnot.
Älä ala minkään oppiaineen opettajaksi tai opettajaksi yleensä. Korkeakoulutettuja, mutta alipalkattuja, opiskelijamatetiaalista ei viitsi sanoa mitään. Opiskele "kovia tieteitä" niin saat jopa palkkaa/arvostusta.
Eläköitynyt venäjän kielen ja kirjallisuuden opettaja.
Alue: Aihe vapaa
Mieti vielä ihan oikeasti, haluatko oikeasti opettajaksi. Käy tekemässä sijaisuuksia eri kouluissa. Vedä kuukausi normipäiviä, joissa 5-6 tuntia opetusta ehkä noin 120 teinille, joita ei kiinnosta.
Jos vielä senkin jälkeen koet olevasi unelma-ammatissasi, ala on selkeästi sinua varten.