Kokeeko joku oikeasti koko identiteettinsä ja olemassaolonsa sukupuolensa kautta?

En sen kummemmin mieti identiteettiäni naisena ellei naiseuttani kyseenalaisteta. Täällä aiemmin kommentoitiin ettei identiteettiä tarvitse sen kummemmin ilmaista sillä on ilmaisemattakin olemassa. Jokainen kuitenkin ilmaisee tavallaan olla olemassa jatkuvasti identiteettiään. Ihan jo pukeutumisesta, hiuksista ja puhetavasta lähtien, ellei jokin seikka estä tätä ilmaisua.

Vierailija kirjoitti:

Näitä transöyhöttäjiä kun katsoo, niin vaikuttaa siltä ettei heidän elämässään juuri muuta ole kuin sukupuolen miettiminen. Ja sitten kuitenkaan se heidän käsityksensä siitä heidän tavoittelemastaan sukupuolesta ei ole luonnollinen ja selkäytimestä tuleva, (miten voisikaan olla) vaan enemmänkin karikatyyri, ulkopuolelta muodostettu näkemys ja stereotypia.

En tiedä mikä on transöyhöttäjä, mutta useimmat transsukupuolisethan eivät erotu muusta massasta. Heitä vain tapaa tietämättä tavanneensa. Karikatyyrit ja stereotypiat ovat enemmän julkisesti esiintyvien ihmisten juttu. Eivät monet cissukupuolisetkaan ole kuin sometähtinä paistattelevat kollegansa.

Kyllä minulle olisi aika kova pala herätä jonakin päivänä karvaisena miehenä, että kyllä sillä siinä mielessä on minulle väliä. Jos heräisin karvaisena naisena, niin se ei olisi puoliksikaan niin paljon väliä. Oikeastikko te olette sitä mieltä, että teille olisi yhdentekevää kummassa ruumiissa heräisitte jos näin kävisi?

Kyseessä on kehodysforia.

Vierailija kirjoitti:

Mies joka haluaa pukeutua naisten vaatteisiin on mies, joka haluaa pukeutua naisten vaatteisiin. Ei naiseksi itsensä kokeva mies. Vaan mies, jolla on huono tuuri kun kulttuurisesti häntä miellyttävät vaatteet kuuluvat tällä hetkellä enemmän naisille ja mieheltä vaatii enemmän rohkeutta käyttää niitä.

Ihan on yhtä lailla mies ne naisten vaatteetkin päällä.

Jos vertaamme naiselle ominaista vaatekappaletta hametta samassa yhteydessä niin meillehän on tunnettuna miehen vaatekappaleena nykyaikanakin länsimaissa skottilainen kiltti. Se on säilynyt nykyaikaan, koska on osa skottilaisen miehelle kuuluvasta kansallispuvusta.

Kun nainen pukeutuu kyseeseen hameeseen, häneltä tullaan kysymään yleisesti toki hameen alla pidettävistä alusvaatteista, mutta kyllä mainitaan sen asun kuuluvan miehelle.

Silti kiltin pitäminen ei tee naista yhtään sen vähemmän naiseksi ja miestä mieheksi. Kyse on vaatteesta, jolla erityinen kulttuurinen asema ja arvostus omassa maassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sukupuoli on oikeasti iso osa suunnilleen jokaisen ihmisen identiteettiä. Sitä ei vain huomaa jos asiassa ei ole mitään ristiriitaa tai ongelmaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

Mutta vaikka jokainen keskiverto mies voi kokeilla laittaa mekon päälle ja mennä kulkemaan se päällä kaupungilla. Eikö tunnu yhtään missään? Ja jos tuntuu niin mistä se mahtaa johtua?

Onko sukupuoli kuitenkin sitä, että pukeutuu esimerkiksi mekkoon/housuihin tai tykkää pinkistä väristä ja muita stereotypioita? Vai olisikohan kyse kuitenkin ominaisuudesta, joka on riippumaton näistä?

Kulttuuriset stereotypiat ei ole sama kuin sukupuoli.

Ei sukupuoli ole niitä mutta ne symboloivat monille tiettyihin sukupuoliin liittyviä asioita. Eli jos identifioidut tiettyyn sukupuoleen niin sinulla on isolla todennäköisyydellä myös joitain siihen sukupuoleen liitettäviä ulkoisia merkkejä tai käytösmalleja. Ne eivät siis ole sama asia kuin sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti mutta niiden ulkoisia merkkejä.

Ja jos äkkiä liitätkin itseesi sellaisia ulkoisia merkkejä jotka yleensä liitetään toiseen sukupuoleen niin se tuo aika äkkiä esiin sen miten se alkaa häiritä myös sitä omaa kokemusta omasta sukupuoli-identiteetistään. Monen miehen olisi hankala tuntea itsensä kovin miehekkääsi vaaleanpunainen mekko päällä mutta kyllä vaikka farkut ja sininen teepaita.

Höpsis. Minä koen itseni ihan yhtä naiseksi mekko tai ruutupaita ja farkut päällä. Ei se naiseus ole niissä vaatteissa. Ja kumpikaan vaatekappale päällä en suuremmin koe todellisuutta sen kautta, että olen nainen.

Tämän takia olen minäkin ihmetellyt sitä kuinka joku kertoo, että oleskelu farkuissa ja t-paidassa tuotti jo hyvin nuorena jotain nimeämätöntä ahdistusta ja tämä ahdistus helpotti kun sai pukea päälleen mekon ja meikata tai laittaa koruja. Aivan vasta fb jakoi tällaisen henkilön tarinaa, joka nyt aikuisena oli aluksi uskaltautunut kertomaan tästä läheisilleen ja sitten esiintymään jo töissäkin pitkässä peruukissa ja hameessa. Onko siis kyse ihan oikeasti sukupuoli-identiteetistä vai jostain muusta? Naissukupuolessa voi elää, kuten useimmat elääkin, housuissa ja lyhyessä tukassa. Mutta toiselle se tuottaisi voimakasta ahdistusta elää vain tietoisena naiseudestaan, mutta tavanomaisesti pukeutuneena. En saa naisena kiinni minäkään tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sukupuoli on oikeasti iso osa suunnilleen jokaisen ihmisen identiteettiä. Sitä ei vain huomaa jos asiassa ei ole mitään ristiriitaa tai ongelmaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

Mutta vaikka jokainen keskiverto mies voi kokeilla laittaa mekon päälle ja mennä kulkemaan se päällä kaupungilla. Eikö tunnu yhtään missään? Ja jos tuntuu niin mistä se mahtaa johtua?

Onko sukupuoli kuitenkin sitä, että pukeutuu esimerkiksi mekkoon/housuihin tai tykkää pinkistä väristä ja muita stereotypioita? Vai olisikohan kyse kuitenkin ominaisuudesta, joka on riippumaton näistä?

Kulttuuriset stereotypiat ei ole sama kuin sukupuoli.

Ei sukupuoli ole niitä mutta ne symboloivat monille tiettyihin sukupuoliin liittyviä asioita. Eli jos identifioidut tiettyyn sukupuoleen niin sinulla on isolla todennäköisyydellä myös joitain siihen sukupuoleen liitettäviä ulkoisia merkkejä tai käytösmalleja. Ne eivät siis ole sama asia kuin sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti mutta niiden ulkoisia merkkejä.

Ja jos äkkiä liitätkin itseesi sellaisia ulkoisia merkkejä jotka yleensä liitetään toiseen sukupuoleen niin se tuo aika äkkiä esiin sen miten se alkaa häiritä myös sitä omaa kokemusta omasta sukupuoli-identiteetistään. Monen miehen olisi hankala tuntea itsensä kovin miehekkääsi vaaleanpunainen mekko päällä mutta kyllä vaikka farkut ja sininen teepaita.

Mekko on kulttuurinen piirre, esim. Intiassa kaikilla on mekko. Tässä puhutaan nyt ihmisen sisäisestä tuntemuksesta. Ihminen ei tunne olevansa mies tai nainen, ihminen tuntee olevansa ihminen.

Ihminen voi ihan hyvin tuntea olevansa myös esimerkiksi susi, kotka tai muu eläin. Tai vaikka supersankari.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisestä. Toisille sukupuolen ilmaisu on vahva osa identiteettiä, toisille se on täysin yhdentekevä asia. Vähän kuin seksuaalisuuskin. Toisille se on yksityisasia, Toisille taas koko persoona. Varmaan riippuu myös siitä, kuinka päteväksi ihminen kokee itsensä eri elämänalueilla.

Minäkin olen oppinut viime vuosien aikana, että olen koko ikäni ilmaissut sukupuoltani miehekkäällä (lapsena poikamaisella) tavalla.

Ei se minusta silti tee trans-sukupuolista. Ärsyttää, että sellaista tuputetaan nyt joka tuutista.

"Tyttöjen" leluilla leikkivät pojat mielletään translapsiksi, ja heiltä tivataan, että koetko olevasi tyttö.

"Poikien"leluilla leikkiviltä tytöiltä taas tivataan, että koetko olevasi poika. Ja taas löytyy liuta translapsia.

Ihan hukkaan on mennyt kaikki se työ mikä on tehty sen eteen, että jokainen saa olla ja pukeutua niinkuin tahtoo. Antaisivat edes lasten olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteissa on sukupuolen mukaista lähinnä leikkaukset, toiset sopivat paremmin naisvartalolla ja toiset miesvartalolle. Siksi unisex näyttää yleensä huonosti istuvalta.

Voisin ihan yhtä hyvin käyttää juhlissa naisen vartalolle sopivaa pukua, kuin mekkoakin. Ei vaikuttaisi olemukseeni ja sukupuolikokemuksiini mitenkään.

Onko olemassa joku naisvartalon stereotypia?

No mista on oudompaa kokea itsensä muun sukupuolen kautta kuin mitä itse edustaa

Väitän, että itsensä kokeminen eri ikäiseksi kuin biologinen ikä, on paljon yleisempää kuin kokemus väärästä sukupuolesta.

Miksi tähän ikäongelmaan puututa lainkaan. Sille yhdelle transikäiselle ehdokkaallekin vain nauretaan.

En ennen koskaan ajatellut, kunnes tosta aiheesta alettiin puhua ja kirjoittaa joka paikkaan. En sitä nytkään ajattele muuta että olen nainen, eikä se vaikuta muuten. Puen, puhun ja olen miten haluan. Outoa että jotkut ajattelevat sitä koko ajan. Itse en ole koskaan, eikä kiinnostakaan. Tylsä aihe btw.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle olisi aika kova pala herätä jonakin päivänä karvaisena miehenä, että kyllä sillä siinä mielessä on minulle väliä. Jos heräisin karvaisena naisena, niin se ei olisi puoliksikaan niin paljon väliä. Oikeastikko te olette sitä mieltä, että teille olisi yhdentekevää kummassa ruumiissa heräisitte jos näin kävisi?

Kerrotko vielä, kuka on aamulla herännyt väärässä ruumiissa? Oletko aikuinen joka näin hassuja edes kyselee?

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että itsensä kokeminen eri ikäiseksi kuin biologinen ikä, on paljon yleisempää kuin kokemus väärästä sukupuolesta.

Miksi tähän ikäongelmaan puututa lainkaan. Sille yhdelle transikäiselle ehdokkaallekin vain nauretaan.

Koska hän ei ole oikeasti transikäinen, vaan haluaa osoittaa mitä kaikkea tämä itsensä määrittelyn ideologia mahdollistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteissa on sukupuolen mukaista lähinnä leikkaukset, toiset sopivat paremmin naisvartalolla ja toiset miesvartalolle. Siksi unisex näyttää yleensä huonosti istuvalta.

Voisin ihan yhtä hyvin käyttää juhlissa naisen vartalolle sopivaa pukua, kuin mekkoakin. Ei vaikuttaisi olemukseeni ja sukupuolikokemuksiini mitenkään.

Onko olemassa joku naisvartalon stereotypia?

Jooei emmätiiä.

Nykyään miehillä on tissit ja naisilla kikkelit. Paitsi cisseillä, mutta heitä ei lasketa. Ovat niin vanhanaikaista sakkia.

Voitaisiin melkein vaihtaa päittäin.

Aletaan sanomaansa miehiä naisiksi ja naisia miehiksi. Silleen ei voi mennä vikaan.

En identifioidu naiseksi, olen nainen, ja se riittää ilman mitään identifioitumisia.

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että itsensä kokeminen eri ikäiseksi kuin biologinen ikä, on paljon yleisempää kuin kokemus väärästä sukupuolesta.

Miksi tähän ikäongelmaan puututa lainkaan. Sille yhdelle transikäiselle ehdokkaallekin vain nauretaan.

Kyllä se kurttuinen vanhuskin mielikuvissaan edelleen näkee ja kokee itsensä nuoreksi ja vetreäksi. Omaisten ja hoitajien taholta koettu infantilisointi saa sitten monet vanhukset suuttumaan... ei kukaan halua olla autettava ruttuinen keho, jokaisen sisällä kuitenkin on se elinvoimainen sielu läpi tämän maallisen vaelluksen.

Pitäisi ehkä tarkentaa, millaiseksi naiseksi identifioituisin, niin kysymyksessä olisi jotain järkeä. Naisiakin on niin moneen junaan, korkokengillä ja matalapohjaisilla.

Ainakaan sellaiseksi naiseksi en identifioidu kuin korkeushyppääjä Jade ja 90 % muista sukupuolen vaihtajista.

t. meikitön nainen matalakantaisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Joka ihmisessä on sekä feminiinistä että maskuliinia energiaa, mutta toki yleensä kokevat identiteettiään enemmän oman sukupuolensa kautta.

Kyllä nuo miesmäiset tai poikamaiset naiset/tytöt ovat melko tuore ilmiö. Naismaisia miehet olivat hetki sitten tietynlaisia homoja, en tiedä mitä nykyään haluavat olla.

Ei tuollaista identiteettipoliittista konstailua olisi voinut syntyä agraarikulttuurista. Kaupallisuus ja urbanisaatio tarvitsevat uutta polttoainetta ja sitähän saadaan näennäisyksilöllisyyttä luomalla. Todellista omaperäisyyttä laskelmoiva genderajattelu ei ilmaise, eikä edes yritä, sehän ylistää keinotekoisuuden ihanuutta vapautena luonnosta.

Suomessa aika harvalla naisella on ollut historiassa tilaa olla "femininiininen", niinkuin miesväki sen käsittää. On ollut kovat ajat ja oltava voimakas.

Pohdiskelin juuri tätä samaa asiaa ihan muutamia päiviä sitten. Oman sukuni naisista etenkin vanhempi polvi on ollut aina äänekästä ja vahvatahtoista. Isoäitini teki pitkän uran alalla joka kai koetaan nykyäänkin enemmän miesten hommaksi, rakasti työtään. Lapsuuden sukujuhlista ei ole jäänyt mieleen mitään miesten kaljoittelua ja naiset hiljaa keittiössä meininkiä, naiset meni, teki ja nauraa räkätti iloisena kun miehet katseli jossain sivussa tai kokoontuivat hiljaa juttelemaan johonkin sivuhuoneeseen.

En tunnista sitä pullantuoksuista, siroa 50-luvun kotiäitiä ollenkaan oman lähipiirini naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että itsensä kokeminen eri ikäiseksi kuin biologinen ikä, on paljon yleisempää kuin kokemus väärästä sukupuolesta.

Miksi tähän ikäongelmaan puututa lainkaan. Sille yhdelle transikäiselle ehdokkaallekin vain nauretaan.

Koska hän ei ole oikeasti transikäinen, vaan haluaa osoittaa mitä kaikkea tämä itsensä määrittelyn ideologia mahdollistaa.

Miksi olet noin ennakkoluuloinen?

Minä olen aina kokenut olevani eri ikäinen kuin olen. Tällä hetkellä koen olevani 66 v. Eilen koin olevani 25 v

Sellaista naista en ole vielä tavannut, jola kokisi olevansa ikäisensä.