Vaikeasti traumatisoituneet: Miten olette hyväksyneet sen, ettette koskaan pysty normaaliin elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni mennyt niin monta asiaa pieleen lapsuudesta lähtien...synnyin nepsy-lapseksi ja myös äo:ni on tavallista alhaisempi (nämä psykologin testeissä testattu kahteen kertaan) ja tästä syystä minua kiusattiin koko peruskouluikä. Myös kotona oli ongelmia ja isälläni oli taipumusta väkivaltaan lapsia kohtaan joten opin pelkäämään sekä koulussa että kotona.

Yritin opiskella, huonolla menestyksellä. Sain vaikean sosiaalisten tilanteiden pelon ja koska ymmärrykseni sosiaalisista tilanteista on aika heikko ja en pysty kunnolla tulkitsemaan toisten kasvojen ilmeitä ja sanattomia eleitä, on vuorovaikutus muihin ollut aina haastavaa. Koulu on ollut raskasta, koska muisti on huono ja kärsin myös oppimisvaikeuksista (vaikeat hahmottamisongelmat). Myöhemmin äiti tunnusti, että poltti tupakaa koko raskausaikani ja joikin välillä :( 

Yritin käydä terapiassa, joka lopulta keskeytyi. Terapeutti totesi, että psyyken rakenteeni on liian hauras ja traumojani ei pystytä työstämään. Jouduin tk-eläkkeelle alle 40v. Muutama ystävä oli nuorempana, mutta koulun takia (joka jäi kesken) muutin kauas heistä ja nyt olemme vieraantuneet enkä ole nähnyt heitä vuosiin, vain pariin on jonkinlainen yhteys olemassa (tekstiviestit/netti)

En ole koskaan seurustellut, vaikka hyvä parisuhde on ollut ykköstoiveeni jo 13-vuotiaasta. En ole koskaan tuntenut varsinaisesti kuuluvani mihinkään vaan aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Kaiken lisäksi sain jo nuorena pahat tuki-ja liikuntaelinongelmat ja selkä on aivan pas kana ja syön päivittäin särkylääkkeitä ja paha migreeni myös, minkä takia liikunta on haasteellista eikä muu onnistui kuin lyhyt lenkki kerran, pari viikossa. Siivota en kunnolla jaksa ja asunto on aina sotkussa enemmän tai vähemmän.

Sitten, kaiken kukkuraksi, selvisi että asun homeasunnossa ja ei ole varaa muuttaa tästä pois koska kunnan asunto ja rahani eivät riitä muuttoon eikä yksityisen vuokriin. Vuokranantaja ja isännöitsijä kieltävät homeen olemassaolon. Tuntuu että tämä on viimeinen niitti ja tulen varmaankin kuolemaan pian (en itse murhaan mutta terveys muuten pettää lopullisesti varmasti) ja en jaksa enää uskoa mihinkään parempaan.

Monilla on toivoa, mutta tuntuu että minä kuulun niihin, joilla sitä ei ole vaan asiat menevät aina huonompaan suuntaan. Olen rukoillut jopa Jumalalta apua mutta ei siitäkään mitään tullut

Pakko nyt kysyä, miten se home todettiin ja miten isännöitsijä voi sen kieltää? Jos sinulla on kunnan vuokra-asunto, luulisi sinulla olevan mahdollisuus toiseen kunnan vuokra-asuntoon?

Hometta ei ole "virallisesti" todettu koska mitään testejä ei suostuta tekemään, 2 huoltomiestä isännöitsijän kehotuksesta vilkaisi huoneiston läpi ja totesi vain naureskellen, että ei täällä mitään hometta ole joten asia jäi siihen. Toiseen kunnan asuntoon ei voi ilman ns hyvää syytä vaihtaa (olen selvittänyt asiaa) ja kun minulla ei sellaista ole (koska "ei hometta asunnossa") niin en saa toista kunnan asuntoa.

Ja tiedän, että täällä on hometta, koska oireeni täsmäävät täysin ja olen oirellut vuosia ja jos olen muutaman päivän pois, käymällä vanhempien luona, niin oireet lähes katoavat ja palaavat lähes heti kun tulen takaisin asuntooni

Soita kuntasi vaihteeseen ja pyydä asumisterveysyksikköön ja selitä tilanne, kysy mitä voisit tehdä jotta saat isännöitsijän toimimaan ja selvittämään hometilanteen. Huoltomiesten pikaisella vilkaisulla asia ei todellakaan selviä, sinulla on oikeus parempaan kohteluun.

Vierailija kirjoitti:

Mene silmänvärve-terapiaan,

Miksi tämä ehdotus sai niin paljon alapeukkuja? Ettekö tosiaan tunne silmänliiketerapiaa, jota nykyään käytetään trauman hoitoon, esim. Irakin sodassa traumatisoituneiden amerikkalaismiesten. Nykyään myös Suomessa sitä saa.

Tällainen aivoihin suoraan osuva terapia voi olla hyödyllisempää kuin puhua loputtomiin juttuja keskusteluterapiassa. Ei älyllinen keskustelu pääse sinne aivoihin niiden toimintaa muuttamaan.

Ottakaa selvää asioista, te ennakkoluuloiset alapeukuttajat! Vai onko teillä tietoa siitä, että tämä terapiamuoto ei toimisi? Linkki?

"Jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia, voi EMDR -työskentely helpottaa merkittävästi oireita ja neutralisoida häiritsevän tunteen ja kokemuksen. Takaumat voivat olla esimerkiksi mielikuvia, ääniä, hajuja, väsymistä, fyysisiä oireita, ahdistusta, pelkoa paniikkioireita tai jumiutumisen kokemusta esim. pakonomaiseen ei-toivottuun toimintaan."

Ja tässä teille tietämättömille linkki, ja ap:lle tietysti. Tsemppiä sinulle!

https://www.mehilainen.fi/emdr-eli-silmanliiketerapia-ja-trauman-hoito

Hyvin vaikea kertoa palstalla mitään. Hyvä kun sain tuonkin lauseen laitettua. Netissä ei ole turvallista. Se että häiriköidään ja luodaan turvattomuutta pahentaa kompleksia ptsd:ia ja ahdistusta. 

Kyseenalaistan aloituksen tuomiollisen linjauksen "normaaliin" elämiseen kykenemättömyydestä, siis mitä tulee kaikkiin muihin traumatisoituneisiin. Jokainen puhuu omalta kohdaltaan.

Toivoa ei saa myöskään viedä keneltäkään. Mutta nämä ovat suhteellisia asioita, joillekin toivo on tarvittavaa, toisille asioiden käsittäminen eri lailla on tarvittavaa. Ei ole yhtä linjaa.

Myös kyseenalaistan sen, mitä siihen liitetään, koska on myös "normaalia" haluta olla omillaan tai elää oman näköistä elämää sen sijaan että kaikki määriteltäisiin perinteisten normien kautta (perheellinen/liitossa).

En myöskään henk koht tykkää, kun puhutaan toisista "rikkinäisinä" ihmisinä. Omalta kohdaltaan kukin voi niin puhua, mutta toisten kohdalla on parempi antaa kunkin sanoa, miten he ovat. Tuota käytetään myös vettuilemiseen ja leimaamiseen, siis toisen ihmisen arvon alaspäin haluavien ihmisten (kiusaajatyyppiset) taholta. 

Enemmän olen ehjä, kuin pahantekijät. Enemmän olen ehjä silloinkin, kun hyökkäyksen alla säryn tärisemään ja pulssi on koholla ja elän kaiken uudestaan, voin pahoin pahuudesta. Niin enemmän olen ehjä silloinkin ja aina, koska sisin on ehjä. Sielu, ja henki/sielu menee ruumiin edelle.

Keinoja on ptsd:ään ja ahdistusoireisiin, ja niistä on jonkin verran apua, mutta asioista tietämättämien on turha heitellä letkautuksin terapiaa jne, joillain tulee terapioista/prosesseista lisää traumatisoitumista, joten mikään ei mene yksioikoisesti paitsi tietämättömien/letkauttelijoiden/hyvää tarkoittavien tietämättömien mukaan.  Monastihan letkautuksia tehdään ihan muussa aiheessa, kun halutaan mitätöidä toinen, alentaa hänen asiansa tai olemisensa arvo aiheen äärellä tai kun ei pidetä toisesta, niin määritellä hänet voi voi-kategoriaan ja siten vaikutetaan muiden mielipiteisiin, laajempaan diskreditointiin.

Nämä asiat ovat myös asioita, joihin on rajat, ja joihin ei muiden tulisi mennä ilman lupaa, normaalia ihmisten kunnioittamista, se on tärkeää muistaa. Ei juoruta, ei analysoida ja arvuutella ja diagnosoida toisen kustannuksella, vaan keskittyä omiin rajoihin ja puhumaan omista asioista. Yleinen etiikka. 

jatk.

jatk. 

Siihen vielä että ptsd voi terapian jne jälkeenkin jäädä osaksi elämää, itse asiassa yleinen kokemus sen parissa on, että se on jossain määrin aina osa elämistä, mutta sen kanssa pärjätään ja jopa joskus kukoistetaan. Kuormittavuuden lisäksi siitä on myös välillä hyötyä, olen useammin kerran saanut ihan kiittää ptsd:tä siitä, etten ole joutunut joihinkin tilanteisiin. Varautuminen, ylivalppaus, skenaarioiden miettiminen aina pahimmankin kautta, niin, siitä on usein ollut etua, vaikka se onkin tod stressaavaa, ja vaikka aina mieluusti haluaisin tulla todistetuksi, hei, tämä menikin kuin vettä vaan, niin usein saan huomata että jollen itse olisi ollut perehtymässä, varautumassa, kaksi askelta edellä niin esim terveyskeskuksessa en olisi päässyt tutkimuksiin, joten jälleen on osoitettu että näin mennään. Se on stressaavaa, mutta stressaavampaa, jos .... niin ja näin. 

Mikä on itsellä auttanut loogisen mietinnän, voimavarojen tuntemisen (mistä kuormittuu, miten kannattaa jne) , huonojen ympäristöjen välttämisen (turvattomat paikat) ja myönteiseen päin menemisen lisäksi, niin lopussa siitä. Selittäminen alkaa nyt huonontua, koska kuormituin tämän suoltamisesta ulos. :D

Lopussa siitä. Reaalimaailman lisäksi on henkinen maailma. Jumala on hankala käsite, mutta en voi olla kuin nöyrä Jumalan suuntaan, alunperin en olisi halunnut olla uskovainen, olin skeptinen, mutta kun minua suoraan autettiin niin se on jo käsittämätöntä, ja ei voi silmiä sulkea, se olisi valheellista. Se on myös mukana, turvaaminen 🙏🏻 ylöspäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene silmänvärve-terapiaan,

Miksi tämä ehdotus sai niin paljon alapeukkuja? Ettekö tosiaan tunne silmänliiketerapiaa, jota nykyään käytetään trauman hoitoon, esim. Irakin sodassa traumatisoituneiden amerikkalaismiesten. Nykyään myös Suomessa sitä saa.

Tällainen aivoihin suoraan osuva terapia voi olla hyödyllisempää kuin puhua loputtomiin juttuja keskusteluterapiassa. Ei älyllinen keskustelu pääse sinne aivoihin niiden toimintaa muuttamaan.

Ottakaa selvää asioista, te ennakkoluuloiset alapeukuttajat! Vai onko teillä tietoa siitä, että tämä terapiamuoto ei toimisi? Linkki?

"Jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia, voi EMDR -työskentely helpottaa merkittävästi oireita ja neutralisoida häiritsevän tunteen ja kokemuksen. Takaumat voivat olla esimerkiksi mielikuvia, ääniä, hajuja, väsymistä, fyysisiä oireita, ahdistusta, pelkoa paniikkioireita tai jumiutumisen kokemusta esim. pakonomaiseen ei-toivottuun toimintaan."

Ja tässä teille tietämättömille linkki, ja ap:lle tietysti. Tsemppiä sinulle!

https://www.mehilainen.fi/emdr-eli-silmanliiketerapia-ja-trauman-hoito

Emdr auttaa kertaluontoisiin traumoihin, ei compleksiseen.

Mutta YouTubesta voi niitä katsella ilmaiseksi. Olen tehnyt niitä jo kauan, samaa voi tehdä kotonakin. Ei cptsd ole helpottanut mutta ei siitä haittaakaan ole. Voi sopia joillekin, mutta ei siihen mitään mehiläisen paskalaitosta tarvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene silmänvärve-terapiaan,

Miksi tämä ehdotus sai niin paljon alapeukkuja? Ettekö tosiaan tunne silmänliiketerapiaa, jota nykyään käytetään trauman hoitoon, esim. Irakin sodassa traumatisoituneiden amerikkalaismiesten. Nykyään myös Suomessa sitä saa.

Tällainen aivoihin suoraan osuva terapia voi olla hyödyllisempää kuin puhua loputtomiin juttuja keskusteluterapiassa. Ei älyllinen keskustelu pääse sinne aivoihin niiden toimintaa muuttamaan.

Ottakaa selvää asioista, te ennakkoluuloiset alapeukuttajat! Vai onko teillä tietoa siitä, että tämä terapiamuoto ei toimisi? Linkki?

"Jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia, voi EMDR -työskentely helpottaa merkittävästi oireita ja neutralisoida häiritsevän tunteen ja kokemuksen. Takaumat voivat olla esimerkiksi mielikuvia, ääniä, hajuja, väsymistä, fyysisiä oireita, ahdistusta, pelkoa paniikkioireita tai jumiutumisen kokemusta esim. pakonomaiseen ei-toivottuun toimintaan."

Ja tässä teille tietämättömille linkki, ja ap:lle tietysti. Tsemppiä sinulle!

https://www.mehilainen.fi/emdr-eli-silmanliiketerapia-ja-trauman-hoito

Ehdotus saa alapeukkuja koska kyseessä on ihan humpuukihoito, joka on todettu tieteellisissä tutkimuksissa ihan yhtä tehokkaaksi kuin plasebo.

Joka päivä taistelen asian hyväksymisen kanssa, ja on paljon päiviä jolloin en hyväksy sitä. Sen ymmärtäminen kuitenkin auttaa, että muillakin ihmisillä on omat haasteensa, vaikka ne eivät estäisikään samoja asioita kuin omat haasteet. Itselläni on pään kanssa vaikeuksia, mutta ystävälläni taas fyysisen terveyden. Toinen suree kun ei ole onnistunut saamaan perhettä, toinen sitä, ettei kykene käymään töissä, ja kolmas ei pysty harrastamaan, kun pelkää muita ihmisiä. Neljäs kykenee kaikkiin noihin, mutta on parisuhdeväkivallan uhri. Viidennellä on kaikki hyvin, mutta joutuu onnettomuuteen. Minua on siis auttanut se, etten jää märehtimään epätoivoon ja kaivelemaan omaa napaa, vaan otan päivän kerrallaan ja olen itselleni armollinen. Ei se aina tietenkään onnistu. Yritän myös iloita muiden puolesta, toisten onneen voi suhtautua samalla tavalla kuin siihen että täällä ei ole koko ajan hellettä ja kookospalmuja, mutta jossain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi muuttaa mennyttä. Se mitä tapahtui, se tapahtui. Et ollut siihen syyllinen. Sen teki joku muu. Vapauta itsesi syyllisyydestä. Lopeta itsesi piiskaaminen. Sinä olet liian arvokas märehtimään muiden tekemiä virheitä. Sinun elämäsi on vain sinun. Ota vastuu omasta itsestäsi, kukaan muu ei voi - eikä saa tehdä sitä sun puolesta. Vain sinä itse merkitset itsellesi eniten. Rakasta ja kunnioita itseäsi. Sinulla on vain yksi elämä.

No hohhoijaa mitä lässytystä taas. Traumatisoituminen ei ole sitä että yhden kerran joku sanoo pahasti tms, vaan se muuttaa aivojen ja hermoston toimintaa ja voi tehdä täysin työkyvyttömäksi kroonisen masennuksen, ahdistuksen, uupumuksen, pelkojen, psykoottisten oireiden, harhojen, takaumien jne takia. Kyse ei ole siitä että menneisyydessä oli hankaluuksia ja että nykyhetkessä menisi hyvin jos vaan ei miettisi menneitä vaan ihmiset voi olla hyvin monella tapaa sairaita nykyhetkessä. Eikä kaikkea voi parantaa lääkkeillä tai terapialla.

Olen keski-iässä ja menin joku vuosi sitten hierojalle. Niskat tuntuivat olevan vähän jumissa, huimasi. Otettiin hierojan kanssa 60min kokovartalohieronta.

Hieroja järkyttyi. Olin kuulemma vuoden top 3-listalla kaikkein pahimpia tapauksia ja elettiin loppuvuotta. Kehossa ei ollut yhtään rentoa lihasta missään. Kivikovaa massaa päästä varpaisiin. Hierottiin. Hierottiin. Hierottiin säännöllisesti joka viikko 2kk ajan, mutta yksikään jumi ei lähtenyt pois. Tuli vain hetken helpotus ja viikon päästä keho oli taas siinä kunnossa kuin sitä ei olisi hierottu ollenkaan.

Hieroja yritti miettiä, että mistä tämä johtuu, eikä keksinyt mitään syytä. Mikään elintavoissani ei viitannut siihen, että lihasjumit olisivat väärällä tavalla eletyn elämän aikaansaannoksia.

Päätin olla kertomatta hänelle yli 20 vuoden traumatausta ja traumaattisesta lapsuudesta, jossa elin siinä tiedossa, että yksi väärä sana tai katse, ja hautapaikka kutsuu. Totta hitossa se jää kehoon, vaikka muuten olisikin OK olo.

Traumastahan ei koskaan toivu kokonaan, jos ei tule jokin hengellinen suurherääminen tai koe kuolemanrajakokemusta, joka tuntuu nollaavan monien traumaattisten elämien vaikutuksen melkein kertaheitolla.

Vierailija kirjoitti:

Elämällä tássä hetkessä. Elämä on loputon nyt. Jos keskityt koko ajan tulevaan/siihen mitä ei ole, et voi olla tässä ja nyt. 

On turha vertailla itseään muihin tai elämäänsä haavekuviin. Asiasi voisivat todellakin olla äärettämöllä tavalla erilailla. Paremmin tai huonommin. Miksi pohtia koko ajan sitä, mikä ei ole? 

Elämä on loputon nyt ja vaikeasti traumatisoituneelle se nykyisyyteen ja omaan kehon tuntemuksiin keskittyminen usein nostattaa pintaan juuri niitä traumatakaumia, kauhua, itkua, huutoa jne. Ne toki on vain tunnettava eipä siinä muukaan auta. Se on kuitenkin aivan helvetin raskasta. Joidenkin oma elämä ja oma itse on sellaista, että siinä läsnä oleminen on psyykeelle liikaa. Joo, on hyvä mennä metsään, katsella lintuja, kiviä, oksia, eläinten jälkiä. On hyvä kuunnella vaikka muusikkia tai käydä avannossa tai mikä nyt kellekin toimii - suunnata huomio johonkin tiettyyn asiaan siinä nykyhetkessä.

Usein vaan tuntuu, ettei ihmiset tajua sitä, että traumatisoituneen tuska ei tule välttämättä menneeseen tai tulevaan keskittymisestä vaan just se LÄSNÄOLO NYKYISYYDESSÄ JA OMASSA KEHOSSA voi olla psyykeelle siinä hetkessä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene silmänvärve-terapiaan,

Miksi tämä ehdotus sai niin paljon alapeukkuja? Ettekö tosiaan tunne silmänliiketerapiaa, jota nykyään käytetään trauman hoitoon, esim. Irakin sodassa traumatisoituneiden amerikkalaismiesten. Nykyään myös Suomessa sitä saa.

Tällainen aivoihin suoraan osuva terapia voi olla hyödyllisempää kuin puhua loputtomiin juttuja keskusteluterapiassa. Ei älyllinen keskustelu pääse sinne aivoihin niiden toimintaa muuttamaan.

Ottakaa selvää asioista, te ennakkoluuloiset alapeukuttajat! Vai onko teillä tietoa siitä, että tämä terapiamuoto ei toimisi? Linkki?

"Jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia, voi EMDR -työskentely helpottaa merkittävästi oireita ja neutralisoida häiritsevän tunteen ja kokemuksen. Takaumat voivat olla esimerkiksi mielikuvia, ääniä, hajuja, väsymistä, fyysisiä oireita, ahdistusta, pelkoa paniikkioireita tai jumiutumisen kokemusta esim. pakonomaiseen ei-toivottuun toimintaan."

Ja tässä teille tietämättömille linkki, ja ap:lle tietysti. Tsemppiä sinulle!

https://www.mehilainen.fi/emdr-eli-silmanliiketerapia-ja-trauman-hoito

Mulle ei auttanut. Tärinäterapiaa pitäisi vielä kokeilla lisää, olen käynyt kurssin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene silmänvärve-terapiaan,

Miksi tämä ehdotus sai niin paljon alapeukkuja? Ettekö tosiaan tunne silmänliiketerapiaa, jota nykyään käytetään trauman hoitoon, esim. Irakin sodassa traumatisoituneiden amerikkalaismiesten. Nykyään myös Suomessa sitä saa.

Tällainen aivoihin suoraan osuva terapia voi olla hyödyllisempää kuin puhua loputtomiin juttuja keskusteluterapiassa. Ei älyllinen keskustelu pääse sinne aivoihin niiden toimintaa muuttamaan.

Ottakaa selvää asioista, te ennakkoluuloiset alapeukuttajat! Vai onko teillä tietoa siitä, että tämä terapiamuoto ei toimisi? Linkki?

"Jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia, voi EMDR -työskentely helpottaa merkittävästi oireita ja neutralisoida häiritsevän tunteen ja kokemuksen. Takaumat voivat olla esimerkiksi mielikuvia, ääniä, hajuja, väsymistä, fyysisiä oireita, ahdistusta, pelkoa paniikkioireita tai jumiutumisen kokemusta esim. pakonomaiseen ei-toivottuun toimintaan."

Ja tässä teille tietämättömille linkki, ja ap:lle tietysti. Tsemppiä sinulle!

https://www.mehilainen.fi/emdr-eli-silmanliiketerapia-ja-trauman-hoito

Ehdotus saa alapeukkuja koska kyseessä on ihan humpuukihoito, joka on todettu tieteellisissä tutkimuksissa ihan yhtä tehokkaaksi kuin plasebo.

Olen eri, mutta plasebo toimii, koska mieli uskoo siihen. En pistäisi mielen parantavaa voimaa yhtään minnekään humpuukkilootaan tai turhanpäiväisiin terapiamuotoihin. Mielen vaikutusta meihin ei yleensäkään hirveästi tutkita tai arvosteta, mitä nyt tunnetaan plasebo jotenkuten ja psykosomaattiset oireet, mutta siihen se sitten jääkin.  Yle Areenassa on erinomainen dokkari plasebon vaikutuksesta ja sen mielen parantavasta voimasta. Siinä selvisi muun muassa, että mielialalääkityksestä suurin osa ei varsinaisesti tehoa fyysisesti vaan siksi, että mieli uskoo sen auttava. Plasebolääkkeillä saatiin yhtä hyviä tuloksia kuin mielialalääkkeillä. Dokkarin näkee täältä: https://areena.yle.fi/1-1199015

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene silmänvärve-terapiaan,

Miksi tämä ehdotus sai niin paljon alapeukkuja? Ettekö tosiaan tunne silmänliiketerapiaa, jota nykyään käytetään trauman hoitoon, esim. Irakin sodassa traumatisoituneiden amerikkalaismiesten. Nykyään myös Suomessa sitä saa.

Tällainen aivoihin suoraan osuva terapia voi olla hyödyllisempää kuin puhua loputtomiin juttuja keskusteluterapiassa. Ei älyllinen keskustelu pääse sinne aivoihin niiden toimintaa muuttamaan.

Ottakaa selvää asioista, te ennakkoluuloiset alapeukuttajat! Vai onko teillä tietoa siitä, että tämä terapiamuoto ei toimisi? Linkki?

"Jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia, voi EMDR -työskentely helpottaa merkittävästi oireita ja neutralisoida häiritsevän tunteen ja kokemuksen. Takaumat voivat olla esimerkiksi mielikuvia, ääniä, hajuja, väsymistä, fyysisiä oireita, ahdistusta, pelkoa paniikkioireita tai jumiutumisen kokemusta esim. pakonomaiseen ei-toivottuun toimintaan."

Ja tässä teille tietämättömille linkki, ja ap:lle tietysti. Tsemppiä sinulle!

https://www.mehilainen.fi/emdr-eli-silmanliiketerapia-ja-trauman-hoito

Tiedän erään kouluampumisen keskelle joutuneen, joka sai avun tästä. Keskusteluterapia kuulemma vain pahensi oloa.

Jossain voi varmasti tutustua samantyyppisten ongelmien kanssa painivien kanssa. Jos ei yhdessä asuminen onnistu, niin naimisissa voi olla omissa asunnoissaan ja vierailla ja tapailla voimien mukaan. Ja sopivasti autella toisiaan.

Traumaluettavaa, jos siitä on teille muille apua. Minua on auttanut itseäni edes sen verran, että tietää, ettei ole yksin ja että koetut asiat olivat ehdottomasti väärin (ei ollut fyysistä kaltoinkohtelua, mutta kaikkea muuta kyllä).

- Bessel van der Kolk: Jäljet kehossa

- Juha Klaavu: Lapsuuden kehityksellinen trauma

- Lundy Bancroft: Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene silmänvärve-terapiaan,

Miksi tämä ehdotus sai niin paljon alapeukkuja? Ettekö tosiaan tunne silmänliiketerapiaa, jota nykyään käytetään trauman hoitoon, esim. Irakin sodassa traumatisoituneiden amerikkalaismiesten. Nykyään myös Suomessa sitä saa.

Tällainen aivoihin suoraan osuva terapia voi olla hyödyllisempää kuin puhua loputtomiin juttuja keskusteluterapiassa. Ei älyllinen keskustelu pääse sinne aivoihin niiden toimintaa muuttamaan.

Ottakaa selvää asioista, te ennakkoluuloiset alapeukuttajat! Vai onko teillä tietoa siitä, että tämä terapiamuoto ei toimisi? Linkki?

"Jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia, voi EMDR -työskentely helpottaa merkittävästi oireita ja neutralisoida häiritsevän tunteen ja kokemuksen. Takaumat voivat olla esimerkiksi mielikuvia, ääniä, hajuja, väsymistä, fyysisiä oireita, ahdistusta, pelkoa paniikkioireita tai jumiutumisen kokemusta esim. pakonomaiseen ei-toivottuun toimintaan."

Ja tässä teille tietämättömille linkki, ja ap:lle tietysti. Tsemppiä sinulle!

https://www.mehilainen.fi/emdr-eli-silmanliiketerapia-ja-trauman-hoito

Emdr auttaa kertaluontoisiin traumoihin, ei compleksiseen.

Mutta YouTubesta voi niitä katsella ilmaiseksi. Olen tehnyt niitä jo kauan, samaa voi tehdä kotonakin. Ei cptsd ole helpottanut mutta ei siitä haittaakaan ole. Voi sopia joillekin, mutta ei siihen mitään mehiläisen paskalaitosta tarvi.

Tässä linkissä kyllä kerrotaan, että terapeutilla on oma roolinsa myös silmänliiketerapiassa ja nimetään kahdeksan vaihetta terapiassa. Ehkä terapeutin puute on aiheuttanut sen, että et ole huomannut tehoja.

Toisekseen, komplekisissakin traumoissa takana on usein yksittäisiä tekoja, joiden kohteeksi uhri on joutunut, esim. hyväksikäyttöä tai raiskausta. Nämä kaikki ovat tallentuneet kehomuistiin. Niiden purkaminen sieltä ja keho-psyyken asteittainen rentouttaminen voi tapahtua vain muisto kerrallaan.

Toinen keholähtöinen terapiamuoto on Rosen terapia. Itse olen omkohtaisesti havainnut, että kaikki traumani ovat tosiaan varastoituneina kehooni, ja siksi kehon ja psyyken yhdistävät terapiat ovat hyviä. Itse olen käyttänyt myös psykedeeliterapiaa ulkomailla. t. se joka postasi silmänliiketerapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Traumastahan ei koskaan toivu kokonaan, jos ei tule jokin hengellinen suurherääminen tai koe kuolemanrajakokemusta, joka tuntuu nollaavan monien traumaattisten elämien vaikutuksen melkein kertaheitolla.

Mutta kun se kuolemanrajakokemus on myös trauma.

Vierailija kirjoitti:

Jossain voi varmasti tutustua samantyyppisten ongelmien kanssa painivien kanssa. Jos ei yhdessä asuminen onnistu, niin naimisissa voi olla omissa asunnoissaan ja vierailla ja tapailla voimien mukaan. Ja sopivasti autella toisiaan.

Ah joo vaikeasti traumatisoituneiden ihmisen keskenään muodostamat suhteet! Mikä niissä ikinä menisikään pieleen! Kiitos vinkistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene silmänvärve-terapiaan,

Miksi tämä ehdotus sai niin paljon alapeukkuja? Ettekö tosiaan tunne silmänliiketerapiaa, jota nykyään käytetään trauman hoitoon, esim. Irakin sodassa traumatisoituneiden amerikkalaismiesten. Nykyään myös Suomessa sitä saa.

Tällainen aivoihin suoraan osuva terapia voi olla hyödyllisempää kuin puhua loputtomiin juttuja keskusteluterapiassa. Ei älyllinen keskustelu pääse sinne aivoihin niiden toimintaa muuttamaan.

Ottakaa selvää asioista, te ennakkoluuloiset alapeukuttajat! Vai onko teillä tietoa siitä, että tämä terapiamuoto ei toimisi? Linkki?

"Jos traumaattisen tapahtuman seurauksena ilmenee mieleen tunkeutuvia takautumia, voi EMDR -työskentely helpottaa merkittävästi oireita ja neutralisoida häiritsevän tunteen ja kokemuksen. Takaumat voivat olla esimerkiksi mielikuvia, ääniä, hajuja, väsymistä, fyysisiä oireita, ahdistusta, pelkoa paniikkioireita tai jumiutumisen kokemusta esim. pakonomaiseen ei-toivottuun toimintaan."

Ja tässä teille tietämättömille linkki, ja ap:lle tietysti. Tsemppiä sinulle!

https://www.mehilainen.fi/emdr-eli-silmanliiketerapia-ja-trauman-hoito

Emdr auttaa kertaluontoisiin traumoihin, ei compleksiseen.

Mutta YouTubesta voi niitä katsella ilmaiseksi. Olen tehnyt niitä jo kauan, samaa voi tehdä kotonakin. Ei cptsd ole helpottanut mutta ei siitä haittaakaan ole. Voi sopia joillekin, mutta ei siihen mitään mehiläisen paskalaitosta tarvi.

Tässä linkissä kyllä kerrotaan, että terapeutilla on oma roolinsa myös silmänliiketerapiassa ja nimetään kahdeksan vaihetta terapiassa. Ehkä terapeutin puute on aiheuttanut sen, että et ole huomannut tehoja.

Toisekseen, komplekisissakin traumoissa takana on usein yksittäisiä tekoja, joiden kohteeksi uhri on joutunut, esim. hyväksikäyttöä tai raiskausta. Nämä kaikki ovat tallentuneet kehomuistiin. Niiden purkaminen sieltä ja keho-psyyken asteittainen rentouttaminen voi tapahtua vain muisto kerrallaan.

Toinen keholähtöinen terapiamuoto on Rosen terapia. Itse olen omkohtaisesti havainnut, että kaikki traumani ovat tosiaan varastoituneina kehooni, ja siksi kehon ja psyyken yhdistävät terapiat ovat hyviä. Itse olen käyttänyt myös psykedeeliterapiaa ulkomailla. t. se joka postasi silmänliiketerapiasta.

Se linkki vielä:

https://www.evermind.fi/emdr-terapia-tutkitusti-toimiva-hoitomenetelma/

Enkä tosiaan halua promotoida mitään Mehiläisen kaltaista organisaatiota, se linkki vain tuli ekana eteen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vaikea kertoa palstalla mitään. Hyvä kun sain tuonkin lauseen laitettua. Netissä ei ole turvallista. Se että häiriköidään ja luodaan turvattomuutta pahentaa kompleksia ptsd:ia ja ahdistusta. 

Kyseenalaistan aloituksen tuomiollisen linjauksen "normaaliin" elämiseen kykenemättömyydestä, siis mitä tulee kaikkiin muihin traumatisoituneisiin. Jokainen puhuu omalta kohdaltaan.

Toivoa ei saa myöskään viedä keneltäkään. Mutta nämä ovat suhteellisia asioita, joillekin toivo on tarvittavaa, toisille asioiden käsittäminen eri lailla on tarvittavaa. Ei ole yhtä linjaa.

Myös kyseenalaistan sen, mitä siihen liitetään, koska on myös "normaalia" haluta olla omillaan tai elää oman näköistä elämää sen sijaan että kaikki määriteltäisiin perinteisten normien kautta (perheellinen/liitossa).

En myöskään henk koht tykkää, kun puhutaan toisista "rikkinäisinä" ihmisinä. Omalta kohdaltaan kukin voi niin puhua, mutta toisten kohdalla on parempi antaa kunkin sanoa, miten he ovat. Tuota käytetään myös vettuilemiseen ja leimaamiseen, siis toisen ihmisen arvon alaspäin haluavien ihmisten (kiusaajatyyppiset) taholta. 

Enemmän olen ehjä, kuin pahantekijät. Enemmän olen ehjä silloinkin, kun hyökkäyksen alla säryn tärisemään ja pulssi on koholla ja elän kaiken uudestaan, voin pahoin pahuudesta. Niin enemmän olen ehjä silloinkin ja aina, koska sisin on ehjä. Sielu, ja henki/sielu menee ruumiin edelle.

Keinoja on ptsd:ään ja ahdistusoireisiin, ja niistä on jonkin verran apua, mutta asioista tietämättämien on turha heitellä letkautuksin terapiaa jne, joillain tulee terapioista/prosesseista lisää traumatisoitumista, joten mikään ei mene yksioikoisesti paitsi tietämättömien/letkauttelijoiden/hyvää tarkoittavien tietämättömien mukaan.  Monastihan letkautuksia tehdään ihan muussa aiheessa, kun halutaan mitätöidä toinen, alentaa hänen asiansa tai olemisensa arvo aiheen äärellä tai kun ei pidetä toisesta, niin määritellä hänet voi voi-kategoriaan ja siten vaikutetaan muiden mielipiteisiin, laajempaan diskreditointiin.

Nämä asiat ovat myös asioita, joihin on rajat, ja joihin ei muiden tulisi mennä ilman lupaa, normaalia ihmisten kunnioittamista, se on tärkeää muistaa. Ei juoruta, ei analysoida ja arvuutella ja diagnosoida toisen kustannuksella, vaan keskittyä omiin rajoihin ja puhumaan omista asioista. Yleinen etiikka. 

jatk.

Loistava kirjoitus ulkopuolisenkin silmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain voi varmasti tutustua samantyyppisten ongelmien kanssa painivien kanssa. Jos ei yhdessä asuminen onnistu, niin naimisissa voi olla omissa asunnoissaan ja vierailla ja tapailla voimien mukaan. Ja sopivasti autella toisiaan.

Ah joo vaikeasti traumatisoituneiden ihmisen keskenään muodostamat suhteet! Mikä niissä ikinä menisikään pieleen! Kiitos vinkistä

*Ihmisten