Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin takaisin työskentelemään ravintolaan mutta en tiedä osaanko enää työtä. Alalle palaajia? Osaatko entisen työsi?
21.02.2023 |
Se on yksi isoin intohimoni, työskennellä ravintolassa.
Rakastan sitä dynaamisyytta, luovuutta, painetta, kiirettä ja makuja. Rakastan kun saan tarjota asiakkaille kauniin ja maukkaan annoksen tai lounaan.
Olen ollut työssä hyvä ennen ja tuli vaihe kun uuvuin. Kuitenkin muutaman vuoden tauon jälkeen sydän sanoo, että haluan takaisin keittiöön.
Pelkään vain etten osaa enää mitään. En kokkaile edes nykyään juurikaan. Olen unohtanut paljon rutiineja ja työskentelytapoja koska olen opiskellut ihan muuta ja unohtanut menneet mielestäni.
En tiedä olisiko minusta enää siihen hullunmyllyyn.
Onko kukaan palannut edelliselle alalleen?
Kommentit (40)
Eipä ravintotyö mitään rakettitiedettä ole. Äkkiä omaksuu perusrutiinit, vaikka ei olisi mitään kokemusta alalta aiemmin. Se on sitten eri tarina haluaako uhrata hyvinvointinsa minipalkalla uurastamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaisi enää kaikkea, taukoa on tosin hoitoalalta noin 13v. En voi varmaksi sanoa, osaisinko oikeaoppisesti enää katetroida, pistää im-pistoksia, vaihtaa iv-pusseja jne. Selkeämmät hommat toki, eli perusarki, vaipanvaihdot, verensokerit jne kyllä sujuisi edelleen.
Mutta en ole kyllä ikinä palaamassa.
"Hieman" eri asia laittaa katetri kuin keittää lohisoppaa tms.
Se vanha osaaminen katoaa siksikin, kun sillä aikaa kun olet ollut poissa, on työskentelytapoihin tullut varmasti muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Se vanha osaaminen katoaa siksikin, kun sillä aikaa kun olet ollut poissa, on työskentelytapoihin tullut varmasti muutoksia.
100% varmuudella ei ole kummoisiakaan muutoksia tullut ravintola-alan työskentelytapoihin. Veitsi ja hella yms. toimivat samalla tavalla kuin vuosikausia ovat toimineet.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ravintotyö mitään rakettitiedettä ole. Äkkiä omaksuu perusrutiinit, vaikka ei olisi mitään kokemusta alalta aiemmin. Se on sitten eri tarina haluaako uhrata hyvinvointinsa minipalkalla uurastamalla.
En tiedä millaista työtä sinä olet alalla tehnyt mutta se on kovaa hommaa. Lohikeitto nyt valmistuu käden käänteessä (siis samalla kun tekee muita hommia) mutta työssä on paljon muitakin osatekijöitä.
Esimerkiksi itse olen tehnyt sen keiton, kaksi pääruokaa, lisukkeet siihen, salaattipöydät, kastikkeet, leivät ja jälkiruoan. Puretaan tukkukuorma ja saattaa myös olla siinä eri kahvitilauksia muille kuin lounasasiakkaille. Lisäksi tiskiä ja seuraavan päivän esivalmisteluja. Kaiken täytyy olla maistuvaa, laadukasta ja esillepanoltaan hyvää.
En ymmärrä miksi jotkut vähättelee. Siinä täytyy käyttää aikansa hyvin ja tehokkaasti. Toki on helpompiakin päiviä mutta itse olen niiden asiakkaiden ja hyvän ruoan vuoksi töissä. Aiemmin tein myös ne lounaslistat ja tilaukset. Joskus olin tosiaan yksin keittiöllä ja joissakin paikoissa on kaverit kanssa ja jopa tiskari. Riippuu ihan.
Myös päivä voi venyä jo illalla tilaisuus, sinne sitten omat konseptit.
Myös täytyy pitää omavalvontaa yllä, pitää kerran viikossa siivouspäivä kunnolla ja pestä kaikki koneet kunnolla ja kylmiöt. Myös kiinnittää huomiota moniin muihin asioihin.
Kyllä siinä hommaa riittää jos haluaa, että vakioasiakkaat ja ulkopuoliset käy jatkossakin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kauanko sulla on tuo "muutama vuosi"? Mä vaihdoin sairaanhoitajasta it-alalle yli 20 vuotta sitten enkä todellakaan osaisi enää sairaanhoitajan hommia. Korkeintaan jossain vanhusten hoivalaitoksessa, mutta en edes perusterveydenhuollossa saati erikoissairaanhoidossa.
Viimeksi olen keittiössä ollut kolme vuotta sitten. Silti tuntuu, että olisin aivan pihalla jos lähtisin tekemään jotain. Tai ehkä se on vain epävarmuus joka tässä kuiskii. -ap
Alalla on paljon keikkaa tarjolla
Kokeile
Laivalla kokki tekee viikon töitä ja on viikon vapailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ravintotyö mitään rakettitiedettä ole. Äkkiä omaksuu perusrutiinit, vaikka ei olisi mitään kokemusta alalta aiemmin. Se on sitten eri tarina haluaako uhrata hyvinvointinsa minipalkalla uurastamalla.
En tiedä millaista työtä sinä olet alalla tehnyt mutta se on kovaa hommaa. Lohikeitto nyt valmistuu käden käänteessä (siis samalla kun tekee muita hommia) mutta työssä on paljon muitakin osatekijöitä.
Esimerkiksi itse olen tehnyt sen keiton, kaksi pääruokaa, lisukkeet siihen, salaattipöydät, kastikkeet, leivät ja jälkiruoan. Puretaan tukkukuorma ja saattaa myös olla siinä eri kahvitilauksia muille kuin lounasasiakkaille. Lisäksi tiskiä ja seuraavan päivän esivalmisteluja. Kaiken täytyy olla maistuvaa, laadukasta ja esillepanoltaan hyvää.
En ymmärrä miksi jotkut vähättelee. Siinä täytyy käyttää aikansa hyvin ja tehokkaasti. Toki on helpompiakin päiviä mutta itse olen niiden asiakkaiden ja hyvän ruoan vuoksi töissä. Aiemmin tein myös ne lounaslistat ja tilaukset. Joskus olin tosiaan yksin keittiöllä ja joissakin paikoissa on kaverit kanssa ja jopa tiskari. Riippuu ihan.
Myös päivä voi venyä jo illalla tilaisuus, sinne sitten omat konseptit.
Myös täytyy pitää omavalvontaa yllä, pitää kerran viikossa siivouspäivä kunnolla ja pestä kaikki koneet kunnolla ja kylmiöt. Myös kiinnittää huomiota moniin muihin asioihin.
Kyllä siinä hommaa riittää jos haluaa, että vakioasiakkaat ja ulkopuoliset käy jatkossakin. -ap
Kerrotko vielä, missä kohtaa tuossa oli se rakettitiede osuus, jota ei millään osaa jos on ollut poissa alalta hetken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ravintotyö mitään rakettitiedettä ole. Äkkiä omaksuu perusrutiinit, vaikka ei olisi mitään kokemusta alalta aiemmin. Se on sitten eri tarina haluaako uhrata hyvinvointinsa minipalkalla uurastamalla.
En tiedä millaista työtä sinä olet alalla tehnyt mutta se on kovaa hommaa. Lohikeitto nyt valmistuu käden käänteessä (siis samalla kun tekee muita hommia) mutta työssä on paljon muitakin osatekijöitä.
Esimerkiksi itse olen tehnyt sen keiton, kaksi pääruokaa, lisukkeet siihen, salaattipöydät, kastikkeet, leivät ja jälkiruoan. Puretaan tukkukuorma ja saattaa myös olla siinä eri kahvitilauksia muille kuin lounasasiakkaille. Lisäksi tiskiä ja seuraavan päivän esivalmisteluja. Kaiken täytyy olla maistuvaa, laadukasta ja esillepanoltaan hyvää.
En ymmärrä miksi jotkut vähättelee. Siinä täytyy käyttää aikansa hyvin ja tehokkaasti. Toki on helpompiakin päiviä mutta itse olen niiden asiakkaiden ja hyvän ruoan vuoksi töissä. Aiemmin tein myös ne lounaslistat ja tilaukset. Joskus olin tosiaan yksin keittiöllä ja joissakin paikoissa on kaverit kanssa ja jopa tiskari. Riippuu ihan.
Myös päivä voi venyä jo illalla tilaisuus, sinne sitten omat konseptit.
Myös täytyy pitää omavalvontaa yllä, pitää kerran viikossa siivouspäivä kunnolla ja pestä kaikki koneet kunnolla ja kylmiöt. Myös kiinnittää huomiota moniin muihin asioihin.
Kyllä siinä hommaa riittää jos haluaa, että vakioasiakkaat ja ulkopuoliset käy jatkossakin. -ap
Ei kukaan mitään vähättele. Kerromme vain, että panikoit turhaan siitä osaatko hommia. Ne ovat kuitenkin loppupeleissä hyvin simppeleitä juttuja moneen muuhun hommaan verrattuna. Eikä tämä tietenkään vähennä ravintolatyön arvoa. Tekee siitä vain helpommin omaksuttavaa kuin vaikkapa aivokirurgiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa henkilöltä, jolla on hirveä pöhinä päällä ja suurin osa energiasta menee intoiluun ja vouhottamiseen. Hirveästi on olevinaan kiireinen, mutta kovin vähän saa mitään aikaan. Siksi päivät venyy jne. Ihminen, joka suuntaa energiansa vain tekemiseen, saa hommat hoidettua puolet nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Laivalla kokki tekee viikon töitä ja on viikon vapailla
Itse teen kolme viikkoa ja olen sitten vastaavasti kolme vapailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ihmeessa! Ravintoloissa on nyt kova työvoimapula, varmaan löytyy paikka, vaikka sanoisit, että saatat aluksi tarvita enemmän aikaa.
Ja paskat siellä mitään työvoimapulaa ole! Pulaa on työnantajista, jotka maksaisi muutakin kuin tessin minimin. Ei tällaista pitkänlinjan ammattilaista halua kukaan palkata, koska tulee liian kalliiksi.
No joo, sehän on totta, ei se siinä mielessä ole mitään ihmeellistä hommaa. Kai se epäonnistumisen pelko kun tahdon hoitaa asiat hyvin, niin kalvaa. Hävettää jos en osaa/muista jotain ja mokailen. Tiedän kyllä, että turhaa mietin ensimmäisenä sellaisia mutta en tiedä mikä hiton epävarmuus vetää lukkoon vaikka oikeasti olen ollut töissä aina pidetty yms. Kaipaan sitä flowta mutta jännitän turhaan kaikenlaista. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ravintotyö mitään rakettitiedettä ole. Äkkiä omaksuu perusrutiinit, vaikka ei olisi mitään kokemusta alalta aiemmin. Se on sitten eri tarina haluaako uhrata hyvinvointinsa minipalkalla uurastamalla.
En tiedä millaista työtä sinä olet alalla tehnyt mutta se on kovaa hommaa. Lohikeitto nyt valmistuu käden käänteessä (siis samalla kun tekee muita hommia) mutta työssä on paljon muitakin osatekijöitä.
Esimerkiksi itse olen tehnyt sen keiton, kaksi pääruokaa, lisukkeet siihen, salaattipöydät, kastikkeet, leivät ja jälkiruoan. Puretaan tukkukuorma ja saattaa myös olla siinä eri kahvitilauksia muille kuin lounasasiakkaille. Lisäksi tiskiä ja seuraavan päivän esivalmisteluja. Kaiken täytyy olla maistuvaa, laadukasta ja esillepanoltaan hyvää.
En ymmärrä miksi jotkut vähättelee. Siinä täytyy käyttää aikansa hyvin ja tehokkaasti. Toki on helpompiakin päiviä mutta itse olen niiden asiakkaiden ja hyvän ruoan vuoksi töissä. Aiemmin tein myös ne lounaslistat ja tilaukset. Joskus olin tosiaan yksin keittiöllä ja joissakin paikoissa on kaverit kanssa ja jopa tiskari. Riippuu ihan.
Myös päivä voi venyä jo illalla tilaisuus, sinne sitten omat konseptit.
Myös täytyy pitää omavalvontaa yllä, pitää kerran viikossa siivouspäivä kunnolla ja pestä kaikki koneet kunnolla ja kylmiöt. Myös kiinnittää huomiota moniin muihin asioihin.
Kyllä siinä hommaa riittää jos haluaa, että vakioasiakkaat ja ulkopuoliset käy jatkossakin. -ap
Merkillinen tarina sulla. Olet siis yksin tehnyt kaiken tuon ja aikaisemmassa kommentissa kerroit sadoista asiakkaista ?
Ei uppoa nyt minuun tämä tarina.
Missään ravintolassa ei kukaan tee yksin hommia. Jopa parikymmentä asiakasta ruokkivan henkilöstöravintolan pitää usein pyytää keikkatiskari ja apulainen.
Olen ollut alalla 24v.
Tein keikkaa 4 vuotta ja sinä aikana ehdin työskennellä 52 ravintolassa.
T: Ravintolapäällikkö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ihmeessa! Ravintoloissa on nyt kova työvoimapula, varmaan löytyy paikka, vaikka sanoisit, että saatat aluksi tarvita enemmän aikaa.
Ja paskat siellä mitään työvoimapulaa ole! Pulaa on työnantajista, jotka maksaisi muutakin kuin tessin minimin. Ei tällaista pitkänlinjan ammattilaista halua kukaan palkata, koska tulee liian kalliiksi.
No joo, sehän on totta, ei se siinä mielessä ole mitään ihmeellistä hommaa. Kai se epäonnistumisen pelko kun tahdon hoitaa asiat hyvin, niin kalvaa. Hävettää jos en osaa/muista jotain ja mokailen. Tiedän kyllä, että turhaa mietin ensimmäisenä sellaisia mutta en tiedä mikä hiton epävarmuus vetää lukkoon vaikka oikeasti olen ollut töissä aina pidetty yms. Kaipaan sitä flowta mutta jännitän turhaan kaikenlaista. -ap
Kympintyttösyndrooma. Varma tae sille, että burn out uusii ellei opi hölläämään ja rentoutumaan. Hyvä aloittaa siitä, että miettii, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos unohdat esim. laittaa suolaa lounasruokaan. Sitten vertaa sitä vaikkapa sota-alueen tapahtumiin. Tulee sopivasti suhteellisuudentajua.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa henkilöltä, jolla on hirveä pöhinä päällä ja suurin osa energiasta menee intoiluun ja vouhottamiseen. Hirveästi on olevinaan kiireinen, mutta kovin vähän saa mitään aikaan. Siksi päivät venyy jne. Ihminen, joka suuntaa energiansa vain tekemiseen, saa hommat hoidettua puolet nopeammin.
No jos liikaa jännitän, näin voi käydä. Kuitenkin kun olen keskittynyt ja työn imussa, en todellakaan ole mikään tehoton vaan saan kyllä paljon aikaan ja teen mielelläni. Ei siinä nyt mitään ihmeellistä ole sitten rutiiniin pääsee. Viimeksi vain tein sitten liikaa tunteja ja olin monessa paikkaa, uuvuin sitten. Esim aamulla lounas ja illaksi toiselle puolelle kaupunkia hoitamaan tilaisuutta. Muuten ok mutta kyllä sitä väsyi sitten. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa henkilöltä, jolla on hirveä pöhinä päällä ja suurin osa energiasta menee intoiluun ja vouhottamiseen. Hirveästi on olevinaan kiireinen, mutta kovin vähän saa mitään aikaan. Siksi päivät venyy jne. Ihminen, joka suuntaa energiansa vain tekemiseen, saa hommat hoidettua puolet nopeammin.
No jos liikaa jännitän, näin voi käydä. Kuitenkin kun olen keskittynyt ja työn imussa, en todellakaan ole mikään tehoton vaan saan kyllä paljon aikaan ja teen mielelläni. Ei siinä nyt mitään ihmeellistä ole sitten rutiiniin pääsee. Viimeksi vain tein sitten liikaa tunteja ja olin monessa paikkaa, uuvuin sitten. Esim aamulla lounas ja illaksi toiselle puolelle kaupunkia hoitamaan tilaisuutta. Muuten ok mutta kyllä sitä väsyi sitten. -ap
No mikä tämän aloituksen pointti sitten oli. Itsekin näköjään tiedät, ettei työt vaadi mitään ihmeellistä ennakkovalmiutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ravintotyö mitään rakettitiedettä ole. Äkkiä omaksuu perusrutiinit, vaikka ei olisi mitään kokemusta alalta aiemmin. Se on sitten eri tarina haluaako uhrata hyvinvointinsa minipalkalla uurastamalla.
En tiedä millaista työtä sinä olet alalla tehnyt mutta se on kovaa hommaa. Lohikeitto nyt valmistuu käden käänteessä (siis samalla kun tekee muita hommia) mutta työssä on paljon muitakin osatekijöitä.
Esimerkiksi itse olen tehnyt sen keiton, kaksi pääruokaa, lisukkeet siihen, salaattipöydät, kastikkeet, leivät ja jälkiruoan. Puretaan tukkukuorma ja saattaa myös olla siinä eri kahvitilauksia muille kuin lounasasiakkaille. Lisäksi tiskiä ja seuraavan päivän esivalmisteluja. Kaiken täytyy olla maistuvaa, laadukasta ja esillepanoltaan hyvää.
En ymmärrä miksi jotkut vähättelee. Siinä täytyy käyttää aikansa hyvin ja tehokkaasti. Toki on helpompiakin päiviä mutta itse olen niiden asiakkaiden ja hyvän ruoan vuoksi töissä. Aiemmin tein myös ne lounaslistat ja tilaukset. Joskus olin tosiaan yksin keittiöllä ja joissakin paikoissa on kaverit kanssa ja jopa tiskari. Riippuu ihan.
Myös päivä voi venyä jo illalla tilaisuus, sinne sitten omat konseptit.
Myös täytyy pitää omavalvontaa yllä, pitää kerran viikossa siivouspäivä kunnolla ja pestä kaikki koneet kunnolla ja kylmiöt. Myös kiinnittää huomiota moniin muihin asioihin.
Kyllä siinä hommaa riittää jos haluaa, että vakioasiakkaat ja ulkopuoliset käy jatkossakin. -apMerkillinen tarina sulla. Olet siis yksin tehnyt kaiken tuon ja aikaisemmassa kommentissa kerroit sadoista asiakkaista ?
Ei uppoa nyt minuun tämä tarina.
Missään ravintolassa ei kukaan tee yksin hommia. Jopa parikymmentä asiakasta ruokkivan henkilöstöravintolan pitää usein pyytää keikkatiskari ja apulainen.
Olen ollut alalla 24v.
Tein keikkaa 4 vuotta ja sinä aikana ehdin työskennellä 52 ravintolassa.T: Ravintolapäällikkö
Kerroin, että riippuu täysin paikasta. Olen kyllä hallinnut kokonaisuutta yksinkin keittiössä esimerkiksi 150 asiakasta. Lounas (pääruoat, salaattipöytä, keitto, jälkiruoka) tukku, tilaukset, tiskaus, esivalmisteluja.
Sitten on niitä useamman sadan, silloin on ollut tietysti enemmän porukkaa. Esim kaksi lämpimän puolen kokkia ja yksi kylmän, sekä tiskari. Tosiaan paikasta riippuen. Myös voi olla niitä kahvitilauksia tai mitä vaan aamussa tai iltavuorossa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ravintotyö mitään rakettitiedettä ole. Äkkiä omaksuu perusrutiinit, vaikka ei olisi mitään kokemusta alalta aiemmin. Se on sitten eri tarina haluaako uhrata hyvinvointinsa minipalkalla uurastamalla.
En tiedä millaista työtä sinä olet alalla tehnyt mutta se on kovaa hommaa. Lohikeitto nyt valmistuu käden käänteessä (siis samalla kun tekee muita hommia) mutta työssä on paljon muitakin osatekijöitä.
Esimerkiksi itse olen tehnyt sen keiton, kaksi pääruokaa, lisukkeet siihen, salaattipöydät, kastikkeet, leivät ja jälkiruoan. Puretaan tukkukuorma ja saattaa myös olla siinä eri kahvitilauksia muille kuin lounasasiakkaille. Lisäksi tiskiä ja seuraavan päivän esivalmisteluja. Kaiken täytyy olla maistuvaa, laadukasta ja esillepanoltaan hyvää.
En ymmärrä miksi jotkut vähättelee. Siinä täytyy käyttää aikansa hyvin ja tehokkaasti. Toki on helpompiakin päiviä mutta itse olen niiden asiakkaiden ja hyvän ruoan vuoksi töissä. Aiemmin tein myös ne lounaslistat ja tilaukset. Joskus olin tosiaan yksin keittiöllä ja joissakin paikoissa on kaverit kanssa ja jopa tiskari. Riippuu ihan.
Myös päivä voi venyä jo illalla tilaisuus, sinne sitten omat konseptit.
Myös täytyy pitää omavalvontaa yllä, pitää kerran viikossa siivouspäivä kunnolla ja pestä kaikki koneet kunnolla ja kylmiöt. Myös kiinnittää huomiota moniin muihin asioihin.
Kyllä siinä hommaa riittää jos haluaa, että vakioasiakkaat ja ulkopuoliset käy jatkossakin. -apMerkillinen tarina sulla. Olet siis yksin tehnyt kaiken tuon ja aikaisemmassa kommentissa kerroit sadoista asiakkaista ?
Ei uppoa nyt minuun tämä tarina.
Missään ravintolassa ei kukaan tee yksin hommia. Jopa parikymmentä asiakasta ruokkivan henkilöstöravintolan pitää usein pyytää keikkatiskari ja apulainen.
Olen ollut alalla 24v.
Tein keikkaa 4 vuotta ja sinä aikana ehdin työskennellä 52 ravintolassa.T: Ravintolapäällikkö
Kerroin, että riippuu täysin paikasta. Olen kyllä hallinnut kokonaisuutta yksinkin keittiössä esimerkiksi 150 asiakasta. Lounas (pääruoat, salaattipöytä, keitto, jälkiruoka) tukku, tilaukset, tiskaus, esivalmisteluja.
Sitten on niitä useamman sadan, silloin on ollut tietysti enemmän porukkaa. Esim kaksi lämpimän puolen kokkia ja yksi kylmän, sekä tiskari. Tosiaan paikasta riippuen. Myös voi olla niitä kahvitilauksia tai mitä vaan aamussa tai iltavuorossa. -ap
Äläpä jauha sontaa. Tuo on mahdollista korkeintaan laitosruokalassa, jossa vain lämmitetään keskuskeittiöstä tulevat ruuat.
t. toinen kokenut ravintola-alan työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ravintotyö mitään rakettitiedettä ole. Äkkiä omaksuu perusrutiinit, vaikka ei olisi mitään kokemusta alalta aiemmin. Se on sitten eri tarina haluaako uhrata hyvinvointinsa minipalkalla uurastamalla.
En tiedä millaista työtä sinä olet alalla tehnyt mutta se on kovaa hommaa. Lohikeitto nyt valmistuu käden käänteessä (siis samalla kun tekee muita hommia) mutta työssä on paljon muitakin osatekijöitä.
Esimerkiksi itse olen tehnyt sen keiton, kaksi pääruokaa, lisukkeet siihen, salaattipöydät, kastikkeet, leivät ja jälkiruoan. Puretaan tukkukuorma ja saattaa myös olla siinä eri kahvitilauksia muille kuin lounasasiakkaille. Lisäksi tiskiä ja seuraavan päivän esivalmisteluja. Kaiken täytyy olla maistuvaa, laadukasta ja esillepanoltaan hyvää.
En ymmärrä miksi jotkut vähättelee. Siinä täytyy käyttää aikansa hyvin ja tehokkaasti. Toki on helpompiakin päiviä mutta itse olen niiden asiakkaiden ja hyvän ruoan vuoksi töissä. Aiemmin tein myös ne lounaslistat ja tilaukset. Joskus olin tosiaan yksin keittiöllä ja joissakin paikoissa on kaverit kanssa ja jopa tiskari. Riippuu ihan.
Myös päivä voi venyä jo illalla tilaisuus, sinne sitten omat konseptit.
Myös täytyy pitää omavalvontaa yllä, pitää kerran viikossa siivouspäivä kunnolla ja pestä kaikki koneet kunnolla ja kylmiöt. Myös kiinnittää huomiota moniin muihin asioihin.
Kyllä siinä hommaa riittää jos haluaa, että vakioasiakkaat ja ulkopuoliset käy jatkossakin. -apMerkillinen tarina sulla. Olet siis yksin tehnyt kaiken tuon ja aikaisemmassa kommentissa kerroit sadoista asiakkaista ?
Ei uppoa nyt minuun tämä tarina.
Missään ravintolassa ei kukaan tee yksin hommia. Jopa parikymmentä asiakasta ruokkivan henkilöstöravintolan pitää usein pyytää keikkatiskari ja apulainen.
Olen ollut alalla 24v.
Tein keikkaa 4 vuotta ja sinä aikana ehdin työskennellä 52 ravintolassa.T: Ravintolapäällikkö
Kerroin, että riippuu täysin paikasta. Olen kyllä hallinnut kokonaisuutta yksinkin keittiössä esimerkiksi 150 asiakasta. Lounas (pääruoat, salaattipöytä, keitto, jälkiruoka) tukku, tilaukset, tiskaus, esivalmisteluja.
Sitten on niitä useamman sadan, silloin on ollut tietysti enemmän porukkaa. Esim kaksi lämpimän puolen kokkia ja yksi kylmän, sekä tiskari. Tosiaan paikasta riippuen. Myös voi olla niitä kahvitilauksia tai mitä vaan aamussa tai iltavuorossa. -apÄläpä jauha sontaa. Tuo on mahdollista korkeintaan laitosruokalassa, jossa vain lämmitetään keskuskeittiöstä tulevat ruuat.
t. toinen kokenut ravintola-alan työntekijä.
Hah, no en kyllä jauha soopaa. Ruoassa toki oli joitakin helpotuksia, eli esimerkiksi ei mitään lihapullia yksin pyöritelty vaan pakkasesta uuniin. Kuitenkin tosiaan kyllä sitä tuli tehtyä ja kyllä se siinä meni kun kiirettä piti mutta tämä edellytti hyviä esivalmisteluja. Iltavuorokin auttoi jos ehti mutta aamulla yksin töihin. Tiskissä joskus oli apua, joskus ei. -ap
Alue: Aihe vapaa
Todellakin. Aivan liian ruusuinen kuva alasta. Polttaa itsensä välittömästi uudelleen loppuun tuolla intoilulla.