Voiko alle 10v lapsi mielestänne päättää missä tapaa etävanhempaansa?

Ai nyt oma lapseni onkin epänormaali koska suostuu laittamaan toppshousut, sehän tekee lapsesta oudon jos ei siitä kiukuttele! Tää on ihana palsta, anteeksi että kysyin mitään!😂 Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kompromissi toimia, joka toinen tapaamiskerta mummolassa ja joka toinen kerta teillä ? Lapsi on mustasukkainen isästään, jos isän luona asuu nyt vakituisesti toinen lapsi eli sinun lapsesi. Anna lapselle aikaa tottua tilanteeseen.

Itse vietin lapsena joka toisen viikonlopun mummolassa lapsena, koska halusin ja isovanhemmat halusivat. Mummolassa olin jostain syystä aina paljon onnellisempi kuin kotona, vaikka ei vanhemmissa mitään erityistä vikaa ollutkaan. Vieläkin vuosikymmenten jälkeen jo kuolleiden isovanhempieni rakkaus minuun antaa voimaa elämän vastoinkäymisissä.

Ymmärtäisin jos tilanne olisi uusi mutta kun lapsetkin ovat jo 4vuotta tunteneet ja touhuavat kyllä harmitta iloisena aina yhdessä, ihan saman ikäisiä kun ovat.

Kyllä 4 vuodessa tilanteeseen olisi pitänyt tottua. Epäilen että kyse on säännöistä. En anna ruokapöydässä käyttää puhelinta enkä muutenkaan pelata koko ajan. Mummolassa ja kotona näin saa tehdä. Ap

Älä epäile asiaa vaan kysy. Sano, että jos hän saa pitää puhelinta ruokapöydässä sopiiko silloin se, että hän on viikonloput teillä eikä mummolassa.

Silloin voit miettiä kumpi on tärkeämpää. Sinulle tärkeä sääntö vai se missä he ovat sen viikonlopun.

Se, että sinä pakotat syömään ruokapöydässä ilman puhelinta on ihan yksi ja sama, jos hän kerran 90% sitä saa kaikialla muualla käyttää. Joten mieti kuinka tärkeää joku periaate on sinulle lopulta. Miten ikinä, hän sitä puhelinta katsoo ja pelaa jokatapauksessa. Nyt vaan mummolassa, joten sinä olet aina häviäjä tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En provoile. Vakavasti mietin miten saan elämme sujumaan, jos miehen lapsi ei halua tulla tänne. Näen sen aika suurena ongelmana.

En voi kohdella kahta saman ikäistä lasta eri tavalla, se nyt ei voi kenestäkään olla hyvä toimintatapa. Enkä ole lähiaikoina muuttanut käytöstäni. Ap

No eihän sinun tarvitse kohdella sitä lasta mitenkään, kun se ei edes tule sinne teille.

Joten mikä olikaan ongelma?

Vai onko tarkoitus yrittää pakottaa lapsi teille vain siksi, jotta sinä voisit kohdella molempia lapsia samoin?

Niin, mikähän se pointti tosiaan oli?

Otsikon perusteella se, että, hui kamala, lasta kuunnellaan sen suhteen, missä lapsi haluaa tavata vanhempaansa. Siis lapsen toiveet otetaan huomioon. Kerrassaan järkyttävää.

10v on sen verran iso lapsi että todellakin saa päättää missä tapaa etävanhempaansa tai tapaako lainkaan, eikä äitipuolella ole asiaan mitään sananvaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kompromissi toimia, joka toinen tapaamiskerta mummolassa ja joka toinen kerta teillä ? Lapsi on mustasukkainen isästään, jos isän luona asuu nyt vakituisesti toinen lapsi eli sinun lapsesi. Anna lapselle aikaa tottua tilanteeseen.

Itse vietin lapsena joka toisen viikonlopun mummolassa lapsena, koska halusin ja isovanhemmat halusivat. Mummolassa olin jostain syystä aina paljon onnellisempi kuin kotona, vaikka ei vanhemmissa mitään erityistä vikaa ollutkaan. Vieläkin vuosikymmenten jälkeen jo kuolleiden isovanhempieni rakkaus minuun antaa voimaa elämän vastoinkäymisissä.

Ymmärtäisin jos tilanne olisi uusi mutta kun lapsetkin ovat jo 4vuotta tunteneet ja touhuavat kyllä harmitta iloisena aina yhdessä, ihan saman ikäisiä kun ovat.

Kyllä 4 vuodessa tilanteeseen olisi pitänyt tottua. Epäilen että kyse on säännöistä. En anna ruokapöydässä käyttää puhelinta enkä muutenkaan pelata koko ajan. Mummolassa ja kotona näin saa tehdä. Ap

Älä epäile asiaa vaan kysy. Sano, että jos hän saa pitää puhelinta ruokapöydässä sopiiko silloin se, että hän on viikonloput teillä eikä mummolassa.

Silloin voit miettiä kumpi on tärkeämpää. Sinulle tärkeä sääntö vai se missä he ovat sen viikonlopun.

Se, että sinä pakotat syömään ruokapöydässä ilman puhelinta on ihan yksi ja sama, jos hän kerran 90% sitä saa kaikialla muualla käyttää. Joten mieti kuinka tärkeää joku periaate on sinulle lopulta. Miten ikinä, hän sitä puhelinta katsoo ja pelaa jokatapauksessa. Nyt vaan mummolassa, joten sinä olet aina häviäjä tässä tilanteessa.

Halleluja eli annan luvan toiselle kun kerran kotonakin saa ja kiellän toiselta? Puhelimen käytössä vielä voi joustaakkin, mutta lapseni ei mene tuulitakissa tai tuulihousuissa pakkaseen vaikka mikä olisi. Annatteko te tehdä lastenne niin jos haluavat?! Tämä on sairas palsta, ihminen joka oikeasti välittää ja huolestii julistetaan täydeksi hulluksi.

Huh. Ap

Tärkeintä on tukea / vaalia isän ja lapsen suhdetta. Lapsi haluaa nukkua yöt isän vieressä, joku tarve varmistaa että isä on lähellä. Mummolassa elämä voi tuntua samalta kuin silloin ennen (ennen eroa). Jos on joku vaihe meneillään niin miksei antaisi tilaa lapselle ja vapautta valita, jos isälle se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.

Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.

Ap

Nyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.

Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.

Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. Ap

Neljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?

Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.

Mutta mitä ihmettä voin tehdä jos lapsi pitää minua hirviönä? Olen aina perustellut hyvin tarkasti miksi esim. Ne toppa housut on laitettava. "En halua että sinulle tulee kylmä ja sairastut." En ikinä mainitse äitiä missään yhteydessä. Se olisi epäreilua. Kerron vain miksi vaadin tiettyjä asioita. En voi antaa toisen lapsista mennä ulos kesävaatteissa ja toisen talvivaatteissa kun ovat miltei tismalleen saman ikäisiä.

Olen siis mahdottoman edessä. Ap

Vaatimuksillasi ja säännöilläsi on hintansa ja se on, ettei lapsi halua olla sinun luonasi. En usko, että lapsi muuttaa ajatteluaan, etkä sinä vaikuta muuttavan omaasi. Joten tilanne jatkuu kunnes, muutaman vuoden päästä loppuu kokonaan.

Voit tietenkin käyttää valta-asemaa, mutta se synnyttää vain enemmän vihaa sinua kohtaan. Maailmassa on lukemattomia lapsia, jotka liikkuvat ilman toppahousuja. Ehkä sinun on vaan myönnyttävä eri sääntöihin lastenne kanssa, jos haluat määrätyn lopputuloksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kompromissi toimia, joka toinen tapaamiskerta mummolassa ja joka toinen kerta teillä ? Lapsi on mustasukkainen isästään, jos isän luona asuu nyt vakituisesti toinen lapsi eli sinun lapsesi. Anna lapselle aikaa tottua tilanteeseen.

Itse vietin lapsena joka toisen viikonlopun mummolassa lapsena, koska halusin ja isovanhemmat halusivat. Mummolassa olin jostain syystä aina paljon onnellisempi kuin kotona, vaikka ei vanhemmissa mitään erityistä vikaa ollutkaan. Vieläkin vuosikymmenten jälkeen jo kuolleiden isovanhempieni rakkaus minuun antaa voimaa elämän vastoinkäymisissä.

Ymmärtäisin jos tilanne olisi uusi mutta kun lapsetkin ovat jo 4vuotta tunteneet ja touhuavat kyllä harmitta iloisena aina yhdessä, ihan saman ikäisiä kun ovat.

Kyllä 4 vuodessa tilanteeseen olisi pitänyt tottua. Epäilen että kyse on säännöistä. En anna ruokapöydässä käyttää puhelinta enkä muutenkaan pelata koko ajan. Mummolassa ja kotona näin saa tehdä. Ap

Älä epäile asiaa vaan kysy. Sano, että jos hän saa pitää puhelinta ruokapöydässä sopiiko silloin se, että hän on viikonloput teillä eikä mummolassa.

Silloin voit miettiä kumpi on tärkeämpää. Sinulle tärkeä sääntö vai se missä he ovat sen viikonlopun.

Se, että sinä pakotat syömään ruokapöydässä ilman puhelinta on ihan yksi ja sama, jos hän kerran 90% sitä saa kaikialla muualla käyttää. Joten mieti kuinka tärkeää joku periaate on sinulle lopulta. Miten ikinä, hän sitä puhelinta katsoo ja pelaa jokatapauksessa. Nyt vaan mummolassa, joten sinä olet aina häviäjä tässä tilanteessa.

Halleluja eli annan luvan toiselle kun kerran kotonakin saa ja kiellän toiselta? Puhelimen käytössä vielä voi joustaakkin, mutta lapseni ei mene tuulitakissa tai tuulihousuissa pakkaseen vaikka mikä olisi. Annatteko te tehdä lastenne niin jos haluavat?! Tämä on sairas palsta, ihminen joka oikeasti välittää ja huolestii julistetaan täydeksi hulluksi.

Huh. Ap

Sekö tilanteessa onkin tärkeintä, että sinä saat olla oikeassa ja pitää tehdä kuten sinä sanot tai haluat?

Ei 10v lasta voi enää pakkopukea kukaan. Kyllä 10v itsekin jo huomaa sään vaikutuksen pukeutumiseen.

Eikä se sinun lapsesi liity tähän oikeastaan mitenkään. Ei myöskään se, miten annat hänen mennä ja mihin

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on tukea / vaalia isän ja lapsen suhdetta. Lapsi haluaa nukkua yöt isän vieressä, joku tarve varmistaa että isä on lähellä. Mummolassa elämä voi tuntua samalta kuin silloin ennen (ennen eroa). Jos on joku vaihe meneillään niin miksei antaisi tilaa lapselle ja vapautta valita, jos isälle se on ok.

Vaiheen ymmärrän mutta tämä nukkumisasia on ollut aktiivinen 4 vuotta. No ehkä olen se hirviö eikä tästä vaan tule mitään. Huoh. Ap

Vierailija kirjoitti:

En provoile. Vakavasti mietin miten saan elämme sujumaan, jos miehen lapsi ei halua tulla tänne. Näen sen aika suurena ongelmana.

En voi kohdella kahta saman ikäistä lasta eri tavalla, se nyt ei voi kenestäkään olla hyvä toimintatapa. Enkä ole lähiaikoina muuttanut käytöstäni. Ap

Ehkä olisi aika muuttaa käytöstä? Esim. Löysätä nukkumaanmenoaikoja viikonloppuisin?

Mutta vaikka olisin mielestänne kuinka väärässä ei voi olla mahdollista se että joku pitää normaalina toimintana sitä että samassa perheessä saman ikäiset lapset saavat eri kohtelun ja säännöt. Se jos mikä vääristää lapsen maailman. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kompromissi toimia, joka toinen tapaamiskerta mummolassa ja joka toinen kerta teillä ? Lapsi on mustasukkainen isästään, jos isän luona asuu nyt vakituisesti toinen lapsi eli sinun lapsesi. Anna lapselle aikaa tottua tilanteeseen.

Itse vietin lapsena joka toisen viikonlopun mummolassa lapsena, koska halusin ja isovanhemmat halusivat. Mummolassa olin jostain syystä aina paljon onnellisempi kuin kotona, vaikka ei vanhemmissa mitään erityistä vikaa ollutkaan. Vieläkin vuosikymmenten jälkeen jo kuolleiden isovanhempieni rakkaus minuun antaa voimaa elämän vastoinkäymisissä.

Ymmärtäisin jos tilanne olisi uusi mutta kun lapsetkin ovat jo 4vuotta tunteneet ja touhuavat kyllä harmitta iloisena aina yhdessä, ihan saman ikäisiä kun ovat.

Kyllä 4 vuodessa tilanteeseen olisi pitänyt tottua. Epäilen että kyse on säännöistä. En anna ruokapöydässä käyttää puhelinta enkä muutenkaan pelata koko ajan. Mummolassa ja kotona näin saa tehdä. Ap

Älä epäile asiaa vaan kysy. Sano, että jos hän saa pitää puhelinta ruokapöydässä sopiiko silloin se, että hän on viikonloput teillä eikä mummolassa.

Silloin voit miettiä kumpi on tärkeämpää. Sinulle tärkeä sääntö vai se missä he ovat sen viikonlopun.

Se, että sinä pakotat syömään ruokapöydässä ilman puhelinta on ihan yksi ja sama, jos hän kerran 90% sitä saa kaikialla muualla käyttää. Joten mieti kuinka tärkeää joku periaate on sinulle lopulta. Miten ikinä, hän sitä puhelinta katsoo ja pelaa jokatapauksessa. Nyt vaan mummolassa, joten sinä olet aina häviäjä tässä tilanteessa.

Halleluja eli annan luvan toiselle kun kerran kotonakin saa ja kiellän toiselta? Puhelimen käytössä vielä voi joustaakkin, mutta lapseni ei mene tuulitakissa tai tuulihousuissa pakkaseen vaikka mikä olisi. Annatteko te tehdä lastenne niin jos haluavat?! Tämä on sairas palsta, ihminen joka oikeasti välittää ja huolestii julistetaan täydeksi hulluksi.

Huh. Ap

Ei sinun tarvitse antaa yhtään mitään, voit jopa kiristää niitä sääntöjäsi. Lopputuloksen tiedätkin jo. Sinä päätät miten sinun lapsesi menee, tämän toisen kanssa päättää hänen isä ja äitinsä. Kyllä, eri ihmisillä on eri säännöt. Mikään laki ei sitä estä, sinä vaan itse olet periaatteessa omat sääntösi luonut.

Minä miettisin tarkkaan mikä on tärkeintä ja mitä haluan eniten, kun molempia ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En provoile. Vakavasti mietin miten saan elämme sujumaan, jos miehen lapsi ei halua tulla tänne. Näen sen aika suurena ongelmana.

En voi kohdella kahta saman ikäistä lasta eri tavalla, se nyt ei voi kenestäkään olla hyvä toimintatapa. Enkä ole lähiaikoina muuttanut käytöstäni. Ap

Ehkä olisi aika muuttaa käytöstä? Esim. Löysätä nukkumaanmenoaikoja viikonloppuisin?

23 lienee sopiva joka meillä on takaraja? Sen jälkeen puhelimet pois. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta vaikka olisin mielestänne kuinka väärässä ei voi olla mahdollista se että joku pitää normaalina toimintana sitä että samassa perheessä saman ikäiset lapset saavat eri kohtelun ja säännöt. Se jos mikä vääristää lapsen maailman. Ap

Totuttele sitten olemaan yksin ne joka toiset viikonloput.

Sekö sinulle onkin tärkeintä, että kaikki tekee ja toimii kuten sinä sanot tai haluat, koska mielestäsi olet aina oikeassa syystä a, b ja c?

En kyllä ehkä enää ihmettele, jos lapsi ei ole niin innokas tapaamaan isäänsä teillä.

Noista teksteistä saa sen käsityksen, että sinä haluaisit määritellä koko kuvion, millaiset säännöt on puhelimenkäytössä, miten ulos pukeudutaan, kuka nukkuu missäkin ja kuka tapaa ketä missäkin...

Kannattaisi ehkä yrittää keskustella asioista ja ottaa muidenkin halut ja tarpeet huomioon, eikä vain porskuttaa kohti sitä omaa ideaalista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö mielessä, että se lapsi saattaa haluta tavata niitä isovanhempiakin?

Joka toinen viikonloppuko? Meillä lapset rakastaa syvästi omia isovanhempiaan (ollaan uusperhe) mutta ei he silti jaksa siellä joka toinen viikonloppu reissata. Kuulostaa tosiaan siltä, että lapsi haluaa ns. pakoilla isän perheen sääntöjä mikä on lapsen kannalta huono juttu, jos siihen opetetaan, että valikointi ja taktikointi sekä eräänlainen pelailu on mahdollista. Ja ymmärrän ap:n halun viettää aikaa yhdessä. Valitettavasti jos isä ei ymmärrä jutun juurta, on asialle vaikea tehdä mitään.

Uusperheessä on yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, että aikuiset vetävät säännöissä yhtä köyttä ja päättävät asioista yhdessä. Muutoin valitettavasti lapset oppivat manipuloimaan ja pelaamaan (kuten oppivat ydinperheissäkin jos vanhemmat eivät toimi samalla tavalla vaan toinen on ns hyvis ja toinen pahis).

Huom. "isän perheen sääntöjä ", ei lapsen oman perheen sääntöjä.

Ihan samalla tavalla eri paikan sääntöjä pitää totella esimerkiksi koulussa, mummolassa on eri säännöt, kavereilla on eri säännöt, leireillä on eri säännöt jne. Pointti on siinä, että aikuiset päättävät säännöt, ei lapset. Lapset eivät myöskään voi vaatia eikä valikoida mitä sääntöjä noudatetaan eri paikoissa perusteena koska kotonakaan ei tarvitse. Isän perheen luona on omat säännöt, äidillä omat ja muissa paikoissa omansa. Ei lapset ole tyhmiä, kyllä he tämän tajuavat jos aikuiset ovat selkeitä, jämäköitä ja johdonmukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.

Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.

Ap

Nyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.

Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.

Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. Ap

Neljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?

Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.

Mutta mitä ihmettä voin tehdä jos lapsi pitää minua hirviönä? Olen aina perustellut hyvin tarkasti miksi esim. Ne toppa housut on laitettava. "En halua että sinulle tulee kylmä ja sairastut." En ikinä mainitse äitiä missään yhteydessä. Se olisi epäreilua. Kerron vain miksi vaadin tiettyjä asioita. En voi antaa toisen lapsista mennä ulos kesävaatteissa ja toisen talvivaatteissa kun ovat miltei tismalleen saman ikäisiä.

Olen siis mahdottoman edessä. Ap

Vaatimuksillasi ja säännöilläsi on hintansa ja se on, ettei lapsi halua olla sinun luonasi. En usko, että lapsi muuttaa ajatteluaan, etkä sinä vaikuta muuttavan omaasi. Joten tilanne jatkuu kunnes, muutaman vuoden päästä loppuu kokonaan.

Voit tietenkin käyttää valta-asemaa, mutta se synnyttää vain enemmän vihaa sinua kohtaan. Maailmassa on lukemattomia lapsia, jotka liikkuvat ilman toppahousuja. Ehkä sinun on vaan myönnyttävä eri sääntöihin lastenne kanssa, jos haluat määrätyn lopputuloksen?

Ehkä sinun olisi syytä hiukan höllentää niitä sääntöjäsi, jos haluat leikkiä perhettä. Tasapuolisesti myös poikasi sääntöjä, ei niin että lapsilla on eri säännöt. Ja jos lapsenne olisivat hyviä kavereita ja tuntisivat toisensa hyvin, sinun poikasi ei kyseenalaistaisi ystävänsä jumpittelua noin, vaan olisi hänen puolellaan ja sanoisi ennemminkin että hänkin haluaa mennä ilman toppahousuja. Tuossa iässä oon enemmän normaalia haluta kulkea muissa vaatteissa kuin äiti määrää, kuin tehdä niin kuin äiti käskee. Varsinkin jos kaveritkin niin tekee. Miehesi lapsi on mustasukkainen isästään, tietysti. Hän on mustasukkainen myös pojallesi, joka saa asua ja viettää aikaa enemmän hänen isänsä kanssa kuin hän itse. Saati että silloin harvoin kun hän tapaa isäänsä, hänen pitäisi jakaa isänsä huomio myös sen toisen lapsen kanssa. Siihen soppaan kun vielä tulee hämmentämään nainen, josta lapsi on jo alkuun sanonut, ettei halua tavata kuin isäänsä, ja joka määräilee häntä ihan eri tavoin kuin oma äiti, isä tai isovanhemmat, niin sanoisin, että sinulla on tässä peiliin katsomisen paikka. Enkä oikein usko, että sekään enää auttaa, kun olet saanut asiat näin umpisolmuun hänen kanssaan jo. Ainoa, mikä ehkä auttaa on aika, jos sekään. Ja tietysti voit ehdottaa, että viikonloppuna, vaikka viettävät aikaa hänen isovanhemmillaan, niin voisitte kaikki neljä yhdessä viettää aikaa myös. Jossain muualla siis kuin teidän kotonanne, niin että hän pukeutuisi siellä isovanhemmillaan ettei sinun ei tarvitsisi päsmäröidä siinä asiassa.

Onko siis muilla joka kodissa niin että lapset kulkevat ulkona missä vaatteissa haluavat, nukkuvat vaikka olohuoneen lattialla ja syövät jos syövät. Puhelinta saa käyttää kaikki yöt?😳

Nämä eivät mielestäni ole pomotusta vaan normaalia huolenpitoa? En ymmärrä lainkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta vaikka olisin mielestänne kuinka väärässä ei voi olla mahdollista se että joku pitää normaalina toimintana sitä että samassa perheessä saman ikäiset lapset saavat eri kohtelun ja säännöt. Se jos mikä vääristää lapsen maailman. Ap

Eikä se ole oikein lapsia kohtaan. Jos lasten kaverit tulevat meille kylään, niin tasan tarkkaan meillä noudatetaan meidän sääntöjä. Ei niin että kaveri saa valvoa yö myöhään koska kotona saa, vaan samaan aikaan mennään nukkumaan, sama ruoka, omat astiat koneeseen jne jne.

On todella vinoutunutta, jos saman katon alla saman ikäiset pelaavat aivan töysin eri säännöillä ja jos se siihen menee, suosittelen ap:lle eroa, koska se ei ole lapsille terve esimerkki toimivasta parisuhteesta.

Hihkuisin innosta jos meilläkin olisi noin. Vaan ei, joudun lapsipuolen sotkuja kestämään joka toinen viikonloppu ja lomat. Ihan valmis eroon.