Lue keskustelun säännöt.
Voiko alle 10v lapsi mielestänne päättää missä tapaa etävanhempaansa?
21.02.2023 |
Mieheni lapsi haluuaa nähdä isäänsä niin että he menevät isovanhemmille eivätkä tule meille.
Mies suostuu usein tähän, vedoten siihen että näkee lastaan niin harvoin.
Mielestäni tuon ikäinen ei voi määritellä missä tapaa vanhempaansa.
Äidillään on hyvin vapaata, meillä tiukempi mutta oikeudenmukainen linja.
Onko tämä mielestänne ok, niuhotanko turhasta?
Kommentit (415)
Ei se sun komentelu huolenpidolta tunnu vaikka teknisesti olisi kaikki oikein
Ei perhettä voi pakottaa, re a a kj a usbb B on perheen ydin. Jos se puuttuu niin ette ole perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tilanne ollut aina noin, vai onko se muuttunut lähiaikoina? Kyllä minua harmittaisi, jos yksi perheenjäsen ei viihtyisi kotona ja pyrkisin kyllä selvittämään todellisen syyn siihen. En vaan tiedä miten se tapahtuisi, jos lapsen isä ohittaisi ongelman samoin, kuin AP:n puoliso tekee. Jos lapsen isä haluaa toimia tietyllä tavalla, aika vaikea siihen on isommin puuttua.
Saa päättää.
Tuon ikäinen lapsi voisi jo vaikka päättää, ettei tapaa etävanhempaansa lainkaan.
Kävikö mielessä, että se lapsi saattaa haluta tavata niitä isovanhempiakin?
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ollut aina noin, vai onko se muuttunut lähiaikoina? Kyllä minua harmittaisi, jos yksi perheenjäsen ei viihtyisi kotona ja pyrkisin kyllä selvittämään todellisen syyn siihen. En vaan tiedä miten se tapahtuisi, jos lapsen isä ohittaisi ongelman samoin, kuin AP:n puoliso tekee. Jos lapsen isä haluaa toimia tietyllä tavalla, aika vaikea siihen on isommin puuttua.
Juuri näin! Lapsi sanoi jo ennen kun muutimme yhteen vuosia sitten että haluaa olla vain isin kanssa ja nukkua hänen vieressään. Nyt kun muista syistä tapasivat isovanhempien luona useamman kerran peräkkäin(remontti) haluaa olla siellä joka kerta. Mikään kohtelu tms. Ei ole muuttunut oma lapseni ikävöi velipuoltaan myös. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.
Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.
ApNyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.
Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.
Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. Ap
Neljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?
Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ollut aina noin, vai onko se muuttunut lähiaikoina? Kyllä minua harmittaisi, jos yksi perheenjäsen ei viihtyisi kotona ja pyrkisin kyllä selvittämään todellisen syyn siihen. En vaan tiedä miten se tapahtuisi, jos lapsen isä ohittaisi ongelman samoin, kuin AP:n puoliso tekee. Jos lapsen isä haluaa toimia tietyllä tavalla, aika vaikea siihen on isommin puuttua.
Juuri näin! Lapsi sanoi jo ennen kun muutimme yhteen vuosia sitten että haluaa olla vain isin kanssa ja nukkua hänen vieressään. Nyt kun muista syistä tapasivat isovanhempien luona useamman kerran peräkkäin(remontti) haluaa olla siellä joka kerta. Mikään kohtelu tms. Ei ole muuttunut oma lapseni ikävöi velipuoltaan myös. Ap
Miehen lapsi ei ole sinun lapsesi veli, edes puoli, jos tämä ei niin koe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.
Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.
ApNyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.
Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.
Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. Ap
Neljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?
Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.
Mutta mitä ihmettä voin tehdä jos lapsi pitää minua hirviönä? Olen aina perustellut hyvin tarkasti miksi esim. Ne toppa housut on laitettava. "En halua että sinulle tulee kylmä ja sairastut." En ikinä mainitse äitiä missään yhteydessä. Se olisi epäreilua. Kerron vain miksi vaadin tiettyjä asioita. En voi antaa toisen lapsista mennä ulos kesävaatteissa ja toisen talvivaatteissa kun ovat miltei tismalleen saman ikäisiä.
Olen siis mahdottoman edessä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.
Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.
ApNyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.
Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.
Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. ApNeljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?
Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.
Mutta mitä ihmettä voin tehdä jos lapsi pitää minua hirviönä? Olen aina perustellut hyvin tarkasti miksi esim. Ne toppa housut on laitettava. "En halua että sinulle tulee kylmä ja sairastut." En ikinä mainitse äitiä missään yhteydessä. Se olisi epäreilua. Kerron vain miksi vaadin tiettyjä asioita. En voi antaa toisen lapsista mennä ulos kesävaatteissa ja toisen talvivaatteissa kun ovat miltei tismalleen saman ikäisiä.
Olen siis mahdottoman edessä. Ap
Luuletko lapsen olevan eka 10v joka jumpittelee toppahousujen pukemisen kanssa?
Mitä teet jos oma lapsesi ei pue toppahousuja? Vai tekeekö se muka aina ja kaikessa mitä sanot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt olette tuollainen uusioperhe niin varmaan on jo tuttu sekin ajatus, että perheitä ja käytäntöjä on monenlaisia. Isä joustaa lapsensa mukaan, ja se ilmeisesti loukkaa sinua niin paljon, että pohdit jopa eroa. Melko jäykältä kuulostaa.
Lapselle voi olla todella kova paikka, että hänen perheensä on hajonnut ja isällä on uusi perhe. Viimeinen asia mitä hän silloin haluaa on uusi äiti ja uusi puolisisarus. Isä tuntee lapsensa ja tulee vastaan.
Sinulla puolestasi on vahva käsitys siitä, miten teidän pitäisi olla perhe jotta voisit olla tyytyväinen. Aikuisena pystyt joustamaan tästä käsityksestäsi ja ymmärrät että lapsi ei ole ikuisesti lapsi, vaan kasvaa ja kypsyy. Älä häiritse tätä prosessia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.
Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.
ApNyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.
Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.
Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. ApNeljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?
Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.
Mutta mitä ihmettä voin tehdä jos lapsi pitää minua hirviönä? Olen aina perustellut hyvin tarkasti miksi esim. Ne toppa housut on laitettava. "En halua että sinulle tulee kylmä ja sairastut." En ikinä mainitse äitiä missään yhteydessä. Se olisi epäreilua. Kerron vain miksi vaadin tiettyjä asioita. En voi antaa toisen lapsista mennä ulos kesävaatteissa ja toisen talvivaatteissa kun ovat miltei tismalleen saman ikäisiä.
Olen siis mahdottoman edessä. Ap
Mutta jos sinä vaadit toppahousut, ettei lapsi sairastu, mutta äiti ei vaadi, tarkoittaako se, että äiti haluaa lapsen sairastuvan?
Tältä se voi lapsen päässä kuullostaa.
Et ole mahdottoman edessä. Luovu vain perheleikeistäsi ja anna lapsen ja isänsä mennä mummolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävikö mielessä, että se lapsi saattaa haluta tavata niitä isovanhempiakin?
Joka toinen viikonloppuko? Meillä lapset rakastaa syvästi omia isovanhempiaan (ollaan uusperhe) mutta ei he silti jaksa siellä joka toinen viikonloppu reissata. Kuulostaa tosiaan siltä, että lapsi haluaa ns. pakoilla isän perheen sääntöjä mikä on lapsen kannalta huono juttu, jos siihen opetetaan, että valikointi ja taktikointi sekä eräänlainen pelailu on mahdollista. Ja ymmärrän ap:n halun viettää aikaa yhdessä. Valitettavasti jos isä ei ymmärrä jutun juurta, on asialle vaikea tehdä mitään.
Uusperheessä on yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, että aikuiset vetävät säännöissä yhtä köyttä ja päättävät asioista yhdessä. Muutoin valitettavasti lapset oppivat manipuloimaan ja pelaamaan (kuten oppivat ydinperheissäkin jos vanhemmat eivät toimi samalla tavalla vaan toinen on ns hyvis ja toinen pahis).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.
Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.
ApNyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.
Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.
Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. ApNeljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?
Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.Mutta mitä ihmettä voin tehdä jos lapsi pitää minua hirviönä? Olen aina perustellut hyvin tarkasti miksi esim. Ne toppa housut on laitettava. "En halua että sinulle tulee kylmä ja sairastut." En ikinä mainitse äitiä missään yhteydessä. Se olisi epäreilua. Kerron vain miksi vaadin tiettyjä asioita. En voi antaa toisen lapsista mennä ulos kesävaatteissa ja toisen talvivaatteissa kun ovat miltei tismalleen saman ikäisiä.
Olen siis mahdottoman edessä. Ap
Luuletko lapsen olevan eka 10v joka jumpittelee toppahousujen pukemisen kanssa?
Mitä teet jos oma lapsesi ei pue toppahousuja? Vai tekeekö se muka aina ja kaikessa mitä sanot?
Oma lapseni ei laita hanttiin perusasioissa lainkaan kun on tottunut niihin pienestä asti. Kerran jopa ääneen ihmetteli kun toinen ei suostunut pukemaan että "äiti, mikä niissä housuissa on niin ihmeellistä ettei niitä vois laittaa?" Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kerran joku naisihminen, joka harhoissaan kuvittelee, että vanhempien ero ja vanhempien uudet suhteet eivät vaikuta lapsiin mitenkään. "lapsethan sopeutuvat" on täyttä puppua.
Tai joo, ap taitaa provoilla, on sen verran ilmiselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö mielessä, että se lapsi saattaa haluta tavata niitä isovanhempiakin?
Joka toinen viikonloppuko? Meillä lapset rakastaa syvästi omia isovanhempiaan (ollaan uusperhe) mutta ei he silti jaksa siellä joka toinen viikonloppu reissata. Kuulostaa tosiaan siltä, että lapsi haluaa ns. pakoilla isän perheen sääntöjä mikä on lapsen kannalta huono juttu, jos siihen opetetaan, että valikointi ja taktikointi sekä eräänlainen pelailu on mahdollista. Ja ymmärrän ap:n halun viettää aikaa yhdessä. Valitettavasti jos isä ei ymmärrä jutun juurta, on asialle vaikea tehdä mitään.
Uusperheessä on yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, että aikuiset vetävät säännöissä yhtä köyttä ja päättävät asioista yhdessä. Muutoin valitettavasti lapset oppivat manipuloimaan ja pelaamaan (kuten oppivat ydinperheissäkin jos vanhemmat eivät toimi samalla tavalla vaan toinen on ns hyvis ja toinen pahis).
Huom. "isän perheen sääntöjä ", ei lapsen oman perheen sääntöjä.
En provoile. Vakavasti mietin miten saan elämme sujumaan, jos miehen lapsi ei halua tulla tänne. Näen sen aika suurena ongelmana.
En voi kohdella kahta saman ikäistä lasta eri tavalla, se nyt ei voi kenestäkään olla hyvä toimintatapa. Enkä ole lähiaikoina muuttanut käytöstäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle sinä olet se hirviö. Ei hän ajattele asiaa normaalina huolenpitona, vaan sinä olet lähes tuntematon täti, jonka luona pitää tehdä asiat eri tavalla kuin kotona tai mummolassa ja isäkin käyttäytyy ihan oudosti. Ymmällensä siinä jää ymmyrkäinen pieni pää, kuten laulussa sanotaan.
Aika kauheaa että olen hirviö koska välitän ja huolehdin lapsesta. Ja takuulla täysin tasa-arvoisesti omani kanssa.
ApNyt pitää ajatella sen kymmenvuotiaan näkökulmasta. Hän lähtee kotoaan joka toiseksi viikonlopuksi vieraaseen paikkaan, jossa on vieraat ihmiset ja vieraat säännöt. Isäkin käyttäytyy ihan eri tavalla. Mummolassa isä on taas tuttu ja turvallinen, ja tavat ovat lapsella kuin kotona. Minä en siis sano sinua hirviöksi, vaan, että lapsi kokee asian niin.
Mutta voiko 4vuoden jälkeen enää puhua vieraasta paikasta tai ympäristöstä? Lapsi on ollu 5v kun aloitimme yhteiselämän, nyt kohta 10v.
Enkä ole hirviö vaan hyvin välittävä ihminen joka on tarkka perusasiosta, vaatetus, ruokailu, nukkumaanmeno yms. ApNeljä vuotta jokatoinen viikonloppu, tuleeko siitä yhteensä vuottakaan?
Ja se lapsi on tosiaan kymmenen ja sinä vaadit häntä elämään täysin eri tavalla sen viikonlopun, kuin mitä hänen normaali elämänsä on. Siinä on turha selittää perusasioista, ei se lapsi sitä käsitä, koska sehän tarkoittaisi, että äitinsä ei huolehdi perusasioista. Sinun ei siis tarvitse vakuuttaa minua siitä, että olet hyvä ja rakastava ihminen, vaan se lapsi, ilman, että kyseenalaistat hänen, hänen äitinsä tai hänen kotinsa tapoja.Mutta mitä ihmettä voin tehdä jos lapsi pitää minua hirviönä? Olen aina perustellut hyvin tarkasti miksi esim. Ne toppa housut on laitettava. "En halua että sinulle tulee kylmä ja sairastut." En ikinä mainitse äitiä missään yhteydessä. Se olisi epäreilua. Kerron vain miksi vaadin tiettyjä asioita. En voi antaa toisen lapsista mennä ulos kesävaatteissa ja toisen talvivaatteissa kun ovat miltei tismalleen saman ikäisiä.
Olen siis mahdottoman edessä. ApLuuletko lapsen olevan eka 10v joka jumpittelee toppahousujen pukemisen kanssa?
Mitä teet jos oma lapsesi ei pue toppahousuja? Vai tekeekö se muka aina ja kaikessa mitä sanot?
Oma lapseni ei laita hanttiin perusasioissa lainkaan kun on tottunut niihin pienestä asti. Kerran jopa ääneen ihmetteli kun toinen ei suostunut pukemaan että "äiti, mikä niissä housuissa on niin ihmeellistä ettei niitä vois laittaa?" Ap
No mutta onneksi oma lapsesi ei laita sitten lainkaan hanttiin.
:D
Vierailija kirjoitti:
En provoile. Vakavasti mietin miten saan elämme sujumaan, jos miehen lapsi ei halua tulla tänne. Näen sen aika suurena ongelmana.
En voi kohdella kahta saman ikäistä lasta eri tavalla, se nyt ei voi kenestäkään olla hyvä toimintatapa. Enkä ole lähiaikoina muuttanut käytöstäni. Ap
No eihän sinun tarvitse kohdella sitä lasta mitenkään, kun se ei edes tule sinne teille.
Joten mikä olikaan ongelma?
Vai onko tarkoitus yrittää pakottaa lapsi teille vain siksi, jotta sinä voisit kohdella molempia lapsia samoin?
Kyllä minua ainakin kuunneltiin, milloin ja missä halusin tavata etävanhempaani ja tapaamiset toteutettiin toiveitteni mukaan niin hyvin kuin mahdollista. Jopa silloin kun olin alle 10v.