Puhumattomuus ja ongelmat suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla alkolla tuhonnut aivonsa, kuten minun mies. Hän ei kyllä enää juo, kun meinasi kuolla muutama vuosi sitten. No hän ei ymmärrä oikein sitä mistä puhutaan, on hidas puhumaan tai ei suostu kun on uhmaikäisen tasolla.

Sama täällä. Mies saa hirveitä raivareita ja verbaalisesti hyökkää kimppuun kun suuttuu. Luulin että alkon käytön loputtua ns. normalisoituu, mutta ilmeisesti ehti juoda aivonsa siihen kuntoon ettei enää palaa ennalleen.

Ehkä se oli sellainen jo ennen alkoa? Esim usea narsisti on alkoholisti. Alko lähtee, narsismi jää. 

Miksi annat kohdella itseäsi noin? Olisiko pikapalaverin paikka?

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat kohdella itseäsi noin? Olisiko pikapalaverin paikka?

Pikapalaveri terapeutin kanssa, ei tuon henkisesti pahoinpitelevän tyypin kanssa. 

Testaapa tuota

Taidat ap olla nuori?

Ja ei ehkä vahvin mahdollinen itsetunto?

Sinua kohdellaan miten annat itseäsi kohdeltavan. Eli olet kiltti ja joustat ja pelkäät että mies jättää sinut. Mitä niin hyvää suhteessa on, että ennemmin olet hänen kanssaan pas*assa suhteessa kuin yksin? 

Jos miehellä empatiakyvyttömyyttä oikeasti, ei hän tule sitä koskaan mistään maagisesti saamaan. Eli hän ei tule yhtään enempää sinusta kiinnostumaan/tykkäämään kuin nyt. Suunta ennenmmin huonoon suuntaan.

Sulla on kaksi mahdollisuutta: lähdet tai jäät. Jos jäät, tiedät, mitä häneltä saat (tai siis et saa). Jääminen on sitten tietoinen valinta.

Jos tutustuisit häneen vasta nyt ja käytös olisi tuollaista sinua kohtaan alusta alkaen niin olisitko hänen kanssaan vielä vuoden parin jälkeen?

Et niin.

Mutta sua kohdellaan huonosti nyt, eikä se ole vahinko.

Keskustele itsesi kanssa. Mitä sinä elämältä haluat? Saako sinua kohdella huonosti?

Kuka on omasta hyvinvoinnistasi vastuussa?

Ihan mahtavaa, ap, jos heräisit jo tähän. Itselläni meni aikana ennen nettiä viisi vuotta sen tajuamiseen, että olen kokeillut ihan kaikki keinot ja miestä ei kiinnosta niin paljoa, että hän tekisi mitään suhteemme eteen, mutta toki mielellään pitää minut siinä kun kerran itse ei tarvitse tehdä muuta kuin paskatemppuja. 

Tuskin teidän läheisyys ja seksikään voi olla mitään kovin hyvää ja jäänet vajaaksi eikä arkikaan suju. Mutta kun rakastat niin paljon. Mitä ja miksi? Voisitko siirtää sen rakkauden johonkin toiseen, joka osaisi myös rakastaa takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Olin 10v suhteessa, jossa ensin väheni seksi, sitten puhuminen ja lopulta loppui kuuntelukin. Siinä rikkoi vain itsensä, mieluummin olen yksin kuin menen ilta toisensa jälkeen yhä vieraammaksi käyvän miehen viereen nukkumaan.

Kuin kohdallani, naiselta ei saanut seksiä, puhumista eikä kuuntelua. Odotti ilmeisesti minulta kuitenkin niitä sillä kun ajan kanssa itselläkin loppui into noihin alkoi häntä selvästi kaivella. Oli kyvytön tarkastelemaan itseään objektiivisesti joten tuskin hänelle tuo syy-seuraussuhde avautui, varmaan vieläkin katkerana haukkuu kamalaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 10v suhteessa, jossa ensin väheni seksi, sitten puhuminen ja lopulta loppui kuuntelukin. Siinä rikkoi vain itsensä, mieluummin olen yksin kuin menen ilta toisensa jälkeen yhä vieraammaksi käyvän miehen viereen nukkumaan.

Kuin kohdallani, naiselta ei saanut seksiä, puhumista eikä kuuntelua. Odotti ilmeisesti minulta kuitenkin niitä sillä kun ajan kanssa itselläkin loppui into noihin alkoi häntä selvästi kaivella. Oli kyvytön tarkastelemaan itseään objektiivisesti joten tuskin hänelle tuo syy-seuraussuhde avautui, varmaan vieläkin katkerana haukkuu kamalaa miestä.

Ei saanut seksiä? Siinä sulle avain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä olet "oudossa" suhteessa, voiko sen lopettaa? Onko hän nuori, elää kuin sinkkuna, juoko alkoholia? Bussissa ei halua jutella, vaan olla ajatuksissaan vai häpeää jos olisi kanssasi? Sinussa ei ole vikaa, yleensä istutaan samassa. Onko puhelimessa toinen nainen vai ei.. Lopahtiko kiinnostus vai pitää sinua alisteisessa asemassa, hän pitää itseään parempana? Etsii omaa rauhaa? Olet yksin parisuhteessa jotenkin nyt, jos toinen vetäytyy. Onko hänen koulu tai työ voimia vievää, etsii hiljaisuutta välillä. Oliko riitoja? Teillä eri kiinnostukset puhumisen aiheissa..? Pariterapeutti..? 

Olen suhteessa, koska rakastan häntä edelleen. En haluaisi erota, vaikka tilanteemme on huolestuttava. Se, ettei bussissa istu viereen alkoi siitä, kun vieras mies törmäsi häneen kovaa, kun istui vieressäni. Siirtyi sen jälkeen tyhjälle paikalle ja tehnyt niin siitä lähtien. Jos menee ekana bussiin niin jää käytävän puolelle istumaan etten pääse hänen viereensä.

Olen myös miettinyt onko hänellä toinen, mutta ei hän oikein tee muuta kuin käy koulussa ja pelaa. Mielestäni tuo koulu ei ole voimia vievää. Hänellä on sairaus ja joutuu siksi uudelleen kouluttautumaan. Ei tykkää oikein kuin entisestä alastaan. Ei käytä kännykkää paljon. Hän juo todella harvoin alkoholia ja itse en lainkaan. Hän pitää "leikillään" itseään parempana. Tai luulen sen olevan leikkiä... Sanoo minulle aina hyvästi, välttää kosketusta ja "leikillään" viitannut minun olevan roska, kun olen vienyt roskia.

Olen todella kiltti tapaus. Suhteessamme ei riidellä, koska en pidä riitelystä, eikä oikein mikään minusta ole sen arvoista. Tämä tosin on saattanut häiritä häntä. En vain tajua miksi riitelisin siitä, että paistinpannu on vielä tunnin jälkeen kuivumassa eikä kaapissa. Hän osoittaa tästä mieltään paiskaamalla tavaroita lattialle. Teen kaikki kodin askareet. Kehun häntä usein. En muista milloin olisi kehunut minua viimeksi.

En ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt. Meillä on eri kiinnostuksen kohteita (samojakin), mutta minä tykkään kuunnella hänen juttujaan. Minun kiinnostuksen kohteista ei oikein enää välitä. Pariterapiaa olisi melko vaikeaa edes ehdottaa, kun pitäisi eka osata alkaa puhua näistä vaikeista asioista.

Ap

Mulla tulee mieleen, että jotkut eivät ymmärrä käytöstään ennenkuin heitä itseään kohdellaan yhtä huonosti tai välinpitämättömästi. - Oma suhteeni on lopussa, eikä se edes kiusaa enää minua, emme asuneet yhdessä. Sama täällä, kiltti, kovasti huomioiva ja kehuva, ostelin lahjojakin ja pistin pöydän koreaksi, tein parhaani sängyssä, täytin toiveensa - ja toinen kuvitteli olevansa todella erinomainen. Kun aloin miettiä kummankin käytöstä, muutin omani lopulta samalle tasolle kuin hänellä - suhde ei enää toiminutkaan koska nyt tehtiin yhtä paljon tai vähän. - Nyt sitten erottu, sängyssä ei tuntunut enää miltään koska tunteita ei ole. Helppoa lopulta, olen valmis uuteen suhteeseen, ja tämä äijä saa hommata uuden väheksynnän kohteen.

Sain puhuttua miehelle aamulla. Häntä ei enää kiinnosta muu kuin pelaaminen. En ole huolehtinut kellon paristojen vaihdosta, en tiivisteen vaihtamisesta, olen laittanut etikkaa pyykkikoneeseen. En anna tarpeeksi omaa aikaa, minulla ei ole kavereita...

Mies ei katsonut minua ollenkaan kun puhuimme. Olen rikki. En olisi uskonut, että minulle käy näin. Teen vuorotyötä, joten luulin, että omaa aikaa on tarpeeksi. Muutin hänen luo vieraalle paikkakunnalle, en ole oikein saanut ystäviä. Olen hukassa. Luulin, että tämä kestää ikuisuuden. Hän ei suostunut yrittämään. Nyt taas pelaa.

Ap

Ap, tutustu narsismiin. Ihan sama, onko mies narsisti vai ei, mutta toimii ihan samalla tavalla, joten löydät sieltä tarvitsemasi vastaukset. Lähteminen on sulle ainoa vaihtoehto, valitettavasti. Luultavasti siinä kohtaa yrittää lupailla jotain. Ei kyllä jaksa oikeasti muuttua. Hän elää nyt haluamaansa elämää.

Toi sattuu hirveästi, että toinen luopuu sinusta noin vaan, mutta oikeasti ansaitset parempaa.

Aika ankeaa. Mun miehellä sama vika. Ei keskustele oikein mistään.

Ei tuo ole mikään narsisti, vaan ihan vain törttö ihminen, joka ei rakasta toista. 

Ap, yksinolo pelottaa aluksi, mutta se on oikeasti parempi vaihtoehto kuin vuosien tuhlaaminen suhteeseen, jossa toinen ei rakasta. Yksineläminen omassa asunnossa omilla säännöillä voi tuntua myös vapauttavalta :) Ja sulla olisi mahdollisuus löytää parempi parisuhde ajan kanssa.

Voi Ap, mullakin on tuollainen mies, ei katso kun yritän jutella ja katoaa vain omiin juttuihinsa, aivan kuin minua ei olisi olemassakaan.

Se on todella sydäntä särkevää ja satuttaa sielua myöten.

Menin yhteen mieheni kanssa sivan liian nuorena, suoraan narsistisesti käyttäytyvien vanhempien kynsistä.

Tuolloin en olisi osannut erottaa normaalia käytöstä parisuhteissa vaikka se olisi ollut ihan nenäni alla.

Mies osasi ehkä myös esittää tavallisen ihastunutta poikaystävää tarpeeksi kauan, muutettiin yhteen, mentiin naimisiin, saatiin kaksi lasta. Tai no, minä sain kolme, koska tuossa vaiheessa mies oli jo antanut itsensä taantua ihan lapseksi.

En tiedä kuinka tahallista miehen käytös kaikkine esittämisineen aluksi ja sittemmin tuo kaikennielevä itsekkyys, itsekeskeisyys, pikkumaisuus, puhumattomuus, empatiakyvyn puute, luulen, että jollain tasolla mies ei voi mitään itselleen.

Olen miettinyt olisiko taustalla narsismia, nepsy-problematiikkaa, trauma, tai jotain muuta. Sittemmin olen lopettanut arvailun, tulin siihen lopputulemaan, että miehen päässä on johdot tehdasasetuksiltaan tuollaiset, en voi sille mitään, mutta itsestäni ja etenkin lapsistani on minun huolehdittava.

Tähän pisteeseen tuleminen kesti kauan ja ehkä fiksumpaa olisi ollut erota. Eroamisen hankaluus kuitenkin on se, että siinäkin tilanteessa pitää pystyä puhumaan, tekemään yhteistyötä edes jollain tasolla lasten asioiden järjestämiseksi jne. Mies ei tähän pysty tai halua. Olen puhunut pari kertaa halustani erota, mies vain jankutti, ettei halua erota, eroa ei voi tulla. Kaikki keskusteluyritykset, joissa ei puhuta miehen kiinnostuksen kohteista päättyvät näin, jankkaamiseen, sitten mies katoaa paikalta; ei katso minuun päinkään, ei kuuntele, kääntää selän ja kävelee pois.

Ap, voimia sinulle, olet huomannut tilanteen aiemmin kuin minä aikoinani, lapsia ei ole kuviossa, sinun on vielä helpompi lähteä.

Huolehdi itsestäsi ja mieti, onko tuollainen suhde ikuisen mököttävän teinin tasolle jääneen miehen kanssa minkään arvoista.

Voisitko saada työsuhdeasunnon?

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään narsisti, vaan ihan vain törttö ihminen, joka ei rakasta toista. 

Ap, yksinolo pelottaa aluksi, mutta se on oikeasti parempi vaihtoehto kuin vuosien tuhlaaminen suhteeseen, jossa toinen ei rakasta. Yksineläminen omassa asunnossa omilla säännöillä voi tuntua myös vapauttavalta :) Ja sulla olisi mahdollisuus löytää parempi parisuhde ajan kanssa.

No vinkkaa sitten, mistä löytää älyttömän määrän tunnistamis- ja toimintaohjeita rakastamattoman törtön kanssa olemiseen ja eroamiseen? Narsisteista niitä on pilvin pimein ja toimivat tuohon yhtä hyvin, koska narsistitkin ovat tunteettomia törppöjä. Siitä voi vaan karsia pois ne väkivaltaisimmat jutut, mikäli mies on vain passiivinen tunnekylmä törttö, josta eroamista ei tarvitse suunnitella turva-aspektit mielessä. 

Ei valitettavasti ole mahdollista saada työsuhdeasuntoa. Soitin kaverilleni ja itkin yli 3 tuntia hänelle ja kerroin kaiken suhteesta. Teki hyvää avautua ja myöntää tilanteen vakavuus ja epäonnistuminen. Sanoin miehelleni, että menen ulos (hymähti vain) ja tullessani takaisin olimme taas hiljaa.

En tiedä miten tästä eteenpäin. Koitan olla oma itseni, muistaa käyttäytyä kohteliaasti häntä kohtaan kaikesta huolimatta. Olisinpa saanut suuni avatuksi aiemmin. Arvasin, että hän sanoo juuri noin ettei enää ole kiinnostunut, mutta toivoin, että olisi edes yrittänyt tehdä suhteelle jotain. Kerroin kuinka välitän hänestä. Hänellä saattaa olla myös masennusta. Joka tapauksessa peli voitti.

Ap

Ei sun kuulu välittää hänestä vaan itsestäsi. Hän on sanonut suoraan, ettei ole kiinnostunut, joten jos sinä nyt annat hänelle sata niin hänellä on kaksisataa ja sulla nolla.  Jos annat kuusikymmentä niin hänellä on 160 ja sulla 40 ja lisäksi hän vaan heittää ne omansa pois, kun ei kiinnosta, eli sun energia ja tunteet valuu hukkaan. 

Juuri eilen aamulla viimeksi rukoilin, että en enää ikinä rakastaisi ketään enempää kuin itseäni vaan varjelisin ja suojelisin itseäni, koska kuka ihme sen tekee, jos en minä. 

Millaista käsittelemätöntä aiemman elämän traumaa sinulla on? Olet tullut ohitetuksi, laiminlyödyksi tai pahoinpidellyksi lapsuuskodissa? Tunnekylmyyttä? Sinua on pakotettu muottiin? Vai väkivaltaisia aiempia suhteita? Jokin on vääristänyt tunnemaailmaasi. Ilmeisesti toivot, että joku pelastaisi sinut ja sitten kaikki olisi hyvin, joten nyt haluat tarjota tuota pelastuksen ihanuutta tuolle miehelle? Sitten teillä olisi kaikki ihanasti ja olisitte onnellisia?

HUOM! Vika ei ole sinussa. Sinä et ole epäonnistunut. Elämä nyt vaan on tällaista. Mutta onnistu tässä: pelasta itsesi huonoilta ihmissuhteilta ja rakenna omaa rakkauttasi ja lempeää hyväksyntää itseäsi kohtaan sekä myös asianmukaista itsesuojeluvaistoasi.