Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus ja ongelmat suhteessa
21.02.2023 |
Pari ekaa vuotta pystyimme puhumaan aivan kaikesta. Sitten pikku hiljaa mies sulkeutui yhä enemmän. Minua satuttaa mieheni käytös. En tiedä mitä hän ajattelee minusta enää.
Hän käyttäytyy myös ristiriitaisesti. Hän saattaa pyytää mukaansa, mutta ei odota minua ja jättää jopa jälkeensä. Ei edes istu viereeni bussissa. Jos jään jälkeen niin laittaa viestiä, että tule jollain bussilla perässä.
En ymmärrä milloin suhteestamme tuli näin pinnallinen ja outo. Jos en puhu niin ei oikein mieskään. Tänään koitin taas kysyä mikä häntä vaivaa, mutta en saanut kysyttyä! Minua jotenkin kauheasti pelottaa mitä hän sanoisi tai sanooko mitään. Kyllä, tähän jamaan on suhteemme päätynyt.
Miten voisin aloittaa keskustelun? Hän pelaa koko ajan tietokoneella, joten sekin estää puhumisen aloittamista. Onko kukaan saanut korjattua näin pahaksi päässyttä suhdetta?
Kommentit (71)
On kyllä erikoinen tapaus. Miksi hän ei istu sinun vieressä bussissa?
Sillä voi olla joku sairaus. Mun miehellä on piintyneitä veemäisiä tapoja, ja ne ei todellakaan ole korjaantunut. Yksi on se, ettei mitään hänelle epämieluisaa aihetta voi käsitellä. Menee pois toiseen huoneeseen, ei katso silmiin, ja kääntää käytännössä selkänsä. Jopa eläimet on myötätuntoisempia kuin mieheni.
Juu ei muutu ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoinen tapaus. Miksi hän ei istu sinun vieressä bussissa?
Sillä voi olla joku sairaus. Mun miehellä on piintyneitä veemäisiä tapoja, ja ne ei todellakaan ole korjaantunut. Yksi on se, ettei mitään hänelle epämieluisaa aihetta voi käsitellä. Menee pois toiseen huoneeseen, ei katso silmiin, ja kääntää käytännössä selkänsä. Jopa eläimet on myötätuntoisempia kuin mieheni.
Juu ei muutu ei
Joillakin voi olla aspergerpiirteitä suomessa, aika tavanomaista. Mutta joillakin muut syyt tai alkoholi muuttaa ajan myötä persoonallisuutta. Uraputki. Narsismiin en nyt tässä mene, ei voi palstalla oikein tehdä diagnooseja.
Voisko olla alkolla tuhonnut aivonsa, kuten minun mies. Hän ei kyllä enää juo, kun meinasi kuolla muutama vuosi sitten. No hän ei ymmärrä oikein sitä mistä puhutaan, on hidas puhumaan tai ei suostu kun on uhmaikäisen tasolla.
Olin 10v suhteessa, jossa ensin väheni seksi, sitten puhuminen ja lopulta loppui kuuntelukin. Siinä rikkoi vain itsensä, mieluummin olen yksin kuin menen ilta toisensa jälkeen yhä vieraammaksi käyvän miehen viereen nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin jokunen vuosi sitten, että miestä ei kiinnosta mitä hänelle sanoo. Tein sitten niin, että kysäsin perään, että mitä sanoin äsken? Tää on kuin puulla päähän lyöty. Sitä ei paljon kiinnostele minun sanomiset. On vaan ikävä homma. Todennäköisesti syy on sekä veemäinen luonne plus alkon aiheuttamat aivomuutokset
No minä en ainakaan tuommoisen kanssa olisi, jotenkin sosiaalisestikyvytön tai välinpitämätön ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suhtaudun ihan vaan kuin kämppikseen nykyisin mieheen. Tällä tavalla tilanne on jotenkin siedettävä.
Mitään yhteishenkeä meillä ei ole eikä tule.
Kuulostaa siltä, että miestä ei pasteijan vertaa kiinnosta ap eikä suhde. Mies ei kehtaa erota, koska sitten hänet voitaisiin nähdä jättävänä pahiksena, joten tuntuu helpommalta kohdella niin huonosti että nainen hoitaa jättämisen. Tai sitten jättäminen on hänestä hankalaa, kun silloin joutuisi puhumaan toiselle, että suhde on nyt loppu. Ehkä odottaa, että löytäisi toisen valmiiksi ennen eroa.
Jos noin on, niin uskomaton vätys. Voi olla, että jos asioista häneltä kysyy, että pitäisikö suhde lopettaa, niin suostuu helposti. Ei pidä pelätä kysymistä, kamalahan tuo tilanne nyt on.
Pelottavampi vaihtoehto onkin, ettei mies näe tuossa missään mitään ongelmaa ja on tyytyväinen noin surkeaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan helpotti, kun muistin taas sen, että suhtautuminen kuin kämppikseen on parasta tilanteessa, joka ei tule muuttumaan. Ärsytys loppui taas kuin seinään, kun tiedän sen, ettei muutosta tule.
Olisiko fiksuinta pohtia asiaa ihan järjellä jossain vaihessa esim. nyt. Tosiasiassa toisen ihmisen tapoja on lähes mahdotonta muuttaa. Rauhassa vaan järkkäilet omaa elämääsi siihen malliin, että mies on entinen mies. Sinä selvästi kärsit suhteessanne.
Mut hei, onneksi se mies ei ole ainoa päällä maan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan helpotti, kun muistin taas sen, että suhtautuminen kuin kämppikseen on parasta tilanteessa, joka ei tule muuttumaan. Ärsytys loppui taas kuin seinään, kun tiedän sen, ettei muutosta tule.
Onko pakko seurustella kämppiksen kanssa? Vai olisiko maapallolla vielä muuta elämää. Ellei sitten koe olevansa sidottu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet "oudossa" suhteessa, voiko sen lopettaa? Onko hän nuori, elää kuin sinkkuna, juoko alkoholia? Bussissa ei halua jutella, vaan olla ajatuksissaan vai häpeää jos olisi kanssasi? Sinussa ei ole vikaa, yleensä istutaan samassa. Onko puhelimessa toinen nainen vai ei.. Lopahtiko kiinnostus vai pitää sinua alisteisessa asemassa, hän pitää itseään parempana? Etsii omaa rauhaa? Olet yksin parisuhteessa jotenkin nyt, jos toinen vetäytyy. Onko hänen koulu tai työ voimia vievää, etsii hiljaisuutta välillä. Oliko riitoja? Teillä eri kiinnostukset puhumisen aiheissa..? Pariterapeutti..?
Olen suhteessa, koska rakastan häntä edelleen. En haluaisi erota, vaikka tilanteemme on huolestuttava. Se, ettei bussissa istu viereen alkoi siitä, kun vieras mies törmäsi häneen kovaa, kun istui vieressäni. Siirtyi sen jälkeen tyhjälle paikalle ja tehnyt niin siitä lähtien. Jos menee ekana bussiin niin jää käytävän puolelle istumaan etten pääse hänen viereensä.
Olen myös miettinyt onko hänellä toinen, mutta ei hän oikein tee muuta kuin käy koulussa ja pelaa. Mielestäni tuo koulu ei ole voimia vievää. Hänellä on sairaus ja joutuu siksi uudelleen kouluttautumaan. Ei tykkää oikein kuin entisestä alastaan. Ei käytä kännykkää paljon. Hän juo todella harvoin alkoholia ja itse en lainkaan. Hän pitää "leikillään" itseään parempana. Tai luulen sen olevan leikkiä... Sanoo minulle aina hyvästi, välttää kosketusta ja "leikillään" viitannut minun olevan roska, kun olen vienyt roskia.
Olen todella kiltti tapaus. Suhteessamme ei riidellä, koska en pidä riitelystä, eikä oikein mikään minusta ole sen arvoista. Tämä tosin on saattanut häiritä häntä. En vain tajua miksi riitelisin siitä, että paistinpannu on vielä tunnin jälkeen kuivumassa eikä kaapissa. Hän osoittaa tästä mieltään paiskaamalla tavaroita lattialle. Teen kaikki kodin askareet. Kehun häntä usein. En muista milloin olisi kehunut minua viimeksi.
En ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt. Meillä on eri kiinnostuksen kohteita (samojakin), mutta minä tykkään kuunnella hänen juttujaan. Minun kiinnostuksen kohteista ei oikein enää välitä. Pariterapiaa olisi melko vaikeaa edes ehdottaa, kun pitäisi eka osata alkaa puhua näistä vaikeista asioista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että miehellä on toinen nainen netissä (joku pelikaveri) ja hän ei enää ole kiinnostunut sinusta. Sori.
Mies on ehkä ihastunut koulussa toiseen lyyliin.
Tuo mielenosoittelu paiskomalla tavaroita lattialle ei ole aikuisen ihmisen tapa. Jokin siellä korvien välissä on pielessä. Ei sun pitäisi kehua tuollaista kaveria. Laiskakin se vielä kaiken lisäksi on, kun sinä teet kaikki askareet. Miksi kehut tyhjästä häntä?
Kauanko te olette olleet suhteessa?
Tylsäähän se on huomata, ettei tämä mies olekaan arvoisesi. Eiks oo ikävää myöntää tosiasia. Aina sitä toivoo suhteeseen alkaessaan, että tämä kestää. Mies pitää sinua kuuluisana tiskirättinä, jolla voi pyyhkäistä lattiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan helpotti, kun muistin taas sen, että suhtautuminen kuin kämppikseen on parasta tilanteessa, joka ei tule muuttumaan. Ärsytys loppui taas kuin seinään, kun tiedän sen, ettei muutosta tule.
Onko pakko seurustella kämppiksen kanssa? Vai olisiko maapallolla vielä muuta elämää. Ellei sitten koe olevansa sidottu siihen.
Käytännössä seurusteluaika meni jo kymmenen vuotta sitten. Olemme avioliitossa. Käytännön syistä olen liitossa. Tilanne voi kyllä muuttua tulevaisuudessa.
Sitten kun huomaat, että olet ansainnut parempaa, alkaa tapahtumaan. Minä sanoin miehelle, joka ei koskaan tehnyt kotona mitään eikä arvostanut, että olen ansainnut parempaa. Avioeropaprut lähti vetämään, ero tuli voimaan, niin äijä senkun makoili soffalla. Piti ihan alkaa katsomaan yhdessä hänelle omaa asuntoa.
Eropaperin jättämisestä meni reilu puolitoista vuotta, ennenkuin mies pystyi luopumaan saavutetusta hotellitason palvelusta minun kanssa, ja muutti omilleen.
Miksi ihmeessä olet "oudossa" suhteessa, voiko sen lopettaa? Onko hän nuori, elää kuin sinkkuna, juoko alkoholia? Bussissa ei halua jutella, vaan olla ajatuksissaan vai häpeää jos olisi kanssasi? Sinussa ei ole vikaa, yleensä istutaan samassa. Onko puhelimessa toinen nainen vai ei.. Lopahtiko kiinnostus vai pitää sinua alisteisessa asemassa, hän pitää itseään parempana? Etsii omaa rauhaa? Olet yksin parisuhteessa jotenkin nyt, jos toinen vetäytyy. Onko hänen koulu tai työ voimia vievää, etsii hiljaisuutta välillä. Oliko riitoja? Teillä eri kiinnostukset puhumisen aiheissa..? Pariterapeutti..?