Miten teillä on toimittu kun olette jääneet vanhempainvapaalle?

Vierailija kirjoitti:

Eri tilit mutta yhteiset rahat ovat olleet siitä asti, kun tulin esikoisen kanssa kotiin yli 30 vuotta sitten.

Tässä sen huomaa miehet, ei kannata. Te vaan häviätte.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat. Ellei olisi, niin jäädessäni vanhempainvapaalle puoliso saisi maksaa enemmän yhteisistä menoista, sekä korvata myös yhteisen lapsen hoidosta aiheutuvaa ansionmenetystä minulle.

Kerro laskelmina mikä osuus miehen kuuluisi sulle maksaa ansionmenetyksinä ja yhteisinä menoina.

Meillä minä (siis mies) käytin suurimman osan vanhempain vapaasta sekä hoitovapaat. Säästin omasta palkasta ja kulut maksettiin puoliksi, tai siis vaimo shoppaili yli varojensa ja oli minun säästöillä. Oli myös katkera, kun yritin mm. tinkiä ruokamenoista (nämä siis maksoin kokonaan itse). 

Lapset imetti, muuten ei juuri lasten perushoiva kiinnostanut parin ekan kuukauden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakolliset kulut maksettiin siten että molemmille jäi suhteessa saman verran omiin juttuihin, kuin ennen vanhempainvapaata. Toisin sanoen mies maksoi isoimman osan yhteisistä menoista. Osat vaihtuivat kun mies jäi vanhempainvapaalle, silloin taas minä maksoin isoimman osan. 50/50 vanhempainvapaiden aikana on pelkkää taloudellista väkivaltaa, jos lapsi on yhteistuumin hankittu.

Mutta taloudellista väkivaltaa ei ole nyhtää toiselta vielä 30 vuoden jälkeen lapsen syntymästä tämän rahoja?

Olet ymmärtänyt taloudellisen väkivallan käsitteen väärin. Väkivaltaa on, jos mies ei anna naiselle rahaa. 

Meillä on melko pienet tulot kummallakin. Ikinä ei ole rahasta riidelty. Se maksaa kumman tilillä rahaa on. Voimme ihan hyvin maksaa toistemme laskuja ja luottaa että toimii molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat. Ellei olisi, niin jäädessäni vanhempainvapaalle puoliso saisi maksaa enemmän yhteisistä menoista, sekä korvata myös yhteisen lapsen hoidosta aiheutuvaa ansionmenetystä minulle.

Kerro laskelmina mikä osuus miehen kuuluisi sulle maksaa ansionmenetyksinä ja yhteisinä menoina.

Minuakin kiinnostaa. Lisäksi kiinnostaa se, että jos miehen tulee maksaa naiselle sen ns. synnytysvapaan jälkeen jotain korvausta, niin saako mies erossa lapsen itselleen, hänhän on maksanut naiselle siitä, että lapsi tehdään. Harva nainen taitaa suostua siihen, että mies pitää oman osansa vanhemmpainvapaasta heti synnytysvapaan jälkeen ja nainen menee töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri tilit mutta yhteiset rahat ovat olleet siitä asti, kun tulin esikoisen kanssa kotiin yli 30 vuotta sitten.

Tässä sen huomaa miehet, ei kannata. Te vaan häviätte.

Alkuperäisen lainauksen kirjoittaja (nainen) tarkentaa: oliko se tosiaan mies, joka hävisi, kun kerrankin käytin opintolainani miehen yrityksen laskun maksamiseen? Ja juuri nyt minun palkkatuloni on n. 1000€ enemmän kuin miehen eläke?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat. Ellei olisi, niin jäädessäni vanhempainvapaalle puoliso saisi maksaa enemmän yhteisistä menoista, sekä korvata myös yhteisen lapsen hoidosta aiheutuvaa ansionmenetystä minulle.

Kerro laskelmina mikä osuus miehen kuuluisi sulle maksaa ansionmenetyksinä ja yhteisinä menoina.

Minuakin kiinnostaa. Lisäksi kiinnostaa se, että jos miehen tulee maksaa naiselle sen ns. synnytysvapaan jälkeen jotain korvausta, niin saako mies erossa lapsen itselleen, hänhän on maksanut naiselle siitä, että lapsi tehdään. Harva nainen taitaa suostua siihen, että mies pitää oman osansa vanhemmpainvapaasta heti synnytysvapaan jälkeen ja nainen menee töihin.

Minä suostuin, koska isän päiväraha oli silloin paljon suurempi kuin minun ja minulla ei ollut vakituista työtä. Siksi oli paras lähteä töihin heti, kun sitä oli pätkä tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri tilit mutta yhteiset rahat ovat olleet siitä asti, kun tulin esikoisen kanssa kotiin yli 30 vuotta sitten.

Tässä sen huomaa miehet, ei kannata. Te vaan häviätte.

Alkuperäisen lainauksen kirjoittaja (nainen) tarkentaa: oliko se tosiaan mies, joka hävisi, kun kerrankin käytin opintolainani miehen yrityksen laskun maksamiseen? Ja juuri nyt minun palkkatuloni on n. 1000€ enemmän kuin miehen eläke?

Voi hyvin olla! Eihän nuo tiedot kerro vielä yhtään mitään. Yleensä menee niin, että naiselle käy yhteinen, kun nainen sillä voittaa. Ei tuota voi nykymiehille suositella mitenkään. Omat rahat visusti ja vapaiden osalta lasketaan sitten sopivassa suhteessa, että on molemmille reilu järjestely

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat. Ellei olisi, niin jäädessäni vanhempainvapaalle puoliso saisi maksaa enemmän yhteisistä menoista, sekä korvata myös yhteisen lapsen hoidosta aiheutuvaa ansionmenetystä minulle.

Kerro laskelmina mikä osuus miehen kuuluisi sulle maksaa ansionmenetyksinä ja yhteisinä menoina.

Minuakin kiinnostaa. Lisäksi kiinnostaa se, että jos miehen tulee maksaa naiselle sen ns. synnytysvapaan jälkeen jotain korvausta, niin saako mies erossa lapsen itselleen, hänhän on maksanut naiselle siitä, että lapsi tehdään. Harva nainen taitaa suostua siihen, että mies pitää oman osansa vanhemmpainvapaasta heti synnytysvapaan jälkeen ja nainen menee töihin.

Ei se lapsi ole mikään tavara, joka ostetaan/maksua vastaan tehdään. Näkökulmasi asiaan on ihan älytön. Yhteinen lapsi, yhteiset kulut.

Tää onkin fiksua naisilta. Ensin kinutaan sitä vauvaa, sitten heittäydytään uhreiksi, joita taloudellisesti riistetään, vaikka omasta valinnasta ja toiveesta jäädään kotiin. Saadaan mies uskomaan, että hänen velvollisuutenaan on maksaa ansionmenetyksiä ym. vaikka kuinka riiston uhrille. Mies raataa päivät niska limassa samalla kun te shoppailette ja lounastelette mammakavereiden ja vauvojen kanssa (isommat lapset valtion hoteissa, kiitos subjektiivisen päivähoidon!) ja illalla toki tarvitsette omaa aikaa palautuaksenne rankasta päivästä. Mies saa kuulla syytöksiä, miten helpolla hän pääsee. Toki saa luvan herätä öisin 50-50!

Nerokasta!

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummo otti hoitoon ja sai koti hoidon tuen

Sai näköjään myös yhdyssanat kun sinulle ääliöille ei jäänyt yhtään.

Ennen lapsia oli omat rahat ja yhteiset menot ja hankinnat maksettiin puoliksi. Laitettiin kaikki talouteen tulevat rahat yhteiselle tilille siitä alkaen kun jäin äitiysvapaalle. Tililtä maksettiin kaikki menot, ei kytätty eikä eritelty mitään osuuksia eikä suhdelukuja.

Mies jäi myöhemmin myös vanhempainvapaalle kun minä palasin töihin, ja sama käytäntö jatkui rahojen suhteen.

Nykyään, kun lapset on isompia, kumpikin laittaa ensin palkasta sivuun henkilökohtaisiin säästöihin ja sijoituksiin, ja loput menee yhteiseen käyttöön. Ei tunnu mielekkäältä laskea euroja kun on kuitenkin kaikella tavalla yhteinen elämä, koti ja lapset, ja kaikki joka tapauksessa tehdään tämän perheyksikön parhaaksi. Kumpikin on vastuullinen ja järkevä rahankäyttäjä.

Ja minä, nainen, olen parempipalkkainen/varakkaampi kuin mies, joten hän on se joka tästä hyötyy taloudellisesti enemmän, jos aletaan saivarrella siitä asiasta. Miehelläkin on hyvät tulot, joten elatusvastuu jakautuu kuitenkin lähes tasa-arvoisesti meidän kesken.

Vierailija kirjoitti:

Tää onkin fiksua naisilta. Ensin kinutaan sitä vauvaa, sitten heittäydytään uhreiksi, joita taloudellisesti riistetään, vaikka omasta valinnasta ja toiveesta jäädään kotiin. Saadaan mies uskomaan, että hänen velvollisuutenaan on maksaa ansionmenetyksiä ym. vaikka kuinka riiston uhrille. Mies raataa päivät niska limassa samalla kun te shoppailette ja lounastelette mammakavereiden ja vauvojen kanssa (isommat lapset valtion hoteissa, kiitos subjektiivisen päivähoidon!) ja illalla toki tarvitsette omaa aikaa palautuaksenne rankasta päivästä. Mies saa kuulla syytöksiä, miten helpolla hän pääsee. Toki saa luvan herätä öisin 50-50!

Nerokasta!

Saadaan mies uskomaan. Oletko onneton uhri vailla mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä?

Älä tee lasta jos et kestä siitä tulevia kuluja. Jos teet lapsen, jää kotiin jos se on taloudellisesti mielestäsi kannattavampaa.

Omat tilit molemmilla. Kun olin vanhempainvapaalla, mies maksoi asuntolainan lyhennykset yksin, mutta muuten jatkettiin niin kuin ennenkin, eli mututuntumalla suunnilleen puoliksi kaikki. Tein tosin osa-aikaisesti töitä myös hoitovapaalla.

Säästettiin yhdessä pari vuotta. Kun jäin vapaalle viideksi vuodeksi niin pääperiaate oli, että molemmat maksaa omat asuntolainansa, jotta kummankin varallisuus karttuu tasapuolisesti. Juoksevat kulut maksoi mies lähes kokonaan, koska hän kävi töissä. Ei ole tarvinnut koskaan rahasta riidellä, koska yhteiseen hyvään menee. Prio numero yksi oli lasten pitkä kotihoito, joka oli kaikkien hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu.

Meillä on yhteiset rahat. Mies maksoi perhevapaalla ollessani asumiskulut ja suurimman osan päivittäistavaraostoksista. Minä huolehdin lapsen vaatetuksen lapsilisistä. Säästöjä käytettiin lähinnä omiin menoihin ja isompiin hankintoihin. Työelämässä ollessa maksetaan tulojen mukaan suhteutettuna asumisen kulut.

Ei olla koskaan laskettu rahoja tai koettu epäreiluutta niistä. Ehkä koska ollaan muutettu yhteen opiskelemaan lähtiessä, kun molemmilla on ollut tulot ja tili nollissa. Ollaan myös sen verran samanlaisia rahankäyttäjiä, ettei siitäkään tule riitaa.

Molemmat on maksanut yhteisiä menoja tulojen suhteessa jo ennen lapsia, ja samalla meiningillä jatkettiin lasten tullessa. Kotihoidontuella oleminen oli ainoa muutos tähän, koska kotona olevalle ei olisi jäänyt kuin minimaalisesti käyttörahaa, silloin töissä käyvä kustansi vielä isomman osan. Meillä se enemmän tienaava on vaihdellut ajan mittaan kun on pitkään oltu yhdessä.

Meillä me molemmat varauduimme etukäteen tulojen laskuun. Vaimoni on reippaasti parempituloinen joten hän maksoi enemmän jo aikaisemmin. Yhteiselle tilille siirrämme tuloistamme aina tietyn osan ja niillä elämme. Jos ei ole riittänyt niin sitten tarvittaessa maksamme lisää sinne.