Minä makasin teininä huoneessani lukemassa kirjaa ja mussuttamassa karkkia, en ymmärrä miksi kauhistellaan nuorten istumista koneilla ja herkuttelua kun

Oliko sinullakin niskat ja silmät kipeinä ja mahamakkarat?

Ei ollut silmät ja niska kipeenä eika mahamakkaroita. Joka päivä kävelin bussipysäkille odottamaan koululinsua. Tuli lainattua kirjastosta iso pino kirjoja. Oli sentään oma huone.

Vierailija kirjoitti:

Oliko sinullakin niskat ja silmät kipeinä ja mahamakkarat?

Mulla itse asiassa oli. Olin viidennellä noin 10 kiloa ylipainoinen, kaukonäkö huono ja en taipunut yhtään. Edelleen lukiessani pysyn pitkiä aikoja samassa asennossa, mistä olen myös hierojalla saanut noottia.

- ei ap

Ensimmäiset kirjat joita lukiessa oli pakko syödä jotain oli viisikot. Olin silloin 7 vuotias ja opin samalla ettei näkkileipiä kannata syödä sängyssä. 

Harvemmin laittaa dopamiinipiikkiä aivoihin kirjat. + Oppii keskittymiskykyä ja pitkien tekstien lukemista, joka auttaa jatko-opinnoissa.

Mä ostan nykyään vain niitä pieniä sipsipusseja. Ei tule mätettyä tolkuttomasti vahingossakaan.

Kirjat eivät ole yhtä haitallisia unelle kuin kännyköiden valo.

Harmi etteivät ap:n vanhemmat osanneet opettaa häntä syömään ruokapöydässä ja lukemaan kirjoja syömättä. Kyllähän monilla nykyaikuisilla on tosi huono kunto ja elintavat ruokailutottumuksia myöten. Monien hampaita on jouduttu paikkailemaan ja juurihoitamaan tuon napostelun vuoksi, ja he itse, kuten näköjään myös aloittaja, pitää sellaista ihan normaalina. Mitä se ei ole.

En mäkään teininä missään käynyt. Omassa huoneessa lueskelin ja kirjoitin kirjeitä kavereille,nauhotin musiikkia radiosta kaseteille. En kyllä mussuttanut mitään, jumppasin myös huoneessani ja olin tarkka kiloistani. Että toki se on huono homma jos ei liiku ollenkaan ja suu käy koko ajan. Meillä ei oikeastaan kotona säilytetty mitään herkkuja, että jos niitä halusi, piti itse lähteä fillarilla kaupassa käymään. Se oli vanhemmiltani fiksu päätös.

No teoriassa toki, mutta käytännössä ei niinkään. Kirjoja lukiessa ei kauheasti voi tehdä samalla mitään muuta, mutta itse ainakin, jos unohdan itseni selailemaan vaikka youtubea, niin äkkiä huomaa, että siinä samalla koittaa kuunnella mitä niissä videoissa sanotaan, välillä selaa toista sivustoa, ehkä vähän kännykkää vilkaisee välillä. Eli siis tekee muka kauheasti kaikkea, mutta todellisuudessa sitten ei keskity yhtään mihinkään.

Kirjojen lukijalla kehittyy paitsi lukutaito ja sanavarasto, tutkitusti kaunokirjallisuuden lukijoilla myös empatiakyky. Aivot tottuvat rauhoittumaan ja syventymään yhden asian tekemiseen.

Sen sijaan pelin ja netin ääressä aivot oppivat siihen, että ärsyke vaihtuu sekuntien välein ja koko ajan tulee ns. palkintoja (dopamiinia) tiktok-videon vaihtumisen, some-tykkäyksien tai pelin tapahtumien myötä.

Kun aivonsa totuttaa jompaankumpaan, kokee sellaisen tekemisen helpoksi.

Mietitkö koskaan, miksi tämän päivän nuoret kokevat opiskelun niin vaikeaksi?

Hampaidensa pilaaminen napostelulla on sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kirjojen lukijalla kehittyy paitsi lukutaito ja sanavarasto, tutkitusti kaunokirjallisuuden lukijoilla myös empatiakyky. Aivot tottuvat rauhoittumaan ja syventymään yhden asian tekemiseen.

Sen sijaan pelin ja netin ääressä aivot oppivat siihen, että ärsyke vaihtuu sekuntien välein ja koko ajan tulee ns. palkintoja (dopamiinia) tiktok-videon vaihtumisen, some-tykkäyksien tai pelin tapahtumien myötä.

Kun aivonsa totuttaa jompaankumpaan, kokee sellaisen tekemisen helpoksi.

Mietitkö koskaan, miksi tämän päivän nuoret kokevat opiskelun niin vaikeaksi?

Hampaidensa pilaaminen napostelulla on sitten asia erikseen.

Sä olet oikeilla jäljillä.

Jokainen tekee mitä haluaa. Eipä se kirjojenkaan lukeminen kenestäkään viisasta tee. Mutta nuoret nyt käyttävät aikaansa kuka mitenkin ja eipä siinä voi aikuiset muuta tehdä kuin yrittää ohjata hyvään suuntaan esim urheiluun. Tämä ohjaus pitäisi saada tehtyä hyvissä ajoin, että lapsi omaksuu terveet elämän tavat. 

Olen suunnilleen saman ikäinen kuin ap, ja vaikka perheeni oli ihan hyvin toimeentuleva, karkki oli suhteessa tähän päivään niin kallista, ettei kukaan tuttuni vetänyt sellaisia määriä kuin nykyään tehdään. Eikä sitä ainakaan meillä pidetty tavallisena, että karkkia olisi syöty arkena mielin määrin.

Itsekin uppouduin lapsena ja nuorena tuntikausiksi kirjoihin, mutta välillä tuli ihan sisäinen pakko lähteä myös ulkoilemaan. Koska tekemistä ei meidän naapurustossa ollut kovinkaan paljon, kokoonnuttiin kavereiden kanssa pelaamaan polttopalloa, rosvoa ja poliisia jne. Vähän isompana tehtiin kaverin kanssa pitkiä kävely- ja pyörälenkkejä, jumpattiin, käytiin nuorisotalolla ja heiteltiin korista läheisellä kentällä.

Olen iloinen, että sain kasvaa aikuiseksi ilman nettiriippuvuutta ja somen tai peliriippuvuuden luomaa ahdistusta.

Mä olen nyt 40. Lapsena luin kaikki illat koulun jälkeen, mistä mulla oli jos joskus yläkoululaisena "kännykäniska" eli mun pää on työntynyt eteenpäin. Olin myös reilusti ylipainoinen kunnes lukiossa ollessa laihdutin 30kg. En kyllä hirveesti karkkia sytönyt, kun sitä ei kotona ollut, mutta söin sitten leipää ja sellasta. Koska asuttiin maalla, niin ei tullut mitään hyötyliikuntaakaan, kun joka paikkaan mentiin autolla. Opin vasta kaupunkiin muutettuani kävelemään paikasta toiseen ja tajusin, että 1,5km on matka, jota ei kannata autoilla vaan mennä ihan kävellen tai pyörällä.

Meillä ei ollut kotona karkkia, eikä minulla ollut rahaa ostaa karkkia, joten luin kirjaa ilman karkkia. Se on vähän eri vaikutus jos oikeasti mussuttaa aina kirjaa lukiessa karkkia. Olen 30vuotias