Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako hankkia valurautapata?
19.02.2023 |
Olen suunnitellut valurautapadan hankkimista. Ruokablogeja lukiessa niissä vilahtelee pataleivät, lihamuhennokset, karjalanpaistit ja ties mitkä. Kaikki muut paitsi pataleipä onnistunee (?) tavallisessa kattilassa. Onko tuo pata miten hankala ylläpidettävä rasvauksineen kaikkineen? Eikö se ruokaöljy, jolla pataa hoidetaan pilaannu huoneenlämmössä muutamassa päivässä ja kosteassa jääkaapissakaan pataa ei voi säilyttää ruostumisen takia.
Kommentit (50)
Omalta kohdaltani sanoisin että ei valurautapataa. Olisin sellaisia saanut vaivoikseni ihan ilmaiseksi useampaan otteeseen, mutta saan meidän perheelle riittävän hyvänmakuista ruokaa paljon helpommilla astioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostin valurautaisen paistinpannun, kun niin kehuttiin, että se on paistamiseen kaikkein paras.
Valmistelin se paistokuntoon aivan juuri niin, kuin sen mukana tulleissa ohjeissa käskettiin.
Siihen tarttuu kaikki kiinni! Vaikka mitä lämpötilaa kokeilin, niin sama juttu. Kaikki paistettavat joutui lastan kanssa irrottamaan pohjasta ja vaikka mitä rasvaa ja minkä verran olisin käyttänyt. Pohjaan tarttui sitten aina sitä paistettavaa, jota sai hinkata pois tai muuten se paloi kiinni.
Hermostuin viimein ja nyt se on tyhjän panttina. Ehkä vien sen metsän reunaan oraville pähkinäastiaksi, eipähän tuuli vie eikä mikään muu metsäneläväkään saa sitä minnekään kiikutetuksi.
Ostin hyväksi kehutun teflonilla tai millä lie pinnoitetun paistopannun ja hyvin toimii.
Joskus kauan sitten mulla oli myös sellainen valurautapata ja vaikka kuinka sitä kuivasin ja rasvasin ja pidin niin kuin määrättiin, niin siihen tuli säilyttäessä ruostetta. Jonnekin senkin silloin hävitin.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin valurautaisen paistinpannun, kun niin kehuttiin, että se on paistamiseen kaikkein paras.
Valmistelin se paistokuntoon aivan juuri niin, kuin sen mukana tulleissa ohjeissa käskettiin.
Siihen tarttuu kaikki kiinni! Vaikka mitä lämpötilaa kokeilin, niin sama juttu. Kaikki paistettavat joutui lastan kanssa irrottamaan pohjasta ja vaikka mitä rasvaa ja minkä verran olisin käyttänyt. Pohjaan tarttui sitten aina sitä paistettavaa, jota sai hinkata pois tai muuten se paloi kiinni.
Hermostuin viimein ja nyt se on tyhjän panttina. Ehkä vien sen metsän reunaan oraville pähkinäastiaksi, eipähän tuuli vie eikä mikään muu metsäneläväkään saa sitä minnekään kiikutetuksi.
Ostin hyväksi kehutun teflonilla tai millä lie pinnoitetun paistopannun ja hyvin toimii.
Joskus kauan sitten mulla oli myös sellainen valurautapata ja vaikka kuinka sitä kuivasin ja rasvasin ja pidin niin kuin määrättiin, niin siihen tuli säilyttäessä ruostetta. Jonnekin senkin silloin hävitin.
Valurautapannuun sitä rasvaa laitetaan ihan älyttömästi.
mulla on yli 60 vuotta vanha rautapata käytössä ja paistinpannukin yli 30 vuotta vanha. Kananmunat paistan mielummin uudemmassa ilag pinnoitetussa pannussa.
En tulisi mitenkään toimeen ilman sitä ja valurautaista paistinpannua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se öljy mitään pilaannu vaikka onkin huoneenlämmössä. Valurautaisia patoja ja pannuja käytetään vaikka miten paljon.
Mies laittoi meidän uuden valurautapadan tiskikoneeseen. Se ruostui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasapohjainen savipata on paras, jos pataa kaipaa. Mun äidillä on ollut sellainen jo ainakin 30 vuotta ja vieläkin kuin uusi, eikä kaipaa mitään ylläpitohuoltoja. Itse hankin viime kesänä mattaemaloidun valurauta paistinpannun. Aikansa otti saada se käyttökuntoon, mukana tullut ohje oli yhtä tyhjän kanssa, mutta ei sitä enää tarvitse liiemmin hoitaa, kunhan käyttää jotakuinkin säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin valurautaisen paistinpannun, kun niin kehuttiin, että se on paistamiseen kaikkein paras.
Valmistelin se paistokuntoon aivan juuri niin, kuin sen mukana tulleissa ohjeissa käskettiin.
Siihen tarttuu kaikki kiinni! Vaikka mitä lämpötilaa kokeilin, niin sama juttu. Kaikki paistettavat joutui lastan kanssa irrottamaan pohjasta ja vaikka mitä rasvaa ja minkä verran olisin käyttänyt. Pohjaan tarttui sitten aina sitä paistettavaa, jota sai hinkata pois tai muuten se paloi kiinni.
Hermostuin viimein ja nyt se on tyhjän panttina. Ehkä vien sen metsän reunaan oraville pähkinäastiaksi, eipähän tuuli vie eikä mikään muu metsäneläväkään saa sitä minnekään kiikutetuksi.
Ostin hyväksi kehutun teflonilla tai millä lie pinnoitetun paistopannun ja hyvin toimii.
Joskus kauan sitten mulla oli myös sellainen valurautapata ja vaikka kuinka sitä kuivasin ja rasvasin ja pidin niin kuin määrättiin, niin siihen tuli säilyttäessä ruostetta. Jonnekin senkin silloin hävitin.
Oletko paistanut aikaisemmin pinnoitetuilla (Teflon) pannuilla. Rautapannuihin (valu-, hiili- ja ruostumaton teräs) paistettava tuote taarttuu kiinni, mutta irtoaa paistopinnan kypsyttyä. Rasvaa ei todellakaan tarvita paljon - jauhenlihan (sn) paistan ilman lisättyä rasvaa ja pihvtkin paistuu lihaan itseensä sivellyllä öljyllä.
.
Ja kaiken lisäksi tuo yleinen myytti valurautaisten välineiden jatkuvasta rasvapolttamisesta on täyttä potaskaa. Pelkkä vesipesu riittää ja satunnainen öljyllä pyyhkäisy. Minulla on lähes päivittäisessä käytössä oleva Porin Valun valurautapannu jostain 1950-luvulta ja se on käytetty nuotiossa, jossa karstat poltetaan pois - ehkäpä noin viiden vuoden välein - se riittää huolettomaksi huolloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksat hoitaa sitä niin ehdottomasti, muutoin - älä missään nimessä. Näiden mukana siis seuraa aina kevyt käsintiskaus.
Ei tarvitse olla mikään kevyt tiskaus, voi pestä vaikka teräsharjalla.
Tärkeään on vain kuumentaa kuivaksi ja kevyt öljy päälle heti.
Minä en edes öljyä valurautaani joka käytön jälkeen. Vedellä pesu, kuivaus ja se siitä. Ehkä parin vuoden välein rasvapoltto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään enään aromipesää?
Olisi mielenkiintoinen kokeilla. Tässä hiljattain kirpparilla olisi ollut Aromipesä, mutta 25 euron hintapyyntö oli himppasen verran liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies laittoi meidän uuden valurautapadan tiskikoneeseen. Se ruostui.
Ruosteet pois teräsharjalla, huuhtelu kuumalla vedellä ja kuivaus liedellä. Sen jälkeen öljy pintaan joka puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei! Painaa liikaa ja kosteutta on varottava. Hankala myös pestä painon takia.
Tori täynnä näitä uniikkeja valurautoja. Lettupannu valurautaa ja jääkööt ainoaksi.
Ruokaöljy pilaantuu huoneenlämmössä? Ja tälle trollille jengi vastailee ihan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ruokaöljy pilaantuu huoneenlämmössä? Ja tälle trollille jengi vastailee ihan tosissaan.
Pidäpäs valurautaista astiaa muutama viikko käyttämättä ja haista mille se haisee! Minä vaihdoin juurikin hygieniasyistä rosterisiin välineisiin jo vuosia sitten, enkä ole katunut päivääkään.
Mistä tuo virheellinen "jauhenliha" on kotoisin, se on jauheliha ilman ännää!!
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo virheellinen "jauhenliha" on kotoisin, se on jauheliha ilman ännää!!
Kumpa saisin anteeksi - olen sanonut noin kokoajan, mutta en tee sitä enään!
Äiti osti kasarilla Anttilasta ruskean lasisen Vision padan. Ei ime makuja, ei tarvitse rasvailla ja käy jopa kaasulle. (Huom! Vision ei pyrex). Induktiollahan tämä ei toimi, mutta suosittelisin jos jostain löydät. Omani sain ennakkoperintönä
Alue: Aihe vapaa
Pata on parhaimmillaan pitkässä haudutuksessa ja yleesä teen sillä liharuokia. Leivinuunissa parhaimmillaan, sähköliedellä ei juuri pataa kaipaa.