Nuorten mielenterveysongelmat - mitä yhteiskunta voi tehdä? Viittaus HS:n mielipidekirjoitukseen,

Yksi ammattilainen sanoi tvssä, että jonot kasvaneet niin suuriksi Korona-aikoina nuorten mielenterveyspalveluihin, että resurssit ei kerta kaikkiaan riitä. Kehotti kaikkia miettimään mitä minä voin tehdä lähipiirin nuorten hyväksi. Voi olla, että tätä menoa hoidon tarve kasvaa niin suureksi, että jossain vaiheessa resurssit ei yksinkertaisesti riitä. Ei ole tarpeeksi mielenterveyden ammattilaisia hoitamaan kaikkia. Mitäs sitten tehdään?

Nuoria ja aikuisia pitäisi vastuuttaa enemmän omasta terveydestä ja mielenterveydestä, koska omilla toimilla näihin voi paljon vaikuttaa. Ahdistus-ja mielialahäiriöt ovat hyvin paljon sosiaalisista tekijöistä riippuvia häiriöitä (geenit voi altistaa). Sosiaalisen ympäristön ongelmia ei voi pääasiassa ratkoa medisiinisesti, kuten on jo havaittukin. Ydinasia on häiriöiden juurisyiden hoito. Someriippuvuuteen, ylipainoon ja huonoihin ravitsemustottumuksiin psykoterapia ei auta. Minua häiritsee erittäin paljon se, että ihmisten ei nykyään Suomessa katsota olevan mitenkään vastuuölisia mistään tekemisistään mukaan lukien terveydentila. Somepaskalla, heikkolaatuisella ruualla, vähillä unilla ja heikolla fyysisellä kunnolla saa kyllä ihan jokainen mielenterveytensäkin kuralle.

Vierailija kirjoitti:

Monin paikoin apua ei ole hyvin saatavilla vaan jonot ovat pitkät. Siihen pystyy yhteiskunta vaikuttamaan.

Totta, mutta mikä toisaalta on se apu, mitä tarvitaan? Pelkään, että tässä keskustelussa tulee väärinkäsityksiä, koska ihmisten kokemukset mt-ongelmista ovat erilaisia. Itse mainitsin myös nepsyjutut aiemmin (23), koska myös ne lisääntyvät. Aina on toki ollut ihmisiä, joilla on jokin psyykkinen tai neurologinen sairaus tai tila ihan kasvatuksesta ja ympäristöstä riippumatta.

Sitten on nämä lisääntyvät häiriöt ja sairaudet, jotka oikeastaan ovat reaktioita ympäristöön. "Keskittymishäiriö" on ihan terve reaktio avoimeen oppimisympäristöön tai avokonttoriin. "Ahdistus" ja "uupumus" ovat reaktioita koulukiusaamiseen, työpaikkakiusaamiseen, epäinhimillisiin vaatimuksiin koulussa tai töissä, epävarmuuden lisääntymiseen jne. 

Valitettavasti monilla on myös ongelmia itsekontrollin/tunteiden säätelyn kanssa ja mediasta ja somesta omaksutaan se, että pitää puhua ja puhua, tarkkailla omia tunteita jne.

Nuoret kasvavat maassa, jossa ei ole ollut sotaa, luonnonkatastrofeja yms. mutta silti PTSD-diagnoosit lisääntyvät.

Ihmissuhteiden pinnallisuus, irtosuhteet, ei pysyvyyttä elämässä, maailma täynnä uhkakuvia ja ilmastonmuutospelottelua.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun sain itse elää lapsuuden, jossa en tiennyt mitään polyamoriasta, kaikki teiniajan mielipiteeni eivät ole ikuisesti netissä kaikkien luettavissa, kuviakin otettiin muutama per vuosi. Jos sanoi jotain tyhmää tai tukka oli huonosti niin kukaan ei ottanut kesken koulupäivän kuvaa/videota ja laittanut someen. 

Tässä kiteytyy hyvin se kuilu meidän, nyt keski-ikäisten, ja omien lastemme välillä. Vaikka oma lapsuus oli köyhä ja kavereita oli maaseudulla aika vähän, muistelen lapsuus- ja nuoruusvuosia suurellä lämmöllä. Edes ikävät tapahtumat perheessä eivät himmennä onnellisen nuoruuden muistoja. Monesti mietin, mitä omat lapset muistavat nuoruudestaan. Toisella on ollut jo vuosia masennusta ja ahdistusta :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet? Hoitoa ei ole hyvin saatavilla, se on nimenomaan yksi ongelma.

Hoito on nykyään mielialalääkkeet ja onnea matkaan. Kun katsoo millaiseksi maailma on mennyt niin ei ihme että ahdistaa. Massatyöttömyyttä, ilmaston muutos ja nyt vielä tuo sota kaiken muun päälle. Ne vaikuttaa aikuisiinkin niin vielä enemmän nuoriin jotka ovat herkempiä. En yhtään ihmettele kun vedetään kuka mitäkin että todellisuus unohtuisi.[/quote

Vuosikausia peloteltu ja syyllistelty ilmastonmuutoksella, nyt sodalla ja muilla uhkakuvilla. Eli ei ole tulevaisuutta ihmisillä, ainakin näin pelotellaan. Ei mikään ihme, jos mielenterveys ei pysy hyvänä tässä ajassa. Puuttuu tulevaisuuden usko ja toivo.

Tarkoittaa siis jonkun kurdijengin väkivaltaa huumeita vai iranilaiset. No muuttaa takaisin omiin maihinsa eihän täällä niiden maata olekaan. Ei yhtään.

Aidon yhteisöllisyyden puute. Sitten deittimaailman sairaus, avioerot (rikkinäisessä perheessä kasvaminen), uhkakuvat. Eli puuttuu pysyvyys, vakaus ja rauha.

Vierailija kirjoitti:

Nuoria ja aikuisia pitäisi vastuuttaa enemmän omasta terveydestä ja mielenterveydestä, koska omilla toimilla näihin voi paljon vaikuttaa. Ahdistus-ja mielialahäiriöt ovat hyvin paljon sosiaalisista tekijöistä riippuvia häiriöitä (geenit voi altistaa). Sosiaalisen ympäristön ongelmia ei voi pääasiassa ratkoa medisiinisesti, kuten on jo havaittukin. Ydinasia on häiriöiden juurisyiden hoito. Someriippuvuuteen, ylipainoon ja huonoihin ravitsemustottumuksiin psykoterapia ei auta. Minua häiritsee erittäin paljon se, että ihmisten ei nykyään Suomessa katsota olevan mitenkään vastuuölisia mistään tekemisistään mukaan lukien terveydentila. Somepaskalla, heikkolaatuisella ruualla, vähillä unilla ja heikolla fyysisellä kunnolla saa kyllä ihan jokainen mielenterveytensäkin kuralle.

Joo, nuoren vika kun vanhemmat täysin kujalla itsensäkin kanssa ja koulussa kiusataan. Ruokavalio kuntoon ja lenkille, siinä ratkaisu tuohonkin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ammattilainen sanoi tvssä, että jonot kasvaneet niin suuriksi Korona-aikoina nuorten mielenterveyspalveluihin, että resurssit ei kerta kaikkiaan riitä. Kehotti kaikkia miettimään mitä minä voin tehdä lähipiirin nuorten hyväksi. Voi olla, että tätä menoa hoidon tarve kasvaa niin suureksi, että jossain vaiheessa resurssit ei yksinkertaisesti riitä. Ei ole tarpeeksi mielenterveyden ammattilaisia hoitamaan kaikkia. Mitäs sitten tehdään?

MT-puolen resurssien loputon kasvattaminen ei ole ratkaisu nykyisen MT-häiriöbuumin ratkaisemiseen, koska kyse on pitkälle sosiaalisen ympäristön tuottamista ongelmista. Ratkaisu on lähiympäristön ja yhteiskunnan haitallisten ilmiöiden ja toimintatapojen raju kitkeminen ja totaali asenne ja arvoympäristön muutos. Ei psykoterapia ole ratkaisu someriippuvuuteen ja huonoihin elämäntapoihin. Muutenkin psykoterapiauskovaisuus on mennyt ihan yli, sitä tarjotaan ratkaisuksi ihan kaikkeen nykyisin. MT-ongelmien stigman hävittäminen onverittäin tärkeää, mutta etenkin nuorilla on havaittavissa mielenterveyshäiriöiden omaksumista osaksi identiteettiä ja tälläisen käyttäytymisen ihannointia. Valitettavasti nykymenon jatkuessa merkittävä osa oikeasti hoidon tarpeessa olevista jää vaille hoitoa. Kumpa ihmiset ja pääättäjät näkisi oman vastuunsa asioiden tilasta.

Suurin osa aikuisistakin on someriippuvaisia, niin ovat myös lapsetkin, nuorista puhumattakaan.

Nykyisessä digikulttuurissa voi olla useita elementtejä, jotka eivät yksinkertaisesti ole hyväksi mielenterveydelle.

Suurin muutos lyhyessä ajassa on se miten nuorison päät on sekoitettu aivan täysin seuraavilla asioilla:

-woke puheet, kuka on mitäkin sukupuolta ja kuka ei ole ja onko enää kukaan poika ja tyttö tai mies ja nainen (tarkoituksella viedään huomio mm. siitä että kaikista paitsi eliitistä tehdään nyt rutiköyhiä)

-kaikkien pitää olla vegaaneja ja älä vaan syö lihaa vaikka rikkaat sitä syövätkin päivittäin itse, se on vain rikkaiden etu-oikeus kun niin sanotaan...

-ilmasto tuhoutuu ja kaikki kuolevat uutiset päivittäin (vaikka ainoastaan pieni rikkaiden ryhmä kerää näillä rahaa ja yksityiskoneilla lennellään ympäriinsä)

-valtamediassa suorastaan yllytetään seksin myyntiin ja huumeiden käyttöön

niin enää ei kenenkään lapsen ja nuoren pää kestä tällaisia...

Olen kasvanut päihde- ja mt-perheessä 80- ja 90-luvuilla, enkä ollut erityisen ahdistunut kouluaikoina. Luulisin, että nuo jo monen mainitsemat some-jutut, valtavat suorituspaineet, loputtomat vaihtoehdot, joista vaikea valita ja itseohjautuvuuden ihanne. Itse ajattelisin, että keskimäärin vanhemmilta vaaditaan nykyään enemmän kuin omassa lapsuudessani ja ongelmaperheitä on aina ollut. Eli yhteiskunnan muutoksista syitä etsisin. Vastahan uutisoitiin, kuinka n. 80 %:lla 5 - 6 -vuotiaista on oma puhelin. Muutama vuosi sitten vielä mietittiin, tarvitseeko ekaluokkalainen puhelinta.

Jostain kertoo tiettyjen diagnoosien esim. adhd yleistyminen. Altistaako aikamme näille?

Tarkkailkaa niitä nuorten vanhempia, ne on usein sairaampia kuin lapsensa

Mukulat istuu päivät pitkät tuijottaen ruutua, kiusaten toisiaan, näyttäen persettään instagramissa, mitään yksityisyyttä ja kasvurauhaa ei enää ole, ovat 100 kiloisia m@tisäkkejä 12 ikävuoteen mennessä ja vanhemmat on valehdelleet voi olla mitä tahansa mitä haluaa. Ja sitten ihmetellään kun niillä viiraa päässä?

Vierailija kirjoitti:

Monin paikoin apua ei ole hyvin saatavilla vaan jonot ovat pitkät. Siihen pystyy yhteiskunta vaikuttamaan.

Perustasolla pitäisi saada nopeasti apua. Aikuisia, joille voi puhua ja jotka tarvittaessa voivat ohjata eteenpäin, siis koulussa tai terveyskeskuksessa. Erikoissairaanhoito ei vedä kaikkia nuoria, koska siellä tarkoitus hoitaa sairauksia. Tavallisen elämän ongelmiin ei tarvita erikoissairaanhoitoa. Toki vakavampiin häiriöihin tietenkin saatava ammattitaitoista apua ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ammattilainen sanoi tvssä, että jonot kasvaneet niin suuriksi Korona-aikoina nuorten mielenterveyspalveluihin, että resurssit ei kerta kaikkiaan riitä. Kehotti kaikkia miettimään mitä minä voin tehdä lähipiirin nuorten hyväksi. Voi olla, että tätä menoa hoidon tarve kasvaa niin suureksi, että jossain vaiheessa resurssit ei yksinkertaisesti riitä. Ei ole tarpeeksi mielenterveyden ammattilaisia hoitamaan kaikkia. Mitäs sitten tehdään?

MT-puolen resurssien loputon kasvattaminen ei ole ratkaisu nykyisen MT-häiriöbuumin ratkaisemiseen, koska kyse on pitkälle sosiaalisen ympäristön tuottamista ongelmista. Ratkaisu on lähiympäristön ja yhteiskunnan haitallisten ilmiöiden ja toimintatapojen raju kitkeminen ja totaali asenne ja arvoympäristön muutos. Ei psykoterapia ole ratkaisu someriippuvuuteen ja huonoihin elämäntapoihin. Muutenkin psykoterapiauskovaisuus on mennyt ihan yli, sitä tarjotaan ratkaisuksi ihan kaikkeen nykyisin. MT-ongelmien stigman hävittäminen onverittäin tärkeää, mutta etenkin nuorilla on havaittavissa mielenterveyshäiriöiden omaksumista osaksi identiteettiä ja tälläisen käyttäytymisen ihannointia. Valitettavasti nykymenon jatkuessa merkittävä osa oikeasti hoidon tarpeessa olevista jää vaille hoitoa. Kumpa ihmiset ja pääättäjät näkisi oman vastuunsa asioiden tilasta.

Tuo on aihe, joka on huomattu, mutta siitä vähän arastellen uskalletaan puhua. 

Monet ilmiöt "lisääntyvät sosiaalisesti" ja sen takia niistä puhuminen ja uutisointi on ongelmallista: perhesurmat, joukkoampumiset, itsetuhoisuus, syömishäiriöt... Jokelan surmien jälkeen tuli Kauhajoki ja lukuisat koulu-uhkaukset.

Pari vuotta sitten tietyllä alueella yleistyi junan alle meneminen. Taisi olla Tapanilan asema, jonne sitten puuhattiin korotettuja kaiteitakin sen takia. Muistan kuinka joku äiti kertoi, että hänen lapsistaan kaksi päätti päivänsä tuolla.

MT-ongelmatkin voivat levitä ihan niin kuin muoti-ilmiö. Kyse ei ole väheksymisestä, vaikka tuollaista termiä käytänkin. Pahimmillaan puhutaan todella vakavista jutuista. 

Jos lapsi käyttää tiettyjä mielenterveyttä, identiteettiä tai seksuaalisuutta kuvaavia termejä kuten OCD, genderfluid, biseksuaali, epävakaa persoonallisuus, ptsd, niin todennäköisesti kyse on somesta tai kaveripiiristä tarttuneesta ilmiöstä.

mitä yhteuskunta voisi tehdä?

mitä jos aloitettaisiin, mitä vanhempien pitäisi tehdä ensin.

Aika helppo ja nopea toimenpide joka tepsii kännykkäongelmiin koulussa, on laittaa ns. ruutuaika siihen kännykkään - somepalvelut ei toi koulupäivän aikana, netti ei toimi.. Puhelut ja viestit toimii vanhempien puhelimeen.

Kun menen itse töihin aamusin, niin ihan semmoisen 2-3 luokkalaiset kulkee kännykkä kädessä satoi tai paistoi. Eivät siirrä suojateilläkään katsettaan ylös.