Miltä tuntuu olla mies, tai nainen?
Olen ollut 40 vuotta miehenä, mutta en ole tuntenut saati ajatellut ikinä olevani mies. En herää aamuisin huutaen että hohhoijakkaa, on hyvä herätä miehenä. Vaikka joskus aamuerektiossa oleva penis kyllä asiasta muistuttaa, se ei pääkoppaan resonoi kuitenkaan indikaationa että nyt olen mies.
Voiko siis olla niin, että sukupuoli ei olekaan mielen päätettävissä oleva asia?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku sanonut, että sukupuoli on mielen päätettävissä oleva asia?
On, eduskunta.
Miten eduskunta on ilmaissut, että sukupuoli on mielen päätettävissä oleva asia?
Säätämällä siitä lain.
Mikä laki säätää siitä, onko sukupuoli mielen päätettävissä oleva asia?
Nyt liikut aika ohkasilla jäillä, tiedät tasan tarkkaan mistä puhutaan. Tervemielinen ei ilmoita kerran vuodessa sen hetkistä sukupuoltaan rekisteriin. Ja sen päätöksen tekee tietoinen mieli "näppäimistöllä näppäimiä painaen" tai allekirjoituksen piirtäen, ei siinä lähetetä kuvia sukupuolielimestä tohtorille arvioitavaksi.
Ei ilmoitakaan. Ja sukuelinhän ei kerro aina sukupuoli-identiteetistä, joten miten sen lähettäminen tohtorille liittyy asiaan? Tieto sukupuolesta on lisäääntynyt ja käsitys siitä on muuttunut. Niin se vain on.
Jonkunsortin luulotauti, luulee tietävänsä mitä on olla vastakkainen sukupuoli
Vierailija kirjoitti:
Jonkunsortin luulotauti, luulee tietävänsä mitä on olla vastakkainen sukupuoli
Tai edes tunnustaa jotenkin tietoisesti oman sukupuolensa.
On mukavaa olla nainen. Tietää löytävänsä kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hajua. En ole koskaan tuntenut olevani mies tai nainen.
Samon. En halua olla nainen enkä mies. Kumpikin ihmisten luoma rooli inhottaa. Halua olla tämän pätkän ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten tämä kriisi selviää kun painelet lähimmän uimahallin tyttöjen puolelle saunomaan. Kyllä siellä sitten kerrotaan ajattelevatko he sinun olevan mies.
Ei selviä jos paikalla on tyttöjä ja naisia, jotka punaviherpiiperot ovat aivopesseet genderideologiaan. Silloin eivät uskalla sanoa yhtään mitään ettei vaan syytetä transfobiasta peniksellistä naista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hajua. En ole koskaan tuntenut olevani mies tai nainen.
Samon. En halua olla nainen enkä mies. Kumpikin ihmisten luoma rooli inhottaa. Halua olla tämän pätkän ihminen.
Nainen ja mies eivät ole mitään rooleja vaan biologisia ominaisuuksia.
Nainen tarkoittaa naaraspuolista ihmistä ja mies urospuolista ihmistä.
Aivan kuten tamma tarkoittaa naaraspuolista hevosta ja ori urospuolista.
Vierailija kirjoitti:
Se on niin pitkän sosiaalistumisen tulos ja myös biologiaa, että tuskinpa kukaan joka ei asian kanssa kipuile, osaa sitä sen kummemmin selittää. Jos kokemus ei ole niin itsestäänselvä, niin asia on eri. Olisin taipuvainen kuuntelemaan niitä ihmisiä enkä päällepäsmäröimään omilla kokemuksillani heidän kokemustaan. Minusta sukupuolikokemus on mielenkiintoinen juttu.
Minusta ei. Minusta he ovat vain todella narsistisia ihmisiä, jotka vatvovat pakkomielteisesti itseään ja sukupuolifiiliksiään ja haluavat vielä muidenkin olevan jotenkin velvoitettuja hyppimään heidän näkymättömien tunteidensa mukaan.
Koen olevani nainen ja olen sitä myös biologisesti. On paljon ahdistavia muistoja seksuaalisesta ahdistelusta, väkivallasta ja vähättelystä miesten taholta. Ei ole ollut helppoa aina.
Vierailija kirjoitti:
Ei meistä kukaan muukaan herää noin. Normaalisti me, jotka emme koe ristiriitaa biologisen sukupuolemme ja oman tunteemme omasta sukupuolesta kanssa, emme edes mieti asiaa.
Epäilen, että aloitus on rajua sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku sanonut, että sukupuoli on mielen päätettävissä oleva asia?
On, eduskunta.
Miten eduskunta on ilmaissut, että sukupuoli on mielen päätettävissä oleva asia?
Säätämällä siitä lain.
Mikä laki säätää siitä, onko sukupuoli mielen päätettävissä oleva asia?
Nyt liikut aika ohkasilla jäillä, tiedät tasan tarkkaan mistä puhutaan. Tervemielinen ei ilmoita kerran vuodessa sen hetkistä sukupuoltaan rekisteriin. Ja sen päätöksen tekee tietoinen mieli "näppäimistöllä näppäimiä painaen" tai allekirjoituksen piirtäen, ei siinä lähetetä kuvia sukupuolielimestä tohtorille arvioitavaksi.
Ei ilmoitakaan. Ja sukuelinhän ei kerro aina sukupuoli-identiteetistä, joten miten sen lähettäminen tohtorille liittyy asiaan? Tieto sukupuolesta on lisäääntynyt ja käsitys siitä on muuttunut. Niin se vain on.
Eikä ole. Sukupuoli on edelleen muuttumaton biologinen fakta. Ihmiset eivät vaan enää uskalla sanoa harhaisille ihmisille vastaan, jotka yrittävät tuputtaa häiriötään muillekin.
Ei näköjään erityisen hyvin enää pure tämän lajin provo. Höyryt jo päästetty aiemmissa kirkumalla. Näinhän se on, hetken päästä ei kukaan edes muista mitään translakia. Persun muisti on lyhyt.
Ei se tunnu erityisesti miltään. Tai toki tuntuu sen verran että ehkä yksi viikko kuukaudesta on psyykkisesti rauhallista, loput 3 viikkoa on joko PMS, ovulaatio tai kuukautiset.
Miehet ahdistelevat lapsesta saakka ja teininä varsinkin ei saa olla rauhassa missään. Sekin rauhoittuu sitten kolmenkympin lähestyessä viimeistään.
Mä oon kuvitellut sitä miltä tuntuisi, jos Hot Chick elokuvan kohtalon kokisin. Joku nainen olisi minuna ja mä siinä naisena.
Biologian tunneillahan ollaan kanssa opetettu, että miehet ja naiset ovat ruumiinrakeenteellisestikin erilaiset.
Täysi muutos toiseksi voi olla aikamoinen shokki.
Mikäköhän on se tunne kun kokee naiseuden ja miehisyyden hetkessä:
Samaa ihmettelen kuin ap. En ole koskaan ajatellut olevani nainen. Ajattelen olevani ihminen.
Ihan oikeestiko jotkut ajattelevat tällaisia asioita?
Koen olevani ensisijaisesti ihminen. Olen nainen ja ei ole mitään ristiriitaa siinä. Sillä ei vaan ole hirveästi merkitystä. Olen huomannut, että naiset usein kokevat näin. Miesten taas olen huomannut kokevan, että ovat ensisijaisesti miehiä ja vasta sen jälkeen ihmisiä. Luulen, että tämä johtuu siitä että yhteiskunnassa miehisyyden katsotaan olevan ihmisen mitta. Kaikki suunnitellaan miesten mitoille ja tarpeisiin lääkkeistä auton turvavöihin saakka. Olen muuten vain kaksi kertaa elämässäni istunut autossa, jossa turvavyöt saa 165cm naiselle turvallisella tavalla säädettyä :)!
Millä logiikalla ap on ollut 40 vuotta miehenä, jos hän ei ole ikinä tuntenut tai ajatellut olevansa mies?
Nyt liikut aika ohkasilla jäillä, tiedät tasan tarkkaan mistä puhutaan. Tervemielinen ei ilmoita kerran vuodessa sen hetkistä sukupuoltaan rekisteriin. Ja sen päätöksen tekee tietoinen mieli "näppäimistöllä näppäimiä painaen" tai allekirjoituksen piirtäen, ei siinä lähetetä kuvia sukupuolielimestä tohtorille arvioitavaksi.