Koulushoppailu ja painotusluokat on ollut hyväosaisille, kiva että niistä päästään

Merkillistä pelkoa ja kauhuskenaarioita Itä-Helsingin lähiökouluista.

Asuimme Kontulassa 90-luvulla, ja pojan koulukaverit olivat jo tuolloin kotoisin kuka mistäkin.

Nyt on poika hyväpalkkaisessa työssä ammattikorkean käytyään, ystäväpiiri kouluajoilta suurin piirtein samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Merkillistä pelkoa ja kauhuskenaarioita Itä-Helsingin lähiökouluista.

Asuimme Kontulassa 90-luvulla, ja pojan koulukaverit olivat jo tuolloin kotoisin kuka mistäkin.

Nyt on poika hyväpalkkaisessa työssä ammattikorkean käytyään, ystäväpiiri kouluajoilta suurin piirtein samassa tilanteessa.

Niin, oli siellä 30 vuotta sitten. Kai tiedät, että meno on muuttunut niistä ajoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Jokainen lapsi ja nuori on jossain asiassa hyvä ja parempi kuin joku toinen ja hänellä on myös johonkin asiaan enemmän luontaisia taipumuksia kuin jollakin toisella. Jos minä saisin päättää niin kaikissa kouluissa olisi monin verroin nykyistä enemmän valinnaisaineita joita oppilaat voisivat valita omien taipumustensa ja mieltymystensä mukaan (kädentaitoja, taidetta, musiikkia, teknisistä osaamista, liikuntaa ym.). Kun koulussa olisi paljon myös mielekästä tekemistä, niin oppilaat saattaisivat jaksaa paremmin sitä pakollista perusopetustakin ja tämä saattaisi myös vähentää sitä kiusaamista ja muuta pahan tekoa kouluissa.

Helsingissä ON runsain mitoin kouluissa valinnanvaraa ja painotuksia ja jos ei just siinä omassa lähikoulussa, alueella kuitenkin.

Tää on nyt jokin ihmeellinen harha, että vain hyväosaiset pääsisi jonnekin hyviin kouluihin harvinaisiin painotuksiin.

Esimerkiksi pikkuhuopalahtelaisten yläkoulussa on tarjolla liikunta-, musiikki, kuvataidepainotukset. Ja näitä vielä monenlaisia. Tavallista kuvista, tietokonekuvista jne.

Itiksessä voi halutessaan opiskella englanninkielisellä linjalla tai pitkää kiinaa.

Roihuvuoressa on musiikkia, kielikylpyä jne.

Jos ei kertakaikkiaan osaa näihin hakeutua, se on TASAN OMA VIKA.

Tai sitten lasten vanhempien luutuneet käsitykset ja/tai typerät periaatteet estävät lapsia valitsemasta sitä mihin lapset tuntevat itse taipumusta tai mitä haluavat itse. Monet vanhemmat haluavat ja myös pystyvät pakottamaan lapsensa omien mieltymystensä ja haaveidensa mukaisiin valintoihin (tämähän näkyy myös lasten vapaa-ajan harrasteissa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on estänyt jostain Jakomäestä niille luokille hakemaan?

Luulen että ne vähäiset oppilaspaikat on jaettu ihan muun kuin lahjakkuuden perusteella.

Ja luuleeko joku ihan oikeasti että painotettu koulu parine ylimääräisine viikkotunteineen tekee jotain ihmeitä.

No ihmeitä siinä mielessä, että musiikkiluokan käyneenä ja sisarustenikin musariluokkakavereiden ammatinvalintaa seuranneena voin todeta, että täysistä luokista 15-20% ajautui musiikin ammattilaisiksi. Suuri osa sai musiikin kautta ainakin rakkaan harrastuksen, esiintymis- ja projektikokemusta, kavereita. Mukana myös niitä vaatimattomimmista sosioekonomisista oloista lähteneitä. Onko se sitten koulutuspoliittisesti hyvä tai huono asia jää jokaisen vapaasti päätettäväksi.

Nykytrendinä Suomessa näyttää olevan todella voimakas tasapäistäminen. Valtiona Suomi palaa takaisin luonnolliseen kehitystasoonsa (suhteessa muihin valtioihin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Jokainen lapsi ja nuori on jossain asiassa hyvä ja parempi kuin joku toinen ja hänellä on myös johonkin asiaan enemmän luontaisia taipumuksia kuin jollakin toisella. Jos minä saisin päättää niin kaikissa kouluissa olisi monin verroin nykyistä enemmän valinnaisaineita joita oppilaat voisivat valita omien taipumustensa ja mieltymystensä mukaan (kädentaitoja, taidetta, musiikkia, teknisistä osaamista, liikuntaa ym.). Kun koulussa olisi paljon myös mielekästä tekemistä, niin oppilaat saattaisivat jaksaa paremmin sitä pakollista perusopetustakin ja tämä saattaisi myös vähentää sitä kiusaamista ja muuta pahan tekoa kouluissa.

Helsingissä ON runsain mitoin kouluissa valinnanvaraa ja painotuksia ja jos ei just siinä omassa lähikoulussa, alueella kuitenkin.

Tää on nyt jokin ihmeellinen harha, että vain hyväosaiset pääsisi jonnekin hyviin kouluihin harvinaisiin painotuksiin.

Esimerkiksi pikkuhuopalahtelaisten yläkoulussa on tarjolla liikunta-, musiikki, kuvataidepainotukset. Ja näitä vielä monenlaisia. Tavallista kuvista, tietokonekuvista jne.

Itiksessä voi halutessaan opiskella englanninkielisellä linjalla tai pitkää kiinaa.

Roihuvuoressa on musiikkia, kielikylpyä jne.

Jos ei kertakaikkiaan osaa näihin hakeutua, se on TASAN OMA VIKA.

Tai sitten lasten vanhempien luutuneet käsitykset ja/tai typerät periaatteet estävät lapsia valitsemasta sitä mihin lapset tuntevat itse taipumusta tai mitä haluavat itse. Monet vanhemmat haluavat ja myös pystyvät pakottamaan lapsensa omien mieltymystensä ja haaveidensa mukaisiin valintoihin (tämähän näkyy myös lasten vapaa-ajan harrasteissa).

No minun typeryyteni kulminoitui siihen, että ohjasin lapsiani musiikin kautta siihen, mihin heillä oli lahjoja ja minulla itselläkin kokemusta ja intoa. Näin heillä oli harrastus, johon pystyin heitä henkilökohtaisesti tsemppaamaan, ja he oppivat pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Kun välillä koulussa oli vastoinkäymisiä, se harrastus kantoi ja toi kavereitakin muuton jälkeen. Urheilua vastapainoksi. Ei liioittelemalla harrastuksia, mutta niin, että onnistumisen tunteita koettiin, ja ettei vaan tarvinnut tappaa aikaa ostareilla tai koneilla. Soittohommat nyt jo jääneet, mutta lapsista tuli täyspäisiä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Jokainen lapsi ja nuori on jossain asiassa hyvä ja parempi kuin joku toinen ja hänellä on myös johonkin asiaan enemmän luontaisia taipumuksia kuin jollakin toisella. Jos minä saisin päättää niin kaikissa kouluissa olisi monin verroin nykyistä enemmän valinnaisaineita joita oppilaat voisivat valita omien taipumustensa ja mieltymystensä mukaan (kädentaitoja, taidetta, musiikkia, teknisistä osaamista, liikuntaa ym.). Kun koulussa olisi paljon myös mielekästä tekemistä, niin oppilaat saattaisivat jaksaa paremmin sitä pakollista perusopetustakin ja tämä saattaisi myös vähentää sitä kiusaamista ja muuta pahan tekoa kouluissa.

Helsingissä ON runsain mitoin kouluissa valinnanvaraa ja painotuksia ja jos ei just siinä omassa lähikoulussa, alueella kuitenkin.

Tää on nyt jokin ihmeellinen harha, että vain hyväosaiset pääsisi jonnekin hyviin kouluihin harvinaisiin painotuksiin.

Esimerkiksi pikkuhuopalahtelaisten yläkoulussa on tarjolla liikunta-, musiikki, kuvataidepainotukset. Ja näitä vielä monenlaisia. Tavallista kuvista, tietokonekuvista jne.

Itiksessä voi halutessaan opiskella englanninkielisellä linjalla tai pitkää kiinaa.

Roihuvuoressa on musiikkia, kielikylpyä jne.

Jos ei kertakaikkiaan osaa näihin hakeutua, se on TASAN OMA VIKA.

Tai sitten lasten vanhempien luutuneet käsitykset ja/tai typerät periaatteet estävät lapsia valitsemasta sitä mihin lapset tuntevat itse taipumusta tai mitä haluavat itse. Monet vanhemmat haluavat ja myös pystyvät pakottamaan lapsensa omien mieltymystensä ja haaveidensa mukaisiin valintoihin (tämähän näkyy myös lasten vapaa-ajan harrasteissa).

Ongelmahan ei nyt ole se, että joku vanhempi pakottaisi lahjattoman lapsensa painotukseen, vaan nyt vingutaan siitä, että niitä ei muka olisi tai niistä ei tiedotettaisi. Vaikka ongelma on se, että vanhemmat ja lapset ihan itse on laiskoja ja tyhmiä, eikä osaa hakeutua, vaikka nuo on siinä kynnyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Entäpä hyvän perheen hyvä ja kiltti ja perusmusikaalinen lapsi, joka ei ole eläessään kiusannut ketään, mutta joka jää puolen pisteen päähän musiikkiluokan paikasta? Et näe nykysysteemiä mitenkään eriarvoistavana hänen kannaltaan?

Nykysysteemissä painotusluokilla taisi jonkin uutisen mukaan opiskella kolme prosenttia helsinkiläisistä lapsista. En oikein millään jaksa uskoa, että loput tai heistä suurin osa haluaisi vain häiriköidä.

-eri.

Jänskää, ettei tähän tule vastauksia, yksinäinen alapeukku vain. Etenkin olisi kiva kuulla vastauksia niiltä vanhemmilta, joiden lapset olisivat halunneet painotusluokalle mutteivät päässeet.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustiedon valossa painotusluokat synnyttävät koulujen sisällä kuplia, jonka eriarvoisuuden tiedostavat myös oppilaat.

tutkimusten valossa ainakin yksi asia näyttää erittäin selvältä: painotusluokille päätyy opiskelemaan eniten ylempien yhteiskuntaluokkien, suomenkielisten perheiden lapsia

Koulut | Tutkijat kertovat, miksi painotusluokista pitää luopua: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009399824.html?share=32d390cba418a56…

Tykkäyksistä näkyy, miten faktoista ei pidetä.

Minua hämmentää, miten vähän hyväosaiosuuden keskittymisen aiheuttamat haitat kiinnostavat hyväosaisia. Jos hyväosaisten lapset jakaantuisivat tasaisemmin kouluihin, ei syntyisi myöskään ns. huonoja kouluja ja hyvätuloista, vaikutusvaltaista kansanosaa myös kiinnostaisi kaikkien koulujen olosuhteet. Nyt halutaan pakkautua jonnekin Lauttasaareen leikkimään lintukotoa ja jätetään ns. huonojen alueiden lapset oman onnensa nojaan.

Lapsi ei voi valita vanhempiaan, ja silti kaikista eniten elämänkulkuun vaikuttaa se, kenen lapseksi satut syntymään. Surullista kyllä, nämä monessa sukupolvessa hyväosaiset usein vielä pokalla väittävät, että Suomessa kakilla on tasapuoliset mahdolllisuudet menestyä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Jokainen lapsi ja nuori on jossain asiassa hyvä ja parempi kuin joku toinen ja hänellä on myös johonkin asiaan enemmän luontaisia taipumuksia kuin jollakin toisella. Jos minä saisin päättää niin kaikissa kouluissa olisi monin verroin nykyistä enemmän valinnaisaineita joita oppilaat voisivat valita omien taipumustensa ja mieltymystensä mukaan (kädentaitoja, taidetta, musiikkia, teknisistä osaamista, liikuntaa ym.). Kun koulussa olisi paljon myös mielekästä tekemistä, niin oppilaat saattaisivat jaksaa paremmin sitä pakollista perusopetustakin ja tämä saattaisi myös vähentää sitä kiusaamista ja muuta pahan tekoa kouluissa.

Helsingissä ON runsain mitoin kouluissa valinnanvaraa ja painotuksia ja jos ei just siinä omassa lähikoulussa, alueella kuitenkin.

Tää on nyt jokin ihmeellinen harha, että vain hyväosaiset pääsisi jonnekin hyviin kouluihin harvinaisiin painotuksiin.

Esimerkiksi pikkuhuopalahtelaisten yläkoulussa on tarjolla liikunta-, musiikki, kuvataidepainotukset. Ja näitä vielä monenlaisia. Tavallista kuvista, tietokonekuvista jne.

Itiksessä voi halutessaan opiskella englanninkielisellä linjalla tai pitkää kiinaa.

Roihuvuoressa on musiikkia, kielikylpyä jne.

Jos ei kertakaikkiaan osaa näihin hakeutua, se on TASAN OMA VIKA.

Tai sitten lasten vanhempien luutuneet käsitykset ja/tai typerät periaatteet estävät lapsia valitsemasta sitä mihin lapset tuntevat itse taipumusta tai mitä haluavat itse. Monet vanhemmat haluavat ja myös pystyvät pakottamaan lapsensa omien mieltymystensä ja haaveidensa mukaisiin valintoihin (tämähän näkyy myös lasten vapaa-ajan harrasteissa).

Ongelmahan ei nyt ole se, että joku vanhempi pakottaisi lahjattoman lapsensa painotukseen, vaan nyt vingutaan siitä, että niitä ei muka olisi tai niistä ei tiedotettaisi. Vaikka ongelma on se, että vanhemmat ja lapset ihan itse on laiskoja ja tyhmiä, eikä osaa hakeutua, vaikka nuo on siinä kynnyksellä.

Jos painotusopetusta on tarjolla kolmelle prosentille helsinkiläisistä oppilaista, tarkoittaako tämä mielestäsi että ne 97 prosenttia ovat laiskoja tai tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Entäpä hyvän perheen hyvä ja kiltti ja perusmusikaalinen lapsi, joka ei ole eläessään kiusannut ketään, mutta joka jää puolen pisteen päähän musiikkiluokan paikasta? Et näe nykysysteemiä mitenkään eriarvoistavana hänen kannaltaan?

Nykysysteemissä painotusluokilla taisi jonkin uutisen mukaan opiskella kolme prosenttia helsinkiläisistä lapsista. En oikein millään jaksa uskoa, että loput tai heistä suurin osa haluaisi vain häiriköidä.

-eri.

Jänskää, ettei tähän tule vastauksia, yksinäinen alapeukku vain. Etenkin olisi kiva kuulla vastauksia niiltä vanhemmilta, joiden lapset olisivat halunneet painotusluokalle mutteivät päässeet.

Elämä on.

Minun kuopukseni pyrki mm. Saksalaiseen kouluun, ei päässyt. Naapurin lapsi pyrki musiikkipainotukseen, ei päässyt.

Sitten minun lapseni pääsi kielipainotukseen ja naapurin lapsi Saksalaiseen kouluun.

Jos yhdestä ainoasta takaiskusta musertuu nini sitten on kasvatus pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Nykytrendinä Suomessa näyttää olevan todella voimakas tasapäistäminen. Valtiona Suomi palaa takaisin luonnolliseen kehitystasoonsa (suhteessa muihin valtioihin).

Tasapäisiä olemme vasta jos maailmassa tapahtuu jotain niin järisyttävää, että se pistää kaikki ihmiset polvilleen ja kaikki valta ja rahavarat jaetaan tasan ihmisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Jokainen lapsi ja nuori on jossain asiassa hyvä ja parempi kuin joku toinen ja hänellä on myös johonkin asiaan enemmän luontaisia taipumuksia kuin jollakin toisella. Jos minä saisin päättää niin kaikissa kouluissa olisi monin verroin nykyistä enemmän valinnaisaineita joita oppilaat voisivat valita omien taipumustensa ja mieltymystensä mukaan (kädentaitoja, taidetta, musiikkia, teknisistä osaamista, liikuntaa ym.). Kun koulussa olisi paljon myös mielekästä tekemistä, niin oppilaat saattaisivat jaksaa paremmin sitä pakollista perusopetustakin ja tämä saattaisi myös vähentää sitä kiusaamista ja muuta pahan tekoa kouluissa.

Helsingissä ON runsain mitoin kouluissa valinnanvaraa ja painotuksia ja jos ei just siinä omassa lähikoulussa, alueella kuitenkin.

Tää on nyt jokin ihmeellinen harha, että vain hyväosaiset pääsisi jonnekin hyviin kouluihin harvinaisiin painotuksiin.

Esimerkiksi pikkuhuopalahtelaisten yläkoulussa on tarjolla liikunta-, musiikki, kuvataidepainotukset. Ja näitä vielä monenlaisia. Tavallista kuvista, tietokonekuvista jne.

Itiksessä voi halutessaan opiskella englanninkielisellä linjalla tai pitkää kiinaa.

Roihuvuoressa on musiikkia, kielikylpyä jne.

Jos ei kertakaikkiaan osaa näihin hakeutua, se on TASAN OMA VIKA.

Tai sitten lasten vanhempien luutuneet käsitykset ja/tai typerät periaatteet estävät lapsia valitsemasta sitä mihin lapset tuntevat itse taipumusta tai mitä haluavat itse. Monet vanhemmat haluavat ja myös pystyvät pakottamaan lapsensa omien mieltymystensä ja haaveidensa mukaisiin valintoihin (tämähän näkyy myös lasten vapaa-ajan harrasteissa).

Ongelmahan ei nyt ole se, että joku vanhempi pakottaisi lahjattoman lapsensa painotukseen, vaan nyt vingutaan siitä, että niitä ei muka olisi tai niistä ei tiedotettaisi. Vaikka ongelma on se, että vanhemmat ja lapset ihan itse on laiskoja ja tyhmiä, eikä osaa hakeutua, vaikka nuo on siinä kynnyksellä.

Jos painotusopetusta on tarjolla kolmelle prosentille helsinkiläisistä oppilaista, tarkoittaako tämä mielestäsi että ne 97 prosenttia ovat laiskoja tai tyhmiä?

Ei, vaan ne jotka haluavat painotukseen, kyllä sellaisene Helsingissä pääsevät. Kaikki ei halua, eikä hae. Ja jos oikein kovasti haluaa, sitten harjoittelee niin, että pääsee. Eikä vain kitise, vingu ja valita ja sitten ala huutaa, että se fiksumpi ja ahkerampikaan ei saa saada mitään.

Toiset haluaa ja hakee, kuopuksellanikin oli kaksi painotusta, kielipainotus ja taidepainotus.

Nämä 3 prosenttia eivät muuta ongelmia suuntaan eikä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustiedon valossa painotusluokat synnyttävät koulujen sisällä kuplia, jonka eriarvoisuuden tiedostavat myös oppilaat.

tutkimusten valossa ainakin yksi asia näyttää erittäin selvältä: painotusluokille päätyy opiskelemaan eniten ylempien yhteiskuntaluokkien, suomenkielisten perheiden lapsia

Koulut | Tutkijat kertovat, miksi painotusluokista pitää luopua: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009399824.html?share=32d390cba418a56…

Tykkäyksistä näkyy, miten faktoista ei pidetä.

Minua hämmentää, miten vähän hyväosaiosuuden keskittymisen aiheuttamat haitat kiinnostavat hyväosaisia. Jos hyväosaisten lapset jakaantuisivat tasaisemmin kouluihin, ei syntyisi myöskään ns. huonoja kouluja ja hyvätuloista, vaikutusvaltaista kansanosaa myös kiinnostaisi kaikkien koulujen olosuhteet. Nyt halutaan pakkautua jonnekin Lauttasaareen leikkimään lintukotoa ja jätetään ns. huonojen alueiden lapset oman onnensa nojaan.

Lapsi ei voi valita vanhempiaan, ja silti kaikista eniten elämänkulkuun vaikuttaa se, kenen lapseksi satut syntymään. Surullista kyllä, nämä monessa sukupolvessa hyväosaiset usein vielä pokalla väittävät, että Suomessa kakilla on tasapuoliset mahdolllisuudet menestyä elämässä.

Miten saat tämän kärjistettyä jakoon hyväosaiset rikkaat vs onnettomat mutta ihanat vähäosaiset?

Kun valtaosa oppilaista on niitä ihna tavallisten perheiden perushyviä oppilaita, joiden vanhemmat nyt vaan ei halua pilata lastensa tulevaisuutta.

On kaupungin tehtävä korjata oman kaavoituksensa ja omien säästöjensä aiheuttamat vinoumat, ei minun tai minun lasteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Entäpä hyvän perheen hyvä ja kiltti ja perusmusikaalinen lapsi, joka ei ole eläessään kiusannut ketään, mutta joka jää puolen pisteen päähän musiikkiluokan paikasta? Et näe nykysysteemiä mitenkään eriarvoistavana hänen kannaltaan?

Nykysysteemissä painotusluokilla taisi jonkin uutisen mukaan opiskella kolme prosenttia helsinkiläisistä lapsista. En oikein millään jaksa uskoa, että loput tai heistä suurin osa haluaisi vain häiriköidä.

-eri.

Jänskää, ettei tähän tule vastauksia, yksinäinen alapeukku vain. Etenkin olisi kiva kuulla vastauksia niiltä vanhemmilta, joiden lapset olisivat halunneet painotusluokalle mutteivät päässeet.

Elämä on.

Minun kuopukseni pyrki mm. Saksalaiseen kouluun, ei päässyt. Naapurin lapsi pyrki musiikkipainotukseen, ei päässyt.

Sitten minun lapseni pääsi kielipainotukseen ja naapurin lapsi Saksalaiseen kouluun.

Jos yhdestä ainoasta takaiskusta musertuu nini sitten on kasvatus pielessä.

Ehkä tämä painotusluokkien purkaminen voitaisiin nähdä samoin. Jos näin pienestä murtuu, on kasvatus pielessä. Ehkei lapsella vaan vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Entäpä hyvän perheen hyvä ja kiltti ja perusmusikaalinen lapsi, joka ei ole eläessään kiusannut ketään, mutta joka jää puolen pisteen päähän musiikkiluokan paikasta? Et näe nykysysteemiä mitenkään eriarvoistavana hänen kannaltaan?

Nykysysteemissä painotusluokilla taisi jonkin uutisen mukaan opiskella kolme prosenttia helsinkiläisistä lapsista. En oikein millään jaksa uskoa, että loput tai heistä suurin osa haluaisi vain häiriköidä.

-eri.

Jänskää, ettei tähän tule vastauksia, yksinäinen alapeukku vain. Etenkin olisi kiva kuulla vastauksia niiltä vanhemmilta, joiden lapset olisivat halunneet painotusluokalle mutteivät päässeet.

No minun lapseni jäi kypsymättömyyttään, eli keskinkertaisella koulumenestyksellään kaksikielisestä luokasta, johon yläasteella hinkui. Kertoi silmät loistaen toiveestaan kavereilleenkin. Nämä halusivat tyttäreni kanssa sinne yhdessä, ja pääsivätkin paremmilla arvosanoillaan. Vain tyttäreni jäi siitä porukasta rannalle. Kouluvuosien karttuessa pientä katkeruutta kehittyi, ei sitä voinut estää. Loppupeleissä, tyttäreni otti kielitaitonsa kehittämisen omiin käsiinsä ja on näistä kaveruksista sekä opiskelu- että työkokemukseltaan se kielitaitoisin.

Menneinä vuosina yhteiskunnassamme on ollut voimakas valistuksen ajatus, parhaille on haluttu luoda mahdollisuuksia.

Lasteni isovanhempi oli lahjakas ja köyhistä oloista. Kansakoulunopettaja änkesi itsensä kylään, istui illan ja selitti, kuinka haetaan oppikouluun ja mitä vapaaoppilaspaikka tarkoittaa. Järjesti vielä lapselle preppausta pääsykokeisiin omalla ajallaan. Ylioppilas tuli.

Jos nykypäivän painotusopetukseen halutaan oikeasti parhaat, se tarkoittaa että testataan joka ipana ja koktaktoidaan vanhemmat, tarvittaessa tulkin kanssa. Oli siinä pieni kielimuuri minunkin suvussani, kun siirtokarjalaisia oltiin.

En syyllistä nykypäivän opettajia, he ovat jaksamisensa rajoilla jo valmiiksi. Totean vain, että nyt pitää pitää asiat erillään. Halutaanko poimia lahjakkuudet painotusopetukseen vai tarjota lapsille homogeenisiä kasvuympäristöjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sellainen kokemus, että painotusluokat eivät edistä eriarvoistumista vaan päin vastoin. Lähipiiristäni on käyty musiikkipainotteisella peruskoululuokalla eikä sinne päädytty perheiden sosiaalisen aseman perusteella vaan oppilaat valittiin luokalle musikaalisen lahjakkuuden takia. Luokassa oli oppilaita kaikista yhteiskuntaluokista, mutta se ei näkynyt eikä sitä tuotu esille sen paremmin oppilaiden kuin heidän vanhempien keskuudessa. Koulun musiikkiluokilla oli mahtava yhteishenki, ketään ei koskaan syrjitty eikä kiusattu, musiikki oli kaikkia yhdistävä tekijä ja sitä ja monta muutakin asiaa harrastettiin yhdessä myös vapaa-ajalla. Sama oppilaiden keskuudessa valinnut yhteishenki tuli ilmi myös lapsiaan tukevien vanhempien keskuudessa. Monet musiikkiluokkaa käyneistä oppilaista ovat pitäneet keskenään yhteyksiä vielä aikuisiälläkin ja yhteiset musiikkiin liittyvät harrastuksetkin ovat joillakin jatkuneet edelleenkin.

Niin mutta se eriarvoistaa niitä jotka ovat huonoja koulussa ja musiikissa ja haluavat vain häiriköidä. Heiltä loppuvat kiusattavat!

Jokainen lapsi ja nuori on jossain asiassa hyvä ja parempi kuin joku toinen ja hänellä on myös johonkin asiaan enemmän luontaisia taipumuksia kuin jollakin toisella. Jos minä saisin päättää niin kaikissa kouluissa olisi monin verroin nykyistä enemmän valinnaisaineita joita oppilaat voisivat valita omien taipumustensa ja mieltymystensä mukaan (kädentaitoja, taidetta, musiikkia, teknisistä osaamista, liikuntaa ym.). Kun koulussa olisi paljon myös mielekästä tekemistä, niin oppilaat saattaisivat jaksaa paremmin sitä pakollista perusopetustakin ja tämä saattaisi myös vähentää sitä kiusaamista ja muuta pahan tekoa kouluissa.

Jokainen on jossakin asiassa hyvä. Ainakin jokaisella olisi perintötekijöiden antamien mahdollisuuksien mukaan tilaisuus kehittyä hyväksi jossain. Se on totta.

Valinnaisaineita tarjotaan kouluissa. Aikaisemmin oli siten, että lapsi, jolla ei ollut lukupäätä, pääsi usein loistamaan jossain taito- tai taideaineessa ja hänellä oli kykyjä siinä. Nykyisin valitettavasti on todella usein siten, että lukuaineissa heikosti pärjäävät ovat heikkoja myös taito- ja taideaineissa. Älylaitteilla kasvatetut lapset eivät välttämättä osaa oikein mitään.

Otetaan esimerkiksi musiikki. Musiikin opettaminen on hirveää ryhmälle, jossa on mukana oppilaita, joilla ei ole kykyä keskittyä, kuunnella ja tuottaa asiallista ääntä. Oppitunti muuttuu yleiseksi mölinäksi ja se on kauheaa ihan kaikille, paitsi sille ryhmän mölyapinalle, joka suuresti nauttii siitä, että saa taas pilata kaiken.

Kannattaisi nyt jo kaikkien uskoa, että opettaminen ja oppiminen ei onnistu kunnolla missään oppiaineessa, jos ryhmä on liian heterogeeninen. Se ei onnistu matematiikassa, eikä se onnistu musiikissakaan. Joihinkin aineisiin tasoryhmät olisivat enemmän kuin tervetulleita.

Painotusluokille kuka tahansa pystyy hakeutumaan pääsykokeen kautta. Tai ei pysty kuka tahansa, jos ei ole aiheeseen minkäänlaista taitoa tai kykyä. Eikös se ole kuitenkin painotusluokan idea, että aiheessa tavallista lahjakkaammat lapset saavat itselleen sopivaa opetusta?

Vierailija kirjoitti:

Menneinä vuosina yhteiskunnassamme on ollut voimakas valistuksen ajatus, parhaille on haluttu luoda mahdollisuuksia.

Lasteni isovanhempi oli lahjakas ja köyhistä oloista. Kansakoulunopettaja änkesi itsensä kylään, istui illan ja selitti, kuinka haetaan oppikouluun ja mitä vapaaoppilaspaikka tarkoittaa. Järjesti vielä lapselle preppausta pääsykokeisiin omalla ajallaan. Ylioppilas tuli.

Jos nykypäivän painotusopetukseen halutaan oikeasti parhaat, se tarkoittaa että testataan joka ipana ja koktaktoidaan vanhemmat, tarvittaessa tulkin kanssa. Oli siinä pieni kielimuuri minunkin suvussani, kun siirtokarjalaisia oltiin.

En syyllistä nykypäivän opettajia, he ovat jaksamisensa rajoilla jo valmiiksi. Totean vain, että nyt pitää pitää asiat erillään. Halutaanko poimia lahjakkuudet painotusopetukseen vai tarjota lapsille homogeenisiä kasvuympäristöjä?

Nykyään lahjakkaalla lapsella on pelkkä välinearvo, hänet nähdään apuopettajana ja riehujien taltuttajana.

Ja opettajat sitten. Nalkuttaa koko peruskoulun, että kasi on hyvä numero, älä vaan yritä enempää, kasi on hyvä numero.

Opot tarjoaa tietoa vain hevoslukioista ja sirkuslinjoista, mihinkään kunnolliseen lukioon ei saisi haketua.

t. helsinkiläinen äiti

Vierailija kirjoitti:

Menneinä vuosina yhteiskunnassamme on ollut voimakas valistuksen ajatus, parhaille on haluttu luoda mahdollisuuksia.

Lasteni isovanhempi oli lahjakas ja köyhistä oloista. Kansakoulunopettaja änkesi itsensä kylään, istui illan ja selitti, kuinka haetaan oppikouluun ja mitä vapaaoppilaspaikka tarkoittaa. Järjesti vielä lapselle preppausta pääsykokeisiin omalla ajallaan. Ylioppilas tuli.

Jos nykypäivän painotusopetukseen halutaan oikeasti parhaat, se tarkoittaa että testataan joka ipana ja koktaktoidaan vanhemmat, tarvittaessa tulkin kanssa. Oli siinä pieni kielimuuri minunkin suvussani, kun siirtokarjalaisia oltiin.

En syyllistä nykypäivän opettajia, he ovat jaksamisensa rajoilla jo valmiiksi. Totean vain, että nyt pitää pitää asiat erillään. Halutaanko poimia lahjakkuudet painotusopetukseen vai tarjota lapsille homogeenisiä kasvuympäristöjä?

Jos Suomessa syntynyt ihminen ei 30-40-vuotiaaksi mennessä ole oppinut itse edes suomea, eikä hänen lapsensa osaa suomea, minä en näe yhtä ainutta syytä, miksi tällaiselle perheelle pitäisi vielä jotenkin tarjoilla se painotuskin.

Jossain vaiheessa pitää yhteiskunnan ymmärtää, että veronmaksajilta katkeaa selkä, jos tällaiseen on loputtomasti rahaa, mutta omaa lastaan ei saa edes julkiseen terveydenhuoltoon.