Mihin on kadonnut ihmisten välinen luottamus tässä maassa

Eipä myöskään enää uskalla ottaa töissä mitään asiakkaan jättämää vastuulleen vahdittavaksi, kun ei ole takuita siitäkään, että jos tullaan syyttämään jotain hävinneen, mitä ei koskaan ollutkaan...

Asiakas usein: "hei mä käyn vessassa, mä jätän nää tähän, sähän oot siinä"

Minä asiakaspalvelija tiskillä: "en valitettavasti voi ottaa vastuulleni, omalla vastuulla jätät, mutta kannattaa mieluiten ottaa mukaan"

Asiakas usein lähtee vain vessaan jättäen takkinsa, läppärinsä ja laukkunsa niille sijoilleen.

Usein myös tullaan kysymään jotain löytötavaraa tai -vaatetta saatesanoilla "se oli tosi kallis" ja samalla mittaillen päästä varpaisiin ihan kuin minä olisin sen pöllinyt itselleni. Jos on taipumusta hukkailla tavaroita, ei ehkä kannata hankkia kallista? Tekisi mieli sanoa... Ne on aina riemullisia hetkiä itsellekin, kun tällaisen asiakkaan löytötavara löytyykin meiltä tai jos hänellä onkin pokkaa tulla kertomaan miten se löytyikin jostain kotoa. :)

Tämä maa rakennettiin sotien jälkeisenä aikana kansan keskinäisellä veljeydellä ja solidaarisuudella sekä nykyistä paremmalla taloudellisella tasa-arvolla. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen, eikä kansa ollut niin jakautunutta kuin nykyisin.

Vallalla ei ollut nykyisenkaltainen yksilöllisyyteen, henkilökohtaiseen ahnehtimiseen ja jatkuvaan kilpailuun perustuva kylmän kova materialistinen kulttuuri, vaan tasa-arvoisempi, maanläheisempi ja lämpimämpi, reilun meiningin ja keskinäisen luottamuksen kulttuuri.

Moni kaipaa kyllä vanhaa kunnon luotettavaa ja turvallista, todellista hyvinvointi-Suomea. Harva on kuitenkaan halukas korottamaan pääomatuloveroa (mikäli omistaa itse vähääkään osakkeita tai metsää) tai perintöveroa (jos näköpiirissä häämöttää perintö). Harva on valmis tinkimään omasta korkeastakaan tulotasostaan, jotta yrityksen, kuntayhtymän tai liikelaitoksen alemmillekin portaille olisi varaa maksaa jälleen asianmukaista palkkaa. Mieluummin ahnehditaan itselle vielä enemmän ja ulkoistetaan kilpailuttaen varsinainen ydintehtävä halvimmalla sen jotenkuten suorittavalle.

Yksilöllisen edun vahvaa korostamista yhteisen kollektiivisen edun sijaan, sitähän on nykyaikamme ja sellainen on tietysti myös ympäröivä yhteiskuntamme niin hyvässä kuin pahassa. Paljon on onneksemme vielä jäljellä aikojen saatossa rakennettua fyysistä hyvää sekä kaunista henkistä ja yhteiskunnallista kulttuuriperintöä. Jokainen, jolla on päässään yhteiskunnalliset lukulasit näkee kuitenkin, että kehityssuunta on vallitsevalla arvomaailmalla synkkä.

Jokainen voi vaikuttaa omalla tasollaan. Välittäkää kansaihmisistänne ja läheisistänne, kysykää miten heille menee ja kuinka voin auttaa. Älkää levittäkö itsekkyyttä, ilkeyttä ja vihaa, vaan rakastakaa niin tuttua kuin tuntematontakin.

Vierailija kirjoitti:

Johtuisikohan että kųlttųųri mme on nyt rikªstettu lä hí-ítä läíseksi?

Ei tuo kyllä kantasuomalaistenkin kesken ilmenevää luottamuspulaa selitä.

En osaa kyllä sanoa mistä johtuu, hyvä aloitus silti.

Kyllähän tässä nyt on joitakin vuosia lietsottu tarkoituksella älytöntä kahtiajakoa ihmisiin milloin minkäkin aiheen tiimoilta. Median ja ihan päättäjienkin taholta. Jatkuvat pelottelukampanjat käynnissä ja käsketään pelätä ja vihata milloin mitäkin ihmisryhmää. Ei ihme, että porukka sekoaa eikä luota enää keneenkään. Ääripäät saavat äänensä kuuluville ja maltilliset eivät uskalla puhua mitään tai sitten heidät s*ns*roidaan kuten tällä palstalla on tapana.

Tämä kahtiajako alkoi todenteolla viimeistään 2015: muuttajat vs kantikset, rasistit vs maailmanhalaajat, persut vs vihreät, köyhät vs rikkaat, maskittomat vs maskilliset, kulkutautimyönteiset mummont*ppajat vs hysteerikot piikkivaurioiset, marinistit vs antimarinistit, venäjävastaiset vs putinistit, sotakriittiset vs sotah*llut, lampaat vs foliohatut, sateenkaariväki vs patavanhoilliset, natottajat vs r*ssämieliset, ilmastoänkyrät vs ilmastouskovaiset, vegaanit vs lihansyöjät, lihavat vs laihat, koirat vs lapset, tiede vs uskonto, korkeakoulutetut vs duunarit...

Ja koko ajan luodaan mielikuvaa, että jos et ole meidän puolella ja kaikesta samaa mieltä, niin olet meitä vastaan ja paha ihminen ja sinut pitää canceloida. En tiedä kuka tästä hyötyy, mutta keskustelu on mennyt sairaaksi, keskustelukulttuuri on kuollut. Ylhäältä annetaan yksi totuus, ei väliä miten hullu, ja siihen on kaikkien uskottava tai ainakin esitettävä uskovansa. Väittäisin, että syy on pitkälti tässä. Mitä jos alettaisiin taas puhua asioista normaalisti niiden oikeilla nimillä ja varomatta niin älyttömästi muiden loukkaamista ja myös loukkaantumatta itse joka risauksesta? Leimaamatta ja yleistämättä? Kuunneltaisiin avoimesti toista osapuolta ja asetuttaisiin hetkeksi hänen saappaisiinsa? Saataisiinko sillä parannusta aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tässä nyt on joitakin vuosia lietsottu tarkoituksella älytöntä kahtiajakoa ihmisiin milloin minkäkin aiheen tiimoilta. Median ja ihan päättäjienkin taholta. Jatkuvat pelottelukampanjat käynnissä ja käsketään pelätä ja vihata milloin mitäkin ihmisryhmää. Ei ihme, että porukka sekoaa eikä luota enää keneenkään. Ääripäät saavat äänensä kuuluville ja maltilliset eivät uskalla puhua mitään tai sitten heidät s*ns*roidaan kuten tällä palstalla on tapana.

Tämä kahtiajako alkoi todenteolla viimeistään 2015: muuttajat vs kantikset, rasistit vs maailmanhalaajat, persut vs vihreät, köyhät vs rikkaat, maskittomat vs maskilliset, kulkutautimyönteiset mummont*ppajat vs hysteerikot piikkivaurioiset, marinistit vs antimarinistit, venäjävastaiset vs putinistit, sotakriittiset vs sotah*llut, lampaat vs foliohatut, sateenkaariväki vs patavanhoilliset, natottajat vs r*ssämieliset, ilmastoänkyrät vs ilmastouskovaiset, vegaanit vs lihansyöjät, lihavat vs laihat, koirat vs lapset, tiede vs uskonto, korkeakoulutetut vs duunarit...

Ja koko ajan luodaan mielikuvaa, että jos et ole meidän puolella ja kaikesta samaa mieltä, niin olet meitä vastaan ja paha ihminen ja sinut pitää canceloida. En tiedä kuka tästä hyötyy, mutta keskustelu on mennyt sairaaksi, keskustelukulttuuri on kuollut. Ylhäältä annetaan yksi totuus, ei väliä miten hullu, ja siihen on kaikkien uskottava tai ainakin esitettävä uskovansa. Väittäisin, että syy on pitkälti tässä. Mitä jos alettaisiin taas puhua asioista normaalisti niiden oikeilla nimillä ja varomatta niin älyttömästi muiden loukkaamista ja myös loukkaantumatta itse joka risauksesta? Leimaamatta ja yleistämättä? Kuunneltaisiin avoimesti toista osapuolta ja asetuttaisiin hetkeksi hänen saappaisiinsa? Saataisiinko sillä parannusta aikaan?

Vanha ketju, mutta täytyy sanoa, että kirjoitatpa asiaa!

Sen nyt huomaa iltalehden kommenttipalstoiltakin, että itsekkyys on päivän sana ja empaattisuutta ei tunneta. Kannattaa siis luottaa vain omaan perheeseen ja parhaimpiin ystäviin.