Mistä tietää, että terapeutti ei ole hyvä tai terapia ei toimi?

Minusta sen tietää siitä että itsestä ei tunnu hyvältä. Ei kaikki sovi kaikille ja henkilökemioista paljon kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi aiheuttaa reaktioita, mutta sanon kumminkin, että terapeutti kuin terapeutti toimii, koska se työ on itse tehtävä, terapeutti tarjoaa tilan käsitellä asioita ja oivaltaa jotain uutta. 

Ne hyvä - huono kokemukset, mikä on minun vastuulla, mikä ei - ovat juuri niitä tuntemuksia jotka ovat tuoneet terapiaan, ja se terapia peilaamassa todellisuuttasi. 

Kaikki tuntemukset ovat arvokasta tietoa käsiteltäväksi terapiassa, vaihtamalla terapeuttia usein vain hidastaa omaa prosessia, koska useimmiten kyse on projisoinnista, ei toki aina.

Oletko itse terapeutti?

Siitä, että sisältää laittomuuksia, sairaita ja shamaani poppamies juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi aiheuttaa reaktioita, mutta sanon kumminkin, että terapeutti kuin terapeutti toimii, koska se työ on itse tehtävä, terapeutti tarjoaa tilan käsitellä asioita ja oivaltaa jotain uutta. 

Ne hyvä - huono kokemukset, mikä on minun vastuulla, mikä ei - ovat juuri niitä tuntemuksia jotka ovat tuoneet terapiaan, ja se terapia peilaamassa todellisuuttasi. 

Kaikki tuntemukset ovat arvokasta tietoa käsiteltäväksi terapiassa, vaihtamalla terapeuttia usein vain hidastaa omaa prosessia, koska useimmiten kyse on projisoinnista, ei toki aina.

Oletko itse terapeutti?

Mitäpä luulisit 😅 Manipulointi rules.

Vierailija kirjoitti:

Jo terpeuttia etsiessä kannattaa kysyä, kestääkö tämä kuulla esim hyväksikäytöstä.

Tämä. Minulla on taustana raakaa henkistä väkivaltaa (ja fyysistä) vanhempien toimesta. Varsinaisessa psykoterapiassa en ole ollut mutta työnantajan puolesta sain lyhytterapian. Terapeutti oli miellyttävä ja varmasti pätevä mutta sanoi heti että aikaa lapsuuden traumojen käsittelyyn on liian vähän. Ruodimme sen sijaan parisuhdetta ja vointini huononi entisestään. En syytä terapeuttia, työnantaja maksoi/vaati x määrän kertoja ja sen piti riittää.

Parin vuoden aikana olen keskustellut usean lääkärin ja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Moni ei oikeasti halua kuulla vanhempien väkivallasta, olen saanut kuulla seuraavaa: kuolleista ei saisi puhua pahaa, tuo ei varmasti ole totta, nyt olet sitten saanut olla äänessä koko tapaamisen, sinä se sitten haluat puhua, puhu nyt (vihaisesti), muistatko jotain kivaa mitä äiti olisi tehnyt (tämä kysymys kahdella peräkkäisellä käynnillä), esikoinen on koekaniini, äitiä ärsyttää kun lapsi on itsestä liian erilainen, onko äiti ollut alkoholisti (no ei, ihan selvin päin laukoi solvaukset), onko äidin lapsuus ollut vaikea (no ei, rahakas ja sivistynyt koti, lämminhenkiset vanhemmat jotka loppuun asti seurasivat aikaansa). 

Tällä hetkellä minulla on hoitaja joka on antanut puhua, tuomitsematta. Hän kyselee tarkentavia kysymyksiä välillä ja voin aina sanoa että en osaa tai pysty vastaamaan. Koko ajan on kuitenkin pelko siitä että hoitaja vaihtuu tai tulee kiire saada hoitosuhde päätettyä. En jaksaisi psykoterapian hakurumbaa, lisäksi traumaterapeutteja on todella vähän. Enkä todellakaan jaksaisi mitään ratkaisukeskeistä tehtävien näpertämistä kun oikeasti on täysi työ pitää pää kasassa jopa näiden hoitajakäyntien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo terpeuttia etsiessä kannattaa kysyä, kestääkö tämä kuulla esim hyväksikäytöstä.

Tämä. Minulla on taustana raakaa henkistä väkivaltaa (ja fyysistä) vanhempien toimesta. Varsinaisessa psykoterapiassa en ole ollut mutta työnantajan puolesta sain lyhytterapian. Terapeutti oli miellyttävä ja varmasti pätevä mutta sanoi heti että aikaa lapsuuden traumojen käsittelyyn on liian vähän. Ruodimme sen sijaan parisuhdetta ja vointini huononi entisestään. En syytä terapeuttia, työnantaja maksoi/vaati x määrän kertoja ja sen piti riittää.

Parin vuoden aikana olen keskustellut usean lääkärin ja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Moni ei oikeasti halua kuulla vanhempien väkivallasta, olen saanut kuulla seuraavaa: kuolleista ei saisi puhua pahaa, tuo ei varmasti ole totta, nyt olet sitten saanut olla äänessä koko tapaamisen, sinä se sitten haluat puhua, puhu nyt (vihaisesti), muistatko jotain kivaa mitä äiti olisi tehnyt (tämä kysymys kahdella peräkkäisellä käynnillä), esikoinen on koekaniini, äitiä ärsyttää kun lapsi on itsestä liian erilainen, onko äiti ollut alkoholisti (no ei, ihan selvin päin laukoi solvaukset), onko äidin lapsuus ollut vaikea (no ei, rahakas ja sivistynyt koti, lämminhenkiset vanhemmat jotka loppuun asti seurasivat aikaansa). 

Tällä hetkellä minulla on hoitaja joka on antanut puhua, tuomitsematta. Hän kyselee tarkentavia kysymyksiä välillä ja voin aina sanoa että en osaa tai pysty vastaamaan. Koko ajan on kuitenkin pelko siitä että hoitaja vaihtuu tai tulee kiire saada hoitosuhde päätettyä. En jaksaisi psykoterapian hakurumbaa, lisäksi traumaterapeutteja on todella vähän. Enkä todellakaan jaksaisi mitään ratkaisukeskeistä tehtävien näpertämistä kun oikeasti on täysi työ pitää pää kasassa jopa näiden hoitajakäyntien välillä.

Sehän siinä, että vaatii paljon sekin hakeminen, mutta se on kuitenkin se tie siihen terapiaan, jota tunnut tarvitsevan. Aikaa ja tilaa. Kohtaamista ja kuulluksi tulemista. Todeksi ottamista.

On minullekin eräs psykologi heittänyt tuon saman, että mitä positiivista/hyvää äidistäni, kun vasta olin päässyt hereille kohtaamaan osittain traumojani, siis todella syviä. Siksi kannustan sinua lähtemään siihen hakurumbaan, ettei tuhraannu aikaa noihin epävarmoihin ja liekö tarpeen mukaisiakaan hoitotilanteita.

Toivottavasti ap uskaltaa puhua terapeutilleen omista tunteistaan.

Itsellä vi tu tti sen omahyväinen piilohymy, että terapiat meni siihen, kun yritti olla miettimättä tapoja listiä sitä.

Siitä tiesin ettei toimi pitkällä juoksulla, mutta kävin vuoden. Olipahan vi t utus jossain muualla istuntojen aikana, kuin omassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vi tu tti sen omahyväinen piilohymy, että terapiat meni siihen, kun yritti olla miettimättä tapoja listiä sitä.

Siitä tiesin ettei toimi pitkällä juoksulla, mutta kävin vuoden. Olipahan vi t utus jossain muualla istuntojen aikana, kuin omassa elämässä.

Onneks terapeuteilla on yleensä kuvat netissä niin voi sieltä yrittää valita vähiten ärsyttävän

Ap täällä. Kiitos kaikille kommenteista ja kannustuksesta. Kävin tänään aamulla terapiassa ja otin asian puheeksi. Terapeutti reagoi tosi hyvin ja päästiin hyvin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Kiitos kaikille kommenteista ja kannustuksesta. Kävin tänään aamulla terapiassa ja otin asian puheeksi. Terapeutti reagoi tosi hyvin ja päästiin hyvin eteenpäin.

Hienoa! On tästä palstasta joskus jopa jotain hyötyäkin! Kaikkea hyvää jatkoon