Mistä tietää, että terapeutti ei ole hyvä tai terapia ei toimi?

Nyt taitaa olla pelko tulla hylätyksi, jos et täytä toisen odotuksia. 

Lapsuuden ajan kiintymyssuhde asioita.

Pääset tästä eteenpäin käsittelemällä asiaa terapeutin kanssa. Hän on ihan tätä varten olemassa.

Djdjjd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko terapeutilla mitään käytännön ohjeita sulle, kuinka pääsisit asioissa eteenpäin? Oletko kokeillut niistä mitään? Jos vaan istuu puhumassa asiat ei muutu, vaikeat tunteet ei muutu miksikään puhumalla tai kuuntelemalla. Ajattelu ei muuta asioita, toiminta muuttaa.

Itseasiassa ajattelu ja asioiden tajuaminen ovat ne ykkössyyt miksi toiminta muuttuu..

Sä voit muuttaa toiminta tapoja tietoisesti mutta sun on ymmärrettävä syy miksi.

Ja jos asiakas vain istuu ja jaarittelee samat jutut uudelleen, eikä tajua, ei etene, terapeutin AMMATTITAITOON kuuluu auttaa asiakasta eteenpäin. Hyvä terapeutti osaa tiivistää asiakkaan sanoman ja vetää johtopäätöksiä. Hyvä terapeutti osaa kysyä oikeita kysymyksiä, jotka opastavat asiakasta polullaan. Hyvä terapeutti näyttää polun pään, jos asiakas ei sitäkään löydä. Hyvä terapeutti on supportiivinen ja myötätuntoinen, jos asiakas vaikuttaa sitä tarvitsevan.

Nuo puhumattomat "terapeutit" vetävät kyllä palkkionsa tyhjästä. Ainakaan sairaslomasijaista ei ole vaikea saada: otetaan ensimmäinen vapaa vastaantulija, anyone will do.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla, että olen itsekin turhautuntut. Toisaalta minusta tuntuu, että olen panostanut terapiaan kovasti. Olen pohtinut asioita itse ja tehnyt kotitehtävät yms. Tuntuu vaan siltä, että terapeutti ajattelee, että en edisty hyvää vauhtia. Olen kovasti miettinyt, että pitäisi ottaa asia puheeksi, mutta en ole uskaltanut.

-Ap

Voihan se olla että terapeutti on sulle väärä, nää on just niin veemäisiä kun ihmisen itsensä pitäisi kyetä arvioimaan että onko suuntaus ja terapeutti oikea. Mutta voi olla kyse ihan vaan siitä että itsetuntosi on heikko ja kuvittelet terapeutin olevan yhtä tuomitseva ja vaativa sinua kohtaan kuin hoivaajasi ovat lapsena olleet ja pelkäät ettet riitä (terapeutille.) Voisiko olla tuollaisesta kyse?

Tämäkin varmasti totta. En ole huolissani siitä, että terapeutti olisi tuomitseva. Hän on kyllä vaikuttanut aika ymmärtäväiseltä ja empaattiselta (varsinkin alussa). Mutta ehkä olen huolissani siitä, että en edisty ja sitten terapeutti kohta sanoo, että minua ei voi auttaa ja joudun etsimään uuden terapeutin yms.

-Ap

Ymmärrän. Mitä jos kirjoittaisit näitä pelkojasi ja tuntemuksiasi ylös ja annat sitten paperin terapeutin luettavaksi? Varmaan sulla hylkäämis/torjuntakammoa ja voi olla vaikea saada sanottua ja ilmaistua puhumalla miten koet, koska pelko. Mitään hävettäväähän ei ole, noille asioille on aina syynsä.

Ap tarvitsee tuekseen toista rinnakkaisterapiaa, jossa käsitellään terapiassa/terapiasta aiheutuneita ongelmia ja miten niistä selvitään.

Tähän suosittelen ratkaisukeskeistä menetelmää.

😏

No, mielestäni sen kyllä aistii jo alussa että onko ns.yhteinen kemia. Siinä mielessä, että jos terapeutin kanssa ei tunnu yhtään luontevalta olla ja asioida, se ei ole sopivin.

Kuten muutkin lääkärit, kaikki eivät sovi kaikille.

Vaikka terapeutin pitäisi sopia jokaiselle, kun on psyykkisen alan expertti.

Et ehkä ole vielä löytänyt sinulle sopivaa terapeuttia, tai terapiamuotoa, mutta ainakaan et ole julkaissut (tiettävästi) muistelmateosta, jossa haukut kaikki lähisukulaisesi, syytät kaikkia muita virheistä joita olet itse elämässäsi tehnyt, kerrot yksityiskohtia omasta ja lähisukulaisen sukuelimestä ja tullut lopuksi roustatuksi South Parkin uusimmassa jaksossa. Niinkin voisi käydä parhaista, tai ainakin kalliimmista terapioista huolimatta.

No mullakin terapeutti oli välillä

kyllästynyt mun saamattomuuteeni ja

ainaiseen jahkailuun. Kävin kuitenkin

hänen luonaan loppuun asti, koska oli

sympaattinen ja ystävällinen sekä ehdottomasti

kärsivällinen. Terapiasuhde toimi mielestäni

kohtalaisesti, välillä jopa hyvin. Suosittelen

terapiaa kaikille, jos vähänkin tuntuu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä erehdyin terapeutille, jonka metodi oli psykoanalyyttinen.

Käytännössä hän istui puhumatta tuolissaan, minä toisessa.

En tiennyt, mistä minun olisi pitänyt puhua.

Terapeutti ei auttanut, sanoi koko 45 min session aikana ehkä kolme lausetta. Yksi niistä oli Tervetuloa, toinen No niin, päätämme nyt. Hänellä oli vanhanaikainen vekkari tikittämässä ja se soi, kunnaika oli täysi.

Läihnnä kuuntelin vekkarin tikitystä ja ihmettelin, mitä siellä teen.

Vaikka kerroinkin jotain, terapeutti ei kommentoinut.

Lopulta päättelin, että tämmöinen "terapia" on yks paskanhailee. Lopetin.

Olen itsekin käynyt psykodynaamisen terapian ja hukkaan meni. Terapeutti ei sanonut mitään ja pidin siinä itse sitten monologia. Tungin siihen paskaan aikamoisen tukun euroja ja terapia junnasi paikallaan. Terapeutti ei kuitenkaan keskeyttänyt sitä, vaikka varmasti tajusi tilanteen. Harmittaa nyt, mutta silloin olin niin kiltti, että kuvittelin että vika on minussa kun terapia ei uppoa. Voi hyvänen aika. Ja terapeutti ei kysy eikä sano mitään. 

Voi hyvänen aika sama kokemus täälläkin! Kaiken lisäksi oli vaivaannuttavaa koska terapeuttini oli vähän ujo, ja just tuo ett ei juurikaan puhunut koska tuo helvetin psykodynaaminen paska suuntaus, no minä siinä sitten yritin puhua asioistani mutta kuinka tällaisessa rakennat vastavuoroisen terapiasuhteen kun toinen vaan lähinnä hiljaa ja jotain välillä kommentoi. Ei ihme että ei toiminut . En silloin nuorena tajunnut, nyt yli kolmekymppisenä tiedän että ei ikinä enää psykodynaamista!

Jo terpeuttia etsiessä kannattaa kysyä, kestääkö tämä kuulla esim hyväksikäytöstä.

Jag har aldrig varit i terapi men en bra tumregel beträffande tjänster är den att om det enda man får från en tjänst är fakturor, kan man väl avstå från den.

Vierailija kirjoitti:

Mä erehdyin terapeutille, jonka metodi oli psykoanalyyttinen.

Käytännössä hän istui puhumatta tuolissaan, minä toisessa.

En tiennyt, mistä minun olisi pitänyt puhua.

Terapeutti ei auttanut, sanoi koko 45 min session aikana ehkä kolme lausetta. Yksi niistä oli Tervetuloa, toinen No niin, päätämme nyt. Hänellä oli vanhanaikainen vekkari tikittämässä ja se soi, kunnaika oli täysi.

Läihnnä kuuntelin vekkarin tikitystä ja ihmettelin, mitä siellä teen.

Vaikka kerroinkin jotain, terapeutti ei kommentoinut.

Lopulta päättelin, että tämmöinen "terapia" on yks paskanhailee. Lopetin.

Itselleni taas psykoanalyyttinen terapia on ollut juuri se oikea menetelmä. Esim kogniitivinen terapia jäi kohdallani liian kevyeksi.

En nyt jaksa avata tässä kaikkia kokemuksiani, mutta voin yleisellä tasolla todeta, että psykoterapia on suuresti yliarvostettua ja kyseenalaistaisin omien kokemuksieni perusteella  tiettyjen ihmisten kompetenssin.

Jos ei ollut ongelmia ihmissuhteissa ennen terapiaa, niin terapian jälkeen kaikki ihmissuhteet ovat toksisia.

Terapiaa käyttävät 20 - 45 naiset. Psykoterapeutit ovat myös naisia. 

Lyhyesti siis: yrittäkää oikeasti ihan itse reflektoida asioita!

Terapiassa käyneet, voisitteko vinkata, minkälaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun valitsee terapeuttia. Haluaisin mennä terapiaan, mutta vaihtoehtoja on ihan liikaa, enkä tiiä mistä aloittaa.

Mun mielestä tärkeintä on että sen terpautin kanssa synkkaa ja että luottaa siihen terapeuttiin että voi kertoo sille asioita

Tutkimusten mukaan terapia on tuloksellisinta silloin, kun terapeutin ja potilaan välinen yhteistyösuhde toimii hyvin. Suuntauksilla tms ei ole niin väliä. Jos on turvallinen olo ja tuntuu että voi luottaa ja käsitellä asioitaan terapeutin kanssa niin todennäköisesti tulosta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mä erehdyin terapeutille, jonka metodi oli psykoanalyyttinen.

Käytännössä hän istui puhumatta tuolissaan, minä toisessa.

En tiennyt, mistä minun olisi pitänyt puhua.

Terapeutti ei auttanut, sanoi koko 45 min session aikana ehkä kolme lausetta. Yksi niistä oli Tervetuloa, toinen No niin, päätämme nyt. Hänellä oli vanhanaikainen vekkari tikittämässä ja se soi, kunnaika oli täysi.

Läihnnä kuuntelin vekkarin tikitystä ja ihmettelin, mitä siellä teen.

Vaikka kerroinkin jotain, terapeutti ei kommentoinut.

Lopulta päättelin, että tämmöinen "terapia" on yks paskanhailee. Lopetin.

Ex kävi tuollaisessa 3 vuotta. Ainoa kerta kun terapeutti avasi sanaisen arkkunsa oli terapialasku. Miehen piti käydä kesken kesälomankin 2 kertaa viikossa terapiassa ja jopa oksennustauti ei ollut syy olla poissa. Kun yritettiin eroon niin tältä ihmiseltä alkoi tulla käyttämättömiä aikoja jotka piti käydä siellä istumassa myös sekä tietysti maksaa. En edes tajua miten se sai jatkua kolme vuotta kun ei haettu edes jatkoa ja se nainen piti otteessaan, että sopimusta ei rikota ja jostain Kela vain maksoi sitä isumista lisää. Lopputulos oli se, että koko perhe oli väsynyt ja ahdistunut kun siitä ihmisestä ei päässyt eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä erehdyin terapeutille, jonka metodi oli psykoanalyyttinen.

Käytännössä hän istui puhumatta tuolissaan, minä toisessa.

En tiennyt, mistä minun olisi pitänyt puhua.

Terapeutti ei auttanut, sanoi koko 45 min session aikana ehkä kolme lausetta. Yksi niistä oli Tervetuloa, toinen No niin, päätämme nyt. Hänellä oli vanhanaikainen vekkari tikittämässä ja se soi, kunnaika oli täysi.

Läihnnä kuuntelin vekkarin tikitystä ja ihmettelin, mitä siellä teen.

Vaikka kerroinkin jotain, terapeutti ei kommentoinut.

Lopulta päättelin, että tämmöinen "terapia" on yks paskanhailee. Lopetin.

Ex kävi tuollaisessa 3 vuotta. Ainoa kerta kun terapeutti avasi sanaisen arkkunsa oli terapialasku. Miehen piti käydä kesken kesälomankin 2 kertaa viikossa terapiassa ja jopa oksennustauti ei ollut syy olla poissa. Kun yritettiin eroon niin tältä ihmiseltä alkoi tulla käyttämättömiä aikoja jotka piti käydä siellä istumassa myös sekä tietysti maksaa. En edes tajua miten se sai jatkua kolme vuotta kun ei haettu edes jatkoa ja se nainen piti otteessaan, että sopimusta ei rikota ja jostain Kela vain maksoi sitä isumista lisää. Lopputulos oli se, että koko perhe oli väsynyt ja ahdistunut kun siitä ihmisestä ei päässyt eroon.

Ihan jäätävää rahastusta, hyväksikäyttöä ja manipulointia. Olen älyttömän iloinen että psykedeeliterapiat tulee kovaa vauhtia ja nämä hyväksikäyttäjät laitetaan kilometritehtaalle. Haaskat - heikoimpien hyväksikäyttäjät.

Silloin terapia ei ainakaan ole hyvä, jos ei koe siinä kunnioitusta tai kokee rajojaan rikottavan. Psykodynaaminen ei liene ap:n terapeutti, koska kotitehtäviä. Itse olen yhden terapian lopettanut ja siirtynyt toiselle, kun terapeutti rikkoi luottamustani. Aivan simppeleitä tulkintojakin heitti. Seuraavalla kävin kolme vuotta ja se rakensi minua paljon. Hyvä kommunikaatio ja kohtaaminen. Kertakaikkiaan toimi.

Ap:n kohdalla mullekin tulee mieleen samaa, mitä jo kommentoitu, ja siksi niistä omista tuntemuksista kannattaisi rohjeta puhua; se nimittäin veisi terapiaa eteenpäin. Ja jos niin ei käy, niin sitten olisi pohdittava muita vaihtoehtoja. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Yhtä hyvin voi varata ajan itselleen vaikka kotona, jos siellä on mahdollisuus järjestää rauhallinen, hiljainen nurkkaus terapiatuntia varten.

"Leikit", että olet terapautin vastaanotolla, ja puhut ne asiat, mitä siinä mieleesi tulee.

Halutessasi voit antaa (kuvitellulle) terapeutille jotain vuorosanoja.

Sinä itse kumminkin teet työn, ja olet vastuussa terapian edistymisestä.

Tämä säästää sekä omia että mahd Kelan rahoja. Eikä tule tarvetta sysätä vastuuta terapeutille.

Jokainen on itsensä terapeutti.

Olen samaa mieltä kanssasi. Näin löytää todellisen itsensä eikä terapeutin henkilökohtaiset arvot pääse vaikuttamaan. Ja koen että muutos on pysyvä ja todellisempi kun sen on itse oivaltanut. Tarvittaessa voi myös käyttää kirjoittamista apuna.

No tietäiskähän siitä, että se terapia ei auta sinua.