Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jonka elämä on epäonnistunut
Epäonnistunut elämä
18.02.2023 |
Ei ole töitä, ei kavereita, ei läheisiä, ei tyttöystävää, ei rahaa juurikaan. Olen mitätön. Vietän elämääni yksin vailla mitään suuntaa. Kävin kyllä koulut ja opiskelin kahteen ammattiin. Koska en ole kovin puhelias ja sosiaalinen niin työn saanti on mahdotonta. Jo ei ole töitä ei ole rahaa ja silloin elämä on epäonnistunut.
Kommentit (80)
Niin kauan, kun on elämää ei pidä tehdä loppupäätelmää, että se on epäonnistunut. Kriteerit voi asettaa armollisesti ja päivä päivältä toteuttaa minitavoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen, että olen epäonnistunut vaikka päällisin puolin minulla paperilla menee kai ihan ok..On työtä, maisterintutkinto, mies, koira. Teen kuitenkin työtä jota inhoan ja saan huonoa palkkaa henkisesti raskaasta työstä, vapaa-ajalla jaksan vain levätä, olen kireä ja pettynyt, että olen ollut työtön tai huonossa työssä..
Ei tämä elämä mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Vaikka en ole uskovainen, niin uskon että sitten kun vanhaksi elän pääsen johonkin parempaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen selvinnyt pahoistakin vastoinkäymisistä. Mulla on aina ollut säästöjä ja hyvä koulutus. Sukan varressa pitää aina olla sen verran, ettei työnantaja pääse vittuilemaan. Voit sanoa itsesi irti kevyesti siltä seisomalta. Kerran olen tuon tehnyt.
Nykyään, kun opiskelee sen hyvän koulutuksen, siihen joutuu moni ottamaan velkaa.
Sun oppien mukaan pitää myös vastavalmistuneella olla sen verran sukanvarressa, ettei työnantaja pääse vittuilemaan. Tähän on vain yksi selitys. Olet rikkaan perheen lapsi, joka luulee menestyksensä johtuvan omasta työnteosta, mutta aina on isukki rahoineen tasoittanut tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalista kanssakäymistä voi opetella mikäli niin vain haluaa.
Mitä menetkö väkisin juttelee ihmisille jotka ei sinun kanssa halua jutella. Tai menetkö harrastuksiin jonne sinua ei haluta?
Esimerkiksi työväen- tai kansalaisopistojen kursseille halutaan ihan kaikki tai ihan aluksi, jos olet Helsingissä voit mennä vaikka Helmi mielenterveysyhdistyksen toimintaan (siellä on ihan " täyspäisiäkin" kuntoutujia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle vapaaehtoistyö toi sisältöä elämään ja tutustuin uusiin ihmisiin. Sydänystäviä en ole saanut, koska olen huono keskustelija. Mutta on ihan erilaista olla kaksi iltaa viikossa ihmisten keskellä puhumassa edes niitänäitä samalla, kun auttelen järjestämään asioita kuin ennen, jolloin olin kaikki illat yksin kotona. Ja vapaaehtoistyö antaa merkityksellisyyden tunnetta. Sillä on jollekin merkitystä, että olen olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan, kun on elämää ei pidä tehdä loppupäätelmää, että se on epäonnistunut. Kriteerit voi asettaa armollisesti ja päivä päivältä toteuttaa minitavoitteita.
Jokainen on joskus ollut syvällä epäonnistumisen suossa. Se on kuitenkin vain se aika. Kaikki menestyjätkin ovat siellä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei onnistu aina kaikessa. Sitten pitää vaan kokeilla eri vaihtoehtoja. Jokin niistä vie asiaa eteenpäin.
Olen ulkoisesti vähän samanlaisessa tilanteessa kuin tuttavani (perheetön, vähävarainen, työttömyyttä), mutta meidän merkittävin ero on se, että hän ei anna edes itselleen mahdollisuutta onnistumisiin. Itselläni on vaativia harrastuksia, joissa väistämättä epäonnistuu usein ja kun lopulta onnistuu, tunne on kaiken vaivan jälkeen palkitseva. Jos ei uskalla mitään tehdä ja yrittää, onnistumisiakin tulee harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanna on epäonnistunut monessakin suhteessa (pun intended).
koittakaa saada harrastuksia esim.kansanopiston kurssit,entisöi huonekalu,opettele kokkaamaan ym.pieniä saavutuksia ja onnistumisia. sitten koita hakea jotain työpaikkoja laajalla otannalla. aina ei saa omalta alalta. ei elämä ole epäonnistunut vaikka olisi tyhjäkäyntiä tai epäonnistumisia.
käytä aika uuden oppimiseen, kirjastot täynnä ohjekirjoja. toivottvasti uusia harrastuksia kokeilemalla, tutustuisi uusiin ihmisiin. matkatoimistoilla on kaupunkimatkoja bussilla, samoin ulkomaille on ryhmä matkoja.jos on aikaa, niin voi mennä ryhmämatkalle kotimaahan tai ulkomaille.se on yksinäiselle turvallista kun matkatoimisto auttaa käytännön asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti on kaikki mennyt persiilleen, mutta aina on kerätty kerättävissä oleva ja noustu uudelleen.
Se hyöty noista kokemuksista on ollut, ettei enää mikään pelota ja tietää aina selviävänsä tapahtui mitä tahansa.
Voin kokemuksesta kertoa, että tuollainen reipas ajattelu kyllä hiipuu sitten, kun ikää on niin paljon, ettei selviämismahdollisuuksia enää ole. Pitkän sarjan takaiskuja kokenut koditon, työtön, rahaton ja raihnainen kuusikymppinen ei nouse ihmisten kirjoihin enää muulla kuin kunnon lottovoitolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan, kun on elämää ei pidä tehdä loppupäätelmää, että se on epäonnistunut. Kriteerit voi asettaa armollisesti ja päivä päivältä toteuttaa minitavoitteita.
Jokainen on joskus ollut syvällä epäonnistumisen suossa. Se on kuitenkin vain se aika. Kaikki menestyjätkin ovat siellä olleet.
Ja niin ovat olleet myös ne ihmiset, joilta 1990-lama vei hengen. Oletkos käynyt huhuilemassa heille, että se on kuitenkin vain se aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku myös menettää kaikki kaverit juuri siksi että on päällisin puolin menestynyt liian hyvin vaikka oikeasti ei olisikaan. Esim. menestynyt työssä. Ja se voi olla työ josta ei edes tule kohtuullisesti rahaa. Tai menestynyt koulussa tai opinnoissa jotka ehkä eivät edes johda mihinkään. Mutta kun se kateus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen selvinnyt pahoistakin vastoinkäymisistä. Mulla on aina ollut säästöjä ja hyvä koulutus. Sukan varressa pitää aina olla sen verran, ettei työnantaja pääse vittuilemaan. Voit sanoa itsesi irti kevyesti siltä seisomalta. Kerran olen tuon tehnyt.
Nykyään, kun opiskelee sen hyvän koulutuksen, siihen joutuu moni ottamaan velkaa.
Sun oppien mukaan pitää myös vastavalmistuneella olla sen verran sukanvarressa, ettei työnantaja pääse vittuilemaan. Tähän on vain yksi selitys. Olet rikkaan perheen lapsi, joka luulee menestyksensä johtuvan omasta työnteosta, mutta aina on isukki rahoineen tasoittanut tien.
Voit ottaa velkaa. Melkein kaikki ottavat. Itse en ottanut. Mulla oli tallessa kesätienestit ja sain opintotukea. Elin köyhästi. Osaan säästää ysärin lapsena tarvittaessa kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalista kanssakäymistä voi opetella mikäli niin vain haluaa.
Tämä on käytännössä vaikein opeteltava kuin mikään muu asia, jos ei ole lapsena sitä oppinut epäpätevien vanhempien takia. Pitää mennä muiden aikuisten eteen kompastelemaan ja kiusattavaksi, kun on vähän outo.
Paljon helpompi on opetella vaikkapa huippukitaristiksi ja tehdä sillä rahaa.
Perustervehdykset, kiitos ja anteeksi pystyy sanomaan jokainen. Perusasioista on helppo jutella ja seurustelun vuoksi kysyä vaikkapa pari kysymystä toiselta. Mitä kuuluu?
Et tainnut ihan tajuta, että noi perusasioista juttelut ja oikeanlaiset kyselyt ja vastailut eivät todellakaan suju kaikilta. Onneksi olen täysin syrjäytynyt, niin ei tarvitse kaltaistesi toljottajien sekaan tulla mokailemaan. -sivusta luuseri
Ja mitä nuo perustervehdykset auttavat yksinäisyyteen, jos kaipaa syvällisempää kontaktia ihmisiin. Se on vaikeaa sosiaalisesti lahjakkaillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti on kaikki mennyt persiilleen, mutta aina on kerätty kerättävissä oleva ja noustu uudelleen.
Se hyöty noista kokemuksista on ollut, ettei enää mikään pelota ja tietää aina selviävänsä tapahtui mitä tahansa.Voin kokemuksesta kertoa, että tuollainen reipas ajattelu kyllä hiipuu sitten, kun ikää on niin paljon, ettei selviämismahdollisuuksia enää ole. Pitkän sarjan takaiskuja kokenut koditon, työtön, rahaton ja raihnainen kuusikymppinen ei nouse ihmisten kirjoihin enää muulla kuin kunnon lottovoitolla.
Ei pidä paikkaansa. Aina voin panna idätettyjä perunoita maahan ja ampua jäniksen ruoaksi. Saan kyllä kalaakin. Pärjään aina.
Mun selviämisvietti sanoo, että jos kaikki menee perseelleen, suuntaa Lappiin ja etsi mukava poromies. Pysyt hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti on kaikki mennyt persiilleen, mutta aina on kerätty kerättävissä oleva ja noustu uudelleen.
Se hyöty noista kokemuksista on ollut, ettei enää mikään pelota ja tietää aina selviävänsä tapahtui mitä tahansa.Voin kokemuksesta kertoa, että tuollainen reipas ajattelu kyllä hiipuu sitten, kun ikää on niin paljon, ettei selviämismahdollisuuksia enää ole. Pitkän sarjan takaiskuja kokenut koditon, työtön, rahaton ja raihnainen kuusikymppinen ei nouse ihmisten kirjoihin enää muulla kuin kunnon lottovoitolla.
Ei pidä paikkaansa. Aina voin panna idätettyjä perunoita maahan ja ampua jäniksen ruoaksi. Saan kyllä kalaakin. Pärjään aina.
No, mikäs siinä sitten, jos on rahaa hankkia ampumatarvikkeita ja liikuntakyky riittää jänismaille menemiseen ja järvelle ja perunamaalle, ja on vielä se perunamaakin. Sinulla voi olla, jollakulla muulla ei ole.
Arvotatte itseänne väärin, toisten-kuvitteellisten-arvojen kautta.